Miehen masennuslääkitys pilasi seksielämämme ja ero tuli.

SSRI aiheuttaa todella harvoin pysyvää vahinkoa ylipäätään. Lääkäri kyllä kertoo ja paketissa lukee että lääke voi vähentää seksuaalista halua yms. Ihmisllä on outoja kuvitelmia että lääke luo ongelmat, ku lähtösyynä on sairaus.

Psyykelääkkeitä ei käytetä jos haitat ylittävät hyödyt. Mies on siis ollut masentunut, eli sairas. Lääkkeen on todettu auttavan niin, että libidon menetys on siinä tilanteessa pienempi paha. Mies on itse saanut päättää käyttääkö lääkettä ja myös pyytää eri lääkettä.

Mies sairastui ja avioliitto ei sitä kestänyt. Siinä on sulle osuvampi otsikko. Sairaus olisi voinut olla mikä tahansa joka estää seksin toistaiseksi, ja sä et olis jäänyt kuvioihin. Miksi sitten edes mennä avioliittoon?

No nyt saat jännempää keppiä senkin edestä

Vierailija kirjoitti:

Miksi lääkärit ei kerro näistä asioista ennenkuin tyrkyttävät pillereitä? Ja mikä pakko on saada ihmiset ylipäätään niitä syömään?

Minä en ole ikinä ollut masentunut ja kun valittelin ajoittaista unettomuutta niin puoliväkisin yritettiin määrätä pillereitä. Kun sanoin että en halua sotkea aivokemiaani niin lääkäri alkoi syyllistää minua ja kirjoitti jotain "vastustaa lääkehoitoa" mun hoitokertomukseen.  Ihan törkeää.

No sähän vastustit lääkehoitoa, eli kirjasi aivan oikein.

Söin masennuslääkkeitä 10 v aloittaen täysi-ikäisyyden kynnykseltä. Olen nainen. En koskaan ymmärtänyt mikä juttu on suuseksissä, usein seksi oli vain yhdyntäkeskeistä ja kumppanille nautinnon tuottamista. En siis koskaan halunnut suuseksiä mieheltä. Pystyin mielessä kiihottumaan mutta värkit ei toimineet - tuntui kuin alakerrassa oli puudutusainetta ja piti painaa kovempaa että tunsi jotain - usein ennemmin kipua. Sain silti orgasmin mutta se vaati enemmän painamista ja stimulaatiota. Isommalla annoksella orgasmikin katosi. Lopetettuani SSRI:t paradoksaalisesti haitta paheni kun aivokemiat heitti vielä entisestään ja minulle puhkesi PSSD. Meni vuosia etten enää ymmärtänyt konseptia seksi. Samaan aikaan olin parisuhteessa. Suostuin joskus seksiin, mutta se ei tuntunut miltään - kuin alapää olisi ollut ihan pois pelistä ja olo tunnoton. Sitä voi miettiä mitä se tekee parisuhteelle! Nyt vuosia myöhemmin olen alkanut saada taas jotain seksuaalisia tuntemuksia ja saan pientä seksuaalista nautintoa kun vibraattori on maksimiasetuksella (!). Eli siis niin heikko tunto minulla on. Normaali kosketus ei tuota mitään tuntemusta. Ajatuksen tasolla tunnen kiihottumista mutta tässä onkin outo catch - tulee turhautumisen tunne koska kytkös aivojen ja genitaalien välillä ei toimi ja tuntoaisti on niin pahasti häiriintynyt. Uskon että tämä haitta on pysyvä koska palautuminen on ollut niin heikkoa. 

Ennen SSRI:tä sain seksuaalista nautintoa kevyestä kosketuksesta ja olen ikuisesti surullinen siitä miten nämä lääkkeet tuhosi seksielämäni. Tiedän siis mitä menetin ja se on kamalaa. En koskaan päässyt nauttimaan seksistä sellaisena mitä se on. 

Uskon että tarinani on huomattavasti yleisempi kuin sanotaan. Uskon että riskissä ovat erityisesti ihmiset kenen seksuaalisuus on vasta muotoutumassa - ja lääke tukahduttaa seksuaalisia tunteita.

