****SUURPERHEKUUMEILIJAT VKO 21****

Ihan ensin Onnittelut teille plussanneille!!! Kyllä mua taas harmittaa kun tuli välillä pantua projekti jäihin, nyt voisi vaikka olla jo onnellisten odottajien puolella... Mutta se onkin ollut suurena erona muita raskauksia ajatellen, että tämä viidennen kuumeilu tuntuu olevan vähän mielipuolista hommaa näin karrikoidusti. Välillä kuume on niin kova, ettei henki kulje ja toisinaan tuntuu, ettei se ehkä olekaan niin hyvä idea... meillä kun kaikki neljä ovat valvottaneet äiteetä ihan urakalla, ja kun nyt kuopus täytti 2v. ja yöt nukutaan, niin uutta hoivattavaa pitäisi saada. Juuri nyt vauvankaipuu on aivan kauhean kova!!! Ehkä ikäkin tekee tepposia ja laittaa vähän puntaroimaan. 38 vuotiaana kun ei ole enää aikaa puntaroida. Mutta nyt vaan odotellaan, että ovulaatio ilmoittaisi itsestään, toivottavasti tulee, vaikka käytin ehkäisyrengasta 4 kierron ajan...

keväisiä plussatuulia!



Monalisa

Hei kaikille!



täällä on yks vanhempi äitee, joka myös kuumeilee uudesta vauvasta.

Kolme on ennestään, vanhin täytti jo 11v, keskimmäinen on 1v 9kk nuorempi eli 9v ja nuorin on just 1v3kk.



Mies on kokoajan sama ollut, eli iltatähdestä toiset puhuvat tuon nuorimmaisen kohdalla. Ihan näin pitkää ikäeroa ei toivottu nuorimmaiselle ja keskimmäiselle, mutta kun kaikki ei vain mene suunnitelmien mukaan. Kuumetta siihen väliin mahtui paljonkin, mutta sitten en jaksanut sitä elämää kuukauden epävarmoissa pätkissä, ja sitten pantiin koko projekti jäihin.

Nyt viimeisintä vauvaa tarvi odottaa vain 6 kk kun sain huomata olevani raskaana, eli toivoa siis on!!



Niin, minä olen 36 (vielä:)) ja mies 40, eli mielestäni tässä alkaa olla tosi kiirus noitten mahdollisten raskautumisten suhteen..Niinkuin joku sanoi jo, väistämättä nuo vaihdevuodet painaa jossain vaiheessa päälle.



tällä hetkellä olen kotiäitee, eli jäin työelämästä kotiin tämän viimesen myötä. Nautin suunnattomasti joka hetkestä, tämä on vähän kuin esikoisen kanssa ollessa, aamupäivät ollaan kahdestaan ja vanhimmat tulee sitten iltapäivällä koulusta. Niin, sillä erotuksella vaan, että esikoisen kohdalla en osannut nauttia vaan touhusin ja tein koko ajan jotain. Nyt osaan ollakkin ja pysähtyä siihen lapsen kanssa. Tuntuu ettei tässä mikään kiire työelämään olisikaan.. ennättäähän tuota vielä.



Vauvaprojektia on hidastanut se, että yhä päiväimetän nuorinta ja kuukautiset ei näin ollen ole vielä alkaneet. Mutta siitäkin huolimatta salaa haaveilen.



Onnittelut plussanneille, pikkukakkoselle ja annlennille!



Toivottavasti porukkaan mahtuu mukaan!

Onnea kahmalokaupalla, pikkukakkonen ja Annlinn (toiv. oikein kirjotettu)!!

Mä toivon teille molemmille kaikkee mahdollista hyvää ja muistakaa päivittää kuulumiset tänne kuumeilupuolellekki, niin saadaan täälä sitte fiilistellä ja lisää asteita omaan kuumeeseen!



Ja toki uusia mahtuu, tervetuloo vaan!!!



Keksikääpä joku kiva kysely, mulla ei ny oikein leikkaa..

Eikä mulla mitää sen kummempia, kunhan tulin onnittelemaan plussanneita ja toivottamaan uusia tervetulleeksi!



Moi taas!



Hemppa

Niin siis, onnittelut pikkukakkonen ja Annlinn!!! Ja niitä kuuluisia tarrasukkia ja liimaa ja kaikkea mahdollista teille nyt molemmille!



