Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joilla on valtava määrä häpeäkuormaa?
15.07.2026 |
Ja lähestulkoon jokainen ihan arkinenkin asia assosioituu johonkin häpeälliseen muistoon?
Elämä on ihan todella hankalaa, kun joutuu häpeän valtaan nähdessään vaikkapa suippopaprikan tai Audin.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.
Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.
Hyi hemmetti. Älkää mainitko häitä!
Ap
Pahoitteluni. Jos yhtään lohduttaa, meillä ei ollut häitä vaan menimme ihan maistraatissa naimisiin. Minulla oli todistajana häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.
Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.
Mistä kohdallasi on kyse?
Soimaat todennäköisesti itseäsi liikaa.
Kiitos, mutta uskon soimaavani itseäni ihan aiheesta. Olen entinen narkkari ja päihdeongelmaisena eläminen on sellaista pohjakosketuksesta toiseen seilaamista, että häpeä on väistämätön seuralainen.
Hienoa, että olet päässyt kuiville! Voit olla ylpeä siitä. Riippuvuus on sairaus ja saa ihmisen tekemään asioita, joita terveenä ja ei-riippuvaisena ei ikinä tekisi. Häpeän tunteiden kokeminen lienee luonnollinen osa prosessia, mutta toivottavasti pystyt myös tuntemaan armollisuutta ja myötätuntoakin entistä riippuvaista itseäsi kohtaan jossain vaiheessa. Menneet ovat menneitä ja nyt olet uudessa elämänvaiheessa, jossa voit tehdä parempia valintoja.
Kaikkea hyvää sinulle!
On elämässä, varsinkin nuorena, tullut tehtyä kaikenlaisia juttuja joista en ole mitenkään ylpeä, joita häpeän ja joita ei kaikkia tulisi vieläkään kertoa kenellekään.
Kuitenkin, joskus syyllisyydentuskissani aloin ajatella, että kaikki mitä olen tehnyt olen tehnyt sen aikaisilla tiedoillani ja osaamisillani, ja hyvä jos olen tajunnut, että enää en samoin tekisi. Ja pyysin muutamia tekemiäni asioita vielä vuosien jälkeen anteeksi osallisilta. Niitä tapauksia joita edes kehtasin kertoa. Kukaan ei kuitenkaan kuollut eikä vammautunut, ja henkiset vauriotkin taisivat olla jo unohtuneet, kaikilta muilta kuin itseltäni.
Ap:lle ehkä ohjeeksi, että opi menneistä, mutta ei niitä kannata jäädä sen enempää märehtimään kun ne olet läpi käynyt.
Joo, eikä minua hävetä mitkään oikeasti nolot sekoilut, vaan se on juuri tuollaista yleistä kasvatuksesta ja lapsuudesta tulevaa huonouden ja kelpaamattomuuden tunnetta. Eli ei mitä tein, vaan mitä olen.
Jo vain! Välillä tulee ihan änneen huudettua kun joku nolo muisto tulee mieleen. Ei minulla mitään kummoisempaa syytä ole, kunhan olen ollut aina kömpelö niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sellain akward-tapaus. Sori anglismista, mutta kuvaa jotenkin paremmin kuin kiusallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän piirteen itsessäni. Menneisyyden sanomiset ja tekemiset piinaavat välillä minua. Herra armahda.
Herra armahtaa. Tämä valhe että olet arvoton onkin itse saatanan kuiskuttelua. Nyt ystäväni kuuntele ja katso hengellisiä asiaa koskettavia ohjelmia. Sinun syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen Kristuksen Pyhän Sovintoveren kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.
Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.
Mistä kohdallasi on kyse?
Soimaat todennäköisesti itseäsi liikaa.
Kiitos, mutta uskon soimaavani itseäni ihan aiheesta. Olen entinen narkkari ja päihdeongelmaisena eläminen on sellaista pohjakosketuksesta toiseen seilaamista, että häpeä on väistämätön seuralainen.
Oletko käynyt NA:ssa? Eikö se menetelmä auta häpeään?
En ole käynyt ja minulla on muutenkin vähän sellainen, että minulta löytyy ymmärrystä vertaisilleni, mutta ei itselleni. Se on kai melko tyypillistä. Toivon, että aika auttaa vielä jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.
Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.
Mistä kohdallasi on kyse?
Soimaat todennäköisesti itseäsi liikaa.
Kiitos, mutta uskon soimaavani itseäni ihan aiheesta. Olen entinen narkkari ja päihdeongelmaisena eläminen on sellaista pohjakosketuksesta toiseen seilaamista, että häpeä on väistämätön seuralainen.
Hienoa, että olet päässyt kuiville! Voit olla ylpeä siitä. Riippuvuus on sairaus ja saa ihmisen tekemään asioita, joita terveenä ja ei-riippuvaisena ei ikinä tekisi. Häpeän tunteiden kokeminen lienee luonnollinen osa prosessia, mutta toivottavasti pystyt myös tuntemaan armollisuutta ja myötätuntoakin entistä riippuvaista itseäsi kohtaan jossain vaiheessa. Menneet ovat menneitä ja nyt olet uudessa elämänvaiheessa, jossa voit tehdä parempia valintoja.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos tästä sydäntä lämmittävän myötätuntoisesta viestitä. Kaikkea hyvää myös sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän piirteen itsessäni. Menneisyyden sanomiset ja tekemiset piinaavat välillä minua. Herra armahda.
Herra armahtaa. Tämä valhe että olet arvoton onkin itse saatanan kuiskuttelua. Nyt ystäväni kuuntele ja katso hengellisiä asiaa koskettavia ohjelmia. Sinun syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen Kristuksen Pyhän Sovintoveren kautta.