Mikä hirveintä on se, että tajuan että pärjään ihan hyvin ilman lääkitystä. Siis elämäni on mennyt joiltain osin jopa enemmän eteenpäin kun tunteet jäädytettynä lääkkeillä. Minun mielestäni SSRI:t on kusetusta ja joku lyhyen ajan teho ei tarkoita että lääke on pitemmän päälle tehokas tai turvallinen. Sekään että olo on näennäisesti tasainen lääkkeissä ei osoita tehoa, vaan fyysistä riippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Söin masennuslääkkeitä 10 v aloittaen täysi-ikäisyyden kynnykseltä. Olen nainen. En koskaan ymmärtänyt mikä juttu on suuseksissä, usein seksi oli vain yhdyntäkeskeistä ja kumppanille nautinnon tuottamista. En siis koskaan halunnut suuseksiä mieheltä. Pystyin mielessä kiihottumaan mutta värkit ei toimineet - tuntui kuin alakerrassa oli puudutusainetta ja piti painaa kovempaa että tunsi jotain - usein ennemmin kipua. Sain silti orgasmin mutta se vaati enemmän painamista ja stimulaatiota. Isommalla annoksella orgasmikin katosi. Lopetettuani SSRI:t paradoksaalisesti haitta paheni kun aivokemiat heitti vielä entisestään ja minulle puhkesi PSSD. Meni vuosia etten enää ymmärtänyt konseptia seksi. Samaan aikaan olin parisuhteessa. Suostuin joskus seksiin, mutta se ei tuntunut miltään - kuin alapää olisi ollut ihan pois pelistä ja olo tunnoton. Sitä voi miettiä mitä se tekee parisuhteelle! Nyt vuosia myöhemmin olen alkanut saada taas jotain seksuaalisia tuntemuksia ja saan pientä seksuaalista nautintoa kun vibraattori on maksimiasetuksella (!). Eli siis niin heikko tunto minulla on. Normaali kosketus ei tuota mitään tuntemusta. Ajatuksen tasolla tunnen kiihottumista mutta tässä onkin outo catch - tulee turhautumisen tunne koska kytkös aivojen ja genitaalien välillä ei toimi ja tuntoaisti on niin pahasti häiriintynyt. Uskon että tämä haitta on pysyvä koska palautuminen on ollut niin heikkoa. 

 

Ennen SSRI:tä sain seksuaalista nautintoa kevyestä kosketuksesta ja olen ikuisesti surullinen siitä miten nämä lääkkeet tuhosi seksielämäni. Tiedän siis mitä menetin ja se on kamalaa. En koskaan päässyt nauttimaan seksistä sellaisena mitä se on. 

 

Uskon että tarinani on huomattavasti yleisempi kuin sanotaan. Uskon että riskissä ovat erityisesti ihmiset kenen seksuaalisuus on vasta muotoutumassa - ja lääke tukahduttaa seksuaalisia tunteita.

 

Mikä hirveintä on se, että tajuan että pärjään ihan hyvin ilman lääkitystä. Siis elämäni on mennyt joiltain osin jopa enemmän eteenpäin kun tunteet jäädytettynä lääkkeillä. Minun mielestäni SSRI:t on kusetusta ja joku lyhyen ajan teho ei tarkoita että lääke on pitemmän päälle tehokas tai turvallinen. Sekään että olo on näennäisesti tasainen lääkkeissä ei osoita tehoa, vaan fyysistä riippuvuutta.

Tämä. Puolisoni (nainen) masentui ja sai SRRI:t 10v sitten, lääkitys loppui jo yli 5v sitten mutta seksi ei kiinnosta enää - ei minun, eikä kenenkään kanssa - se vain ei ole mielessä, koskaan, ei edes unessa. Se ei haittaa häntä koska ei häntä haluta, enempi se haittaa minua joka haluaisi tuottaa puolisolle nautintoa

Siksi avasimme suhteen. Hänellä ei ole mitään kiinnostusta, minulla on rakastajar. Homma toimii, mutta surullistahan se on. Vaihtaisin nuoren rakastajatteri heti puolisoon takaisin, jos puolisoni haluaisi minua.

M49

Vierailija kirjoitti:

Söin masennuslääkkeitä 10 v aloittaen täysi-ikäisyyden kynnykseltä. Olen nainen. En koskaan ymmärtänyt mikä juttu on suuseksissä, usein seksi oli vain yhdyntäkeskeistä ja kumppanille nautinnon tuottamista. En siis koskaan halunnut suuseksiä mieheltä. Pystyin mielessä kiihottumaan mutta värkit ei toimineet - tuntui kuin alakerrassa oli puudutusainetta ja piti painaa kovempaa että tunsi jotain - usein ennemmin kipua. Sain silti orgasmin mutta se vaati enemmän painamista ja stimulaatiota. Isommalla annoksella orgasmikin katosi. Lopetettuani SSRI:t paradoksaalisesti haitta paheni kun aivokemiat heitti vielä entisestään ja minulle puhkesi PSSD. Meni vuosia etten enää ymmärtänyt konseptia seksi. Samaan aikaan olin parisuhteessa. Suostuin joskus seksiin, mutta se ei tuntunut miltään - kuin alapää olisi ollut ihan pois pelistä ja olo tunnoton. Sitä voi miettiä mitä se tekee parisuhteelle! Nyt vuosia myöhemmin olen alkanut saada taas jotain seksuaalisia tuntemuksia ja saan pientä seksuaalista nautintoa kun vibraattori on maksimiasetuksella (!). Eli siis niin heikko tunto minulla on. Normaali kosketus ei tuota mitään tuntemusta. Ajatuksen tasolla tunnen kiihottumista mutta tässä onkin outo catch - tulee turhautumisen tunne koska kytkös aivojen ja genitaalien välillä ei toimi ja tuntoaisti on niin pahasti häiriintynyt. Uskon että tämä haitta on pysyvä koska palautuminen on ollut niin heikkoa. 

