Lue keskustelun säännöt.
Miksi "kostokroppaa" aletaan rakentaa vasta, kun mies on jo jättänyt?
14.07.2026 |
Miksi normaalipainoisuus ei onnistunut suhteen aikana? En minäkään haluaisi olla 160-kiloisen kumppanin kanssa.
Kommentit (117)
1. Päästä itsesi huonoon fyysiseen kuntoon
2. Kumppanisi menettää seksuaalisen kiinnostuksensa sinuun
3. Suhde päättyy
4. Hanki kostokroppa
5. ?
6. Profit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toksinen suhde saa ihmisen hakemaan endorfiinit ruuasta ja makeasta mm suklaasta.
Heikko luonne ja lapsen kaltainen mieli saa.
Ei kenenkään suhde suklaata omaan suuhun työnnä. Koittakaa nyt vähän ottaa vastuuta itsestänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä toinen osapuoli aiheuttaa niin paljon painetta että päätyy lihomaan ja laiskistumaan parisuhteen aikana.
Tai iänikuinen selitys: raskauksista jäi "hieman" ylimääräistä.
No raskaus on täysin pätevä selitys. Tyypillistä mieheltä odottaa että nainen uhraa terveytensä ja kehonsa raskautumalla ja mies ei osaa muuta kun valittaa väärästä painosta.
Itselle ei tulisi mieleenkään tehdä lapsia pinnalliselle tai itsekkäälle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
1. Päästä itsesi huonoon fyysiseen kuntoon
2. Kumppanisi menettää seksuaalisen kiinnostuksensa sinuun
3. Suhde päättyy
4. Hanki kostokroppa
5. ?
6. Profit
Naisen logiikkaa. Tosin yleensä suhteessa on aika paljon muutakin vialla kuin mahamakkarat, kun eroon päädytään. Monella olisi tarve hankkia myös mukava kostoluonne, sen aiemman negatiivisen/aggressiivisen mölisijäluonteen tilalle.
Hmm...Miksi parisuhteessa ei voi syödä niitä ruokia, mitä haluaa? Ihan tosissani kysyn. Jos mulla olisi mies, joka haluaisi rasvasta mättöä ja itse söisin kevyemmin, niin mies tekisi oman ruokansa ja minä omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksinen suhde saa ihmisen hakemaan endorfiinit ruuasta ja makeasta mm suklaasta.
Heikko luonne ja lapsen kaltainen mieli saa.
Ei kenenkään suhde suklaata omaan suuhun työnnä. Koittakaa nyt vähän ottaa vastuuta itsestänne.
Luuletko että ympäröivät ihmiset ei vaikuta ihmiseen mitenkään? Olet kyllä pihalla :D jos ihmistä jatkuvasti kiusataan niin yleensä hän masentuu.
Mun exä oli mustasukkainen, eikä hyväksynyt esim kuntosalilla käyntiä, koska siellä vain isketään miehiä. Kun vihdoin sain otettua eron, ruokahalu meni pitkäksi aikaa ja aloin kuntoilla täyttääkseni kaikki illan tyhjät tunnit. Ehkä tää oli se kostokroppa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään kostokroppaa edes ajatellut ja normaalipainonenkin olin erotessamme, mutta laihduin reilusti, alipainoiseksi ihan siitä syystä, että aloin syödä, mitä itse haluan. Mies kaipasi aina runsaassa rasvassa paistettuja ruokia ja kuskasi muutakin epäterveellistä kotiin. Se kun loppui, niin kalorit vähenivät automaattisesti.
Mies ei sentään kostanut eroa kostokropalla? :)
Mies ei sentään kostanut eroa kostokropalla? :)
Sen, mitä tiesin, hän lääkitsi itseään alkoholilla. Niiden rasvaisten ruokien lisäksi.
Siksi, kun on vihdoinkin aikaa itselle eikä mies ole viemässä jaksamisesta voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä?
Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".
Ap
Mutta ei sitä upeaa kroppaa olisi tullut ilman eroa. Exä ei menetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne jossa nainen on huolehtinut muista oman itsensä kustannuksella. Painonpudotus vaatii aina tervettä itsekkyyttä.
