Mistä asioista tunnistaa kultalusikka suussa kasvaneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nuo liittyvät hyväosaisuuteen? Pitäisi olla ihan normaalia.

Määrittele” normaali”

Ei itsestäänselvyyksiä tarvitse määritellä. Jokainen normaali tietää, että tässä keskustelussa normaali tarkoittaa sitä miten suurin osa perheistä toimii.

Ap:n on syytä korjata käsityksiään. Ei normaalin ihmisen peruseläminen ole mitään sen kummempaa kultalusikkaelämää. Se on vain normaalia elämää. Kultalusikalla tarkoitetaan yleensä jotain poikkeuksellista, jota vaikkapa 1 % kansasta on kokenut.

Kuten Urho Kekkosen lapsenlapsi kertoi haastattelussa miten hänelle oli normaalia, että Mäntyniemen taloudenhoitaja haki hänet koulusta ja vei Mäntyniemeen tekemään läksyjä ja syömään välipalaa. Hänelle se oli normaalia, mutta hän ymmärsi, ettei kaikilla ollut niin. Kaverisynttäritkin vietettiin Mäntyniemessä. Tuollainen on poikkeuksellista, joka ei kuvaa lähes jokaisen suomalaisen elämää. Ap:n aloituksen kuvaus käy lähes kehen tahansa.

Olen syntynyt 90-luvulla, mutta tiedostan, että kaikilla ei todellakaan ole samoja mahdollisuuksia, vaikka teoriassa jokaisella on samanlainen oppivelvollisuus ja hakukelpoisuus. Olen itse saanut elää turvallisen lapsuuden kannustavassa ympäristössä, kotona luettiin kirjoja ja käytiin kirjastossa, kannustettiin opiskelemaan ja tarvittaessa autettiin läksyissä. Arki kouluineen ja harrastuksineen oli mielekästä, lomilla käytiin toisinaan ulkomaanmatkoilla mitkä oli odotettuja arjen keskellä. Hyvä itsetunto ja itseluottamus oli avuksi myös, arvostettiin meidän omia näkemyksiä, mutta ei painostettu esimerkiksi just sinne lukioon. Näistä olosuhteista oli helpompaa lähteä opiskelemaan kuin ikävämmistä lähtökohdista, tiedostan olevani onnekkaampi kuin vaikka jotkut kavereistani. Lapsi on aina jollain tavalla hyvin riippuvainen siitä millaisiin olosuhteisiin on sattunut syntymään, eikä kukaan lapsi ole itse päässyt valitsemaan niitä olosuhteita tai vanhempiaan.

Työelämäkään ei tosiaan ole samanlaista kuin aiemmin. Omien vanhempieni nuoruudessa 80- ja 90-lukujen vaihteessa oli ihan tavallista, että yliopistosta vastavalmistuneet myös löysi työpaikan, usein vakituisen viran. Niin myös molemmat omat vanhempani. Nykyään tilanne on ihan toinen, virkoja on aina vain vähemmän, entisiä virkasuhteita on muutettu työsuhteiksi ja usein vielä määräaikaisiksi sellaisiksi, määräaikaisia ja sijaisuuksia on nykyään ihan eri tavalla kuin tuolloin.

Tuo asenne että jos itsessä jotain huomautettavaa tai kritisoitavaa, ei ei saa huomauttaa muita? 

Siis mitä ihmettä, tuohan on hullua? 
Tuolloin kukaan ei saisi koskaan kritisoida ketään mistään eikä mistään asiasta kun itsestä voi löytyä muita asioita mistä kritisoitavaa. 
Siis jokaiseen kommenttiin pitäisi lisätä: Niin,  en itsekään ole täydellinen ja onhan mullakin niin ja näin, mutta  olen tätä mieltä asiasta x. 

Miksi muuten kritisointi olisi sallittua enemmön joillekin toisille kun toisille? 
Se että tartutaan poikkeuksellisesti jonkun mielipiteisiin tai kritisointeihin voi olla merkki tyypillisestä vainosta ja gang stalkingista, missä  haetaan paheksuntaa henkilöä kohtaan, vaikka  mistä. Tuodaan esille jokainen asia, mitö on ikinä kritisoinut ja lisätään siihen vielä omia. 

Siis  mitä helvettiä, tiedän tapauksen missä henkilö ei ole kehumut itseään yhtään enempää kun kukaan muukaan  eikä koskasn  mitenkään julkisesti (ei edes ole somessa) eikä tuttavapiirissä, silti häntä on jotkut pitäneet  omahyväisen ja ylimielisenä. 

Lisäksi jokainen asia  mitä oli joskus sanonut kahvipöydässä  työpaikalla, ol jotenkin   kiirinyt ihan  ventovieraiden tietoon. Asia oli niin, että muut  sanoneet vielä pahemmin mutta vain hänestä oli huhuja,  että oli sanonut niin  ja oli sitä ja muka tätä mieltä.  En tiedä sitten oliko joku esittänyt häntä jopa somessa vuosikausia kun miten  tieto menisi  eteenpäin sellaisille, jotka  eivöt ole  edes tuttuja mitenkään mistään eikä edes yhteisiä tuttuja? . 

No fiksummat tietenkin kysyvöt mielipiteet suoraan henkilöltä itseltään ja muutenkin muodostavat mielipiteet  vasta  keskusteltuaan (enemmän kun moi) henkilön kanssa.

