Olen kyllästynyt tähän painonpudotukseen kun paino ei putoa vaikka liikun ja syön niin että kalorivajetta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Olet fysiikan läpimurron ja Novel palkinto jo häämöttää. Energian säilymislaki on kumottu!

 

Tai sitten väitteesi kalorivajeesta ei ole totta...

Muuten olet ehkä oikeassa, mutta... Naisilla hormonitoiminta kuukautisten aikaan voi pysäyttää painonpudotuksen viikoksi, joskus jopa kahdeksi. Mutta sen jälkeen painon pitäisi pudota suht.nopeasti seuraavan viikon aikana.

PMS-viikolla on usein nälkä. Se tarkoittaa myös sitä, että silloin pitääkin syödä reippaammin, koska elimistö valmistautuu tulevaan verenvuodatukseen. Sitten sen viikon jälkeen voi sitten syödä vähemmän.

Ei sulla ole kalorivajetta oikeasti jos et kerran laihdu. Sun pitäs syödä vielä vähemmän kaloreita. Mut jos oot jo normipainossa ja kalorivajeessa eläminen on sulle liian iso psykologinen haaste niin eihän se mikään pakko ole laihduttaa. Kun kuitenkin ne kilot tulee takaisin jos jo nyt stressaat syömisiäsi ja koet syöväsi liian vähän. Eli sulle henkisesti olis helpompi ylläpitää jotain suurempaa painoa, nykyinenkin paino on sulle liian vähän, et pysty sitä henkisesti ylläpitään pitkäjänteisesti.

Jatkaisin samaan malliin vielä pari viikkoa ja katsoisin lähteekö paino muuttumaan. Jos olet hyvin lähellä normaalipainoa on kilot usein tiukassa, melkein helpompaa on koittaa muuttaa kehon koostumusta eli liikunnan kautta muokata ulkomuotoa. Itse olen kevään/kesän aikana pudottanu painoa -10kg, välillä paino junnaa (esim. kuukautisten aikaan), mutta keskimäärin olen ollut siinä -0,5kg/vko tahdissa vaikka joka viikko ei näin ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei sulla ole kalorivajetta oikeasti jos et kerran laihdu. Sun pitäs syödä vielä vähemmän kaloreita. Mut jos oot jo normipainossa ja kalorivajeessa eläminen on sulle liian iso psykologinen haaste niin eihän se mikään pakko ole laihduttaa. Kun kuitenkin ne kilot tulee takaisin jos jo nyt stressaat syömisiäsi ja koet syöväsi liian vähän. Eli sulle henkisesti olis helpompi ylläpitää jotain suurempaa painoa, nykyinenkin paino on sulle liian vähän, et pysty sitä henkisesti ylläpitään pitkäjänteisesti.

No tässä kesäkuun loppupuolelta - tähän päivään paino on pudonnut 67,9 -> 67,2. Eli ei paljon mitään. Olen vuosia ja vuosia painanut 62-63kg ja siihen pyrin. Viime syksynä/talvena oli terveyshuolia jolloin paino nousi muutaman kilon, haluan ne pois ja takaisin entiseen painoon. Noi muutamat kilot tuntuu ihan selkeästi vaatteissa. Ja tietty näkyy. 

Vierailija kirjoitti:

Kalorivajeen avulla laihduttaminen epäonnistuu hyvin usein. Jätä hiilihydraatit kokonaan pois niin varmasti laihdut. Kaloreita ei tarvitse eikä pidä laskea. Se on turhaa.

Hiilihydraatteja pelätään ihan turhaan painonpudotuksessa. Hiilihydraatit ovat tärkeä energianlähde, joista lihakset ja aivot hyötyvät. Väliä on sillä, syötkö hyviä vai huonoja hiilihydraatteja. Monet käsittävät kaikki hiilihydraatit huonoiksi höttöhiilareiksi, jotka ovat vähäkuituisia ja pitkälle prosessoituja. Hyviä hiilareita saat esim. palkokasveista ja juureksista. Kuitu tekee suolistolle hyvää ja auttaa myös kylläisyyden tunteen kanssa. 

