Nukkuuko teidän 3-vuotiaat vielä päikkäreitä säännöllisesti?

Mä väsyin siihen nukuttamiseen. Siihen meni aina se tunti vähintään tai kaksi ja kun en saanut sitä samaan rytmiin vauvan kanssa niin annoin periksi. Nyt meillä nukutaan ihan satunnaisesti päikkäreitä.

Yleensä 2,5-3,5 tuntia. Joskus satunnaisesti on päiviä, ettei uni tule silmään. Eli kyllä siis nukutaan.

Neiti lopetti päikkärit 2,5 vuotiaana, paitsi päiväkodissa. Muistan, että sessio alkoi venymään ja sitten vain kokeiltiin, miten päivä sujuu ilman. Ja hyvinhän ne sujuvat. Autoon kyllä nukahtaa edelleen, jos ollaan sopivaan aikaan liikkeellä. Sekin kyllä jo venyttää taas illalla nukkumaanmenoa, mutta kun sen tietää, niin ei rupea väkisin edes yrittämään. Nyt neiti siis 3 v ja 4 kk.

esikko luopui kotona paäikkäreistä alle 3v ja hoidossa luopui 3v joskus satunnaisesti voi hoidossa nukkua.

kuopus 2v8kk nukkuu päikkärit, eilen jäi väliin niin yöunet alkoi klo 19

Meidän 3,5-vuotias nukkuu käytännössä aina 1,5-2 h. Pari viikon-kahden vaihetta meilläkin on ollut, että nukkumaan meno on ollut hieman vaikeaa, mutta koska selvä tarve päikkäreille on edelleen ollut, niin asiasta ei ole joustettu. Ja pian tilanne on palannut normaaliksi. Varmaan kannattaa siis hetken aikaa kokeilla, josko kyse on kuitenkin vain ohimenevästä vaiheesta. Ymmärrän kyllä, että kuukausitolkulla ei 3-vuotiasta jaksa vauvan kanssa tuntia joka päivä nukutella.

Nukkuu aina ja nukkuu jatkossakin. Pidän lapsien unta/lepoa erittäin tärkeänä. Melkein kaikissa asiantuntijoiden teksteistä sekä leikki-ikäisten että koululaisten kohdalla paistaa huoli, että nykyään lapset nukkuvat liian vähän. Ajottaista taistelua on, mutta äiti päättää asian.

ettei se lapsen vuorokausiunimäärä riipu päiväunista, vaan siitä, paljonko lapsi vuorokauden aikana nukkuu:)

Meillä päikkärit jäivät 2.5-vuotiaana, mutta yhä vielä nyt 5-vuotiaana nukkuu satunnaisesti hoidossa ehkä kerran viikossa.

SILTI minullekin on erittäin tärkeää, että lapsi saa tarpeeksi unta, joten nukkumaan mennään arjet pyhät kesät talvet aina klo 21.30. Aamulla saa nukkua aina niin kauan kuin nukuttaa eli käytännössä 11-12h/vrk tuo unimäärä on. Ja se on leikki-ikäiselle vuorokausiuneksi ihan sopiva.

Nukahtaminen on välillä vaikeaa, pph:lla nukkuu käsittääkseni (ja nukahtaa!) hyvin. Kotona joskus yrittää sitä, ettei mentäis nukkumaan, mutta jos ei nuku niin on kamala kärtty illalla eikä silti menisi aikaisemmin yöunille.



Meillä mennään " ruokalevolle" päivällä eli ei puhuta varsinaisesti nukkumisesta, mutta yleensä poika kyllä nukahtaa aika nopeasti, varsinkin jos on oltu aamupäivä ulkona. Jos ei puolen tunnin sisään ole nukahtanut, niin saa nousta sängystä, kunhan on edes levännyt siellä.

Minusta 21.30 on viisi vuotiaalle aika myöhäinen nukkumaanmenoaika. Kokonaistuntimäärä toki ratkaisee, mutta minusta pieni lepohetki päivällä on paikallaan myös isommille leikki-ikäisille ja siitä aion itse pitää kiinni. Eli nukkua ei sitten tarvitse isompana, mutta ainakin puoli tuntia makoilla tai vastaavaa.Lueskelkaapa asiantuntijoiden kirjoituksia unesta niin ehkä näitä juttuja alkaa todella miettiä eri tavalla. Itse olen lukenut tosi paljon mm aivojen kehityksestä eli mitään omaa keksimää juttua ei ole vaan ihan oikeasti olen perehtynyt faktaan. Nykylapset menevät todella nukkumaan liian myöhään ja nukkuvat liian vähän. Myöhään aamulla nukkuminen ei ole aivojen kehitykselle sama asia.

