Jonna lopetti yleisen lääkkeen ja ällistyi: paino putosi 46 kiloa

Se on ilmeisesti olantsapiini.

Olantsapiini. Edelleen jos te haluatte noita extran juttuja esille niin tekoäly kertoo ne ilman että täytyy maksaa. Lääkkeitä kun imee kannattaa pitää mielessä että ne myös sekoittaa elimistön omia järjestelmiä samalla. Ne saattaa "auttaa" yhdessä asiassa ja samalla aiheuttaa 10 muuta vahinkoa joihinkin muihin asioihin.

Minä olen käyttänyt olantsapiiniä nyt muutaman vuoden mutta minulla ei ole paino noussut. Toisaalta olen yrittänyt pudottaa painoa ja se ei ole onnistunut vaikka olenkin pääasiassa ollut miinuskaloreilla ja treenannut lihaksia. Nyt ajattelin lopettaa lääkkeen. Saa nähdä, lähteekö rasva palamaan helpommin. Nyt kun olen miettinyt asiaa niin minusta tuntuu, että vaikka painoni ei ole noussut niin minulla on kuitenkin ollut enemmän ruuan himoa, joka on välillä ihan käsittämätön. On osittain psyykkistä mutta mietin, voiko lääkkeellä olla asian kanssa jotain tekemistä.

Miten psykoosilääkkeen voi lopettaa, eikö ole riski uudiutumisesta?

Olen tuo edellinen kirjoittaja. Itse siis käytin sitä unta tukemaan. Nykyään ilmeisesti lääkärit määrää usein psykoosilääkkeitä uniongelmiin.

Miten tekiäly kertoo? Millä hakusanoilla haetaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käyttänyt olantsapiiniä nyt muutaman vuoden mutta minulla ei ole paino noussut. Toisaalta olen yrittänyt pudottaa painoa ja se ei ole onnistunut vaikka olenkin pääasiassa ollut miinuskaloreilla ja treenannut lihaksia. Nyt ajattelin lopettaa lääkkeen. Saa nähdä, lähteekö rasva palamaan helpommin. Nyt kun olen miettinyt asiaa niin minusta tuntuu, että vaikka painoni ei ole noussut niin minulla on kuitenkin ollut enemmän ruuan himoa, joka on välillä ihan käsittämätön. On osittain psyykkistä mutta mietin, voiko lääkkeellä olla asian kanssa jotain tekemistä.

Ihan sama ongelma ilman lääkitystä, sen nimi on esivaihdevuodet... 

Tuossa on varmasti mennyt paljon muutakin uusiksi kuin lääkitys, en ymmärrä miks media on näin harhaanjohtava... 

Vierailija kirjoitti:

Miten psykoosilääkkeen voi lopettaa, eikö ole riski uudiutumisesta?

Kyllä siinä on erittäin suuri riski. 

Joo, siis tämäkin kyllä varmasti on osatekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten psykoosilääkkeen voi lopettaa, eikö ole riski uudiutumisesta?

Kyllä siinä on erittäin suuri riski. 

Ei psykoosi  aina uusi, riippuu monesta tekijästä.   Ketipinoria, Zyprexaa (olantsapiini)  yms määrätään muillekin kuin psykoosipotilaille. Esim. vanhuksille.  

Itselläni oli psykoosin tapainen ala-asteella.
- Alkoi sairauksien ja kuoleman pelosta. 
- Turvallisuushakuisia pakkotoimintoja /laskemisrituaaleja, joilla reagoin perheen ilmapiiriin ja pelottaviin asioihin (esim.uutisissa nähtyihin asioihin joita en ymmärtänyt). 

- Olin 8 kun sulkeuduin veitsen kanssa wc:hen saadakseni vanhemmalta huomiota. En olisi vahingoittanut itseäni. Tuo katsottiin kuitenkin varmasti vakavaksi asiaksi. 

-Päädyin lastenpsykiatriselle osastolle kun en enää nukkunut ja pakkoliikkeet veivät tunteja.


-  DG oli selvittelyjen jälkeen   "skitsofreenistyyppinen psykoosi".
Huom. hallusinaatioita tai harhoja ei ollut.   

