Tunnetko jonkun jota on mahdoton auttaa?

Se inceleistä täällä jatkuvasti houraileva avohoitotapaus. En häntä varsinaisesti kyllä tunne. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki autistit

Riippuu, millaista apua olet tarjoamassa.

Jos haluat muuttaa jonkun meistä neurotyypilliseksi, unohda koko juttu. Jokaista autistia on yritetty muuttaa edes vähän neurotyypillisemmäksi. Asialla on ollut joko oikea psykologi tai joku kyökkipsykologi. Joku saattaa oppia näyttelemään normaalia, mutta oikeasti me emme muutu normaaleiksi, ja se ei ole haluamisesta tai motivaatiosta kiinni.

Mutta monessa muussa asiassa meitä voi kyllä auttaa. Olen järjestänyt itseni monesti hankaliin tilanteisiin, ja minua on autettu. Auttaja on joskus ollut tuttu, toisinaan tuntematon. Joskus auttaja on ollut ihan työnsä puolesta velvollinen auttamaan minua, toisinaan auttaminen on ollut täysin vapaaehtoista.

Kaikki audistit. Kyllä, kirjoitin tarkoituksella d-kirjaimella.

Mun mies joka selvästi sairastaa diabetestä, muttei halua lääkäriin selvitykseen. Sairastanut jo noin 20 vuotta. Olen 100%. Hänen virtsansa maistuu selvästi makealle. Muutkin oireet viittaa siihen. Myös kyseinen herra on käynyt viimeksi 30 vuotta sitten hammashoidossa armeijassa. Mätiä hampaita on, mutta ei kuulemma halua tuhlata rahojaan terveydenhoitomaksuihin. Kuulemma liian kalliit hänen 9e tuntipalkalle. Kun sanon että voin maksaa yksityisellä, niin toteaa että hänellä on ylpeys ja periaatteet. Sen lisäksi epäilen hoitamatonta tuperkuloosia, joka pahenee toisinaan mutta pääosin on koteloituneena. Hänellä on myös tosi kovia kipuja selässä, olkapäässä ja polvissa. Kuulen kuinka itkee öisin voivottaen vaivojaan.

t. Sairaanhoitaja jonka mies on jääräpäinen duunari

Kyllä. Oman äitini. Alan olla neuvoton. 

Joo, jos ei ole itse oppinut tienaamaan niin ovat pohjaton kaivo.

Vierailija kirjoitti:

Joo, jos ei ole itse oppinut tienaamaan niin ovat pohjaton kaivo.

Useimmat superrikkaat ovat. Pohjaton kaivo siis.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä allekirjoita tuota aivojen plastisuuden vähenemistä iän myötä, ellei kyseessä ole muistisairaudesta kärsivä henkilö. Toiset ovat vain muutoshaluisempia ja toiset haluavat kaiken pysyvän ennallaan. Molemmissa toimintatavoissa on etunsa ja haittansa. Lähipiirissä on kuusikymppinen nainen, joka on vaihtanut ammattia, kouluttautunut parille eri alalle, kiinnostuu uusista kirjoista, elokuvista jne. Sitten on hänen aikuinen poikansa, jolle "koskaan et muuttua saa", tykkää aina vaan samoista asioista. Luonnekysymys tuo joustavuus.

Kyse on oppimismotivaation katoamisesta. Johtuuko se siitä, että ei koe tarvitsevansa enää uusia tietoja ja taitoja, vai mistä.

Isoisälläni oli muistisairaus ja ikää yli 80 vuotta, kun hän alkoi opiskella uutta kieltä. Ja hän oppi. Ei nopeasti, mutta oppi kuitenkin. Opetti sitä kieltä minullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri. 22 vuotta ollut naimisissa narskumiehwn kanssa joka murskannut kaverin itsetunnon niin ettei osaa edes laskuja maksaa ja näin ollen ei uskalla erota ja elää yksin.

Vetoaa myös kehitysvammaiseen,kotona asuvaan 19v lapseensa ettei lapsi ymmärrä jos koti rikotaan. Isä haukkuu perhettåän pitkin kyliä ja sanoo,ettei nii   tyhmä nainen voisi tervettä lasta synnyttää. 

 

Moni on tarjonnut kaverille kättä,luvannut autta  jos ottaa eron ja muuttaa pois mutta istuu vain kultaisessa häkissään vaikka ovi on auki. 

Nää on kyllä tosi ikäviä. Vaikka ei se häkki kovin kultainen noissa kyllä taida olla. Valheiden verkko. Enpä kyllä tiedä, mikä olisi avuksi.

Ja valitettava tosiasia on sekin, että noista suhteista eron hetki voi olla naiselle vaarallinen, pahimmillaan lähtee henki, voidaan vainota myös vuosikausia.

Tällaiset tilanteet on ihan kauheita. Lähisuhdeväkivalta on oikeasti pahinta mitä on, eikä meidän oikeusjärjestelmä ota sitä niin vakavasti kuin pitäisi. On kaikista vahingollisinta joutua lähimmäisten ihmisten väkivallan kohteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies joka selvästi sairastaa diabetestä, muttei halua lääkäriin selvitykseen. Sairastanut jo noin 20 vuotta. Olen 100%. Hänen virtsansa maistuu selvästi makealle. Muutkin oireet viittaa siihen. Myös kyseinen herra on käynyt viimeksi 30 vuotta sitten hammashoidossa armeijassa. Mätiä hampaita on, mutta ei kuulemma halua tuhlata rahojaan terveydenhoitomaksuihin. Kuulemma liian kalliit hänen 9e tuntipalkalle. Kun sanon että voin maksaa yksityisellä, niin toteaa että hänellä on ylpeys ja periaatteet. Sen lisäksi epäilen hoitamatonta tuperkuloosia, joka pahenee toisinaan mutta pääosin on koteloituneena. Hänellä on myös tosi kovia kipuja selässä, olkapäässä ja polvissa. Kuulen kuinka itkee öisin voivottaen vaivojaan.

 

t. Sairaanhoitaja jonka mies on jääräpäinen duunari

Hyi hitto. Suostutko suutelemaan häntä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri. 22 vuotta ollut naimisissa narskumiehwn kanssa joka murskannut kaverin itsetunnon niin ettei osaa edes laskuja maksaa ja näin ollen ei uskalla erota ja elää yksin.

Vetoaa myös kehitysvammaiseen,kotona asuvaan 19v lapseensa ettei lapsi ymmärrä jos koti rikotaan. Isä haukkuu perhettåän pitkin kyliä ja sanoo,ettei nii   tyhmä nainen voisi tervettä lasta synnyttää. 

 

Moni on tarjonnut kaverille kättä,luvannut autta  jos ottaa eron ja muuttaa pois mutta istuu vain kultaisessa häkissään vaikka ovi on auki. 

Nää on kyllä tosi ikäviä. Vaikka ei se häkki kovin kultainen noissa kyllä taida olla. Valheiden verkko. Enpä kyllä tiedä, mikä olisi avuksi.

Ja valitettava tosiasia on sekin, että noista suhteista eron hetki voi olla naiselle vaarallinen, pahimmillaan lähtee henki, voidaan vainota myös vuosikausia.

Ei tarvitse edes uhata henkeä,jos toinen on niin alistettu ja lytätty ettei kertakaikkiaan vaan usko pärjäävänsä ilman miestään. Henkinen väkivalta ei edes jätä mustelmia ja on vaikea todistaa.