Mielelläni mäkin päikkärit olisin pitänyt, mutta pakko oli luovuttaa. Ekat kuukaudet taisteltiin, kahden tunnin nukutusrumban jälkeen tyttö nukkui 30-60min. Myöhemmin, jos nukahti päikkäreille, nukahti vasta klo 23-24, tai vaihtoehtoisesti heräsi klo 3 pariksi tunniksi leikkimään. Kun päikkärit jäivät pois, rupesi tyttö nukkumaan 20-8. Rauhoittumishetken olemme kuitenkin pitäneet.

Minulla vauva 8 kk ja kohta 3 v tyttö, joka kyllä välillä yrittää luistaa päiväunista. En aio niistä luopua, kun ovat molemmat nyt samassa rytmissä eli nukkuvat päivällä n. 2h yhtäaikaa. Silloin voin itse lukea lehden, juoda kahvit tai nukkua itsekin päikkärit. Toisaalta uskon siihen, millä asiantuntijat perustelee leikki-ikäisen lapsen päiväunia; pienessä päässä tapahtuu niin paljon, että aivot tarvitsevat sen lepohetken myös päivällä.

Meillä on pian 3 ja puoli vuotias tyttö ja nukkuu kotonakin päiväunet (arkena päiväkodissa). Iltaisin nukahtaa 20-21 välillä ja arkiaamuna herätys on klo 7 ja viikonloppuna heräilee 7-8 välillä, joskus aikaisemminkin (ei haittaa vanhempia, jotka heräävät aina 5-7 välillä). Päikkärit nukkuu usein jopa 2 tuntia, riippuu päivästä. Toisinaan, jos ollaan oltu kyläilemässä tai meillä on vieraita, ollaan oltu ilman päiväunia, mutta seuraavana päivänä haluaakin sitten jo itse " lepuuttaa silmiään" .

Itsekin pidän päivän lepohetkeä tärkeänä. Monet tuntuu tuijottavan vuorokautiseen määrään unessa, mutta se ei ole sama kuin päiväunet/lepohetki päivällä. Nimenomaan lapsen touhut tulisi katkaista päivällä lepohetkellä, se vaikuttaa eniten kasvuun ja aivojen kehittymiseen. Ja olenpa huomannut, että ne lapset joilla tuo lepohetki toteutuu, ovat rauhallisempia kuin ne, jotka eivät päivisin lepää ollenkaan.

Kyllä meilläkin päikkäreille meno toisinaan on vaikeaa, mutta vanhemmat sen päättää eikä lapsi. Ja vielä on ollut selvä tarve päiväuniin.

Tuossa kolmivuotiaana alkoi selvä uhmaikä varsinkin toisella pojista. Se näkyi myös päiväunia vastaan taistelemisena, mutta en antanut periksi. Pojat siirtyivät tosin vanhempien sänkyyn päiväunia nukkumaan, kun omissa sängyissä homma meni pelkäksi leikkimiseksi ja pelleilyksi. Istun itse poikien välissä ja estän leikkiyritykset. Isän vieressä olo tehoaa vielä paremmin. Pahimmillaan meni yli tunti ennen kuin nukahtivat, nykyisin riittää noin vartti.

Samaten päiväunet siirtyivät myöhemmäksi, menevät nyt viikonloppuisin 13-14 välillä unille. Edeltävä kunnon ulkoilu on tehokas väsytyskeino.



Jos eivät nuku, simahtavat totaalisesti viiden aikaan. Joko nukahtavat jonnekin tai sitten on hirmuinen kiukku päällä koko ajan.

