Lue keskustelun säännöt.
Miksi kumppanin A kanssa ei haluta edetä 10 vuodessa mihinkään, mutta B kanssa ekan vuoden aikana naimisiin ja lapsi?
15.07.2026 |
Otsikko sitä jo kysyykin ja moni varmasti tietää tämmösiä tapauksia.
Henkilö on parisuhteessa kumppanin A kanssa vaikka 10 vuotta, suhde ei etene mihinkään. Sitten ero ja kumppanin B kanssa toteutetaan kaikki mahdollinen heti.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Me emme kumpikaan miehen kanssa halunneet lasta ensimmäisissä avioliitoissamme. Toistemme kanssa halusimme lapsen ja perheen hyvin nopeasti. Oma eksä oli päihdeongelmainen ja olisin joutunut hoitamaan lapsen yksin käytännössä. Miehen eksä oli mt tapaus ja niin valtavan kokoinen, että tuskin olisi edes tullut raskaaksi.
Laihduttiko miehesi exä itselleen eron jälkeen kostokropan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kumppani A ei selvästikään ollut se oikea ihminen.
Koska kumppanin A kanssa puuttuu yhteinen sävel, ja tunne siitä että ollaan yhdessä matkalla samaan suuntaan.
Se ensimmäinen kumppani on ollut ihan ok, ei sen enempää. Sitten kohdalle on osunut tyyppi, johon haluaa oikeasti sitoutua ja josta välittää ihan oikeasti ja paljon. Jonka kanssa kaikki tuntuu oikealta.
Näin kävi mullekin yhtä pitkässä seurustelusuhteessa. En koskaan enää suostuisi jäämään roikkumaan suhteeseen mikä ei etene. Jos ei toinen osoittaisi tarpeeksi halua ja päättäväisyyttä sitoutumiseen, olisi viisainta jatkaa matkaa. Sama, tai ehkä jopa hieman pienempi sydänsuru olisi edessä jos jutun päättäisi heti kun tämä on ilmeistä.
Olin tyrmistynyt kun sain rukkaset kosintaani. Kertalaakista ymmärsin, että rakkautemme olikin vain omaa kuvitelmaani ja toinen ehkä pysytteli siinä paremman puutteessa. Enpä ole suurempaa pettymystä kokenut, kuin kuulla että hän sitten yhtäkkiä menikin naimisiin ihan ventovieraan kanssa. Ehkäpä minä olin liian tuttu ja ennelta-arvattava.
Siihen asemaan en enää halua. Paskat koko miehistä, paskat unelmista, parisuhteesta, naimisiin menosta ja mistään yhteisestä. Poltin pahasti näppini, nyt yksin jo 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko tunteetonta menoa. Ei tuollainen ihminen tiedä mitä haluaa oikeasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppani A ei antanut päivittäisiä suihinottoja.
A ei ollut oikea ja sopiva, B oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kyse ei ole siitä että henkilön kumppani ei haluaisi edetä, vaan tämä henkilö itse ei halua lapsia, ei halua naimisiin. Mutta seuraavan kumppanin kanssa mieli muuttuukin yhtäkkiä
No se ensimmäinen on ollut se johon tyydytään kun ei parempaa ole löytänyt.
Voi myös olla niin että toka ei ole sen parempi, mutta siihen takerrutaan kuin kärpänen hunajaan, koska pelätään että muutoin jäisi taas yksin.
Toinen tyypillinen syy, mihin etenkin keski-ikäiset miehet haksaktaa, on alkuhuuma. Eron jälkeen uusi nainen, joka haluaa lapsen. Mies on suhteen alkuhuumassa, takaraivossa pelko ikääntymisestä. Aatellaan, että se uusi nainen ja uusi vauva tekee omankin olon taas nuoremmaksi. Kunnes alkuhuuma katoaa ja kotona odottaa työpäivän jälkeen taas ne tutut velvollisuudet, huutavalla kakkavaipalla höystettynä :)
Ehkä se on alitajunnassa ettei toinen ole se oikea. Itse olin eksäni kanssa 10 vuotta kihloissa, mutta en saanut edettyä siitä. Olin aivan tyytyväinen suhteessa mutta jokin siinä oli ettei edetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee paniikki. Opiskeluaikaiselle kaverille juuri noin, että "täydellinen" kumppani lähti kun hän ehdotti aviota. Lähtijä meni kyllä naimisiin pikaisesti toisen kanssa, hankki lapsen ja erosikin liki samaan syssyyn.
Tiedän monta tällaistä ex pariskuntaa. Näissä kaikissa mies sanoi ei vielä vuodesta toiseen.
