Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen isä ei ymmärrä lapsen sairautta eikä suostu muistamaan sitä
14.07.2026 |
Neuvoja olisiko? Lapsellamme on eräs synnynnäinen sairaus, joka ei näy päällepäin, mutta vaikuttaa liikkumiskykyyn osassa asioita. On tiettyjä melko tavallisia asioita mitä lapsi ei pysty tekemään. Hän on kuitenkin sillä tavalla terve, että kävely ym onnistuu ihan normaalisti. Mieheni, lapsen isä siis, ei millään suostu ymmärtämään eikä edes muistamaan tätä lapsen sairautta, vaikka lapsi on jo 9. Hän koko ajan ehdottelee lapselle että lähtisitkö mun kanssa siihen ja siihen juttuun, joista kaikki on sellaisia, että lapsi ei pysty niihin osallistumaan sairautensa takia. Sitten lapsi loukkaantuu isälle, että miksi isä ehdottaa aina tällaisia mihin hän ei kykene. Lisäksi isä valittaa ja kiukkuaa minulle miksi emme voi perheenä harrastaa sitä ja tätä, ja haukkuu minua kun vastaan, että lapsi ei niihin kykene, siksi emme voi. Ihan kuin asia olisi jotenkin minun vika, vaikka sairaus ei ole kenenkään vika. Isä ei suostu koskaan tulemaan mukaan lapsen lääkäriin tai fysioterapiaan, jotta voisi kuulla siellä lapsen sairaudesta tai rajotteista. Kun minä yritän niistä miehelle puhua olen kuulemma rasittava äm mä joka hankaloittaa kaiken. Lapsi kärsii tästä eniten, koska hänellä on jo paha mieli siitä ettei pysty moneen aika tavalliseen asiaan ja siihen päälle joutuu kuuntelemaan isänsä valitusta siitä.
Kommentit (188)
No vaikka ME/CFS voi estää ihan kaiken treenin ihan miten vaan missä vaan ja millä välineellä tahansa. Jopa toisen ihmisen treenaamisen katsomisen.
Uhmaaminen voi johtaa siihen, ettei potilas nouse sängystä vuosiin eikä kestä edes päivänvaloa tai pysty syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurologisissa häiriöissä esim tasapaino-ongelmat, koordinaatiovaikeudet ja epileptiset poissaolokohtaukset voisivat olla todella vaarallisia vaikkapa maastopyöräilyssä. Kummallista, että ihmiset syyttävät ap:ta vain trolliksi ja ylisuojelevaksi ilman parempaa tietoa.
Oman lapseni kaveri ei saanut poissaoloepilepsian takia todella pitkään aikaan edes ylittää tietä yksin lääkärin käskystä, eikä hänestä olisi mitään sairautta ulospäin huomannut, jos ei olisi tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
Neurologisissa häiriöissä esim tasapaino-ongelmat, koordinaatiovaikeudet ja epileptiset poissaolokohtaukset voisivat olla todella vaarallisia vaikkapa maastopyöräilyssä. Kummallista, että ihmiset syyttävät ap:ta vain trolliksi ja ylisuojelevaksi ilman parempaa tietoa.
Oman lapseni kaveri ei saanut poissaoloepilepsian takia todella pitkään aikaan edes ylittää tietä yksin lääkärin käskystä, eikä hänestä olisi mitään sairautta ulospäin huomannut, jos ei olisi tiennyt.
Joo, ja tuskin mitään voimauttavaa seinäkiipeilyäkään, kun yhtäkkiä irtoaa ote?
Ego ei kestä lapsen sairautta. Veikkaan että menee perille vasta kun näkee omin silmin haasteet. Menkää kokeilemaan jotain mihin lapsi jossakin määrin kykenee eikä taitotasolla ole merkitystä, mutta kuitenkin sellainen että isä pystyy seuraamaan pojan toimintaa. Voi vaatia useitakin kertoja että alkaa tuntemaan poikansa haasteet ja sisäistää mihin hän kykenee ja mihin ei. Urheilulajeja löytyy kyllä monenlaisia mihin pystyy jopa liikuntavammaiset.
Vierailija kirjoitti:
Neurologisissa häiriöissä esim tasapaino-ongelmat, koordinaatiovaikeudet ja epileptiset poissaolokohtaukset voisivat olla todella vaarallisia vaikkapa maastopyöräilyssä. Kummallista, että ihmiset syyttävät ap:ta vain trolliksi ja ylisuojelevaksi ilman parempaa tietoa.
Oman lapseni kaveri ei saanut poissaoloepilepsian takia todella pitkään aikaan edes ylittää tietä yksin lääkärin käskystä, eikä hänestä olisi mitään sairautta ulospäin huomannut, jos ei olisi tiennyt.
Jos isä pystyy kieltämään lapsen sairauden niin tuskin on ainakaan vakavasta epilepsiasta kyse. Liikunnan ei tarvitse olla mitään ihmeellistä tai vaikeaa. Jotain varmasti keksii jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt sitten suurin ongelma joidenkin mielestä on lajin puuttuminen???
Voi ap, sinulla on valtavan vaikea tilanne lapsen isän suhteen. Hän ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään ,että lapsellani on tämä poikkevuus, ettei hän pysty kaikkeen . Onko miehen älykkyys jotenkin alhainen, vaikuttaa selvästi siltä. Sen huomaat ap tod näk muissakin asioissa.
Hirvittävän rankka tilanne. Tuskin hän suostuu kuuntelemaan ketään teidän läheistäkään , jotta uskoisi asian. Kohta lapsi on sen ikäinen , että voit selittää asian isänsä käytöksestä hänelle.
Jos mahdollista , eroaisin, ja toivottavasti elämääsi tulisi kumppani ,joka ymmärtäisi lasta.
Taitava psykologi vois ehkä takoa tämän asian miehen päähän , jos olisitte saman pöydän ääressä kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Just joo. Olen itse ihan rampa ja traumatisoitunut juuri tuollaisen vanhemman vuoksi. Että pitää antaa vanhemman vahingoittaa lasta, jotta se näkee sen omin silmin? Uskooko sittenkään?