 

Ennen SSRI:tä sain seksuaalista nautintoa kevyestä kosketuksesta ja olen ikuisesti surullinen siitä miten nämä lääkkeet tuhosi seksielämäni. Tiedän siis mitä menetin ja se on kamalaa. En koskaan päässyt nauttimaan seksistä sellaisena mitä se on. 

 

Uskon että tarinani on huomattavasti yleisempi kuin sanotaan. Uskon että riskissä ovat erityisesti ihmiset kenen seksuaalisuus on vasta muotoutumassa - ja lääke tukahduttaa seksuaalisia tunteita.

 

Mikä hirveintä on se, että tajuan että pärjään ihan hyvin ilman lääkitystä. Siis elämäni on mennyt joiltain osin jopa enemmän eteenpäin kun tunteet jäädytettynä lääkkeillä. Minun mielestäni SSRI:t on kusetusta ja joku lyhyen ajan teho ei tarkoita että lääke on pitemmän päälle tehokas tai turvallinen. Sekään että olo on näennäisesti tasainen lääkkeissä ei osoita tehoa, vaan fyysistä riippuvuutta.

En näe, että sain tehdä informoitua suostumusta lääkkeen käytöstä eli että tiesin mistä on kyse aloittaessani lääkkeet. Vieroitusoireista ei mainittu tuon taivaallista, seksuaaliset haitat jätettiin kertomatta. Lääkettä vaan uusittiin kun siirryin nuorisopuolelta aikuispuolelle. Kerrottiin teorioita lääkkeen toimintamekanismista, mitä nykyään on poistettu masennuksenhoitosivustoilta (serotoniiniteoria joka on enemmän lääkeyhtiöiden markkinointia kuin tieteellistä faktaa). Lääkärit harvemmin haluavat horjuttaa venettä ja purkaa toisen lääkärin aloittamia lääkkeitä. Ja sitten vielä yksi asia : ei ymmärretty vieroitusongelmia vuosien käytön jälkeen. En koe että oikeasti ihmiselle tarjotaan lähellekään riittävää informaatiota. se ei riitä että lääkäri tekee hyöty/haitta-arvion.

Masennuksen piikkiinkään ei voi kyllä PSSD:täni laittaa - olen esim opiskellut, käynyt töissä, toteuttanut unelmiani. Miten ihmeessä tosi masentunut ihminen tekee tuollaista ja iloisina hetkinä ei värkit toimi? Tuo on kyllä silkkaa potilaiden gaslightaamista. Masennukseen ei kuulu genitaalialueen tunnottomuus siihen asti että tuntuu että alapää on olkapää - siinä on miten eroottiselta kosketus tuntuu.

Sen sanon että usko meni lääkäreiden asiantuntemukseen ja kyseenalaistan paljon enemmän sitä mitä enää käytän. Joo, antibiootteja tai syöpälääkkeitä voin käyttää mutta omalta osalta psyykenlääkkeet on poissuljettuja. Kipuakin siedän ennemmin kuin vedän jotain pönttöä sotkevia pillereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin masennuslääkkeitä 10 v aloittaen täysi-ikäisyyden kynnykseltä. Olen nainen. En koskaan ymmärtänyt mikä juttu on suuseksissä, usein seksi oli vain yhdyntäkeskeistä ja kumppanille nautinnon tuottamista. En siis koskaan halunnut suuseksiä mieheltä. Pystyin mielessä kiihottumaan mutta värkit ei toimineet - tuntui kuin alakerrassa oli puudutusainetta ja piti painaa kovempaa että tunsi jotain - usein ennemmin kipua. Sain silti orgasmin mutta se vaati enemmän painamista ja stimulaatiota. Isommalla annoksella orgasmikin katosi. Lopetettuani SSRI:t paradoksaalisesti haitta paheni kun aivokemiat heitti vielä entisestään ja minulle puhkesi PSSD. Meni vuosia etten enää ymmärtänyt konseptia seksi. Samaan aikaan olin parisuhteessa. Suostuin joskus seksiin, mutta se ei tuntunut miltään - kuin alapää olisi ollut ihan pois pelistä ja olo tunnoton. Sitä voi miettiä mitä se tekee parisuhteelle! Nyt vuosia myöhemmin olen alkanut saada taas jotain seksuaalisia tuntemuksia ja saan pientä seksuaalista nautintoa kun vibraattori on maksimiasetuksella (!). Eli siis niin heikko tunto minulla on. Normaali kosketus ei tuota mitään tuntemusta. Ajatuksen tasolla tunnen kiihottumista mutta tässä onkin outo catch - tulee turhautumisen tunne koska kytkös aivojen ja genitaalien välillä ei toimi ja tuntoaisti on niin pahasti häiriintynyt. Uskon että tämä haitta on pysyvä koska palautuminen on ollut niin heikkoa. 

