Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (121)
Lestadiolaiset ovat tehneet uskomisesta tiedettä. Jotta osaisi elää tätä elämää oikein, siis pysyä taivastiellä, pitää perehtyä tähän uskomisen tieteeseen. Niin vaikeaa on lestadiolaisten taivastie. Lestadiolaiset ovat taivastieteilijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaiset ovat tehneet uskomisesta tiedettä. Jotta osaisi elää tätä elämää oikein, siis pysyä taivastiellä, pitää perehtyä tähän uskomisen tieteeseen. Niin vaikeaa on lestadiolaisten taivastie. Lestadiolaiset ovat taivastieteilijöitä.
Tämän takia kannattaa kääntyä Noahidismiin. Seitsemän helppoa lakia joita seuraamalla pääset taivaaseen.
-Noahide
Vierailija kirjoitti:
Yksijumalaisessa järjestelmässä tulee helposti kokemus että juuri oma tapa hahmottaa usko ja jumaluus on se ainoa oikea.
Alkukristityt lahkot vainosivat toisiaan paljon verisemmin kuin hallitsijat jotka haluaivat tulla palvotuiksi jumalina. Yhden lahkon kristityt kävivät kivittämässä toisen lahkon kristityt hengiltä kun olivat kokoontuneet kirkkoonsa, harhaoppisuus kun piti kitkeä pois.
Lopulta isoimpien lahkojen johtajat totesivat ettei heillä ole sellaista valtaa seuraajiinsa mitä halusivat ja liittoutuivat yhtenäistämään oppejaan. Tämän seurauksena valittiin valtaa palvelevat kertomukset yhteen kirjaan, joka tunnetaan nimellä Raamattu.
Aikojen saatossa on lahkoja syntynyt ja osa on ollut voimissaan alusta asti. Osa on pyritty tuhoamaan mutta heidän opeista on puhuttu lahkojen ulkopuolellakin ja aina jostain siemen löytää uuden kasvualustan.
Missähän kirkkohistorian eepoksessa tuollaisista kerrotaan? Alkuseurakunnassa oli vääntöä, mutta ohjeena oli vain pysytellä "valheveljistä" kaukana, tai jos joku puhui seurakunnassa ihan tuubaa, niin 2-3 nuhtelukerran myötä pihalle.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaiset ovat tehneet uskomisesta tiedettä. Jotta osaisi elää tätä elämää oikein, siis pysyä taivastiellä, pitää perehtyä tähän uskomisen tieteeseen. Niin vaikeaa on lestadiolaisten taivastie. Lestadiolaiset ovat taivastieteilijöitä.
Tämän takia kannattaa kääntyä Noahidismiin. Seitsemän helppoa lakia joita seuraamalla pääset taivaaseen.
-Noahide
Ja lehmätkin lentää.
Perusta oma ketju, tuo ei ole kristinuskoa.
-Yhteiskristillinen
Minusta parannus menee Raamatussa (UT) aina näin:
-Jumala lähettää uskovaisen.
-Julistaja puhuu (evankeliumi).
-Ihminen kuulee ja uskoo.
-Jumala vaikuttaa pelastuksen ja antaa Pyhän Hengen.
Sitten kun parannus on tehty ja ihmisellä on jo PH, evankeliumi on uskoa vahvistavaa ”jalkojen pesemistä”, ei sinänsä pakollista, mutta todella tarpeellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaiset ovat tehneet uskomisesta tiedettä. Jotta osaisi elää tätä elämää oikein, siis pysyä taivastiellä, pitää perehtyä tähän uskomisen tieteeseen. Niin vaikeaa on lestadiolaisten taivastie. Lestadiolaiset ovat taivastieteilijöitä.
Siinä ei ole muuta vaikeaa kuin se että pitää nöyrtyä parannukseen. Ihmiset eivät koe tarvetta armolle, eikä nykyihminen halua nöyrtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaiset ovat tehneet uskomisesta tiedettä. Jotta osaisi elää tätä elämää oikein, siis pysyä taivastiellä, pitää perehtyä tähän uskomisen tieteeseen. Niin vaikeaa on lestadiolaisten taivastie. Lestadiolaiset ovat taivastieteilijöitä.