Täällä olisi ovispäivät menossa, koko viikon jo ollut vähän alavatsa oudontuntuinen ja nyt nippailee selvästi... mutta mies se jo nukkuu... pitää varmaan mennä herättämään jotta saisi edes mahdollisuuden jännätä loppukuun. Ja kun kaikenlisäksi mulla on niin, että suurinpiirtein joka toinen kierto mä tunnen ovisajankohdan ja joka toinen kierto ei ole mitään tuntemuksia.



Mutta nyt en keksi mitään järkevää, öitä kaikille. Mä lähden herättelemään sitä ukkoa, jollei nuku jo liian sikeästi... :)



Ellakaisa

Täällä sitä jännätään että tuleeko täti huomenna pilaamaan tän ihanan tunteen.

Tuntemukset alavatsassa vaan vahvistuu samoin kuin kaikkien aikaisempien raskauksien aikana ja lievää nipistelyäkin on, mutta niin on ollut mulla aina.

Voi kun sais nyt pari viikkoa lisää että pääsis ultraan vois ainakin sulkea joitakin pelkoja pois(tuulimuna ,kohdun ulkoinen).



Omppuäippä: mä odotan niin kovasti että vois taas nauttia virallisesti kotona olosta ja tosiaan kun kuvittelen miten ihanaa ja erilaista se nyt olis kun neljä olis koulussa ja yksi eskarissa.



Mun esikoisen ja toisen välissä on 1v ja 11päivää (halusin niin hirveesti kaksosia) toisen ja kolmannen välissä on 2 v ja 2 päivää, kolmannen ja neljännen välissä on 1v ja 10 kk ja neljännen ja viidennen välissä on 2v ja 8kk. Nyt elämä on niin erilaista kun vanhin menee syksystä yläasteelle.

Lasten jutut on niin hauskoja, kun kyselin tässä niiltä että haluaisko ne mahdollisesti lisää sisaruksia yksi vastasi kujeilen " äiti miten niitä vauvoja tehdään" toinen sanoi että " kyllä mä sitten haluan jos saan radio-ohjattavan auton" , yksi ilmoitti että" ainoastaan tyttöä voisi ajatella" , ja yksi sanoi että " iso perhe on syvältä kun noi muut on täysiä idiootteja" ja yksi toivoi kaksosia jotta hän voisi hoitaa toista vauvaa ja minä toista.

Voi miten fiksuja mun lapset onkaan.

Pikkukakkonen: Mitä sulle kuuluu? Onko sulla mitään raskaustuntemuksia?

Kaikille oikein paljon ++++++tuulia!

Olipa mukava kuulla Kuramyyrästä!Mukavaa kesää teille sinne!

Itsekkin välillä unohdan että nuorin on tosiaan tyttö eikä kolmas poika ja mieskin puhuu että,isot tytöt ja pikku pojat(siis kolmen ryhmässä,niin että pienin lukeutuu niihin pikku poikiin)



Mutta nyt lähden viemään poikia puistoon ja otan TYTTÖ vauvan mukaan=)



Mukavat viikonloput kaikille suurperheellisille kuumeilijoille!!!

Tässä muutama kysymys mitä itse mietin...



- Minkä verran te muut suurperheen äitit ja isit ehditte/raskitte viettää kahdenkeskistä aikaa? Tuleeko usein kysyttyä lapsia mummuille yökylään tms...? Meillä ehkä noin 3 kertaa vuodessa ja mielestäni se on harvoin. Joskus minä käyn kavereideni kanssa tai mies omiensa, mutta sitäkin tapahtuu harvoin. Kesällä on haaveiltu josko muutaman kerran tehtäis jotain kaksinkin. Mummut kyllä mielellään ottaa lapsia, ei vaan tule pyydettyä tai viitsitä/saada aikaiseksi järjestää kahdenkeskistä aikaa...



-Entä milloin meinaatte palata töihin? Lapsien välissä vai sitten kun kaikki on tehty? ja huolettaako teitä koskaan työasiat kotona? ja se, että onko työpaikka ennellaan kun palaatte..?



Näitä mm. pohtii Omppuäippä, taas kuumeen kourissa...

Meillä sukulaisista ei ole ollut mitään apua tai tukea ja olemme mieheni kanssa selvinneet ihan kahdestaan.