 

Ennen SSRI:tä sain seksuaalista nautintoa kevyestä kosketuksesta ja olen ikuisesti surullinen siitä miten nämä lääkkeet tuhosi seksielämäni. Tiedän siis mitä menetin ja se on kamalaa. En koskaan päässyt nauttimaan seksistä sellaisena mitä se on. 

 

Uskon että tarinani on huomattavasti yleisempi kuin sanotaan. Uskon että riskissä ovat erityisesti ihmiset kenen seksuaalisuus on vasta muotoutumassa - ja lääke tukahduttaa seksuaalisia tunteita.

 

Mikä hirveintä on se, että tajuan että pärjään ihan hyvin ilman lääkitystä. Siis elämäni on mennyt joiltain osin jopa enemmän eteenpäin kun tunteet jäädytettynä lääkkeillä. Minun mielestäni SSRI:t on kusetusta ja joku lyhyen ajan teho ei tarkoita että lääke on pitemmän päälle tehokas tai turvallinen. Sekään että olo on näennäisesti tasainen lääkkeissä ei osoita tehoa, vaan fyysistä riippuvuutta.

Tämä. Puolisoni (nainen) masentui ja sai SRRI:t 10v sitten, lääkitys loppui jo yli 5v sitten mutta seksi ei kiinnosta enää - ei minun, eikä kenenkään kanssa - se vain ei ole mielessä, koskaan, ei edes unessa. Se ei haittaa häntä koska ei häntä haluta, enempi se haittaa minua joka haluaisi tuottaa puolisolle nautintoa

Siksi avasimme suhteen. Hänellä ei ole mitään kiinnostusta, minulla on rakastajar. Homma toimii, mutta surullistahan se on. Vaihtaisin nuoren rakastajatteri heti puolisoon takaisin, jos puolisoni haluaisi minua.

M49

Siis ymmärrän täysin tämän avoimen suhteen konseptin tuollaisissa tilanteissa - jouduimme suhteessamme miettimään tätä. Ja puhuttiin siis tässä vaiheessa vuosien seksitauosta! Se ei ole normaalia ihmisillä jotka ovat vielä nuoria. Siis koska onhan se nyt väärin että jos toisella katoaa seksuaalisuus niin toinen ei saa koskaan seksiä. PSSD:tä potevalle seksi voi olla hirveää - ja muistuttaa kokoajan siitä mitä on menettänyt. Joutua huomaamaan se miten joku on pielessä. Ei silloin halua. Minun suhteeni päätyi lopulta eroon. Tätä on todellisuus masennuslääkkeiden seksihaittoja ja PSSD:tä potevalla. Seksittömyys myös erkaannuttaa toisesta. Ymmärrän että on aseksuaaleja, mutta siis se ei ole puhdasta aseksuaalisuutta että haluaisi harrastaa seksiä mutta ei pysty siihen koska on seksihaitat. Minulla kyllä haittaa syvästi että seksuaalisuuteni on tällä tasolla. Vuosia meni siten, että vain hautasin kaiken mutta seksiin törmää kaikkialla - jutellessa kavereiden kanssa, katsoessa tv:tä, puhumattakaan parisuhteiden muodostamisesta. Nyt olen tilanteessa että voisin ehkä kokeilla seksiä vuosia myöhemmin, mutta pelkään että kokemus on yhtä tunnoton ja siten sellainen ettei siitä saa mitään ja kokemus on vain hirveä taas.