Joskus tosi harvoin nukkuu, ehkä kaksi kertaa kahdessa viikossa. Meillä ne jäivät pois tuossa n.2,5v iässä (lapsi siis kotihoidossa). Kyllä minäkin ne olisin pitänyt, mutta kun koko päivä rupesi olemaan yhtä nukutusta, niin en enää jaksanut. Monta tuntia siihen yritykseen meni ja monesti oli iltapäivä sitten jo niin pitkällä, ettei ollut yöunia silmällä pitäen enää mitään järkeä nukkua niin myöhään. Hermot meni vain äidillä ja tosiaan tuntui koko päivä menevän sisällä nukutuspuuhiin, kun olis jotain muutakin ollut kiva tehdä (esim. ulkoilla, kyläillä...) ja pienempi sisarus myös vaati oman osansa. Vaikka kyllä mäkin ymmärrän kuinka tärkeää se uni lapselle on ja olisin itsekin kovin mielelläni pitänyt sen lepohetken päivällä. Mutta helpotti kummasti tuo päätös olla ottamatta isompaa stressiä asiasta, ei mennyt kaikki päivät täysin pilalle (ja sisällä). Nukkuu jos nukkuu. Päivällä tehdään kuitenkin jotain rauhallisempaa pikkusisaruksen nukkuessa. Joskus harvoin myös nukahtaa. Ja saattaa nukahtaa autoonkin jos aika on sopiva. Joskus kerhon jälkeen olen käskenyt sänkyynsä kun on näyttänyt väsyneeltä, mutta vaikka olisi tunnin verran sängyssä yrittänyt saada unen päästä kiinni, niin se ei välttämättä tule. Päiväuni päivinä yöunet sitten venyy ainakin klo 23 asti :(. Mikä ei sekään kyllä ole kovin hyvä asia mun mielestäni. Normaalipäivinä yöunet 12-13 tuntia.



Sen verran haluan vielä sanoa, että helppo se on silloin paasata päiväunien tärkeydestä jos oma lapsi suuremmitta ongelmitta käy päivälevolle. Kyllä mäkin siinä vaiheessa kun oma lapsi vielä säännöllisesti nukkui, olin ehdottomasti sitä mieltä että meillä nukutaan päiväunet ja pitkään. Vaikka lapsi temppuilisi niin tämä äiti on jämäkkänä eikä jousta tai tanssi lapsen pillin mukaan. Ja olinkin, tiettyyn rajaan asti. Asia ei vaan mennyt " oppikirjojen" mukaan. Meillä tuo nukutusrumba rupesi hallitsemaan koko elämää ja päivää siinä määrin että meidän parhaaksi tein päätöksen olla pakottamatta lasta nukkumaan.



Saa nähdä kuinka käy kun lapsi menee syksyllä hoitoon.

Komppaan edellistä. On helppo kertoa kuinka tärkeää on, että lapsi nukkuu X-vuotiaaksi päiväunet, jos oma muksu helpohkosti nukahtaa. Ensimmäisenä minua kiinnostaa tietää, että miten te oikein nukutatte lapsen, joka ei nukahda???



On kai kaikille selvää, että lapselle riittävä unen määrä VUOROKAUDESSA on elintärkeää. Jos kolmevuotias, kuten meillä, nukkuu sen 12 tuntia yössä, niin en oikein ymmärrä miksi päiväunet olisivat " pakolliset" ? Jos siis kaikki on tehty sen eteen, että lapsella on mahdollisuus nukkua. Meillä päiväunet jäivät pois sen jälkeen, kun lukuisia kertoja oli tuntikin levätty sängyssä kirkkain silmin ilman unen tuloa. Toki on hyvin tärkeää, että päivällä pidetään lepohetki, jolloin ihan rauhassa lueskellaan tms. muuta rauhallista. Mutta lasta ei pakoteta nukkumaan, ja miten hänet voisikaan pakottaa. Illat menevät myös ihan mukavasti ilman väsymyksestä johtuvia kiukkuja. Illalla mennään nukkumaan sitten kahdeksan maissa ja uni tulee yleensä sopivan helposti, vaikkei lapsi mitenkään pystyyn sammu.

Meillä lapset kotihoidossa. Vanhin lopetti päikkärit 2,5 vuotiaana. Juuri kuten monella edelläkin, alkoi nukutusrumba olemaan tosi vaikeaa. Siitä lähtien on päivällä ollut " lepohetki" , eli ollaan hiukan rauhallisemmin. Toisinaan nukkuu (kuten nyt) päikkärit. Kaikki riippuu siitä, miten on päivät menneet, onko herännyt aikaisin, onko kuinka paljon ollut aktiviteettia, onko ollut kipeänä tms. Eli lähtee lapsen tarpeesta (jonka siis aikuinen määrittelee/näkee). En näe mitään järkeä nukuttaa lasta kahta tuntia... Mielestäni uni on tosi tärkeää (kaikille), mutta pakottamalla ei nuku. Pyrimme pitämään kiinni päivärytmistä ja kokonaisunimäärästä. Iltaisin mennään nukkumaan klo 20... Tämä esikoinen osaa nyt jo itse tunnistaa väsymyksensä ja menee itse päivällä nukkumaan ilman erityistä " käskyä" , jos unelle tarvetta on. Meillä on allergiaa ja näin siitepölyaikaan on ollut selkeää suurempaa väsymystä.