Meillä sukulaiset kommentoi jos pyytää lastenhoitoapua " miksi te hankitte niin monta lasta jos ette niitä pysty hoitamaan?"

Mutta kyllä sitä ihan itsekseenkin selviää ja mieheni kanssa me käydään melkein joka ilta iltakävelyllä kahdestaan.

Ollaan muutettu niin monta kertaa että mun ja mieheni ystäviin on yhteydenpito vaan jäännyt elämä pyörii vain perheen kanssa.

Töihin en todellakaan kaipaa, kotona on paljon kivempaa ja onhan mulla aikaa sitten kun vaihdevuodet alkaa ainakin 15 vuotta ennen eläkeikää.

Neuvokin sua Omppuäippä: Tee niin kun tunnet mielestäsi oikeaksi.

Hei vaan kaikille!



Meille ollaan nelosta kuumeilemassa, tosin hiukan ON/OFF-tyyliin. Välillä on ihan selvää että meille vielä yksi tulee, mutta useammin on toistaiseksi ollut vielä stoppi päällä. Toivon mukaan se " ON" tulisi ihan vakituiseen, kuumeilukin voi olla mukavaa ;).



Kysyisinkin teiltä muilta, minkälaisen ikäeron olette kokeneet parhaimmaksi?

Meillä on reilu vuosi esikoisen ja kakkosen välillä ja se oli mielestäni melkoisen haastavaa. En ihan niin lyhyttä väliä enää halua.

Kiva, omppuäippä, kun keksit kyselyä!



Kaksosten syntymän jälkeen olin eka kertaa viihteellä oikein pohjien voimalla, kun vauvat oli vasta 3 kk vanhoja. Isukki kaverinsa kans jäi hoitamaan niitä ja hienosti pärjäsivät, mä kun en imettäny niitä, kuin 2,5 kk ja senki osittain. Mutta " rangaistus" seuras heti seuraavana päivänä; ukkokulta lähti talonmaalaustalkoisiin jo heti aamusta ja elämänsä krapulassa oleva äiti elikkä minä jäin vielä krapulaisemman siskonsa kans pienten kans... Voi luoja, se ei kyllä oo vieläkää unohtunu!

Kuulostaa varmaan hurjalta, mutta ei se ihan heti toistunukkaa.

Yleensä silti noin kahden kk:n välein jossain oltiin siihen aikaan kun tuplat oli pieniä.

Mutta on onneks nuo mummot on lähellä ja melkein aina on saatu apua, jos on tarvittu. (kaikenlaista apua)

Nykyään tulee tosi harvoin mentyä mihinkää, viimeks marraskuus oltiin, mutta kaipa sitä on jollain lailla " aikuistunu" , ei sillain edes huvita hillua, eipä kyllä oo rahaakaa!



Työasiat ei huoleta kotona ollessa.

Kaksosten kanssa olin sen kolme vuotta kotona ja nautin siitä, kun sai nähdä ekana kaikki kehityksen.

Nyt oon ollu työelämässä kuukauden verran, kun rahat loppu ja lainat on maksettava, onneks pienellä ukkelilla ei hoiitoonmeno tuottanu ongelmia, muutama päivä ja se jäi ilosena isille vilkuttamaan, eikä yhtään ollu paha mieli! Onneks saatiin hyvä hoitopaikka!



Mä nautin kyllä työstäni, mutta joskus kesken päivän tulee kova ikävä kaikkia lapsia ja tietysti niistä murehtii, vaikkei olis paikallakaa. Onneksi meillä hoitaa iskä tuon hoitoonviemisen ja -hakemisen, niin mun ei tarvi joka aamu sitä pillittää.



Ja siitä ikäeroista vielä...

Meille piti tosiaan kaks lasta riittämän, mutta kun kuume yllätti, niin toivotaan nyt sisarusta tälle nuorimmalle, eli meille tulis ykkössatsi ja kakkossatsi. Kaksosista on ollu hirveesti seuraa ja kaveria toisilleen ja yhtä tiiviin ja läheisen sisarussuhteen soisin tälle pienimmällekki. (Kumpa ei ikäeroo tulis hirveesti..)