Tämän takia kannattaa kääntyä Noahidismiin. Seitsemän helppoa lakia joita seuraamalla pääset taivaaseen.
-Noahide
Ja lehmätkin lentää.
Perusta oma ketju, tuo ei ole kristinuskoa.
-Yhteiskristillinen
En perusta.
Miksi olet vihainen?
Juutalaisten mukaan messiaan tultua kaikkialla maailmassa on rauha. Onko kaikkialla maailmassa rauha? Ei. Siksi noahidism.
-Noahide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224eNiiin...mä taasen uskon että tietyt painotukset, siis painotukset (ei opilliset eroavaisuudet kuten jehovilla+mormoneilla) ei estä useita seurakuntia olemasta Jeesuksen ruumis. Eli vois olla luterilaisen elävät suuntaukset (lestatkin) ja vapaat suunnat yhdessä.
Mun mielestä teidän jotkut jutut joita itse ehkä pidätte vedenjakajina, on vain painotuksia.
Painotus=se sananpaikka ja oppi löytyy Raamatusta, mutta joku uskonsuunta antaa sille isomman painoarvon kuin muut. Tai tekee yhden jakeen ympärille kokonaisen teologisen rakennelman ja doktriinin.
Eli kyllä tavisuskovatkin julistavat syntejä anteeksi muille, mutta ei "jatkuvalla syötöllä". ;)
Jos taasen jotain oppia ei löydy Raamatusta, on se hylättävä.
Mutta esim.huiviasia on asia, joka on lajia "suositus".
-Yhteiskristillinen
Minun mielestä Raamattu viestii selkeästi Jumalan seurakunnan olevan vain yksi, jäsenet ovat siinä yhdenkaltaisessa uskossa ja kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Siksi en voi uskoa, että pelastus löytyisi monesta eri tavalla uskovasta joukosta.
”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”
Mutta mitäs jos se yksi porukka on kaikkien maailman uudestisyntyneiden ja Jumalalle antautuneiden joukko?
Ja tässä perustelut mielipiteelleni, olkaa hyvä ;)
En muista missä Paavalin kirjeessä Paavali tuo esille eri leirien syntymisen alkuseurakunnassa. "Yksi sanoo olevansa Apolloksen puolta, toinen Paavalin." Johon Paavali sanoi että "kaikki on Jumalan palvelijoita, yksi on istuttaja, toinen kastelija jne."
Nuo oli oltava painotuksia, ei vakavia opillisia eroavaisuuksia kuten esim.gnostilaisuus, josta alkuseurakunta olisi heittänyt porukkaa jo pihalle.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e
En ainakaan itse näe, miten lainaamasi perusteella johonkin tiettyyn konkreettiseen sosiaaliseen ryhmään kuuluva voisi perustellusti pitää toisia uskonnottomana tai vääräuskoisena. Vaikka hyväksyttäisiin, että on olemassa vain yksi oikeaoppinen seurakunta, niin tämä ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen. Martin Luther vaikutti uskovansa kuuluvan oikeaoppisiin, mutta hän ei ainakaan tuossa lainaamassasi osiossa anna oikean opin kattavaa sisältöä ja tulkintaa.
Myöskään noissa jälkimmäisissä osioissa ei selvennetä oikeaoppisen uskon sisältöä, sillä on esimerkiksi varsin oletettavaa, että ihmiset voivat olla eri mieltä siitä, mitä on "puhdas evankeliumin mukainen oppi ja Kristuksen sakramenttien hoito". Eli henkilöt, joilla on eri käsitys siitä, mitä "puhdas evankeliumin mukainen oppi" on, voivat olla samaa mieltä siitä, että vain toinen heistä on objektiivisesti oikeaoppinen. Koska he eivät kuitenkaan voi tietää ainakaan yllä mainitun valossa tietää, kumpi heistä on objektiivisesti oikeaoppinen, ei heillä vaikuta olevan mitään pätevää perustetta pitää toista harhaoppisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224eNiiin...mä taasen uskon että tietyt painotukset, siis painotukset (ei opilliset eroavaisuudet kuten jehovilla+mormoneilla) ei estä useita seurakuntia olemasta Jeesuksen ruumis. Eli vois olla luterilaisen elävät suuntaukset (lestatkin) ja vapaat suunnat yhdessä.