Toinen lapsemme on ollut vaikeampi nukahtaja aina. Hän on nyt juuri täyttänyt 2. Hän nukkuu pääsääntöisesti päikkärit, mutta toisinaan ne jätetään väliin. Syystä siitä, että tämä lapsi valvoo helposti illalla kymmeneen, kun päikkärit nukkuu. Vaikka laitetaan nukkumaan illalla klo 20... Ja aamulla herätään kuitenkin seitsemän aikaan. Kun lapsi nukahtaa helposti, hän nukkuu päikkärit. Jos ei, niin ei taistella, vaan sitten petiin illalla aikaisemmin. Meillä tosiaan lapset ovat sellaisia, että vuorokauden kokonaisunimäärä on aika vakio, nukkuivat päikkärit tai ei...

mutta ketään ei voi pakottaa nukkumaan! Minulla tytöt 1,8v ja 3,5v. Isompi nukkuu lähes päivittäin päiväunet. Menee suoraan lounaan jälkeen sänkyyn ja nukahtaa ilman murinoita. Noin kerran kahdessa viikossa saattaa tulla pois sängystä ja sanoo, että silmät ei pysy kiinni. Silloin annan valvoa, mutta katselee sohvalla videoita pienemmän nukkuessa. Lepohetkestä pidän kiinni.



On todellakin ihan tutkittua faktaa, että lepo- ( ja mielummin nukkuminen )hetki päivällä on tärkeää leikki-ikäisen aivojen kehitykselle. Ei todellakaan ole kyse vain " niiden saarnaamisesta, joiden lapset nukkuu helposti päikkärit " . Tottakai tärkeää on myös, että lapset nukkuu riittävästi vuorokaudessa. Pieni vain tarvitsee tauon päivän touhuille. Niin se vain on!



Unenterve on yksilöllistä, sekin täytyy muistaa. Minun lapset nukkuu samanverran vuorokaudessa, vaikka ikäeroa on liki 2 vuotta. Isomman nukkunmisen kanssa ei ole ongelmia, mutta pienempi onkin sitten oma lukunsa...

Minsku kera tyttöjen

Meillä on kolme lasta (5,5 v, 3 v 3 kk ja 1 v 3 kk) ja näistä päiväunia nukkuu vain pienin. Vanhin lopetti päiväunet 2,5 v ja keskimmäinen vähän vanhempana. Syynä kuten monella muullakin oli se, että nukutus alkoi olla ihan hirveä rumba; välillä vei 2 tuntia (jonka ajan siis yritti toisella puolella nukuttaa isompaa ja toisella puolella viihdyttää vauvaa) ja tämä siis vanhempien sängyssä koska omassa ei pysytty ollenkaan. Siinä vaiheessa, kun aikaa meni joka päivä yli tunnin ja unet venyi pitkälle iltapäivään, luovutin. Silloin alkoi myös selvästi illat venyä samanlaiseksi showksi ja minusta siinä ei ollut enää kenenkään kannalta järkeä.



Tiedän kyllä päiväunien merkityksen lapsen kehitykselle, mutta kaikkia ei vaan saa nukkumaan; siinä ei paljon auta " näissä asioissa päättää äiti" -periaatteet, kun ei kerran lapsi nukahda niin ei nukahda. Eikö voitaisi tässäkin asiassa uskoa, että parhaiten oman lapsen ja perheen tarpeet ja tilanteen tuntee äiti/isä, kaikki varmasti yrittää toimia oman lapsensa parhaaksi eikä lopeta päiväunia vain oman mukavuutensa yms. takia (varsinkin kun olisi ainakin itselle ihanaa jos saisi päivällä sen oman hetken kun lapset nukkuisi).