Meillä ei onneks ykskään tuttu tai sukulainen oo lapsilukua kommentoinu (eihän kolmessa vielä kommentoitavaa ookkaa!) ja mun äiti sano kerran ihan suoraan, että toivoo meidän hankkivan sen neljännenki lapsen. Oli miten oli, niin aika henkilökohtasiin puuttuvat, jos sanomista on. Ei siis kuulu tasan kellekkää, kuinka monta tenava kukin haluaa.



Ja tottahan on, että vaikka kuinka on onnellinen siitä omasta laumastaan, niin tarvii sitä " aikusten aikaa" myös, kukin sitte parhaaks kattomallaan tavalla sitä käyttää. Luulis enemmänki ihmisten olevan jollain lailla " otettuja" siitä, että just niiltä on pyydetty hoitoapua!!!



Oikein mukavaa viikonloppua kaikille teille!



Hemppa

..että meillä ne ekat lapset siis kaksoset, tyttö ja poika synt.1998 ja ikäeroo tähän tämänhetkiseen kuopukseen kahdeksan vuotta. Jos olis ekana syntyny vaan yks lapsi ja olis tää kaheksan vuotta seuraavaan, niin olis se aikamoinen aika, mutta toisaalta olis esikoinen jo aika iso ja pystyis vähän auttamaanki vauvanhoidos.

Ja joskus on kiva " jossitella" että vois olla montaki lasta jo peräjälkeen, jos tosiaan olis tullu yks kerralla tai sitte olis voinu jäädä siihen yhteen..



Kauhian tärkiä asia tuo oli, tulipa sanottua seki, mutta nyt meen kyllä nukkumaan!



Hyvää yötä, toverit!

Onnea Annlinn ja Pikkukakkonen... hienoa ja upeaa!!! Onnea matkaan...



Meikäläisten " nelosprojekti" sai tällä viikolla yllättäviä käänteitä. Maanantaina eräs vanha tuttavani soitteli, että heidän työpaikalleen tarvittaisiin henkilöä tehtävään, josta juuri jäi henkilö aika yllättäen pois. Kysyi kiinnostaisko minua tulla kuulemaan lisätietoja työstä ja samalla työpaikkahaastatteluun. Löysin tiistaina itseni haastattelusta ja torstaina selvisi, että halutessani saisin paikan.

Nyt sitten kävi niin, että minun oli melkein pakko ottaa haaste vastaan ja ryhtyä työhön. Työ alkaa irtisanomisajan jälkeen.



Vauvahake on nyt pakko laittaa ainakin joksikin aikaa jäihin. Täytyy katsella sitten uudestaan, kunhan pääsen työhön kiinni ja saa vähän kuvaa tulevasta. Mies on aika pettynyt, koska ehti jo innostua kierukan poistosta ja siitä, että neloseella olisi mahdollisuus tulla. Itse olen vähän sekavilla fiiliksillä. Toisaalta olen minäkin pettynyt, koska olin jo varautunut yritykseen. Toisaalta taas olen niin innoissani työstä, että vauvahaaveet ovat vähän taka-alalla...



Äh... ja plääh... Ei auta kuin antaa ajan kulua jälleen kerran! Pitäkää te muut plussauutiset korkealla! Olen hengessä mukana.

Tervetuloa Kaakaokirahvi, jos on muitakin uusia niin tervetuloa vaan niillekin.



Hemppa77: Ihanat sukulaiset sulla mulle kyllä kommentoitiin kolmannestakin ja tiedän miten tulen pahoittamaan mieleni nytkin.



Anoppikin luulee että voi kysellä ihan mitä tahansa (esim. mun mieheltä, omalta pojaltaan onko hän varma että on lapsen isä ja sitä rataa.)

Mä suorastaan inhoan ja häpeän omia sukulaisia. Mutta tässäkin pätee se vanha totuus että kateudesta ne tollein käyttäytyy.

(Molemmat, mun anoppi ja mun äiti halusivat iso perheen, mutta mies ei ja sitä ne nyt muhun purkaa, mulla kun on jotain mitä ne ei koskaan saaneet).