PSSD:ssä olen saattanut nähdä seksiunia mutta havahdun unessa siihen etten tunne mitään ja tajuan että minulla on PSSD siinä unessakin. Harvoja asioita kadun elämässäni niin paljon kuin SSRI:n käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Hänen olisi kannattanut lukea lääkkeen mukana tuleva seloste. Mielialalääkkeiden yleisin haittavaikutus on seksuaalisen halun väheneminen. Usein se on pysyvää.

Ei se ole pysyvää. Kyllä seksielämä palaa, kun lopettaa pillereiden syömisen. Niitä on sellaisiakin lääkkeitä, jotka eivät vie seksihaluja. SSRI-lääkkeet vievät halut. 

Vierailija kirjoitti:

SSRI aiheuttaa todella harvoin pysyvää vahinkoa ylipäätään. Lääkäri kyllä kertoo ja paketissa lukee että lääke voi vähentää seksuaalista halua yms. Ihmisllä on outoja kuvitelmia että lääke luo ongelmat, ku lähtösyynä on sairaus.

 

Psyykelääkkeitä ei käytetä jos haitat ylittävät hyödyt. Mies on siis ollut masentunut, eli sairas. Lääkkeen on todettu auttavan niin, että libidon menetys on siinä tilanteessa pienempi paha. Mies on itse saanut päättää käyttääkö lääkettä ja myös pyytää eri lääkettä.

 

Mies sairastui ja avioliitto ei sitä kestänyt. Siinä on sulle osuvampi otsikko. Sairaus olisi voinut olla mikä tahansa joka estää seksin toistaiseksi, ja sä et olis jäänyt kuvioihin. Miksi sitten edes mennä avioliittoon?

"SSRI aiheuttaa todella harvoin pysyvää vahinkoa ylipäätään. Lääkäri kyllä kertoo ja paketissa lukee että lääke voi vähentää seksuaalista halua yms. Ihmisllä on outoja kuvitelmia että lääke luo ongelmat, ku lähtösyynä on sairaus."

Minulle ei kertonut lääkäri tuosta haitasta eikä minulla kyllä ollut mitään seksihaittoja vaikka oli diagnoosina masennus. Joillakin masentuneilla seksi voi olla lohtukin - ei masennuksen kliiniseen kuvaan kuulu mikään tuntohäiriö alapäässä. Ehkä halut voi olla matalammat, mutta ei kaikilla. Olen ollut PSSD:tä potevana hyvässä elämänvaiheessa  mutta se ei vaikuta mitenkään tuntohäiriöihin niitä parantavasti. Näitä lääkkeitä määrätään miljoonille ja miljoonille länsimaissa, uskon että tässä alkaa olla jo aika merkittävä ryhmä PSSD:tä potevia. Sekin voi olla spektrillä - esim ihmisellä on edelleen seksuaalisuus lopettaessa mutta alentunut tunto.

Mikä huolestuttavinta, tuntuu ettei edes ole tutkittu sitä kuka on riskissä tällaiseen. Itse uskon että riskissä on pitkäaikaiskäyttäjät ja ne ketkä on aloittaneet nuorena kun seksuaalisuus on vasta muotoutumassa. Oudoimpia on tapauskuvaukset jossa ihmisten seksuaalihaitat on pahentuneet lopetuksen jälkeen - kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkettä ja tämä voi joillain jopa pahentaa seksihaittoja ja puhkaista PSSD-oireet. 

"Psyykelääkkeitä ei käytetä jos haitat ylittävät hyödyt. Mies on siis ollut masentunut, eli sairas. Lääkkeen on todettu auttavan niin, että libidon menetys on siinä tilanteessa pienempi paha. Mies on itse saanut päättää käyttääkö lääkettä ja myös pyytää eri lääkettä."

No minulla kyllä vuosien mittaan haitat ylitti hyödyt monta kertaa ja en sitä tajunnut edes kun käytin vielä lääkettä. Lääkkeitä on tutkittu vähän aikaa - koin että lääkkeestä tuli yhä enemmän turruttava ja väsyttävä vuosien mittaan. Nykyään kun olen lääkkeettä koen että pystyn kokemaan asioita enemmän, ei ole raskasta päiväväsymystä eikä tarvi olla enää kellon orja lääkkeenotossa ettei tule outo olo. Piti ensin päästä vaikea vieroitusvaihe yli vuosien käytön jälkeen. Oma kokemukseni SSRI-lääkkeiden tehosta on heikko.

"Mies sairastui ja avioliitto ei sitä kestänyt. Siinä on sulle osuvampi otsikko. Sairaus olisi voinut olla mikä tahansa joka estää seksin toistaiseksi, ja sä et olis jäänyt kuvioihin. Miksi sitten edes mennä avioliittoon? " Ensinnäkin lääkkeet voi tehdä seksihaittoja ja kyse ei ole välttämättä vain sairaudesta. Tiedän tämän itse täysin miten nämä lääkkeet lamaavat seksuaalisuutta ja alapään toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen olisi kannattanut lukea lääkkeen mukana tuleva seloste. Mielialalääkkeiden yleisin haittavaikutus on seksuaalisen halun väheneminen. Usein se on pysyvää.

