Auttakaa mua pääsemään yli hullusta ihastumisesta!

Eli sellaisena iltana, kun sinulla on menkat, raskas työpäivä takana, lapset menneet nukkumaan vasta kovan taistelun jälkeen klo 22 ja hiuksesi olisivat rasvaiset.



Kuvittele, kuinka unelmiesi prinssi hyökkäisi himokkaana kimppuusi ja haluaisi sekopäisenä rakastella kanssasi HETI.



Jaksaisitko paremmin kuin nykyisen kumppanisi kanssa?

päässäs kaikki ne ominaisuudet mitä ihmisessä ällöät ja etsit niitä siitä miehestä tai katselet miestä ja löydät hänestä jonkun epäkohdan... mä pääsin ihastuksesta yli kun huomasin kuinka rumat kädet miehellä on ja kuinka kamalat kengät jalassa... tiedän kuulostaa hullulta, mutta hulluus oli siinä muutenkin lähellä

Kiitos!



Muita? Onko lisää selviytymistarinoita?



Miten hemmetin kauan tämä voi kestää oikein?? Kun en tietoisesti mieti että ton mä haluan. Tulee vaan tunne että nyt menee muuten jalat alta ja happi loppuu kun näen esim. että siltä sähköpostia (ei mitään rakkausviestejä) saati jos jutellaan niin sen jälkeen olenkin pari päivää ihan sekaisin jollain planeetalla.



ap

ap

voithan sä nauttia hänen seurastaan, jos häneen törmäilet. Sehän on kivaa. Ei sun tartte kuitenkaan alkaa sitä tapailla tai mennä sänkyyn tms. tyhmää.

Otapa nyt itseäsi niskasta kiinni. Voit olla ihastunut, mutta kukaan ei sinua pakota sivusuhteeseen, se on aivan oma valintasi, mitä teet.



Kannattaa aina muistaa, että vain me ITSE olemme vastuussa tunteistamme. Kukaan muu ei niitä päähämme pakota. Mieti siis, miksi ihastut, mitä tarpeita se sinulla tyydyttää?



Yleensä ihastuminen kompensoi ankeaa arkea. Joskus se pönkittää heikoilla olevaa itsetuntoa.



Noita puutteita VOI kuitenkin korjata muillakin keinoin kuin ihastumalla.



Eli jos haluat, voit päästä eroon ihastumisestasi turvallisemmillakin tavoilla. Panosta parisuhteeseesi, lähtekää miehesi kanssa kahdestaan jonnekin. Hanki uusi ja mielenkiintoinen harrastus. Vaihda työpaikkaa. Mitä vain, jotta saat ajatuksesi pois ihastumisestasi.



Jo pelkkä ihastumisen syiden pohtiminen auttaa usein panemaan tilanteen raameihinsa. Ei siinä mistään mystiikasta ole kyse, vaan kyllästymisestä nykyiseen arkeen.

mulla onneks on turvana välimatka. väliä on n. 2tunnin autolla ajomatka. eli ei olis ihan mahdoton, mutta se on ollu meidän turvana aina. toisiimme tunnettu vetoa ensi hetkestä lähtien ja tunteista puhuttukkin usein, rakkaudesta siis. ja tunnetaan molemmat samoin, mutta se miksi edelleen samassa epätoivoisessa tilanteessa ollaan on se että nuorempana välimatka oli liian pitkä, ja aina kun nähtiin jompi kumpi seurusteli ja nyt kun ikää enemmän itse olen ehtinyt mennä naimisiin toisen kanssa. toisen jota myös rakastan koko sydämestäni. minun sydämessä on kaksi miestä eikä sille vain voi mitään.

kanssa sama ongelma.



Meillä onneksi välimatkaa mutta silti muistan miltä katseet ja suudelmat ja tietty seksikin tuntui..



TIedän että hänellä perhe, kuten myös minulla. Tämän kevään aikana vaihdettu muutamia viestejä ja harrastettu kerran jopa puhelinseksiäkin.



Nyt hänestä ei ole kuulunut mitään noin kuukauteen joten en itsekään jaksa enää viesteillä.



Parempi unohtaa koko juttu.



Mutta sydämessäni minulla on aina kaksi miestä.



Ehkä olen yltiöromanttinen mutta uskon että hänkin kaipaa minua ainakin jossain määrin....

TUTTU TUNNE!



Tosin me ei olla suudeltu edes saati puhuttu tästä.



Omaan suhteeseeni olen koko ajan panostanut, mutta valitettavasti tämä toinen mies on juuri kaikkea sitä mitä mieheni ei.



Esim. omalleni ehdotan ulkomaanmatkaa Japaniin. Omani sanoo " ei niin kauas, se on liian erilainen kulttuuri, ei sinne" ja tämä mies sanoo kun puhutaan kahvipöydässä kesäsuunnitelmista että " vau, haluat Japaniin. Tosi kiva olisi sinne päästä joku päivä" .



Sitten puhutaan pitkään matkustamisesta, josta oma mieheni ei ole tippaakaan kiinnostunut (taas mun intohimo). Näitä esimerkkejä on monia, tämä tuli ekana mieleen kun just tänään tapahtu.