Mä voin kuvitella miten söpöjä sun kaksoset on mäkin halusin sellaiset ja siksi ekan ja tokan välissä vain vuosi ja 11 päivää. Hekin on toistensa parhaat kaverit. Oli aika makeeta kun ensimmäinen ei osannut vielä kävellä kun toinen syntyi. Kyllä mulle kolmosetkin kelpais näin tässä laivalla äidin jolla oli kaksi vanhempaa tyttöä ja yhdet kolmois tytöt (noin kolme vuotiaat) voi miten söpöjä ne oli kun ne rupesi riitelemään kuka leikkii milläkin lelulla ja isä tuli sanomaan" ei nyt riidellä niin kuin kotona" .



Muistaako kukaan sen leffan nimeä missä on norjalainen vai tanskalainen perhe (tais olla tanskalainen) viisi lasta ja sitten niille syntyi kaksoset ja äidin veli meni matkalle viiden vanhimman kanssa ja se rikas naapurintäti seurasi näitä jonnekin laskettelukeskukseen...... Voi kun tulis nimi mieleen....



Eipä tässä muuta....

Toivottaa Meriutulle työniloa ja tule pian takaisin.

Joo onhan ne useimmiten kivoja nuo sukulaiset..

Et varmaankaa usko, mut mulla ja mun äidillä ei edes oo aina ollu kovinkaa lämpimät välit, mut mun lapsista se on tosi onnellinen ja osaa muutenki iloita muitten onnesta. Ja jotenki se, että mä oon tullu äidiksi on varmasti meitä lähentäny, kai sitä paremmin ymmärtää jo näitä " aikusten juttuja" !

Ja toisaalta, mä oon sellanen oman tieni kulkija, että se tietää mun tekevän just niinku parhaaks näen, vaikka kysysinki neuvoo johonki.

Hyvä äiti mulla on, oma persoonansa toki!

Anoppiki on ihan jees, kun suodattaa sen puheista vaan sen tarpeellisen.

Tuli vaan mieleen, kun miehen sisko alko kolmattaan odottaa, ei se kertonu omalle äidilleen raskaudestaan siks, ku tiesi sen pitävän kahta lasta niille sopivana lukuna. Kyllähän anoppi sitä hetken taivasteli, mutta pakkohan sen oli tottua ajtukseen, eikä sekään varmaan yhdestäkää lastenlapsesta luopuis! Ja hän kun on eläkkeellä jo, niin melkein aina saa hoitoapua, jos on tarvis.

siitä oon kyllä niin tosi onnellinen, että molemmat isovanhemmat asuu vähä reilu kymmenen kilometrin pääs meistä ja ollaan ihan hyvis väleis, niin lapsilla on paljo turvallisia aikusia lähellä.

Olispa kaikilla näin...



Mutta eihän piitata kenenkää kommenteista, jos itte tiedetään, kuinka asia on!!!

Koska jos isovanhemmat tai yleensä sukulaiset ei halua olla lastenlastensa kans tekemisis, niin suurimman menetyksen kokee mummot ja vaarit, lapset kyllä pärjää! Toivottavasti ymmärrätte, mitä mä ajan takaa..

Ja jos on muita aikusia, vaikka kummit ja monesti vanhempien ystävistä voi olla turvaa ja tukee myös lapsille!



Voikaahan hyvin ja palaillaan taas!



Hemppa (mitään vauvantekotouhua tänäänkää, mies meni jo nukkumaan, kele..)

Täällä on nyt sitten eilen testailtu uudelleen. Ja samalla testillä, minkä ke tein, tuli keskiviikkoista vaaleampi viiva. Eihän sen ois tarvinnut mitään merkitä, mutta vähän hiipi pelko persuuksiin, että olis ns kemiallinen raskaus. Siksipä lampsin apteekkiin ja testasin clearbluella ihan selvän plussan. Voi vitsi, kun tuntuu upealta. Ja toisaalta ei oikein jaksa käsittää. Pitkä matka on vielä kuljettava, mutta nyt voi hiukan huokaista. Tai ehkä vasta ekan ultran jälkeen... Toivottavasti nyt ei tuu mitään mörköjä matkalle, aina kun on ollut jotain tuhruja säikyttelemässä, ja yksi keskenmenokin. Ja tuplilta aloin vuotaa noin rv8 ihan yks kaks tosi runsaasti (tuli ihan klöntti - arvaatte varmaan ajatukset). Kotipaikkakunnan ultrassa ei saatu tilanteesta selvää, ensin sanoi, ettei täällä mitään enää näy, sitten näyttikin, että jotain ois. Pakko oli siis suunnata aluesairaalaan parempiin ultriin, ja runsaan vuodon takia ambulanssilla... Oli kyllä synkeä ja pitkä matka, vaikkei kilometreissä ollutkaan kuin 50km. Mutta siellä elämä alkoi taas hymyillä, kun selvisi, että vuoto tuli kohdussa olevasta hematoomasta ja vauveleilla oli kaikki hyvin.