- Kerran pelotti että ruokaan laitetaan vahingossa myrkkyä, mutta en ajatellut asian olevan vuorenvarmasti siten. Taustalla kuolemanpelko ja huoli, että entäpä jos. Epäluulo, ei harhaluulo.  

 Lääkäri kai oletti, että olisi puhjennut lapsuusajan skitsofrenia/ esiaste. Lääkitys sen mukaan.  

 Lääkäri ei voinut onnistua antamaan täydellistä diagnoosia. Hänelle ei annettu kaikkea tietoa, mitä perheemme auttaminen olisi edellyttänyt.   

 Kun vanhemmilta kysyttiin, onko suvussa ollut mt-sairauksia, kiistettiin. Asia on toisin. 
 Itsekin vaikenin ja väistin puhumasta todellisista ajatuksistani, koska niihin liittyi häpeää, seksuaalisuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa.  

 Myöhemmin terapeutikseni tuli H.R, aikuinen parrakas mies. Koin terapiakäynnit jotenkin  kiusallisiksi. Olin murrosikäinen tyttö. Terapia jäi ajanhukaksi, koska en pystynyt avautumaan miesterapeutille. 

  Perheessämme oli köyhyyttä,  vanhemmilla tunnetaitovajetta, asuinalue ei ollut lapsen kasvulle turvallisin. Toinen, vastuullisempi vanhempani on myöhemmin myöntänyt.   

Eniten minua auttoivat lastenpsykiatrisen osaston säännellyt olot. Osastolla sain kokea asioita (retket, ryhmät, harrastaminen), joita olisi pitänyt kokea kotipuolessa.   

  Lievät pelot ja laskeminen säilyivät  lääkityksen alla.  Lääke ei koskaan "parantanut" minua. Vasta asiatieto ja se, että huomasin etten kuolekaan, auttoi. 

Olantsapiini ( Zyprexa ) aloitettiin 90-luvun lopulla.  Lastenpsykiatrian erikoislääkäri L.E suositti sitä uutuutena.
Olantsapiinia aloittaessa ei ollut näkyviä pakkoliikkeitä ja käytös normaalia murkun käytöstä. Lääkäri ei kai tahtonut ottaa riskiä että  psykoottisuus uusisi. Olen antanut hänelle anteeksi. Hän toimi varmasti todennäköisyysarvioiden pohjalta.  

Peruste k18-lääkkeen offlabel-käytölle oli kehityksen ja koulunkäynnin turvaaminen?  Painoa Olanzapiini nosti, +20-30 kg vain muutamassa kk:ssa. 

  Murrosikään liittyvät keholliset toiminnot kuten itsetyydytys ei onnistunut: alakerta oli toimimaton. Ensimmäinen elonmerkki tuli vuosia lääkkeen lopetuksen jälkeen.  Olen saanut aikuisiällä intiimielämän toimimaan,  mutta  kärsinyt aina esim. kuivuudesta.  

Kävin Olantsapiinilla ollessa liikuntaryhmässä, fys-terapiassa, söin terveellistä koti- ja laitosruokaa, pyöräilin,1 karkkipäivä.  Kilot pysyivät.
  Olantsapiini lopetettiin 9.luokan keväällä kun lekuriksi vaihtui H.K. Painon putoaminen alkoi vaikka elintavat säilyivät.  

 Lapsuuden  psykoosi ei ole uusinut vielä tänä päivänäkään.  Olen naimisissa, aikuinen, opiskellut, valmistunut ja työelämään sijoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten psykoosilääkkeen voi lopettaa, eikö ole riski uudiutumisesta?

Kyllä siinä on erittäin suuri riski. 

Ei psykoosi  aina uusi, riippuu monesta tekijästä.   Ketipinoria, Zyprexaa (olantsapiini)  yms määrätään muillekin kuin psykoosipotilaille. Esim. vanhuksille.  

Itselläni oli psykoosin tapainen ala-asteella.
- Alkoi sairauksien ja kuoleman pelosta. 
- Turvallisuushakuisia pakkotoimintoja /laskemisrituaaleja, joilla reagoin perheen ilmapiiriin ja pelottaviin asioihin (esim.uutisissa nähtyihin asioihin joita en ymmärtänyt). 

- Olin 8 kun sulkeuduin veitsen kanssa wc:hen saadakseni vanhemmalta huomiota. En olisi vahingoittanut itseäni. Tuo katsottiin kuitenkin varmasti vakavaksi asiaksi. 

