Miksi "kostokroppaa" aletaan rakentaa vasta, kun mies on jo jättänyt?
Miksi normaalipainoisuus ei onnistunut suhteen aikana? En minäkään haluaisi olla 160-kiloisen kumppanin kanssa.
Kommentit (111)
Hyvä kysymys. Voikin olettaa, että jos haluaa pysyä laihana, kannattaa etsiä aina tulevaa exää. Noin 2 vuotta yhdessä on sopiva aika, sen jälkeen vessapaperin vaikutus takapuolen leveyteen alkaa vaikuttamaan liikaa.
Kehen se kosto osuu?!
:D
T: eronnut mies
En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä?
Koko käsite on lähtökohtaisesti aivan naurettava.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä?
Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".
Ap
Hyvä jos saa elämän kuntoon ja painon. Kyllä siinä yleensä tarvitaan elämän remontti.
Samaa olen miettinyt. Erikoinen ilmiö tämä kostokroppa homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä?
Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".
Ap
Tyypillistä ämmälogiikkaa, ei voi vahingossakaan tehdä mitään etupeltoon ja estää koko eron tuleminen. Se normaalipainossa pysyminen tuntuu suomi-akoille ylivoimaisen vaikeaa.
Eihän se olisi kostokroppa jos ei ole vielä mitään kostettavaa.
Mutta miksi kukaan edes haluaisi pitää tuollaista miestä, oli oma paino mitä tahansa? Jos typppi jättää kun kroppa ei enää miellytä, niin ei se ainakaan rakkautta ole. Oikeasti rakastava tsemppaisi ja yrittäisi auttaa sen terveellisemmän kropan saamisessa ja jäisi vaikkei se täysin onnistuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä?
Joku naisten keksimä juttu joku ihmeellinen "kostokroppa". Ei mies ymmärrä mitä ja kenelle tuossa nyt kostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se olisi kostokroppa jos ei ole vielä mitään kostettavaa.
Mutta miksi kukaan edes haluaisi pitää tuollaista miestä, oli oma paino mitä tahansa? Jos typppi jättää kun kroppa ei enää miellytä, niin ei se ainakaan rakkautta ole. Oikeasti rakastava tsemppaisi ja yrittäisi auttaa sen terveellisemmän kropan saamisessa ja jäisi vaikkei se täysin onnistuisikaan.
Ehkäpä hän on tsempannutkin, mutta rouva on ajatellut, että häntä pitää rakastaa sellaisena kuin hän on? Kyse ei ollut mistään pienestä ylipainosta vaan tämä nainen painoi kolmen ihmisen verran.
Ap
Nobsehän kertoo sen että naisella ei ollut suhteessa hyvä. Kun haittatekijä poistuu, elämäkin aukeaa eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko kostokropan ideaa. Kenelle siinä kostetaan ja mitä?
Yritetään näyttää ex-kumppanille "katso nyt mitä menetit!".
Ap
Eiköhän se exä ole jo valintansa tehnyt? Sitä paitsi, siinä kostokropassa on vähemmän sitä ex-vaimoa.
Aika tyypillinen tilanne jossa nainen on huolehtinut muista oman itsensä kustannuksella. Painonpudotus vaatii aina tervettä itsekkyyttä.
Itse olen vuosia yrittänyt lievittää mieheni stressiä. Olen hoitanut kodin ja tehnyt ruuat pöytään. Olen kuunnellut työstressit ja muut murheen aiheet. Olen hieronut kipeät hartiat ja pään. Omat murheet ja stressin aiheet on pitänyt unohtaa oman itseni kustannuksella. Olen ottanut myös isomman taloudellisen vastuun kuluistamme, mikä on tarkoittanut ihan konkreettisesti että minulla ei ole ollut varaa huolehtia itsestäni. En tarkoita pelkästään salikorttia ja vaikka kampaajaa, vaan terveyteen liittyviä asioita kuten gynekologiset muutokset joita olisi pitänyt kontrolloida mutta mulla ei ole ollut varaa gyne-käyntiin.
On mulle tullut kiloja useampia. Olen edelleen normaalipainoinen koska olin lähtötilanteessa hyvinkin hoikka, mutta en viihdy omassa kehossani. Eikä mikään mitä minä olen mieheni vuoksi tehnyt ole kuitenkaan hänen oloaan parantanut tai hänen stressiään lieventänyt.
Olen niin kuormittunut että olen tosissani alkanut miettiä eroa. Jos minun ei tarvitsisi enää huolehtia puolison stressistä, ehkä oppisin taas huolehtimaan itsestäni. En tiedä.
Sitten kun uusi mies on koukutettu niin "kostokroppa" on pian vain muisto :D
Jotenkin tuntuu että Suomessa monessa suhteessa on asiat aika pielessä.
Tuntuu usein toistuvan tuo sama virsi, että ollaan kilttejä ja palvellaan miestä, lapsia, sukua, vedetään hampaat irvessä lampaina töissä tms. ja sitten unohdetaan itsensä, omat harrastukset, liikunta etc. ja "palkitaan" itseään helposti saatavalla mielihyvänlähteellä, herkuilla.
Luulen että elämä voisi olla tosi paljon kivempaa eikä niin kuormittavaa kaikilla elämän alueilla, jos suoritus ja vaatimustaso ei olisi niin korkealla. Miten voitaisiin muuttaa tätä ankeuden ja pakkosuorittamisen ilmapiiriä Suomessa?
Ehkä se huono parisuhde sai ihmisen voimaan huonosti ja lihomaan. Jos kostokroppa näyttää maailmalle, että ilman parisuhdetta ihminen rupeaa kukoistamaan, onhan se tavallaan viesti exälle, miten paljon paremmin menee ilman häntä.
Parempi kostokroppa kuin kosto, jossa exää vainotaan.
En mitään kostokroppaa edes ajatellut ja normaalipainonenkin olin erotessamme, mutta laihduin reilusti, alipainoiseksi ihan siitä syystä, että aloin syödä, mitä itse haluan. Mies kaipasi aina runsaassa rasvassa paistettuja ruokia ja kuskasi muutakin epäterveellistä kotiin. Se kun loppui, niin kalorit vähenivät automaattisesti.
Ehkä aikaa ja energiaa siihen löytyy vasta suhteen jälkeen?