Ihan pelleilyä tietenkin sellainen  huhuilu ja juoruilu mutta tosiaan milläköhön motiivilla ol järjestetty niin niin että merkillisesti joillain hänelle  ventovierailla oli tietoa jopa joistain keskusteluista mitä hän  oli köynyr joidenkin kanssa, tekemisistä,  tai ehkä joistain mielipiteistä mitä oli netissä kirjoittanut nimettömänä. Ja vuosikausien ajalta. 

Ei kai  tuollaista tapahdu muuta kun gang stalking jutuissa? Jos levitellään tuhansille vieraille ihmisille henkilöstä juttuja ja jos mukana inhottavia valheita, sopii kysyä: Mikäköhön  ollut motiivi ja tarkoitus? Toivottavasti vaa  puheita,  ettei sentään törkeiden rikosten kohde ollut? 

Ai niin ja jos kritisoi niin ei ehkä korostuneen usein. Johan on ihmeellistä jos jokainen kommentti on vaan kritisoimista samalle henkilölle. Miuten kyllä saa kritisoida. Ihan normaalia ja sitä pitää sietääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jokaisella on samanlaiset mahdollisuudet opiskella, lainata kirjoja luettavaksi, kirppareilta löytyy siistejä vaatteita ym.

Niin että täysin turha aihe.

 

Onnellisia ne joilla ei ole fyysisiä kipuja.

Mites henkiset kivut? 

Luulee etta työpaikkoja saa tuosta vain. Kunhan soittaa isän golfkaverille.. 

No ei noissa avauksen jutuissa ole mitään kultalusikkamaista. Vanhempani ostivat minulle asunnon Helsingin keskustasta, kun olin 20, eikä tämäkään ollut kaveripiirissäni mitenkään tavatonta. Olin siitä vähemmän varakkaasta päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Kolmas sukupolvi menettää omaisuuden. Elämän tasapaino. Thomas Mann vaivautui kirjoittamaan monta sivua aiheesta.

Rothschildit ovat rikastuneet 1500-luvulta lähtien. Samoin monet muut. 

Asunnon ostamiset onnistuu melko normaalituloisiltakin mutta se että saa työpaikan jossain suvun omistamassa firmassa tai maksetaan joku superkallis koulutus joka takaa työpaikan ettei tarvitse ponnistella.

Vierailija kirjoitti:

Popparit esiin

Tää on niin parhautta 👍🍿😄

Vierailija kirjoitti:

Minusta kultalusikka suussa syntyneelle on luonteenomaista ainakin se, että hän ei kykene tunnistamaan sitä, että joillekuille monet hänelle normaalit asiat voivat olla saavuttamattomia tai erittäin vaikeasti saavutettavia. Hän saattaa valittaa, että on vähän tylsää, pitäisikö sitä oikeastaan lähteä viikonlopuksi Pariisissa käymään. Sitten hän sanoo kaverilleen, että lähde mukaan, jos ei sulla ole muutakaan menoa viikonlopuksi. Eikä hän ymmärrä, ettei kaveri millään pysty yhtäkkiä lähtemään jollekin ulkomaanreissulle, kun jääkaapin täyttämisessäkin on hetkellisesti vaikeuksia.

Tämä oli aika hyvin sanottu. Kyse ei ole pelkästä materiasta, vaan nimenomaan ymmärryksestä siitä, mikä on useimmille ihmisille mahdollista ja normaalia (jos normaali ylipäätänsä voidaan määrittää).

Sellaiset, joiden kotona syötiin muillakin aterimilla kuin haarukalla, ei tarvitse olla kultaa.

Kultalusikan kanssa syntyneet eivät yleensä tunnista tai suostu näkemään niitä asioita minkä suhteen ovat etuoikeutettuja, vaan lapsenomaisesti kuvittelevat kaiken olevan omaa ansiotaan tai kaikilla ihmisillä olevan samoin kuin heillä.

Kotipaikkakunnaltani tunnen kolme keski-ikäistä miestä joille kaikille kehittyi persoonallinen luonnehäiriö pitkälti johtuen siitä että syntyivät kultalusikka suussa. Aidosti luulevat olevansa muita parempia ihmisiä, vaikka lahjoiltaan ovat totaalisen keskinkertaisia - joku vaan antanut pelimerkkejä käyttöön millä mällätä. 

Joka ikinen sosiaalinen tilanne kulminoituu heillä siihen ylimieliseen nauruun kun itseriittoisesti pitävät itseään niin mahtavina ja muita säälittävinä. Rahan perässä pyöriviä naisia on kaikilla ollut, mutta enimmäkseen ovat surkeita naisrintamalla koska edes golddiggerit eivät jaksa vuosikausia katsella noin itseään täynnä olevia persoonia. Ainakin kaksi heistä on kroonisen yksinäisiä, haluaisivat kavereita ja seuraa, mutta jostain kumman syystä ihmisiä ei nappaa.

On

Vierailija kirjoitti:

Asunnon ostamiset onnistuu melko normaalituloisiltakin mutta se että saa työpaikan jossain suvun omistamassa firmassa tai maksetaan joku superkallis koulutus joka takaa työpaikan ettei tarvitse ponnistella.

Olen maksanut lasteni opiskeluista ja elämästä kansainvälisissä huippuyliopistoissa (mm. Oxford) yli 200K€. Sille tielle jäivät.