-Päädyin lastenpsykiatriselle osastolle kun en enää nukkunut ja pakkoliikkeet veivät tunteja.


-  DG oli selvittelyjen jälkeen   "skitsofreenistyyppinen psykoosi".
Huom. hallusinaatioita tai harhoja ei ollut.   

- Kerran pelotti että ruokaan laitetaan vahingossa myrkkyä, mutta en ajatellut asian olevan vuorenvarmasti siten. Taustalla kuolemanpelko ja huoli, että entäpä jos. Epäluulo, ei harhaluulo.  

 Lääkäri kai oletti, että olisi puhjennut lapsuusajan skitsofrenia/ esiaste. Lääkitys sen mukaan.  

 Lääkäri ei voinut onnistua antamaan täydellistä diagnoosia. Hänelle ei annettu kaikkea tietoa, mitä perheemme auttaminen olisi edellyttänyt.   

 Kun vanhemmilta kysyttiin, onko suvussa ollut mt-sairauksia, kiistettiin. Asia on toisin. 
 Itsekin vaikenin ja väistin puhumasta todellisista ajatuksistani, koska niihin liittyi häpeää, seksuaalisuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa.  

 Myöhemmin terapeutikseni tuli H.R, aikuinen parrakas mies. Koin terapiakäynnit jotenkin  kiusallisiksi. Olin murrosikäinen tyttö. Terapia jäi ajanhukaksi, koska en pystynyt avautumaan miesterapeutille. 

  Perheessämme oli köyhyyttä,  vanhemmilla tunnetaitovajetta, asuinalue ei ollut lapsen kasvulle turvallisin. Toinen, vastuullisempi vanhempani on myöhemmin myöntänyt.   

Eniten minua auttoivat lastenpsykiatrisen osaston säännellyt olot. Osastolla sain kokea asioita (retket, ryhmät, harrastaminen), joita olisi pitänyt kokea kotipuolessa.   

  Lievät pelot ja laskeminen säilyivät  lääkityksen alla.  Lääke ei koskaan "parantanut" minua. Vasta asiatieto ja se, että huomasin etten kuolekaan, auttoi. 

Olantsapiini ( Zyprexa ) aloitettiin 90-luvun lopulla.  Lastenpsykiatrian erikoislääkäri L.E suositti sitä uutuutena.
Olantsapiinia aloittaessa ei ollut näkyviä pakkoliikkeitä ja käytös normaalia murkun käytöstä. Lääkäri ei kai tahtonut ottaa riskiä että  psykoottisuus uusisi. Olen antanut hänelle anteeksi. Hän toimi varmasti todennäköisyysarvioiden pohjalta.  

Peruste k18-lääkkeen offlabel-käytölle oli kehityksen ja koulunkäynnin turvaaminen?  Painoa Olanzapiini nosti, +20-30 kg vain muutamassa kk:ssa. 

  Murrosikään liittyvät keholliset toiminnot kuten itsetyydytys ei onnistunut: alakerta oli toimimaton. Ensimmäinen elonmerkki tuli vuosia lääkkeen lopetuksen jälkeen.  Olen saanut aikuisiällä intiimielämän toimimaan,  mutta  kärsinyt aina esim. kuivuudesta.  

Kävin Olantsapiinilla ollessa liikuntaryhmässä, fys-terapiassa, söin terveellistä koti- ja laitosruokaa, pyöräilin,1 karkkipäivä.  Kilot pysyivät.
  Olantsapiini lopetettiin 9.luokan keväällä kun lekuriksi vaihtui H.K. Painon putoaminen alkoi vaikka elintavat säilyivät.  

 Lapsuuden  psykoosi ei ole uusinut vielä tänä päivänäkään.  Olen naimisissa, aikuinen, opiskellut, valmistunut ja työelämään sijoittunut.

Syy miksi kirjoitin tuon aiemman, pitkän kertomuksen on se että psyykenlääkkeiden lyhyt- sekä pitkäaikaishaittoja neutraalisti ja avoimesti käsittelevää, kiihkotonta keskustelua ei ole Suomen julkisuudessa vielä kunnolla käyty.  