Maltti on valttia painonpudotuksessakin. Kannattaa myös muistaa, että mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi sinulla. Painonpudotus ei ole vain kaloreiden laskemista ja liikkumisen lisäämistä. Pitää miettiä mitä syö, milloin syö ja miten syöt. Siitä ei kannata ottaa liikaa stressiä, koska stressi lihottaa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä hitaammaksi aineenvaihduntasi muuttuu. Painonpudotus ei tapahdu yhdessä yössä, ja esim. ensimmäiseen kuukauteen ei saata tapahtua juuri mitään muuta kuin että huomaat jaksavasi liikkua enemmän ja nukut paremmin, yms. Mutta tiukalla kuurilla et tee muuta kuin vahinkoa itsellesi. Eikä kannata tuijottaa pelkästään vaakaa. Mittaa vyötäröä ja pidä silmällä kunnon kehittymistä. 

Siis se paino onkin pudonnut parissa-kolmessa viikossa 700 grammaa, eli ehkä kilon kuukaudessa voisi ajatella vauhdin olevan? Toki siis itselläni ainakin vaakaluvut vaihtelee välillä enemmänkin suuntaan ja toiseen muista syistä kuin rasvanpolton takia. Mutta eihän tuo ole huono edistyminen, ennen joulua olet taas normaalissa painossasi, jos noin jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Siis se paino onkin pudonnut parissa-kolmessa viikossa 700 grammaa, eli ehkä kilon kuukaudessa voisi ajatella vauhdin olevan? Toki siis itselläni ainakin vaakaluvut vaihtelee välillä enemmänkin suuntaan ja toiseen muista syistä kuin rasvanpolton takia. Mutta eihän tuo ole huono edistyminen, ennen joulua olet taas normaalissa painossasi, jos noin jatkuu.

Se on nyt sahannut tuon 67kg:n sisällä. 67.2 oli alin, nyt aamulla taisi olla taas useampi sata grammaa enemmän. 

Väittäisin, että jos haluat pitää ne pudotetut kilot pysyvästi poissa, niin teet sen alunpitäenkin väärin jos kiellät itseltäsi kaiken kivan ja nautinnon ja kiukuttelet nälkää. Isoonkin kalorivajeeseen mahtuu isot lautaselliset kasviksia ja proteiinia, ja vaikka se jätski päälle, jos koostaa eväänsä oikein. Tarkoitus olisi kuitenkin syödä pysyvästi niin, että hommaa pystyy ylläpitämään. Vai aiotko olla loppuelämäsi ilman pullaa ja jäätelöä?

Varsinkin kun painon pudotuksessa kärsivällisyys on isoin tekijä. Vain jos lähtötaso on tosi iso, voi odottaa sitä, että viikko viikolta paino tippuu paljon. Mitä alemmasta painosta puhutaan, sitä tiukemmassa ne "viimeiset kilot" ovat, koska sitä vähemmän pitäisi syödä. Ellei sitten ala nostaa rautaa salilla ihan huolella, koska lihas kuluttaa levossakin (ja tämän pitäisi olla nimenomaan lihasta kasvattavaa voimaurheilua, mikään juoksu tai pilates ei kuluta yhtälailla suorituksen jälkeenkin). Pienemmillä ihmisillä kulutus on kuitenkin kokonaisuutena pienempi, joten jos haluat 70 kg:sta 60 kg:aan, niin joudut leikkaamaan kulutuksestasi enemmän kuin sellainen, joka pyrkii 90 kg:sta 80 kg:aan. Tämä vielä tuplaten jos olet lyhyt. Joten voi myös olla, että se, mikä oli sinulla alunperin kalorivaje, on nyt ylläpitokalorit, koska olet pienentynyt, ja näin ollen kulutuksesikin on pienentynyt.

Unohda kalorien laskeminen. Puolita tai mieluummin syö vain kolmasosa normaalista. Kestä se, että koko ajan on hillitön näläntunne. Johan on ihme, ellei ala parin viikon päästä näkyä vaakalukemassa. Aikuinen ihminen tulee toimeen käsittämättömän pienellä ravinnon määrällä.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että jos haluat pitää ne pudotetut kilot pysyvästi poissa, niin teet sen alunpitäenkin väärin jos kiellät itseltäsi kaiken kivan ja nautinnon ja kiukuttelet nälkää. Isoonkin kalorivajeeseen mahtuu isot lautaselliset kasviksia ja proteiinia, ja vaikka se jätski päälle, jos koostaa eväänsä oikein. Tarkoitus olisi kuitenkin syödä pysyvästi niin, että hommaa pystyy ylläpitämään. Vai aiotko olla loppuelämäsi ilman pullaa ja jäätelöä?