Olen myös sitä mieltä, että lapsien unen tarve ja rytmi ovat muutenkin yksilöllisiä eli toiset tarvii unta enemmän ja toiset vähemmän, toiset on luonnostaan aamu-unisia ja toiset iltaunisia. Meillä vanhin menee nukkumaan 20.30-21.00. ja herää itsekseen aina viimeistään seiskalta ja on niillä unilla pirteä; itselle kyllä sopisi että nukkuisi aamuisin vähän pidempään... Päivittäin yritämme hetken rauhoittua esim. lukemaan kun pienin nukkuu, mutta ei sekään aina toteudu, jos esim. haluavat rauhassa pelailla/askarrella jotain. Videoita/telkkaria en itse pidä minään rauhoittumishetkenä, koska vaikka siinä lapsi paikallaan pysyy niin ei siinä kyllä aivot lepoa saa. Niitä meillä katsotaan kyllä jonkin verran muussa tarkoituksessa (lapset saa hetken pysymään paikoillaan). Ja kyllä niistä lapsista ihan älykkäitä kasvaa vaikka päiväunet loppuisi aiemminkin, meidän vanhin oppi lukemaan alle 4 v, että jotenkin ne aivot on ilman päiväuniakin kehittynyt...

Kopioin tuosta yhdestä toisesta pinosta oman tämän päiväisen pohdinnan. Pojalla ikää 2v8kk. Meilläkin siis päiväunet on käytännössä tarpeen, koska jos niitä ei nukuta, seuraava yön on yleensä huonohko ja usein myös normaalia lyheympi. KUn yöt yleensäkin ovat 9-10h mittaisia. Eli turhan lyhyitä, ellei päikkyjä nuku. En ole vielä kokeillut koskaan, että jättäisin useammaksi päiväksi päikyt pois, että pitenisikö yö silloin.



Minäkin pidän tärkeänä lepohetkeä ja esim eilen kun aamu alkoi vasta puoli 9, laitoin pojan lepäileen, koska itsekin halusi muttei sitten nukahtantu ja se oli sitten ok. Jotenkin tuntuisi kauhealle valvottaa iltaan asti lasta, joka on herännyt jopa ennen seiskaa, ja siksi pidän kiinni päikyistä.



------seuraavana kopio-----



Päiväunista. Näistähän minä täällä aina jauhan mutta nyt heräs kyllä ihan kysymyskin aiheesta.



Poika herää yleensä aina aamuisin nykyään 7-7.30, joskus vähän ennenkin seiskaa. Tuolloin hän ihan selvästi tarvii päivunet ja laitan sen sänkyyn väsymyksen tasosta riippuen yhden ja kahden välillä. Esim. kuten tänään, oli ihan väsynyt, koska eilen jäi päikyt välistä (ihme ja kumma yö oli hyvä, yleensä päikyttömyys takaa surkean yön).



Ongelma on se, että poika ei tietysti tajua omaa parastaan vaan tänäänkin nukahtaminen kesti 1,5 tuntia!!! Osasyy on nyt tässä meidän satu cd:ssä, joka kestää melkein kai tunnin... Sen jälkeen alkaa höpöttely ja muu touhu sängyssä eikä uni tule. Ainoastaan, jos on tooodella väsynyt, kuten tiistaina, nukahtaa sadun aikana jo.



Tänään sitten hermostuin jo, kun ei mikään auttanut. Yleensä pieni uhkailu (tosi järkevää nukkuma-asioissa) unilelujen poisviennillä ja lopulta niiden pois vieminen auttavat. Alkaa kaivata lelujaan ja kun annan takas, yleensä rauhoittuu. Tänään mentiin vähän pidemmälle ja mun suun sais pestä nyt sitten saippualla.



Nyt sitä ei sitten saa millään hereille. Eli miten tässä nyt pitäs toimia? PItääkö vaan jättää päikyt pois, vaikka ihan selvästi se niitä tarvii? Vai mitä ihmettä?!?!? Ei tule sängystä koskaan pois kesken kaiken, eli saattaa sen 1,5h makoilla yksin huoneessaan, ovi raollaan tietty. Mikäs siinä mutta kun se uni ei tule vaikka silmät olis kuinka ristissä.



Äh, ehkä nyt paisutan asiaa taas turhaan ja otan tästäkin liikaa stressiä. Tuli vaan niin helvetin huono omatunto kun piti menettää hermot.

esikoistytär , 3 v 5kk , ei nuku päikkäreitä enää. Kuopus ottaa tirsoja ihan antaumuksella, 1v 9kk.