Ei se ole pysyvää. Kyllä seksielämä palaa, kun lopettaa pillereiden syömisen. Niitä on sellaisiakin lääkkeitä, jotka eivät vie seksihaluja. SSRI-lääkkeet vievät halut. 

Voihan se olla pysyvää joskus, ei toki aina. Sitä ei ymmärretä kuka on riskissä. Euroopan lääkeviraston toimesta tuli 2019 varoitus pakettiin tästä. 

Älä yritä vähätellä joidenkin kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen olisi kannattanut lukea lääkkeen mukana tuleva seloste. Mielialalääkkeiden yleisin haittavaikutus on seksuaalisen halun väheneminen. Usein se on pysyvää.

Ei se ole pysyvää. Kyllä seksielämä palaa, kun lopettaa pillereiden syömisen. Niitä on sellaisiakin lääkkeitä, jotka eivät vie seksihaluja. SSRI-lääkkeet vievät halut. 

Voihan se olla pysyvää joskus, ei toki aina. Sitä ei ymmärretä kuka on riskissä. Euroopan lääkeviraston toimesta tuli 2019 varoitus pakettiin tästä. 

Älä yritä vähätellä joidenkin kokemusta.

Ja miksiköhän sitten lääkäri ei anna vaihtoehdoksi kokeilla esim nuorille sellaisia lääkkeitä jotka ei tuhoa seksuaalisuutta vaan standardi tuntuu aina olevan SSRI? Onko ne sopivan edullisia niin sietää sitten väestöön näitä jakaakin isolla volyymilla? Minulle ei koskaan annettu vaihtoehtoa

Nuorille siksikin että väestötasolla esim syntyvyyskin tuntuu olevan laskussa. Sitä ei varmaan auta että 1/5 nuorista naisista käyttää psyykenlääkkeitä ja ties kuinka iso osa tästä on "Perus-SSRI:tä"

Vierailija kirjoitti:

Tarina on epätosi.

Ei välttämättä, itsellä saman suuntaiset kokemukset SSRI-lääkkeistä. Lopetin käytön kun huomasin että sivuvaikutukset olivat elämänlaadun kannalta pahemmat kuin oireet joihin lääkkeet oli määrätty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI aiheuttaa todella harvoin pysyvää vahinkoa ylipäätään. Lääkäri kyllä kertoo ja paketissa lukee että lääke voi vähentää seksuaalista halua yms. Ihmisllä on outoja kuvitelmia että lääke luo ongelmat, ku lähtösyynä on sairaus.

 

Psyykelääkkeitä ei käytetä jos haitat ylittävät hyödyt. Mies on siis ollut masentunut, eli sairas. Lääkkeen on todettu auttavan niin, että libidon menetys on siinä tilanteessa pienempi paha. Mies on itse saanut päättää käyttääkö lääkettä ja myös pyytää eri lääkettä.

 

Mies sairastui ja avioliitto ei sitä kestänyt. Siinä on sulle osuvampi otsikko. Sairaus olisi voinut olla mikä tahansa joka estää seksin toistaiseksi, ja sä et olis jäänyt kuvioihin. Miksi sitten edes mennä avioliittoon?

"SSRI aiheuttaa todella harvoin pysyvää vahinkoa ylipäätään. Lääkäri kyllä kertoo ja paketissa lukee että lääke voi vähentää seksuaalista halua yms. Ihmisllä on outoja kuvitelmia että lääke luo ongelmat, ku lähtösyynä on sairaus."

 

Minulle ei kertonut lääkäri tuosta haitasta eikä minulla kyllä ollut mitään seksihaittoja vaikka oli diagnoosina masennus. Joillakin masentuneilla seksi voi olla lohtukin - ei masennuksen kliiniseen kuvaan kuulu mikään tuntohäiriö alapäässä. Ehkä halut voi olla matalammat, mutta ei kaikilla. Olen ollut PSSD:tä potevana hyvässä elämänvaiheessa  mutta se ei vaikuta mitenkään tuntohäiriöihin niitä parantavasti. Näitä lääkkeitä määrätään miljoonille ja miljoonille länsimaissa, uskon että tässä alkaa olla jo aika merkittävä ryhmä PSSD:tä potevia. Sekin voi olla spektrillä - esim ihmisellä on edelleen seksuaalisuus lopettaessa mutta alentunut tunto.

