Miksi kumppanin A kanssa ei haluta edetä 10 vuodessa mihinkään, mutta B kanssa ekan vuoden aikana naimisiin ja lapsi?

Vierailija kirjoitti:

No, koska sen kumppanin A kanssa ei haluta edetä 10 vuodessa mihinkään, mutta B kanssa ekan vuoden aikana halutaan naimisiin ja lapsi

Mutta miksi A:n kanssa sit täytyy olla 10 vuotta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, koska sen kumppanin A kanssa ei haluta edetä 10 vuodessa mihinkään, mutta B kanssa ekan vuoden aikana halutaan naimisiin ja lapsi

Mutta miksi A:n kanssa sit täytyy olla 10 vuotta? 

Jos ei osaa olla yksinkään, ja odottaa paremman kumppanin löytymistä ennen kuin uskaltaa lopettaa edellisen seurustelun. Tämä on tietystikin epäreilua toimintaa. Työpaikkojen kanssa on ihan normaalia tehdä näin, että ensin etsitään uusi ja sitten irtisanoudutaan edellisestä, mutta parisuhde ei ole työpaikka.

Kyllä vaan tämä "vanhan ajan" systeemi on selkeämpi: naimisiin meneminen on se juttu johon pyritään, ja sitä edeltävät vaiheet ovat sen selvittämistä, onko tämä henkilö sellainen jonka kanssa haluaisin mennä naimisiin ja aloittaa varsinaisen yhteisen elämän. Tähän selvittämisvaiheeseen kuluu noin 1-2 vuotta, joillain hiukan enemmänkin, vähempää ei oikein uskalla suositella. Ei kymmentä vuotta. Sitten jos tullaan siihen tulokseen että halutaan elää yhdessä, mennään kihloihin ja aletaan suunnitella häitä, ja jos tullaan siihen tulokseen että sitä ei haluta, niin lopetetaan seurustelu.

Jos ei halua tulla roikotetuksi epämääräisessä suhteessa kymmentä vuotta, ei pidä suostua sellaiseen, vaan hommalla olla selkeät tavoitteet alusta asti. Jos niitä asioita ei ihmisten ajassa ala tapahtua, niin asian venyttämisellä harvemmin mitään voitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ikäkin vaikuttaa. Tietyn ikäisenä ei ole aikaa enää odotella vuosikausia jos haluaa saada lapsia. Kaksikymppisenä taas ei ole mikään kiire lastentekoon.  

Kyllä, etenkin naisella yli 35v alkaa olemaan jo kiire jos lapsia haluaa. Yli 40v sit jo tosi kiire, ei kovin kauaa voi miettiä.

Muistaakseni "suositusten mukaan" jos haluaa 2 lasta, aloittaminen pitäisi aloittaa ihan viimeistään n. 35v tai mieluiten alle sen. Tämä on toki täysin henkilökohtaista miten hedelmällisyys säilyy, mutta normaalitilanteessa 35v jälkeen hedelmällisyys alkaa laskea todella rajusti ja raskauden alkamisessa voi kestää kauemmin, ja 40v jälkeen se on monilla enää tuurista kiinni. Mulla äiti oli 43v kun synnyin, samalla myös ensimmäinen synnytys. Että ei nämä mahdottomia ole mutta on se tuossa iässä silti ihan arpapeliä onnistuuko vai ei.

Itse olin place holder, exäni olikin piilonarsisti ja vaihtoi "parempaan". Yhtä lailla maski putoamassa ja sama märinä jatkuu nyksälle. 

Tottuminen, tuttuus, väsyminen, kyllästyminen, turtuminen, tapoihin kangistuminen, ei haluta nähdä, että elämä jatkuisi niin, mutta mukavuudenhalu ja laiskuus estävät eron. 

Sitten kun on uusi tilanne (kumppani ja siten elämä), niin ne toiveet tulevat pintaan. Ei ole kyllästynyt ja väsynyt (vielä ainakaan).

Ja nämä pariskunnat, joissa mies lykkää lapsentekoa. Nainen tahtoisi lasta, mutta mies vetkuttaa asiaa. Sitten yhtäkkiä mies lähtee uuden naisen matkaan ja heti uudessa suhteessa kihlat häät ja vauva. Jätetty nainen jää tyhjän päälle ja vauvahaaveet pirstaleina. 

Juu vapaa maa, ihmiset saa noin tehdä, mutta surullista. 

Koska se kumppani B oli vaan "parempi" ja sopivampi, ja herätti sellaisia haluja ja tunteita joita A ei kyennyt herättämään. 

Vierailija kirjoitti:

Koska se kumppani B oli vaan "parempi" ja sopivampi, ja herätti sellaisia haluja ja tunteita joita A ei kyennyt herättämään. 

Vai voiko kyseessä olla alkuhuuman aiheuttama harha? Sit kun on lapsi ja arki, niin kaikki on yhtä tasaista taas kuin kumppani A:n kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se kumppani B oli vaan "parempi" ja sopivampi, ja herätti sellaisia haluja ja tunteita joita A ei kyennyt herättämään. 

Vai voiko kyseessä olla alkuhuuman aiheuttama harha? Sit kun on lapsi ja arki, niin kaikki on yhtä tasaista taas kuin kumppani A:n kanssa?

Kaikki on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on alitajunnassa ettei toinen ole se oikea. Itse olin eksäni kanssa 10 vuotta kihloissa, mutta en saanut edettyä siitä. Olin aivan tyytyväinen suhteessa mutta jokin siinä oli ettei edetty. 

Ja tilannehan vaati myös sen, että eksäsi tyytyi tilanteeseen ja suostui olemaan 10 vuotta kihloissa. Näitä "ikuisesti kihloissa" -pariskuntia tunnen liiankin kanssa. Outoa mennä kihloihin eli tehdä lupaus avioliitosta, jos ei ole mitään aikomustakaan koskaan naimisiin mennä.

Eksän kanssa oltiin yhdessä kuusi vuotta ja suhde oli loppumetreillä kategoriaa kämppis ja pieruverkkarit. Mitään kehitystä tai askeleita ei ollut niin jätin miehen ja se oli sinkkuna jokusen vuoden. Uuden kanssa hankki lapsen alle vuodessa niiden tapaamisesta.