Mua hävettää myös uskonnon mainitseminen, enkä kehtaa mennä enää kirkkoon, kun olen ollut sielläkin ihan typerä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kuusikymppisenä en oikein enää jaksa hävetä entisiä tai nykyisiä. Jollen olisi hyvin vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa, kierre varmaan kuitenkin alkaisi uudelleen. Erakkona olemisessa on puolensa.
Olin kuulemma pienenä äkkipikainen ja mököttävä; suutuin, kun minua toruttiin. Vasta aikuisena olen havainnut, että en minä mököttänyt, vaan häpesin silmät päästäni sitä, että olin tehnyt väärin (tahallani tai vahingossa). Ja häpeää vain pahensi se, jos minua moitittiin suuttumisesta.
Liittyneekö tuo siihen, että inhoan erimielisyyksiä. En jää kiistelemään, vaan poistun paikalta enkä palaa. Sitten vatvon vuosikausiakin sitä, mitä minun olisi pitänyt sanoa ja tehdä.
Luonteeltani olen kuitenkin kiltti, puhelias ja erittäin helposti lepyteltävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän piirteen itsessäni. Menneisyyden sanomiset ja tekemiset piinaavat välillä minua. Herra armahda.
Herra armahtaa. Tämä valhe että olet arvoton onkin itse saatanan kuiskuttelua. Nyt ystäväni kuuntele ja katso hengellisiä asiaa koskettavia ohjelmia. Sinun syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen Kristuksen Pyhän Sovintoveren kautta.
Omat häpeäntunteeni olivat perua juuri lestadiolaisesta kodista opitusta syyllisyydentunnosta. Joten kiitos ei tuota anteeksiantoa minkään "Jeesuksen Pyhän Sovintoveren" kautta. Siinä ajatustavassa kun on juuri sen perusteettoman ja vahingollisen häpeäntunteen ydin.
Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vaan ajatella, että elämä on liian lyhyt tuollaiseen märehtimiseen kun menneisyydelle ei voi mitään, pakko vaan mennä eteenpäin ja yrittää välttää tulevaisuudessa suurempaa mokailua. Jos nyt ei ole ihmisiä tappanut niin kaikki ok. On aika itsekästä olla vaan pää omassa persiissä ja kuvitella että kaikki muutkin nyt vaan miettiin mikä ääliö olet ollut silloin ja silloin ja sanonut niin ja näin joskus vuonna nakki.
Koska te ihmiset ymmärrätte sen, ettei muita ihmisiä teidän tekemiset juurikaan kiinnosta, jokaisella on omat juttunsa ja harva jaksaa omien ongelmiensa kanssa toisten asioita vatvoa. Jos jollain sellaiseen on resursseja, on hänellä itsellään joku päässä vikana.
Sinä et ole niin tärkeä ihminen. Jos olisit Trump ymmärtäisin häpeilyn, sen töppäilyistä ihmiset puhuu vielä vuosikymmeniä, sinun ei.
Jos se häpeä ei liity siihen mitä muut susta ajattelee, niin sekin on tasan yhtä turhaa, suorastaan ajan, aivokapasiteetin ja elämän ylipäätään tuhlaamista. Mieti jos kuolet huomenna, ja olet tuhlannut elämäsi siihen että mietit mitä joskus teit väärin tai huonosti, kun olisit voinut tehdä jotain kivaa senkin aikaa.
Jos olet jotenkin vääränlainen tai huono, mitä sitten? Sinä olet vain yksi ihminen liki 10 miljardista.
Kannattaa ajatella muita asioita kuin omaa itseään niin häpeääkään ei tarvitse tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan ajatella, että elämä on liian lyhyt tuollaiseen märehtimiseen kun menneisyydelle ei voi mitään, pakko vaan mennä eteenpäin ja yrittää välttää tulevaisuudessa suurempaa mokailua. Jos nyt ei ole ihmisiä tappanut niin kaikki ok. On aika itsekästä olla vaan pää omassa persiissä ja kuvitella että kaikki muutkin nyt vaan miettiin mikä ääliö olet ollut silloin ja silloin ja sanonut niin ja näin joskus vuonna nakki.
Koska te ihmiset ymmärrätte sen, ettei muita ihmisiä teidän tekemiset juurikaan kiinnosta, jokaisella on omat juttunsa ja harva jaksaa omien ongelmiensa kanssa toisten asioita vatvoa. Jos jollain sellaiseen on resursseja, on hänellä itsellään joku päässä vikana.
Sinä et ole niin tärkeä ihminen. Jos olisit Trump ymmärtäisin häpeilyn, sen töppäilyistä ihmiset puhuu vielä vuosikymmeniä, sinun ei.
Jos se häpeä ei liity siihen mitä muut susta ajattelee, niin sekin on tasan yhtä turhaa, suorastaan ajan, aivokapasiteetin ja elämän ylipäätään tuhlaamista. Mieti jos kuolet huomenna, ja olet tuhlannut elämäsi siihen että mietit mitä joskus teit väärin tai huonosti, kun olisit voinut tehdä jotain kivaa senkin aikaa.
Jos olet jotenkin vääränlainen tai huono, mitä sitten? Sinä olet vain yksi ihminen liki 10 miljardista.
Ihan turhaa vertailla ap:tä Trumpiin. Ap on tärkeä itselleen ja ajattelee oman lähipiirinsä ja lähelle sattuvien ihmisten mietteitä.
Sinusta ei ole edes harrastelijapsykologiksi, koska vedät yhtäläisyysmerkit häpeän ja itsekkyyden väliin. Lopeta siis spämmäily.
Oletko käynyt NA:ssa? Eikö se menetelmä auta häpeään?