 

Mikä huolestuttavinta, tuntuu ettei edes ole tutkittu sitä kuka on riskissä tällaiseen. Itse uskon että riskissä on pitkäaikaiskäyttäjät ja ne ketkä on aloittaneet nuorena kun seksuaalisuus on vasta muotoutumassa. Oudoimpia on tapauskuvaukset jossa ihmisten seksuaalihaitat on pahentuneet lopetuksen jälkeen - kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkettä ja tämä voi joillain jopa pahentaa seksihaittoja ja puhkaista PSSD-oireet. 

 

"Psyykelääkkeitä ei käytetä jos haitat ylittävät hyödyt. Mies on siis ollut masentunut, eli sairas. Lääkkeen on todettu auttavan niin, että libidon menetys on siinä tilanteessa pienempi paha. Mies on itse saanut päättää käyttääkö lääkettä ja myös pyytää eri lääkettä."

 

No minulla kyllä vuosien mittaan haitat ylitti hyödyt monta kertaa ja en sitä tajunnut edes kun käytin vielä lääkettä. Lääkkeitä on tutkittu vähän aikaa - koin että lääkkeestä tuli yhä enemmän turruttava ja väsyttävä vuosien mittaan. Nykyään kun olen lääkkeettä koen että pystyn kokemaan asioita enemmän, ei ole raskasta päiväväsymystä eikä tarvi olla enää kellon orja lääkkeenotossa ettei tule outo olo. Piti ensin päästä vaikea vieroitusvaihe yli vuosien käytön jälkeen. Oma kokemukseni SSRI-lääkkeiden tehosta on heikko.

 

"Mies sairastui ja avioliitto ei sitä kestänyt. Siinä on sulle osuvampi otsikko. Sairaus olisi voinut olla mikä tahansa joka estää seksin toistaiseksi, ja sä et olis jäänyt kuvioihin. Miksi sitten edes mennä avioliittoon? " Ensinnäkin lääkkeet voi tehdä seksihaittoja ja kyse ei ole välttämättä vain sairaudesta. Tiedän tämän itse täysin miten nämä lääkkeet lamaavat seksuaalisuutta ja alapään toimintaa. 

Tuo kuvitelma että lääkäri toimii aina vastuullisesti on kyllä nykyään todella naiivi. Olen itse nähnyt läheltä kuinka juuri ja juuri 18 vuotta täyttäneelle on näitä suorastaan pakolla tuputettu (jos et suostu et tee yhteistyötä, etkä niin muodoin enää pian saa yhteiskunnan tukea sairastaessasi). Ilman sivuvaikutusten läpikäymistä ja kunnon seurantaa, tilanteessa jossa toisentyyppinen vaihtoehto olisi ollut muutenkin toimivampi apu joskin kalliimpaa. Todella outoja haittoja tuli, osa jäi pysyviksi vaikka käytti alle vuoden ennen kuin läheiset saivat lopettamaan käytön vaikka lääkäri oli toista mieltä (ihminen siinä vaiheessa lähes tunnistamaton).  Kun yritti käytön alkuvaiheessa näistä ongelmista kertoa niin pelkkää vähättelyä ja ohittamista. 

Myöhemmin kuulin useammista vastaavista tapauksista, kaikki nuoria. Ketään heistäkään ei tietenkään ole suostuttu kunnolla tutkimaan tai sanomisia kirjaamaan, koska "ei ole mahdollista" vaikka olisi fyysinen muutos joka on ihan paljain silmin nähtävissä läheisillekin. Eivät myöskään ole mukana missään seurantatutkimuksissa tms.

Nämä tuntuvat nykyään olevan lääkärien "psyykkinen Burana" jota määrätää syötäviksi kuin leipää, myös hyvin nuorille ihmisille, eikä riskejä myönnetä. Varmasti monelle ehdottomasti tarpeellinen apu, mutta kaikille eivät lainkaan sovi ja tällä hetkellä meno on täysin vastuutonta.

No jo on seksi tärkeetä jos sen takia pitää erota. Äly hoi taas ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Ei se edes ollut masentunut jos se nussia halusi. Masentuneelle aivan sama vaikkei seisokaan.

Ja toisin kuin manosfäärin ääliöt väittävät: minkäån läåkkeen vaikutus ei jatku sen jälkeen kun lääkitys loppuu. Miettikää nyt: silloinhan yksi nappi riittäisi parantamaan. 

Kaikki lääkkeet hajoavat maksassa.

Ap, sä oot veeti ja sun nuppi on rikki. Syö lääkkeesi. 