Joo, vähän ajatukset nyt karkailee menneisyyteen. Hassua silti, vaikka monenmoista on ollut, niin mulla on nyt jotenkin aika rauhallinen mieli, ei jaksa etukäteen pelätä ja murehtia. Katsotaan mitä tuleman pitää.



Annlinn kyselit jossain viestissä oireista. Ei oikeastaan ole mitään. Silloin yksi päivä ennen testejä oli jotain lievää öklöä oloa, jos maha pääsi liian tyhjäksi. Mutta ei oikeastaan muuta. Nyt kyllä väsyttää armottomasti, mutta sekin selittyy univelalla. Mitenkäs siellä jaksetaan?



Meriutulle onnea uuteen työprojektiin. Ja teretulemast sitten takaisin, kun elämä siltä näyttää.



Kiva kun Omppuäippä keksi kyselyä. En kyllä nyt jaksa siihen vastata, mutta kiva lukea muiden vastauksia! Muutenkin tykkään täällä lueskella teidän muiden kuulumisia ja juttuja, vaikken välttämättä kommentoikaan...



Juu, nyt petiin. Öitä!

Pikkukakkonen: Onnea Onnea nyt odotetaan yhdessä nää alkuviikot ja toivotaan että " Matkalaiset" säilyy messissä. Musta myös tuntuu että on pitkä matka kuljettavana ja tuntuu jotenkin mahdottomalta että miten sitä ylipäänsä voi vauvan saada. " vaikka onhan mullekin jo viisi lasta tullut en vain muista enään yhtään niitä alkuraskausaikoja"



Hemppa: mulle toi meidän suvun tilanne on ollut jo vuosia tosi arka asia, mä luulin aina että musta sit tulee anopin paras kaveri ja että hän on kuin toinen äiti mulle (tuttavista suurimmalla osalla on sellainen anoppi). Lisäksi sekin tuntuu pahalta että toisesta miniästä hän pitää enemmän kuin musta vaikka haukkuu hän sitäkin.



Mä olen aina halunnut ison suvun ja paljon sisaruksia mutta eipä mulle tullut kuin yksi sisko jonka kanssa en ole missään tekemisissä. Siskoni kun on koko elämänsä aina vähätellyt mua ja keljuillut kun kerinnyt. Mun lapset eivät tunne serkkujaan ja juuri siksi haluan itselleni niin ison perheen.



Onneksi mieheni on maailman ihanin mies ja häneltä saan aina tukea kun sitä tarvitsen.



Mutta aurinko paistaa myös risukasaankin, Aurinkoa teille kaikille oikein sydämmeni pohjasta.....

Olipa mukava huomata että Leanna täällä taas meitä vanhoja konkareita kyselee! Hienoa kuulla aina välillä sinunkin kuulumisiasi.

Meillä elämä menee samaa rataa edelleen. Töitä ja perhe-elämää eikä siinä oikein muuta sitten ehdikään. Vauvaprojekti on edelleen jäissä ja tällä hetkellä tuntuu että jäihin saa jäädäkin. Tykkään olla töissä ja kuopuskin tykkää hoitopaikastaan kovasti. Nelonen aloittaa syksyllä eskarin ja esikoinen menee syksyllä yläasteelle. Joten syksy tuo muutoksia taas elämään.



Lasten ikäeroista oli ollut kyselyä johon voisin itsekin vastata. Meillä ekan ja tokan väli on 1v 7kk, toisen ja kolmannen väli on 1v 9kk, kolmosen ja nelosen välissä on 3v 8kk ja nelosen ja vitosen välissä 3v 6kk.



Ja suuret Onnittelut Annlinn ja Pikkukakkonen plussauutisista!



Hyvää jatkoa ja mukavaa kesää kaikille



Toivottaapi Medison

Vastailenpa joihinkin kysymyksiin, joita on viime päivinä esitetty.