 

Varsinkin kun painon pudotuksessa kärsivällisyys on isoin tekijä. Vain jos lähtötaso on tosi iso, voi odottaa sitä, että viikko viikolta paino tippuu paljon. Mitä alemmasta painosta puhutaan, sitä tiukemmassa ne "viimeiset kilot" ovat, koska sitä vähemmän pitäisi syödä. Ellei sitten ala nostaa rautaa salilla ihan huolella, koska lihas kuluttaa levossakin (ja tämän pitäisi olla nimenomaan lihasta kasvattavaa voimaurheilua, mikään juoksu tai pilates ei kuluta yhtälailla suorituksen jälkeenkin). Pienemmillä ihmisillä kulutus on kuitenkin kokonaisuutena pienempi, joten jos haluat 70 kg:sta 60 kg:aan, niin joudut leikkaamaan kulutuksestasi enemmän kuin sellainen, joka pyrkii 90 kg:sta 80 kg:aan. Tämä vielä tuplaten jos olet lyhyt. Joten voi myös olla, että se, mikä oli sinulla alunperin kalorivaje, on nyt ylläpitokalorit, koska olet pienentynyt, ja näin ollen kulutuksesikin on pienentynyt.

Pitänee siis kieltäytyä entistäkin tiukemmin kaikista herkuista. Pakkohan se on kun ovat niin kaloripitoisia että joku sadan gramman jäätelö sisältää enemmän kaloreita kuin mun perusaamupala. Ja varmaan syödä vähemmän. 

Minä lakkasin syömästä vajeella. Kulutan mitä syön. Kuukaudessa paino pudonnut 4kg. 

Vierailija kirjoitti:

Minä lakkasin syömästä vajeella. Kulutan mitä syön. Kuukaudessa paino pudonnut 4kg. 

Miten se on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että jos haluat pitää ne pudotetut kilot pysyvästi poissa, niin teet sen alunpitäenkin väärin jos kiellät itseltäsi kaiken kivan ja nautinnon ja kiukuttelet nälkää. Isoonkin kalorivajeeseen mahtuu isot lautaselliset kasviksia ja proteiinia, ja vaikka se jätski päälle, jos koostaa eväänsä oikein. Tarkoitus olisi kuitenkin syödä pysyvästi niin, että hommaa pystyy ylläpitämään. Vai aiotko olla loppuelämäsi ilman pullaa ja jäätelöä?

 

Varsinkin kun painon pudotuksessa kärsivällisyys on isoin tekijä. Vain jos lähtötaso on tosi iso, voi odottaa sitä, että viikko viikolta paino tippuu paljon. Mitä alemmasta painosta puhutaan, sitä tiukemmassa ne "viimeiset kilot" ovat, koska sitä vähemmän pitäisi syödä. Ellei sitten ala nostaa rautaa salilla ihan huolella, koska lihas kuluttaa levossakin (ja tämän pitäisi olla nimenomaan lihasta kasvattavaa voimaurheilua, mikään juoksu tai pilates ei kuluta yhtälailla suorituksen jälkeenkin). Pienemmillä ihmisillä kulutus on kuitenkin kokonaisuutena pienempi, joten jos haluat 70 kg:sta 60 kg:aan, niin joudut leikkaamaan kulutuksestasi enemmän kuin sellainen, joka pyrkii 90 kg:sta 80 kg:aan. Tämä vielä tuplaten jos olet lyhyt. Joten voi myös olla, että se, mikä oli sinulla alunperin kalorivaje, on nyt ylläpitokalorit, koska olet pienentynyt, ja näin ollen kulutuksesikin on pienentynyt.

Pitänee siis kieltäytyä entistäkin tiukemmin kaikista herkuista. Pakkohan se on kun ovat niin kaloripitoisia että joku sadan gramman jäätelö sisältää enemmän kaloreita kuin mun perusaamupala. Ja varmaan syödä vähemmän. 

Parempi se tietenkin on olla ilman herkkuja, mutta kun aloitukseen nimenomaan laitoit, ettei herkuista kieltäytyminen ole mieluisaa, niin sen takia täällä on kerrottu, että se ei ole pakollista. Ei jätskiä tarvitse 100 grammaa syödä kerralla ja on kerrottu vaihtoehtoja saada suu makeaksi, pari Marianne-karkkia esim. on alle 50 kcal. Mutta jokainen tekee omat valintansa. Itsekin pudottelen (toivottavasti) viimeisiä kiloja alle 70 kg -luokassa, mutta ei se todennäköisesti viikoissa käy vaan menee kauemmin.

