Miksi "kostokroppaa" aletaan rakentaa vasta, kun mies on jo jättänyt?

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Miesten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Päästä itsesi huonoon fyysiseen kuntoon 

2. Kumppanisi menettää seksuaalisen kiinnostuksensa sinuun 

3. Suhde päättyy 

4. Hanki kostokroppa

5. ?

6. Profit

Tyypillistä miehen logiikkaa: paino vaikuttaa automaattisesti seksuaalisiin haluihin, joka taas automaattisesti vaikuttaa siihen, että suhde päättyy. Eli miehelle parisuhde ei ole ihmissuhde vaan käyttösuhde.

Mies on jäänyt eläimen tasolle.  

Eli kiihottaisiko sinua kun ennen vaikka normaalipainoinen miehesi on paisunut vatsan alueelta kahden kaljasalkun painon verran?

Vierailija kirjoitti:

En mitään kostokroppaa edes ajatellut ja normaalipainonenkin olin erotessamme, mutta laihduin reilusti, alipainoiseksi ihan siitä syystä, että aloin syödä, mitä itse haluan. Mies kaipasi aina runsaassa rasvassa paistettuja ruokia ja kuskasi muutakin epäterveellistä kotiin. Se kun loppui, niin kalorit vähenivät automaattisesti.

Mulla just tämä sama. Erokin tuli osittain siksi, etten vain voinut hyväksyä jatkuvaa epäterveellistä ruokaa ja terveellisten ruokien haukkumista, etenkin kun herralla oli aivan kaikki elämäntapasairaudet ja niiden varjolla luisti perhe-elämästä. Pitkään tosin tein itselleni omat ruoatkin, koska samat taudit olisivat tulleet minullekin sillä menolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä? 

Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".

Ap

Tyypillistä ämmälogiikkaa, ei voi vahingossakaan tehdä mitään etupeltoon ja estää koko eron tuleminen. Se normaalipainossa pysyminen tuntuu suomi-akoille ylivoimaisen vaikeaa. 

Aika, rahat ja voimat menee sen ukon passaamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on suurin syy potenssiongelmiin. Muistakaa naiset harrastaa liikuntaa!

Niin, miehen ylipaino. Nainen hoitaa jo kaiken muun miehen puolesta, voisiko mies hoitaa edes oman erektionsa. 

Menikö ylipainoisella täti-ihmisellä tunteisiin?

Menikö erektiohäiriöisellä tunteisiin? Taisi mennä pahastikin kun piti tämäkin kommentti poistattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä? 

Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".

Ap

Tyypillistä ämmälogiikkaa, ei voi vahingossakaan tehdä mitään etupeltoon ja estää koko eron tuleminen. Se normaalipainossa pysyminen tuntuu suomi-akoille ylivoimaisen vaikeaa. 

Suomi-ukoille normaalipainossa pysyminen on vielä vaikeampaa, kun kalja ja makkara maistuu ja lyhyetkin matkat liikutaan autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä? 

Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".

Ap

Tyypillistä ämmälogiikkaa, ei voi vahingossakaan tehdä mitään etupeltoon ja estää koko eron tuleminen. Se normaalipainossa pysyminen tuntuu suomi-akoille ylivoimaisen vaikeaa. 

Aika, rahat ja voimat menee sen ukon passaamiseen?

No nuo ei kyllä lihota, vaan sairaalloinen ylensyöminen. Vain tyhmä lihottaa itsensä läskikasaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä? 

Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".

Ap

Tyypillistä ämmälogiikkaa, ei voi vahingossakaan tehdä mitään etupeltoon ja estää koko eron tuleminen. Se normaalipainossa pysyminen tuntuu suomi-akoille ylivoimaisen vaikeaa. 

Aika, rahat ja voimat menee sen ukon passaamiseen?

No nuo ei kyllä lihota, vaan sairaalloinen ylensyöminen. Vain tyhmä lihottaa itsensä läskikasaksi.