Itse olen vuosia yrittänyt lievittää mieheni stressiä. Olen hoitanut kodin ja tehnyt ruuat pöytään. Olen kuunnellut työstressit ja muut murheen aiheet. Olen hieronut kipeät hartiat ja pään. Omat murheet ja stressin aiheet on pitänyt unohtaa oman itseni kustannuksella. Olen ottanut myös isomman taloudellisen vastuun kuluistamme, mikä on tarkoittanut ihan konkreettisesti että minulla ei ole ollut varaa huolehtia itsestäni. En tarkoita pelkästään salikorttia ja vaikka kampaajaa, vaan terveyteen liittyviä asioita kuten gynekologiset muutokset joita olisi pitänyt kontrolloida mutta mulla ei ole ollut varaa gyne-käyntiin.
On mulle tullut kiloja useampia. Olen edelleen normaalipainoinen koska olin lähtötilanteessa hyvinkin hoikka, mutta en viihdy omassa kehossani. Eikä mikään mitä minä olen mieheni vuoksi tehnyt ole kuitenkaan hänen oloaan parantanut tai hänen stressiään lieventänyt.
Olen niin kuormittunut että olen tosissani alkanut miettiä eroa. Jos minun ei tarvitsisi enää huolehtia puolison stressistä, ehkä oppisin taas huolehtimaan itsestäni. En tiedä.
Painoasiassa ei tarvitse "huolehtia itsestä" mitenkään. Kyse on ainoastaan siitä miten paljon oma käsi tunkee omasta suuluukusta energiaa sisään ja mättää marketissa paskatuotteita ostoskärryyn.
Ihan hölmöä vastuun vierittämistä itsen ulkopuolelle milloin milläkin verukkeella.
Niin tämähän se tuntuu olevan se asenne.
Sen lisäksi että naisen tulee hoitaa koti ja lapset, hoitaa ruoka pöytään, kuunnella sen miehen murheet ja tukea häntä hänen stressissään, ilman että se mies koskaan edes kysyisi miten sillä naisella menee, tuon saman naisen pitäisi jaksaa vielä pitää itsensä hoikkana ja mielellään treenattuna, tietenkin puunattuna ja nättinä 24/7 (rahaa siihen ei kuitenkaan saisi mennä), ja vielä olla seksuaalisesti halukas ja valmis palvelemaan miestään myös makuuhuoneessa päivittäin.
Ja se kerta jos minä uskallan sanoa miehelle että minä en jaksa, mies nokittaa kertomalla kuinka raskasta hänellä on ja kuinka kukaan ei jaksaisi hänen saappaissaan edes yhtä päivää.
Olen vain ihan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm...Miksi parisuhteessa ei voi syödä niitä ruokia, mitä haluaa? Ihan tosissani kysyn. Jos mulla olisi mies, joka haluaisi rasvasta mättöä ja itse söisin kevyemmin, niin mies tekisi oman ruokansa ja minä omani.
Aluksi se menikin niin jo siksi, että olin/olen kasvissyöjä, mutta aika hankala oli saada ruoat samaan aikaan tehtyä, jos kaksi kokkaa samaan aikaan. Energialaskukin oli suurempi. Kahdet kattilat, pannut jne. Myöhemmin mies söi kasvisruokia kotona, mutta alkoi toivoa niihin enemmän rasvaa, kermaa jne. Ehkä se oli minulta myönnytys, jotta ei tarvitsisi katsella tapettuja eläimiä jääkaapissa.
Huono parisuhde vie uskomattoman paljon energiaa. Eron jälkeen on paremmin aikaa ja energiaa keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa ja kuten täälläkin miljoonaa kertaa todettu, eron jälkeen etenkin naiset keskittyvät omaan hyvinvointiinsa ja unohtavat suhteilut ainakin hetkeksi siinä missä mies etsii pikaisesti uuden ruokkijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne jossa nainen on huolehtinut muista oman itsensä kustannuksella. Painonpudotus vaatii aina tervettä itsekkyyttä.
Itse olen vuosia yrittänyt lievittää mieheni stressiä. Olen hoitanut kodin ja tehnyt ruuat pöytään. Olen kuunnellut työstressit ja muut murheen aiheet. Olen hieronut kipeät hartiat ja pään. Omat murheet ja stressin aiheet on pitänyt unohtaa oman itseni kustannuksella. Olen ottanut myös isomman taloudellisen vastuun kuluistamme, mikä on tarkoittanut ihan konkreettisesti että minulla ei ole ollut varaa huolehtia itsestäni. En tarkoita pelkästään salikorttia ja vaikka kampaajaa, vaan terveyteen liittyviä asioita kuten gynekologiset muutokset joita olisi pitänyt kontrolloida mutta mulla ei ole ollut varaa gyne-käyntiin.