Yhtenä päivänä tulee ero ja pum, vuoden päästä on toisen kanssa pullat uunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen näkökulmaa: vaikea mennä naimisiin jos ei ole sellainen olo että a) kumppanin kanssa olisi turvallinen tulevaisuus ja b) että mahdollisella lapsella olisi turvallinen koti. Jos kokemus on sellainen, että toinen suuttuu niin yllättäen asioista, haukkuu ja ärtyy eikä vain pysty kommunikoimaan aikuisten lailla, ja voi mennä tuntikausia turhaan vänkäämiseen samoista asioista vuodesta toiseen, niin sitä vielä voi kestää.
Mutta jos pannaan vaakakuppiin että nyt se on sovittu että mahdollisesti loppuelämä samaa, ja jos lapsi tulee niin saa sellaisen esimerkin kasvuympäristönä, jossa miestä halveksutaan toisina päivinä ja toisina taas on niin ihana mies. Tai kun nähnyt moneen kertaan toisen pakkaavan kamat tms. eikä tiedä näkeekö häntä enää ikinä. Sellaistakin voi kestää mutta jos pitäisi tehdä se ratkaiseva päätös että tällaistako se on mahdollisesti aina, niin yhtäkkiä vaikeampaa. Niin on sanottu mulle että jos vain naimisiin menen niin kaikki muuttuu, ja hän ei enää vihainen vaan haluaa ratkaista kaikki ongelmat yhdessä. Mutta on se vaan niin iso ja uhkarohkean tuntuinen hyppy...
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on suhteessa vain siksi että "olisi joku" ja sukulaistädit ei ihmettelisi ja kyselisi miksi olet sinkku. Eli suhteessa ollaan ja odotellaan että joku kiinnostava osuu kohdalle, sitten hypätään heti seuraavaan.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat suhteessa vain sen takia, että olisi joku. En itse pysty päivääkään olemaan suhteessa johonkin ihmiseen, joka ei sytytä aidosti.
Itselleni se ensimmäinen pidempi suhde oli kuin vankila. Ekat pari vuotta oli ihanaa, mutta sitten se muuttui helvetiksi, josta en päässyt pois, kun alkoi uhkailu itsemurhalla tai minun sekä läheisteni satuttamusella. Tuon ihmisen kanssa en halunnut perustaa perhettä, ja kahdeksan vuotta tuo helvetti kesti. Tuon jälkeen olin useamman vuoden sinkkuna, en uskaltanut ruveta mihinkään kenenkään kanssa. Kunnes tapasin nykyisen mieheni. Hänen kanssaan kaikki on ollut ihanaa ja ihmeellistä alusta alkaen. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen, nyt ollaan oltu yhdessä kaksi ja puoli vuotta ja odotetaan esikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on suhteessa vain siksi että "olisi joku" ja sukulaistädit ei ihmettelisi ja kyselisi miksi olet sinkku. Eli suhteessa ollaan ja odotellaan että joku kiinnostava osuu kohdalle, sitten hypätään heti seuraavaan.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat suhteessa vain sen takia, että olisi joku. En itse pysty päivääkään olemaan suhteessa johonkin ihmiseen, joka ei sytytä aidosti.
Näitä on yllättävän paljon koska kaikilla ei ole varaa valita, vaan on tyydyttävä siihen mitä saa, jos saa. Jossain Itä-Suomen kylissä joissa miehistä on ylitarjontaa niin että iso osa jää yksin, siinä ei paljoa voi nirsoilla. Tai sit pitää hakea Thaimaasta.
No en tiedä sitten. Me kun yhteen mentiin niin mies lähti ihan ekana vasektomiaan että voidaan vain nauttia toisistamme. Molemmilla lapset jo tehtyinä. Mutta yhtälailla oltiin kasvettu tahoillamme ja myös yhdessä ollessa siihen mittaan että tiedettiin mitä halutaan, ja ennen kaikkea mitä ei!
No, koska sen kumppanin A kanssa ei haluta edetä 10 vuodessa mihinkään, mutta B kanssa ekan vuoden aikana halutaan naimisiin ja lapsi
Me emme kumpikaan miehen kanssa halunneet lasta ensimmäisissä avioliitoissamme. Toistemme kanssa halusimme lapsen ja perheen hyvin nopeasti. Oma eksä oli päihdeongelmainen ja olisin joutunut hoitamaan lapsen yksin käytännössä. Miehen eksä oli mt tapaus ja niin valtavan kokoinen, että tuskin olisi edes tullut raskaaksi.