Mun mielestä teidän jotkut jutut joita itse ehkä pidätte vedenjakajina, on vain painotuksia.
Painotus=se sananpaikka ja oppi löytyy Raamatusta, mutta joku uskonsuunta antaa sille isomman painoarvon kuin muut. Tai tekee yhden jakeen ympärille kokonaisen teologisen rakennelman ja doktriinin.
Eli kyllä tavisuskovatkin julistavat syntejä anteeksi muille, mutta ei "jatkuvalla syötöllä". ;)
Jos taasen jotain oppia ei löydy Raamatusta, on se hylättävä.
Mutta esim.huiviasia on asia, joka on lajia "suositus".
-Yhteiskristillinen
Minun mielestä Raamattu viestii selkeästi Jumalan seurakunnan olevan vain yksi, jäsenet ovat siinä yhdenkaltaisessa uskossa ja kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Siksi en voi uskoa, että pelastus löytyisi monesta eri tavalla uskovasta joukosta.
”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”
Mutta mitäs jos se yksi porukka on kaikkien maailman uudestisyntyneiden ja Jumalalle antautuneiden joukko?
Ja tässä perustelut mielipiteelleni, olkaa hyvä ;)
En muista missä Paavalin kirjeessä Paavali tuo esille eri leirien syntymisen alkuseurakunnassa. "Yksi sanoo olevansa Apolloksen puolta, toinen Paavalin." Johon Paavali sanoi että "kaikki on Jumalan palvelijoita, yksi on istuttaja, toinen kastelija jne."
Nuo oli oltava painotuksia, ei vakavia opillisia eroavaisuuksia kuten esim.gnostilaisuus, josta alkuseurakunta olisi heittänyt porukkaa jo pihalle.
-Yhteiskristillinen
Muuten tosi jees perustelu, mutta silloin seurakunnan jäseniä ei yhdistä samankaltainen usko, joka Raamatussa kuvataan Kristuksen seurakunnan tuntomerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaiset ovat tehneet uskomisesta tiedettä. Jotta osaisi elää tätä elämää oikein, siis pysyä taivastiellä, pitää perehtyä tähän uskomisen tieteeseen. Niin vaikeaa on lestadiolaisten taivastie. Lestadiolaiset ovat taivastieteilijöitä.
Miten ne ehtii kaiken sen ikkuna ja peltikattobisneksen sun muun keittiökalustehuijauksen ja kusetuksen keskellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224eEn ainakaan itse näe, miten lainaamasi perusteella johonkin tiettyyn konkreettiseen sosiaaliseen ryhmään kuuluva voisi perustellusti pitää toisia uskonnottomana tai vääräuskoisena. Vaikka hyväksyttäisiin, että on olemassa vain yksi oikeaoppinen seurakunta, niin tämä ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen. Martin Luther vaikutti uskovansa kuuluvan oikeaoppisiin, mutta hän ei ainakaan tuossa lainaamassasi osiossa anna oikean opin kattavaa sisältöä ja tulkintaa.
Myöskään noissa jälkimmäisissä osioissa ei selvennetä oikeaoppisen uskon sisältöä, sillä on esimerkiksi varsin oletettavaa, että ihmiset voivat olla eri mieltä siitä, mitä on "puhdas evankeliumin mukainen oppi ja Kristuksen sakramenttien hoito". Eli henkilöt, joilla on eri käsitys siitä, mitä "puhdas evankeliumin mukainen oppi" on, voivat olla samaa mieltä siitä, että vain toinen heistä on objektiivisesti oikeaoppinen. Koska he eivät kuitenkaan voi tietää ainakaan yllä mainitun valossa tietää, kumpi heistä on objektiivisesti oikeaoppinen, ei heillä vaikuta olevan mitään pätevää perustetta pitää toista harhaoppisena.
”ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen”
Tässä kohtaa astutaan sen uskon alueelle. Minä USKON että tämä joukko on oikeassa uskossa. En myöskään ole löytänyt ristiriitoja Raamatun opetuksen ksnssa. -vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Naurettavaa että ihminen antaa toisen ihmisen synnit anteeksi.
Eivät saakaan. Jumala antaa ne ihmisen kautta anteeksi Pyhän hengen vaikutuksesta. Opetuslapset saivat Jeesukselta tämän valtuuden (joh. 20:22-23)
Luterilaisuuteen (johon lestadiolaisetkin kuuluvat) kuuluu yleinen pappeus. Ei saarnamies anna syntejä anteeksi vaan ne antaa Jumala/Jessus, saarnaaja lienee vain välikappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku perustella miksi maailmassa ei ole rauhaa jos messias on jo muka tullut?
-noahide
Vierailija kirjoitti:
Minusta parannus menee Raamatussa (UT) aina näin:
-Jumala lähettää uskovaisen.
-Julistaja puhuu (evankeliumi).
-Ihminen kuulee ja uskoo.
-Jumala vaikuttaa pelastuksen ja antaa Pyhän Hengen.
Sitten kun parannus on tehty ja ihmisellä on jo PH, evankeliumi on uskoa vahvistavaa ”jalkojen pesemistä”, ei sinänsä pakollista, mutta todella tarpeellista.
Jumala ei aina lähetä uskovaista just siihen paikalle. Tässä on kaikista isoimpia lestadiolaisten ja muiden eroavaisuuksia.
Olen kuullut lukuisat kerrat jonkun uskoontulosta hädän hetkellä, yksin rukoillessa.
Esim.sodassa, sairaalassa, hotellihuoneessa, vankilassa. Ihminen katunut syntejään, kokenut voimakasta armoa, kokenut kohdanneensa Jumalan ja tulleensa uskoon.
Kysymys teille, lestadiolaiset: onko ne olleet vääriä kokemuksia ja vääriä pelastumisia? Eikä riitä vastaus "Jumala tuomitsee, en minä." ;)
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224eEn ainakaan itse näe, miten lainaamasi perusteella johonkin tiettyyn konkreettiseen sosiaaliseen ryhmään kuuluva voisi perustellusti pitää toisia uskonnottomana tai vääräuskoisena. Vaikka hyväksyttäisiin, että on olemassa vain yksi oikeaoppinen seurakunta, niin tämä ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen. Martin Luther vaikutti uskovansa kuuluvan oikeaoppisiin, mutta hän ei ainakaan tuossa lainaamassasi osiossa anna oikean opin kattavaa sisältöä ja tulkintaa.
Myöskään noissa jälkimmäisissä osioissa ei selvennetä oikeaoppisen uskon sisältöä, sillä on esimerkiksi varsin oletettavaa, että ihmiset voivat olla eri mieltä siitä, mitä on "puhdas evankeliumin mukainen oppi ja Kristuksen sakramenttien hoito". Eli henkilöt, joilla on eri käsitys siitä, mitä "puhdas evankeliumin mukainen oppi" on, voivat olla samaa mieltä siitä, että vain toinen heistä on objektiivisesti oikeaoppinen. Koska he eivät kuitenkaan voi tietää ainakaan yllä mainitun valossa tietää, kumpi heistä on objektiivisesti oikeaoppinen, ei heillä vaikuta olevan mitään pätevää perustetta pitää toista harhaoppisena.
”ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen”
Tässä kohtaa astutaan sen uskon alueelle. Minä USKON että tämä joukko on oikeassa uskossa. En myöskään ole löytänyt ristiriitoja Raamatun opetuksen ksnssa. -vl
John 1:1.
Siinä sulle ristiriita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parannus menee Raamatussa (UT) aina näin:
-Jumala lähettää uskovaisen.
-Julistaja puhuu (evankeliumi).
-Ihminen kuulee ja uskoo.
-Jumala vaikuttaa pelastuksen ja antaa Pyhän Hengen.
Sitten kun parannus on tehty ja ihmisellä on jo PH, evankeliumi on uskoa vahvistavaa ”jalkojen pesemistä”, ei sinänsä pakollista, mutta todella tarpeellista.
