Olisiko tämä kuulunut ilmoittaa verottajalle kuolinpesän omaisuutena..

Verottajan mielestä ne ovat normaalia koti-irtaimistoa. Ei sillä ole merkitystä, ovatko ne laatikossa vai astiakaapissa, koska vainaja ei eläissään niitä vakuuttanut, joten hänelle ne olivat arvottomia. Sama koskee arvokkaita koruja ja vaikka 1700-luvun Raamattua. Jos et ole antanut slle eläissäsi arvoa, ei kuolinpesänkään tarvitse hoksata, että kas, varastossa on järkyttävän arvokasta tavaraa. Kuolinpesän osakkailta ei edellytetä antiikkikauppiaan tietämystä.

Kiitos vastauksistanne. Silti jäin vielä ihmettelemään,miksi esim pullojenkeruusta on periaatteessa ilmoitettava verottajalle(vaikka niin ei kukaan teekkään) mutta tälaisessa tilanteessa ei tarvitse kuin periaatteessa todeta,että nämä esineet ovat minulle arvottomia,joten se siitä. Kummallista..

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Silti jäin vielä ihmettelemään,miksi esim pullojenkeruusta on periaatteessa ilmoitettava verottajalle(vaikka niin ei kukaan teekkään) mutta tälaisessa tilanteessa ei tarvitse kuin periaatteessa todeta,että nämä esineet ovat minulle arvottomia,joten se siitä. Kummallista..

Paljon arvioit saavasi niistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Silti jäin vielä ihmettelemään,miksi esim pullojenkeruusta on periaatteessa ilmoitettava verottajalle(vaikka niin ei kukaan teekkään) mutta tälaisessa tilanteessa ei tarvitse kuin periaatteessa todeta,että nämä esineet ovat minulle arvottomia,joten se siitä. Kummallista..

Paljon arvioit saavasi niistä?

No huomattavasti enemmän,kuin joku pullojen kerääjä parista pussista "verotettavaa tuloa".

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Silti jäin vielä ihmettelemään,miksi esim pullojenkeruusta on periaatteessa ilmoitettava verottajalle(vaikka niin ei kukaan teekkään) mutta tälaisessa tilanteessa ei tarvitse kuin periaatteessa todeta,että nämä esineet ovat minulle arvottomia,joten se siitä. Kummallista..

Kuten on todettu, ei veroottaja edellytä sinulta antiikkikauppiaan osaamista ja kysyä arvioida irtaimiston hintaa. Jos tavarat ovat olleet kodissa eikä erillisessä tallelokerossa/kassakaapissa eikä niitä ole varkauden varalta vakuutettu, niin niillä on pelkkä käyttöarvo ja se on periaatteessa nolla euroa.

Mieti, jos jokainen kuolinpesä pitäisi käydä asiantuntijan kanssa läpi tavara tavaralta siltä varalta, että siellä on jotain arvokasta. Tai vieläpä niin, että se on arvokasta tänään, kun tietty lamppu on muodissa, mutta ei enää huomenna, kun muotiin tulee toiset jutut.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Silti jäin vielä ihmettelemään,miksi esim pullojenkeruusta on periaatteessa ilmoitettava verottajalle(vaikka niin ei kukaan teekkään) mutta tälaisessa tilanteessa ei tarvitse kuin periaatteessa todeta,että nämä esineet ovat minulle arvottomia,joten se siitä. Kummallista..

Työtuloa ja perintöä kohdellaan verotuksessa eri tavalla. Pullojen keräämisestä saatavat tulot rinnastuvat periaatteessa työtuloihin. Siksi ne pitäisi periaatteessa ilmoittaa verotuksessa samalla tavalla kuin työnantaja ilmoittaa verottajalle, jos se maksaa sinulle muutaman satasen palkkaa.

Sen sijaan perinnön verotukseen laissa on omat säädöksensä. Ensinnäkin on kerrottu, että alle 7500 euron arvoista tavallista koti-irtaimistoa ei tarvitse ilmoittaa perukirjassa. Lisäksi on määrätty, että alle 30 000 euron perinnöstä ei tarvitse maksaa perintöveroa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Silti jäin vielä ihmettelemään,miksi esim pullojenkeruusta on periaatteessa ilmoitettava verottajalle(vaikka niin ei kukaan teekkään) mutta tälaisessa tilanteessa ei tarvitse kuin periaatteessa todeta,että nämä esineet ovat minulle arvottomia,joten se siitä. Kummallista..

Jos jokainen satasen-parin kikkare eriteltäisiin perukirjaan niin niistä perukirjoista tulisi sietämättömän sotkuisia.

Ja sitten vielä jakokirjassakin pitäisi ne huomioida ja listata erikseen, vaikka ovat täysin epäoleellista töhnää.

Kaikille selkeämpi kun siellä perukirjassa on vaan "arvoltaan vähäinen tavallinen koti-irtaimisto" tms. ja ne hävitetään miten parhaaksi nähdään.

ELi käytännössä lainsäädäntö tässäkin asiassa on laadittu vain helpottamaan edes jotain varallisuutta omaavien eläömää. Köyhä mummo kaivelee roskiksia löytääkseen muutaman pullon,mutta keski-luokkainen tai sitä vauraampi ihminen voi vain todeta, että ei tuo 10 000euron arvoinen taulu seinälläni ole oikeastaan minkään arvoinen ja sitten verovapaasti myydä sen minne haluaa. Kyllä on Suomalainen lainsäätäjä täynnä tasa-arvoa ja inhimillisyyttä,kertakaikkiaan. Jatkossa en tule iloittamaan mitään tulojani minnekään,käytän vain käteistä ja kun ihmetellään,mistä tuo ja tämä summa on tullut,vastaan,että tyhjästä pieraisin,elelin hernesopalla pari vuotta. Selvä juttu.