Kun menette jonnekin, toivotteko usein, että se olisi jo ohi?
Hassu kysymys, tiedän. Mutta monesti kun menee vaikka jonnekin kissanristiäisiin, toivoo että pääsisi kotiin jo ennen kuin juttu edes alkaa!
Ymmärrättekö yhtään, mitä ajan takaa?
Kommentit (26)
Niin harvoin pääsee mihinkään, että menen innoissani.
Ymmärrän ja toivon. Aika monta pakkopullakyläilyä on mennyt miettien että kunpa olisin kotisohvalla ja saisin lasin punkkua :)
Ainostaan töihin mennessä. Muuten osaan kieltäytyä menemästä tilaisuuksiin joihin en halua.
Joskus. Joskus taas etukäteen tylsäksi kuvittelemani tilaisuus onkin supermukava.
Kannattaa antaa mahdollisuus!
Ahistaa jo ajatuskin että joku kutsuis mut johonkin :D Onneksi suku on pieni ja kaikki kohta kuolleet, kohta ei tarvi enää pelätä sosiaalisia tilanteita
Teatterissa ja konsertissa monesti käy mielessä sama.
Tiedän tunteen. Kissanristiäiset ovat juuri tällaisia. Tosin kerran yllätyin ihan itsekin ulkomailla, kun huomasin haaveilevani vain kotisohvasta.
Kaikenlaiset sukulaisilla kyläilyt ja tällä hetkellä joka ikinen työpäivä. Onneksi määräaikainen työ loppuu pian.
Vierailija kirjoitti:
Jep, seksi puolisoni kanssa.
Kiveshien hajusi on tosiaan aika ällöttävä.
Ap
50v täytettyäni fiilis ollut lähes koko ajan toi. Ei vaan jaksais mitään kahvipöytäkeskusteluja tms missään.
Mulla se tunne liittyy ihan kaikkeen, jopa ihan kivoihin asioihin, haluan vaan äkkiä päästä kotiin mukavuusalueelleni.
Usein ajattelen etukäteen etten jaksaisi mutta useimmiten onkin ollut kivaa.
Hammaslääkäri tai muu vastaava käynti. Tai vaikeat huoltomiehet ja asennusmiehet. Eivät pysty sopimaan aikaa ja kysyvät missä oot töissä. Tyhmiä ukkoja. Toisen kodissa suu kiinni ja maski.
Kai tiedät että voit kieltäytyä kaikesta mihin et halua mennä? : ) Vaikka onhan se välillä ihan hyvä käydä epämukavuusalueellaan.
Vierailija kirjoitti:
50v täytettyäni fiilis ollut lähes koko ajan toi. Ei vaan jaksais mitään kahvipöytäkeskusteluja tms missään.
Meillä töissä on ihan stanan hiljaista ja koko työpäivät on tuollaista väkinäistä kahvipöytäkeskustelua. Aamu alkaa tunnin jaarittelulla, sitten kahvitauon aikaan seuraava, seuraava lounaalla ja sitten taas iltapäivästä kahvitauon plaaplaaplaaplaa. Mä en pysty osallistumaan noihin kun aivot sulaa jo muutenkin tuohon tylsyyteen ja tän takia mulla onkin paska maine töissä. Mut työ itsessään on säätietotyyliin
8 tuntia, tuntuu kuin 16 tuntia.
Jep, seksi puolisoni kanssa.