Sinusta ei saa vaikutelmaa, että tuo mies täytyy pitää. Kirjoitat ihan järkyttävän rumasti.

Ei se exä niin ihmeellinen ollut, että nainen uhraa aikaansa exän miettimiseen ja kostokropan hankkimiseen. Kyse on uudesta elämänvaiheesta, jossa on aikaa keskittyä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillinen tilanne jossa nainen on huolehtinut muista oman itsensä kustannuksella. Painonpudotus vaatii aina tervettä itsekkyyttä. 

Itse olen vuosia yrittänyt lievittää mieheni stressiä. Olen hoitanut kodin ja tehnyt ruuat pöytään. Olen kuunnellut työstressit ja muut murheen aiheet. Olen hieronut kipeät hartiat ja pään. Omat murheet ja stressin aiheet on pitänyt unohtaa oman itseni kustannuksella. Olen ottanut myös isomman taloudellisen vastuun kuluistamme, mikä on tarkoittanut ihan konkreettisesti että minulla ei ole ollut varaa huolehtia itsestäni. En tarkoita pelkästään salikorttia ja vaikka kampaajaa, vaan terveyteen liittyviä asioita kuten gynekologiset muutokset joita olisi pitänyt kontrolloida mutta mulla ei ole ollut varaa gyne-käyntiin. 

On mulle tullut kiloja useampia. Olen edelleen normaalipainoinen koska olin lähtötilanteessa hyvinkin hoikka, mutta en viihdy omassa kehossani. Eikä mikään mitä minä olen mieheni vuoksi tehnyt ole kuitenkaan hänen oloaan parantanut tai hänen stressiään lieventänyt. 

Olen niin kuormittunut että olen tosissani alkanut miettiä eroa. Jos minun ei tarvitsisi enää huolehtia puolison stressistä, ehkä oppisin taas huolehtimaan itsestäni. En tiedä. 

Paino nousee kun stressihormonit on katossa. Laihtuminen on silloin todella vaikeaa. 
Painon kanssa olen samassa kuin sinä. Entinen tosi hoikka. Luulen, ettei se tässä keski-ikäisenä enää onnistu, eikä edes näytä hyvältä olla niin laiha, mutta tahtoisin vähän pois. Hormonimuutosten puskiessa päälle, se on tosi vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillinen tilanne jossa nainen on huolehtinut muista oman itsensä kustannuksella. Painonpudotus vaatii aina tervettä itsekkyyttä. 

Itse olen vuosia yrittänyt lievittää mieheni stressiä. Olen hoitanut kodin ja tehnyt ruuat pöytään. Olen kuunnellut työstressit ja muut murheen aiheet. Olen hieronut kipeät hartiat ja pään. Omat murheet ja stressin aiheet on pitänyt unohtaa oman itseni kustannuksella. Olen ottanut myös isomman taloudellisen vastuun kuluistamme, mikä on tarkoittanut ihan konkreettisesti että minulla ei ole ollut varaa huolehtia itsestäni. En tarkoita pelkästään salikorttia ja vaikka kampaajaa, vaan terveyteen liittyviä asioita kuten gynekologiset muutokset joita olisi pitänyt kontrolloida mutta mulla ei ole ollut varaa gyne-käyntiin. 

On mulle tullut kiloja useampia. Olen edelleen normaalipainoinen koska olin lähtötilanteessa hyvinkin hoikka, mutta en viihdy omassa kehossani. Eikä mikään mitä minä olen mieheni vuoksi tehnyt ole kuitenkaan hänen oloaan parantanut tai hänen stressiään lieventänyt. 

Olen niin kuormittunut että olen tosissani alkanut miettiä eroa. Jos minun ei tarvitsisi enää huolehtia puolison stressistä, ehkä oppisin taas huolehtimaan itsestäni. En tiedä. 

Paino nousee kun stressihormonit on katossa. Laihtuminen on silloin todella vaikeaa. 
Painon kanssa olen samassa kuin sinä. Entinen tosi hoikka. Luulen, ettei se tässä keski-ikäisenä enää onnistu, eikä edes näytä hyvältä olla niin laiha, mutta tahtoisin vähän pois. Hormonimuutosten puskiessa päälle, se on tosi vaikeaa. 