Sitten mietin, että omassa miehessäni paljon hyviä puolia ja nämä huonot puolet on silti tosi pieniä, mutta kun ne on niitä mitä tässä toisessa juuri on.



Sen lisäksi tämä toinen on ulkoisesti just sen näköinen mitä en olisi unelmissanikaan voinut kuvitella kävelevän maapallon päällä. Oma mieheni myös komea, mutta tämän toisen kanssa (varmaan kun on tämä jännite päässäni) vetovoima jotain käsittämätöntä mitä en eläissäni ole kehenkään kokenut.



Pettää en aio, sanottakoon se tässä. Omaani en halua loukata mitenkään vaikka meillä ei vuosiin seksiä kunnolla ole ollut (miestä ei kiinnosta). Seksinpuute ehkä yksi syy myös tähän hulluuteen...



ap

nyt hän on mieheni. tein kaikkeni aina, että tapaisin hänet. vietimme paljon öitä yhdessä, mutta hän ei halunnut sitoutua. kestin mitä vain, ja katkaisin parhaimmatkin suhteeni, kun tapasin hänet, ja olin rakkaudesta sekaisin.

nyt hän on mieheni.

enkä suosittele.

uskon että joku muu olisi todellisuudessa ollut parempi minulle. tämä suhde on liian vaikea, ja monta asiaa on huonosti.



ei se mies ole välttämättä yhtään ihana, kun se on siinä, kotonasi... jos ei vikaa nyk suhteessasi, älä hullu anna valtaa haluillesi. minä annoin -enkä yhäkään osaa päästää irti- ja varmaan saan typeryydestäni kärsiä koko elämäni.

myös lievää ihastumista... tätä on jatkunut jo useamman vuoden. Joudun käymään miehen luona suht usein. Joten ihastuminen on koko ajan pinnassa. Mieheni vain naureskelee mulle. Olen avoimesti hänelle kertonut ihastumisestani. Eihän mieheni tyhmä ole, onhan se nähnyt kuinka " kuolaan" kun olemme " ihastukseni" lähellä. Mies vain nauraa ja huomaa taas mut paremmin...



Luulin jo päässeeni ihastumisestani ylitse, mutta tänään taas totesin tunteiden olevan pinnassa.

Minulla ei todellakaan ole mitään saumoja ko. mieheen. Tosipaikan tullen luultavasti " juoksisin karkuun" . Mutta onhan se kiva kattella...



Itse olen miettinyt, että mies on vielä " lapsi" . Ei olisi valmis " isäpuoleksi" neljälle lapselle. Mietin kaikkia mahd. riidan aiheita jos ihastuminen menisi suhteen puolelle jne. Tämä on tehonnut, aina siihen asti kunnes jälleen tapaamme....

Luulen että ihastuminen on laantunut jo yli puolella, mitä oli silloin alkuun...

Huomenna jälleen tapaamme ja toivottavasti saan tunteeni " viilenemään" kuvittelemalla huonoja puolia ja riitoja :)

ihastus ei ole koskaan ollut mulle pakkomielle.



Mulla oikeasti oli oman miehen kanssa kaikki todella hyvin mutta silti ihastuin heti ekasta katseesta tähän toiseen mieheen ja samoin kävi hänelle.



koska olin kihlautunut eikä minulla ollut omassa suhteessani tuolloin mitään vikaa valitsin oman kihlattuni ainoastaan sillä perusteella että olen tavannut hänet aiemmin ja ollut hänen kanssaan pidempään.



Oman miehen kanssa ollaan puhuttu tästä taannoisesta ihastumisestani ja jopa pettämisestäni ja sen yli on päästy parisuhdetasolla...

mutta minä kaipaan tätä toista miestä säännöllisesti ja hän ilmestyy uniini myös.



SE saattaa johtua siitä että en koskaan saanut häntä ja näin häntä on helppo haikailla.



PIenikin katse häneen ja samat tunteet on pinnassa kuin silloin kun tapasimme. Ja hänellä sama juttu, on myös myöntänyt sen.

Jos tapaisimme, se varmasti johtaisi johonkin seksuaaliseen koska lataus on edelleen sitä luokkaa että huh. Mutta siksipä emme tapaakaan paikassa jossa niin voisi tapahtua vaan kohtaamme hyvin etäältä...



Terv nro 11



joka tietää että seuraavaan tapaamiseen on ainakin 3 kk ja joka kerta kun puhelin surahtaa, toivon sen olevan viesti häneltä.



Ps. ap, jos seksi ei miehesi kanssa toimi niin mieti tarkkaan tuleeko se koskaan toimimaan ja jos se ei toimi niin pystytkö elämään sellaisessa suhteessa.?

hohhoijaa?



Sun oma elämä vai?

Mäkään en aio pettää enkä tiedä haluanko edes oikeasti tutustua tähän tyyppiin sen kummemmin, mutta jalat menee alta jos nähdään ja olen jotenkin mustasukkainen hänen vaimolleen..... sainpa tämäkin sanottua ääneen.

tällä miehellä edes aavistusta tilanteesta?



Onko kyseessä joku teidän perhetuttu esim?