Mulla kans painonpudotus menossa, en ole vielä punninnut aloituksen jälkeen, mutta housujen vyötärö jo väljempi. Syötän tekoälylle aina syömäni ateriat ja se laskee kalorit ja ehdottaa loppupäivän ruokavaihtoehtoja . Liikkumiset ja jumpat myös siihen niin laskee kokonaiskulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ne hormonit, eikö ne hallitse kaikkea.

Hormonitkaan ei voi rikkoa fysiikan lakeja

Kännissä hormonit hyrrää ja antaa pimperoa vaikka selvinpäin ei tulisi kuuloonkaan.  Eli kyllä voi.

Liikunta ei tietenkään laihduta, koska jos liikut paljon ja syöt vähän, elimistö alkaa sopeutua tilanteeseen ja hidastaa aineenvaihduntaa. Painonhallinnan kannalta ainoat järkevät liikuntamuodot ovat voimaharjoittelu ja kävely. 

Jos olet saanut jo aineenvaihduntasi hidastumaan, niin se korjaantuu sillä, kun nostat hissuksiin kalorimääriä ylöspäin. On paljon parempi lähtötilanne painonhallintaan, kun syöt kunnolla, treenaat lihaksia ja kävelet ja kroppa käyttää energiaa huolettomasti. Hilaa sitä peruskulutusta ensin ylöspäin syömällä enemmän, niin siitä on helpompi sitten vähän nipistää.

Voi olla, ettet edes tarvitse mitään painonpudotusta, vaan lisää lihasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sinulla ei ole kalorivajetta.

Punnitsen ruokani ja lasken sen kalorit, kyllä pitäisi olla. Alussa paino tippui, sitten olen jumittannut tässä samassa kilomäärässä. 

Noinhan siinä käy, jos yrittää kalorivajeella laihduttaa. Elimistö sopeutuu ja laskee kierroksia. Ja joka kerta kun laihdutat ees taas niitä samoja kiloja, aineenvaihdunta laskee entisestään. Vielä pahempi, jos olet totuttanut kropan kauheaan määrään liikuntaa, silloin se tietenkin pakon edessä oppii tulemaan vielä vähemmällä toimeen. Ei se uskalla päästää rasvoista, koska tulkitsee että on nälänhätä ja joku uhkaava vaara, kun juoksentelet ympäriinsä.

Rauhoita se tilanne, että hermosto tajuaa olevansa turvassa. Lisää ruokaa naamaan ja vähemmän stressaavaa liikuntaa, niin hyvä tulee.

Kaikille teille kalorihulluille: Mitä luulette, että tapahtuu, jos ihminen pysyy loputtomasti edes 100 kcal kalorivajeessa? Teidän teorian mukaan ihminen ensin laihtuu, mutta sitten lopulta kuolee pois. Johan sen järkikin sanoo, että se kulutus joustaa kalorivajeen edessä!

Jos ihminen kuluttaa ensin 2000 kcal ja siirtyy sitten syömään 1800 kcal, niin ehkä alkuun vähän rasvaa lähtee, mutta kyllä se loppuelämä menee sitten sillä 1800 kcal kulutuksella. Ja jos jossain kohtaa erehtyy syömään entiset 2000 kcal, niin kyllä kilot tulee korkojen kanssa takaisin ja vauhdilla. Seuraavaksi pitääkin syödä 1600 kcal että saa pari kiloa pois ja tätä kun jatkaa, niin pian teidän kulutus on 1200 kcal eikä paino tipu, vaikka kuinka liikkuisitte.

Ei kroppa tunne mitään kaloreja. Se tunnistaa ravintoaineita ja ruoka on sille signaali. Jos syötte niin ettei nälkä kunnolla lähde, se on signaali ruuanpuutteesta ja kroppa varautuu nälänhätään. Jos harrastatte jotain lenkkeilyä, se on signaali vaarasta ja kortisolitasot nousee, ei lähde rasvat sillä reseptillä. Ruokailulla pitää signaloida sitä, että ruokaa on tuhlattavaksi asti, eikä tarvitse pitää kynsin hampain varastorasvoista kiinni.

Liikunta nyt ei auta. Kalorivaje auttaa. Jospa olet syönyt suolaisia ruokia ja sulle on kertynyt nestettä. Terveisin 10 kk - 12 kg

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne kovat rasvat. 

Just luin että jos haluaa laihtua niin tavallinen luonnonjuge kannattaa vaihtaa rurkkilaiseen 10prossaiseen. Itse otan tuon muutoksen kokeiluun.