Odotan yhä aikaa, jolloin joku asiantunteva, vakavasti otettava lääkärikunnan edustaja uskaltaa kritisoida psyykelääkitsemisen yleisyyttä. Ei kukaan lääkörilupansa menettänyt salaliittoteoreetikko, vaan vakavasti otettava ammattilainen.

Mielestäni nykyaikaisille psyykenlääkkeille on, lääkärien enemmistön näkemyksiin jossain määrin yhtyen, myös perustellut käyttöaiheensa. Moni saa niistä apua, se on kiistatonta.

 Tarkoitan tapauksissa, joissa potilaalla on esim.krooninen vakava mielen sairaus, pysyvä aivokemian häiriö joka estää elämisen perusasiat. 

Jos taas hlö on muuten ok ja tarvitsee lääkettä  vain työssä jaksaakseen, on syytä epäillä että työpaikka/kulttuuri on epäterve, ei henkilö.

Aina tulisi tarkastella lääkkeen hyötyjä vs. haittoja, tasaisin väliajoin. 

Harkita  esim. geenipaneelin / lääkepaneelin tekemistä.  Rohjetkaa pyytää sitä terveydenhuollosta, jos koette saavanne lääkkeestä kohtuutonta haittaa.

Esim. merkittävä lääkeylipaino ei vaikuta yksinomaan  potilaan elämänlaatuun, sosiaaliseen asemaan /suhteisiin ja työkykyyn, vaan ylipainon ja oheissairauksien mukana tulee yhteiskunnallekin kustannuksia. 

Jos mielenterv. potilaan lääkitseminen e.m haittoja aiheuttavin lääkkein on välttämätöntä, tulisi huolehtia myös potilan fyysisen terveyden tarkkailusta keskimääräistä enemmän. 

 Fyysisiä oireita ei saisi laittaa perusterveydenhuollossa niin herkästi psykosomaattisuuden piikkiin, jos potilaalla on mielenterveyden sairaus.

Valitettavasti mielenterveyden pitkäaikaissairailla esim. sydänkuolleisuus on keskimääräistä korkeampaa, mikä kertoo jotain asiain tilasta Suomessakin.

Voi kun ihmiset osaisi edes perustason tiedonhakua. Tuoki tieto löytyy kun kopsaa artikkelista otsokon ja lykkää googleen. Saatanan tunarit.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo edellinen kirjoittaja. Itse siis käytin sitä unta tukemaan. Nykyään ilmeisesti lääkärit määrää usein psykoosilääkkeitä uniongelmiin.

Näin on ollut kymmeniä vuosia.

Mun tutulleni määrättiin nukahtamiseen Stilnoct.   Miksi siis syödä psyykelääkkeitä.

Stilnoct ei lihota eikä vie seksihaluja.

Stilnoctin käytössä pitää olla varovainen. Ei kannata ottaa koko tablettia eikä joka ilta jos vaan mahdollista. Tekee nopeasti mukavan olon sirullakin, olen itsekin kokeillut. 

Tuttuni söi Stilnoct tabletista aina 1/3 sirun, koska muuten vaikutus oli liian voimakas. Käytti vuosia noin 15 iltana kuukaudessa.   Riittoisa lääke jos saat lääkärin vain suostumaan sen määräämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun tutulleni määrättiin nukahtamiseen Stilnoct.   Miksi siis syödä psyykelääkkeitä.

Stilnoct ei lihota eikä vie seksihaluja.

 

Stilnoctin käytössä pitää olla varovainen. Ei kannata ottaa koko tablettia eikä joka ilta jos vaan mahdollista. Tekee nopeasti mukavan olon sirullakin, olen itsekin kokeillut. 

 

Tuttuni söi Stilnoct tabletista aina 1/3 sirun, koska muuten vaikutus oli liian voimakas. Käytti vuosia noin 15 iltana kuukaudessa.   Riittoisa lääke jos saat lääkärin vain suostumaan sen määräämiseen. 

Lääkärille ei tietenkään kannata sanoa että aiot puolittaa tai muuten vähentää annosta. Kannattaa pitää omana tietona. 

Keskustelupalstoilta löytyy monia Stilnoctia koskevia keskusteluja. Osalle sekään valmiste ei tietemkään käy, mutta kyllä se terveellä potilaalla voittaa painoa paisuttavat ja seisokin tuhoavat psyykelääkkeet.