Jumala ei aina lähetä uskovaista just siihen paikalle. Tässä on kaikista isoimpia lestadiolaisten ja muiden eroavaisuuksia.
Olen kuullut lukuisat kerrat jonkun uskoontulosta hädän hetkellä, yksin rukoillessa.
Esim.sodassa, sairaalassa, hotellihuoneessa, vankilassa. Ihminen katunut syntejään, kokenut voimakasta armoa, kokenut kohdanneensa Jumalan ja tulleensa uskoon.
Kysymys teille, lestadiolaiset: onko ne olleet vääriä kokemuksia ja vääriä pelastumisia? Eikä riitä vastaus "Jumala tuomitsee, en minä." ;)
-Yhteiskristillinen
Vastaus: tuollaisia ei löydy UT:sta, siksi en pysty uskomaan tuollaiseen.
Miten sellaisen seurakunnan kirkkoherrana voi olla vanhoillislestadiolainen pappi, jossa on myös ei-lestadiolaisia pappeja ja jopa naispappeja, joita kirkkoherra ei hyväksy. Saarnaako hän omiensa seurassa kadotusta muille papeille? Vai onko ”Moses is Moses, but bisnes is bisnes’’.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224eEn ainakaan itse näe, miten lainaamasi perusteella johonkin tiettyyn konkreettiseen sosiaaliseen ryhmään kuuluva voisi perustellusti pitää toisia uskonnottomana tai vääräuskoisena. Vaikka hyväksyttäisiin, että on olemassa vain yksi oikeaoppinen seurakunta, niin tämä ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen. Martin Luther vaikutti uskovansa kuuluvan oikeaoppisiin, mutta hän ei ainakaan tuossa lainaamassasi osiossa anna oikean opin kattavaa sisältöä ja tulkintaa.
Myöskään noissa jälkimmäisissä osioissa ei selvennetä oikeaoppisen uskon sisältöä, sillä on esimerkiksi varsin oletettavaa, että ihmiset voivat olla eri mieltä siitä, mitä on "puhdas evankeliumin mukainen oppi ja Kristuksen sakramenttien hoito". Eli henkilöt, joilla on eri käsitys siitä, mitä "puhdas evankeliumin mukainen oppi" on, voivat olla samaa mieltä siitä, että vain toinen heistä on objektiivisesti oikeaoppinen. Koska he eivät kuitenkaan voi tietää ainakaan yllä mainitun valossa tietää, kumpi heistä on objektiivisesti oikeaoppinen, ei heillä vaikuta olevan mitään pätevää perustetta pitää toista harhaoppisena.
”ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen”
Tässä kohtaa astutaan sen uskon alueelle. Minä USKON että tämä joukko on oikeassa uskossa. En myöskään ole löytänyt ristiriitoja Raamatun opetuksen ksnssa. -vlJohn 1:1.
Siinä sulle ristiriita
Avaa vähän ajatustasi.
Alue: Aihe vapaa
Mutta Jeesus sanoi että publikaani lähti kotia vanhurskaampana kuin fariseus, eli oli ainakin oikea suunta hänellä? Jeesus hyväksyi sen?
Ja kuten jossain ketjussa kirjoitin, niin aina ei Raamatussa hoeta että just syntien anteeksipyyntö ja -saaminen on oltava mielessä, jotta tulisi uskoon ja vanhurskaaksi - niin olennaisen tärkeää kuin syntien anteeksisaaminen onkin. Uskoontuloja on monenlaisia.
Esim."Aabraham uskoi Jumalaa (tähtitaivasta katsellessaan) ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Pointtina on usko, ja se on myös pienoisevankeliumissa Joh.3:16: "jottei yksikään, joka Häneen USKOO, hukkuisi..."
Eikä UT:ssakaan kuvatut kääntymiset mene ihan Lutherin mukaan...ehkä ainoana on Pietari, joka koki kalansaaliin äärellä syntisyyden hyvin selvästi "mene pois tyköäni Herra, sillä olen syntinen". Muut poksahtivat uskoon kun vain kohtasivat Jumalan ja voimansa.
-Yhteiskristillinen