Lääkitys todellakin voi muuttaa asioita pysyvästi. Itse lääkkeen vaikutuksen ei tarvitse enää olla läsnä sen jälkeen, kun on jo ehtinyt muuttaa jotakin kehossa. Hyvänen aika, tähänhän kaikkien kuuriluontoisten lääkkeiden teho suorastaan perustuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se edes ollut masentunut jos se nussia halusi. Masentuneelle aivan sama vaikkei seisokaan.

Ja toisin kuin manosfäärin ääliöt väittävät: minkäån läåkkeen vaikutus ei jatku sen jälkeen kun lääkitys loppuu. Miettikää nyt: silloinhan yksi nappi riittäisi parantamaan. 

Kaikki lääkkeet hajoavat maksassa.

Ap, sä oot veeti ja sun nuppi on rikki. Syö lääkkeesi. 

Lääkitys todellakin voi muuttaa asioita pysyvästi. Itse lääkkeen vaikutuksen ei tarvitse enää olla läsnä sen jälkeen, kun on jo ehtinyt muuttaa jotakin kehossa. Hyvänen aika, tähänhän kaikkien kuuriluontoisten lääkkeiden teho suorastaan perustuu!

Ja monien myrkkyjen vaikutus muuten myös. Tarpeeksi kauan kun altistut niin ei kaikkia haittoja voi enää perua vaikka altistus loppuu. Eikö tämän pitäisi olla ihan itsestään selvä asia?

Ette sitten olleet yhdessä avioliitossa, mies vain syyllisenä?

Tämäkin turha masennuslääkitys olisi vältetty antamalla miehelle testosteronia.

Mikä tässä maassa mättää kun hormonihoitojen kanssa ollaan niin pahasti pää perseessä..

Olen täällä eri yhteyksissä varoittanut kun krooniseen kipuun mitään varoittamatta määräävät näitä masennus-ADHD-epilepsia -lääkkeitä. Kukkahattu-Käypä-hoito-paskiaisremmi ohjaa erityisesti julkisen puolen lääkäreitä. Aiemmin oli minulla snadit erektiotabut. Kun sain Duloksetiinimyrkytyksen loppui erektiokyky ja myös libido. Sain lääkäriltä yhdistelmän Tadis +Silde mutta eivät enää riitä kun kun "vietin kipinä" on tapettu. Ylempänä kehotettiin lukemaan lääkepakkauksen ohje, se tulee ehdottomasti ja omaehtoisesti lukea koska silloin vielä voi olla aloittamatta niiden syöminen!

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin turha masennuslääkitys olisi vältetty antamalla miehelle testosteronia.

Mikä tässä maassa mättää kun hormonihoitojen kanssa ollaan niin pahasti pää perseessä..

Oma kokemus (olen eri): Päässä heitti, ei jaksanut mitään ja mieliala maassa. Lääkäri määräsi fluoksetiinia. Tilanne paheni. Lihoin 20 kg ja erektio kuoli, minusta tuli täysin apaattinen. Määräsi lisäksi ketipinoria ja jotain muita neuroleptejä, olin aivan zombi. En edes muista mitään noilta ajoilta. Kannasta katsoin myöhemmin, että oli määrätty aripipratsolia ja valproaattia. Eli melko äreää tavaraa mm. skitsofreenikoille.

Seuraavaksi olin jo itsetuhoinen ja oltiin määräämässä sähköshokkeja kunnes tuttava vinkkasi yksityiselle. T-arvot lähellä nollaa 26-vuotiaalla miehellä.

Piikki pyllyyn niin avot. Elämä muuttui. 

Onko feminismi mennyt niin syvälle yhteiskunnassa, että se vaikuttaa jo lääkehoitoon?

Ei tuo mitenkään riskitöntä ole, ja veriarvoja pitää seurata, ja myöhemmin kun ikää tulee, pitää myös katsoa muitakin arvoja. Oma tuotanto myös vähenee, ja vaikuttaa hedelmällisyyteen.

Ilman tuota olisin todennäköisesti kuollut. Ottaisin nuo haitat vaikka kymmenkertaisesti verrattuna siihen, mitä oli. Nyt jaksan juosta. Nyt on tavoitteita ja saavutuksia. Nyt olo on rauhallisempi ja uni parempi. Pikkuisen tekisi mieleni haastaa joku oikeuteen hoitovirheestä, mutta Suomessa tuo ei johda mihinkään. Ja varmaan lääkäri on toiminut parhaan tiedon pohjalta. Vastuullinen ammatti, ja altistavat itsensä usein myös pahemmille virheille kuin sille, että parikymppisen pallit eivät toimi kuten pitäisi. Sillä on vaan isoja vaikutuksia, jotka eivät aina näy päällepäin.