Painon pitäminen kurissa ei vaadi YHTÄÄN aikaa itselle/liikuntaan, eikä mitään täydellistä stressittömyyttä. Lopettakaa jo tuo selittely ja ottakaa itseänne niskasta.

Ainoastaan suuhun laitetun ruoan määrä ja laatu merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä? 

Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".

Ap

Tyypillistä ämmälogiikkaa, ei voi vahingossakaan tehdä mitään etupeltoon ja estää koko eron tuleminen. Se normaalipainossa pysyminen tuntuu suomi-akoille ylivoimaisen vaikeaa. 

Aika, rahat ja voimat menee sen ukon passaamiseen?

Kuinka paljon aikaa, rahaa tai voimia se vaatii että laittaa vähemmän ruokaa suuhun? Eikös tuossa enemminkin säästy näitä kun kaupassa voi käydä harvemmin ja oikeaa kättäkin tarvitsee liikuttaa vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillinen tilanne jossa nainen on huolehtinut muista oman itsensä kustannuksella. Painonpudotus vaatii aina tervettä itsekkyyttä. 

Itse olen vuosia yrittänyt lievittää mieheni stressiä. Olen hoitanut kodin ja tehnyt ruuat pöytään. Olen kuunnellut työstressit ja muut murheen aiheet. Olen hieronut kipeät hartiat ja pään. Omat murheet ja stressin aiheet on pitänyt unohtaa oman itseni kustannuksella. Olen ottanut myös isomman taloudellisen vastuun kuluistamme, mikä on tarkoittanut ihan konkreettisesti että minulla ei ole ollut varaa huolehtia itsestäni. En tarkoita pelkästään salikorttia ja vaikka kampaajaa, vaan terveyteen liittyviä asioita kuten gynekologiset muutokset joita olisi pitänyt kontrolloida mutta mulla ei ole ollut varaa gyne-käyntiin. 

On mulle tullut kiloja useampia. Olen edelleen normaalipainoinen koska olin lähtötilanteessa hyvinkin hoikka, mutta en viihdy omassa kehossani. Eikä mikään mitä minä olen mieheni vuoksi tehnyt ole kuitenkaan hänen oloaan parantanut tai hänen stressiään lieventänyt. 

Olen niin kuormittunut että olen tosissani alkanut miettiä eroa. Jos minun ei tarvitsisi enää huolehtia puolison stressistä, ehkä oppisin taas huolehtimaan itsestäni. En tiedä. 

Paino nousee kun stressihormonit on katossa. Laihtuminen on silloin todella vaikeaa. 
Painon kanssa olen samassa kuin sinä. Entinen tosi hoikka. Luulen, ettei se tässä keski-ikäisenä enää onnistu, eikä edes näytä hyvältä olla niin laiha, mutta tahtoisin vähän pois. Hormonimuutosten puskiessa päälle, se on tosi vaikeaa. 

Jonkun mielestä näytän todennäköisesti jopa paremmalta nyt kuin vielä muutama vuosi sitten. Itsekin pidän kasvoistani enemmän nyt kuin silloin. Olin vielä muutama vuosi sitten mitoissa 56/170 ja nyt painan 62. Olen aina ollut todella vaativa myös itseäni kohtaan sen suhteen että pitäisi olla aina vaan paremmassa kunnossa. En ole koskaan ollut vartalooni tyytyväinen, vaikka ahkerimpina treenivuosina olin oikeasti todella hyvässä kunnossa. Se on sitä mun samaa suorittamista kuin tämä koko mun elämä muutenkin. Itse painoa tärkeämpi asia mulle olisikin että viihtyisin omassa kehossani. Ja siihen taas vaikuttaa varmaan yleisesti ottaen se miten itsensä hyväksyy, ei pelkkä paino tai kunto. 

T. Kommentoimasi