On mulle tullut kiloja useampia. Olen edelleen normaalipainoinen koska olin lähtötilanteessa hyvinkin hoikka, mutta en viihdy omassa kehossani. Eikä mikään mitä minä olen mieheni vuoksi tehnyt ole kuitenkaan hänen oloaan parantanut tai hänen stressiään lieventänyt.
Olen niin kuormittunut että olen tosissani alkanut miettiä eroa. Jos minun ei tarvitsisi enää huolehtia puolison stressistä, ehkä oppisin taas huolehtimaan itsestäni. En tiedä.
Itse olen ollut nyt useamman vuoden yksin. Ja koska olen sellainen, joka uhraa oman hyvinvoinnin muiden takia, niin tämä on ollut mitä parasta aikaa.
Toki samalla työstän tuon jatkuvan uhrautumisen juurisyitä, koska en aio sellaiseen enää palata, jos joskus suhteessa vielä olisinkin.
Kiitos kommentistasi. Mikä on tuo juurisyy sinulla? Itselläni kyseessä on kai jo lapsuudessa opittu vastuunkanto. Minulta odotettiin täydellisyyttä ja tuntui että mikään ei koskaan riitä. Sellainen olo minulla on tässä parisuhteessakin. En missään nimessä syytä tästä miestäni, ihan itse olen näin valinnut, mutta en tunnu löytävän mitään poispääsyä. Ainut ratkaisu jota olen osannut alkaa miettiä on todellakin ero.
Samanlaista ollut minullakin. Lapsuudessa jo totuin sellaiseen todellisuuteen, ettei minulla ja minun asioillani ole väliä, ja että muut ovat tärkeämpiä.
Tuon työstäminen on pitkä reitti. Tuli tuosta kipeistä hartioista mieleen, että minulla meni vuosia vakuutellessa itseäni riittävästi, että on ok käyttää omaa rahaani käydäkseni hieronnassa.
Mutta omalla kohdallani tämä on vaatinut yksinoloa, jotta työstäminen on onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Erikoinen ilmiö tämä kostokroppa homma.
Varmaan ääliöiden keskuudessa suosittu ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli mustasukkainen, eikä hyväksynyt esim kuntosalilla käyntiä, koska siellä vain isketään miehiä. Kun vihdoin sain otettua eron, ruokahalu meni pitkäksi aikaa ja aloin kuntoilla täyttääkseni kaikki illan tyhjät tunnit. Ehkä tää oli se kostokroppa
Ei helvetti miten tyhmä äijä :D.
Hän itse kävi tietenkin salilla treenamassa eikä katsonutkaan muihin naisiin päin, juu. Se on kyllä huvittavaa miten nämä paljastavat aina itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Kehen se kosto osuu?!
:D
T: eronnut mies
Sinuun idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä?
Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".
Ap
Aika säälittävää, mutta eipä voi suominaisilta muuta odottaakan.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne jossa nainen on huolehtinut muista oman itsensä kustannuksella. Painonpudotus vaatii aina tervettä itsekkyyttä.
Itse olen vuosia yrittänyt lievittää mieheni stressiä. Olen hoitanut kodin ja tehnyt ruuat pöytään. Olen kuunnellut työstressit ja muut murheen aiheet. Olen hieronut kipeät hartiat ja pään. Omat murheet ja stressin aiheet on pitänyt unohtaa oman itseni kustannuksella. Olen ottanut myös isomman taloudellisen vastuun kuluistamme, mikä on tarkoittanut ihan konkreettisesti että minulla ei ole ollut varaa huolehtia itsestäni. En tarkoita pelkästään salikorttia ja vaikka kampaajaa, vaan terveyteen liittyviä asioita kuten gynekologiset muutokset joita olisi pitänyt kontrolloida mutta mulla ei ole ollut varaa gyne-käyntiin.
On mulle tullut kiloja useampia. Olen edelleen normaalipainoinen koska olin lähtötilanteessa hyvinkin hoikka, mutta en viihdy omassa kehossani. Eikä mikään mitä minä olen mieheni vuoksi tehnyt ole kuitenkaan hänen oloaan parantanut tai hänen stressiään lieventänyt.
Olen niin kuormittunut että olen tosissani alkanut miettiä eroa. Jos minun ei tarvitsisi enää huolehtia puolison stressistä, ehkä oppisin taas huolehtimaan itsestäni. En tiedä.
Herää kysymys että miksi toimit noin? Jätä miehesi hyysäys vähän vähemmälle.
Normaalipainosta kaukana jos laihtunut 60 kiloa ja alkupaino oli 160. Reilusti ylipainoinen.