Eli ikäeroista ensin: meidän kahden vanhimman ikäero 1v8kk ja toisen ja kolmannen välillä 3v. Nyt toiveissa olisi alle 3 vuoden ikäero kolmosen ja neljännen välillä, koska silloin saisin saman ä-rahan kuin kolmosesta, vaikken tällä välillä tekisi töitäkään (kylmää laskelmointia...). Välillä tosin olen ajatellut, ettei n. 4 vuoden ikäerokaan olisi huono juttu, mutta toisaalta alkaako siinä jo tottua liian helppoon elämään, kun ei olisi yhtää vaippapeppua jne...mutta eipä näihin ikäeroihin aina voi itse vaikuttaa, lapset tulevat sitten kun ovat tullakseen, onhan se tälläkin palstalla nähty, joten liikaa ei voi todellakaan suunnitella...



Kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa...Meillä molemmat isovanhemmat ja muut sukulaiset asuvat suht kaukana. Miehen vanhemmat ovat silti hoitaneet lapsiamme suht usein (ehkä n.2-3 kertaa vuodessa 1-2 yön menoa ja lisäksi kyläilevät meillä ehkä n.1krt/kk). Mun vanhemmat ovat hoitaneet tähän asti meidän lapsia n.1 kerran vuodessa, mutta nekin olleet melkein sellaisia kertoja, että ollaan tarvittu lastenhoitoa muuton takia tms. Mutta yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen sukulaisten lastenhoitoapuun, mun siskokin käy silloin tällöin auttamassa, vaikka hänkin asuu kaukana. Tiedän, että jos asuisimme samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa, niin lapset olisivat vähintään kerran viikossa heidän luonaan joko iltakylässä tai viikonloppuisin. Se juuri harmittaakin, että kun asuu kaukana, niin ei voi viedä lapsia esim. vain illaksi hoitoon tai yökylään. Oikeastaan en kaipaa miehen kanssa aikaa kahdenkeskiseen matkusteluun, vaan olisi kiva viettää joskus aikaa kotona ihan kahdestaan. No, viimeistään lasten tullessa murkkuikään sellaista aikaa varmaan löytyy paljonkin!! ;) MLL:n hoitajaa on joskus käytetty, mutta sekin tulee aika kalliiksi, jos useamman tunnin on poissa (hinta on noussut 6,2 euroon/tunti).



En muista enää mistä muusta oli puhetta...Ai niin jotain työstä. Työtä haluaisin tässä kolmosen ja nelosen välillä tehdä, koska työhistoriaa sen verran vähän takana ja koulutus kuitenkin on, jota ei haluaisi " hukkaan" heittää. Pieni pätkä työssäoloa antaisi taas potkua kotielämäänkin. Sitä osaa kummasta arvostaa taas eri tavalla, kun on vähänkin aikaa töissä välillä. Itse olen kokenut tärkeäksi työn ja kodin vastapainon, että on siis molempia. Monivuotiseksi kotiäidiksi minusta ei oikein ole ollut...



Leppoisaa sunnuntaita, täälläpäin ainakin on vähän ukkosta ilmassa!

t.Menninkäinen

Tänään onkin ollut hieno päivä! Aloitin aamun pitkällä lenkillä, niinkuin minulla ja muutamalla tyttökaverilla on tapana sunnuntaisin tehdä! Valmistaudun elämäni ensimmäiselle täysmaratonille, joten viime aikoina on tullut aika paljon asfalttia mitattua...

Iltapäivällä olikin kuopustyttären futismatsi, joten hyvin urheilullisissa merkeissä on tätä päivää vietelty.

vauvakuume kasvaa kohisten ja tämän tästä täälläkin tulee ravattua. saas nähdä tuleeko ovulaatio normaalisti sen ehkäisyrenkaan lopetuksen jälkeen, mutta meinasin niitä testejä nipun tilata. Se tikuttelu on niin mukavaa ja jännää, ja siitä tulee paha tapa... kohta pissa ei tule enää, jos ei pidä jotain tikkua kätösessä! Mulla olis heinäkuun puoleen väliin aikaa raskautua, jotta pääsisin vanhoille äippärahoille, eli kiirettä pitää, taitaa olla kyllä mun kohdalla mahdotonta. Ei noita kullannuppuja ihan niin helposti ole saatu!



Kivaa sunnuntai-iltaa arvon äiteet!