HUHTIKSET 05 VIIKKO 21

Mulla on surku. Meidän vauva on huutanut tiistai-illasta lähtien - iltaisin siis, ja aika paljon päivälläkin. Eilen itki 2,5 tuntia ja nukkumaan päästiin n. klo 0.30. Näyttää samanlaiselta tämäkin ilta : (



Voi että mua surettaa kun toisella on niin paha olla enkä mä - ÄITI - osaa tehdä asialle mitään!!!!!!! On niin paska olo.



Täytyy mennä kokeilemaan söisikö hän. Isin sylissä on parhaillaan.



O.

Jaksuja kovasti, tiedän millaista on kun vauva huutaa, eikä voi tehdä mitään. Koita ajatella, että tämä ei kestä ikuisuuksia, vaikka siltä välillä tuntuisikin, eikä itku ole sinun vikasi. Koita vaan pitää pientä mahdollisimman paljon sylissä lähellä, kantoliina on tohon hyvä apu (ainkin toimi meidän Antonilla) Se menee ohi ihan varmasti. Cuplaton/Rela-tipat voivat myös auttaa huutoon,. Kovasti jaksu haleja.



Sitten ON: Anton on aivan ihana, pieni touhupoika. Kovasti touhuaa tekee kaikkea, kun kysyy mitä Anton teet, poika vastaa veikeästi hymyillen " omma" Hänellä on siis homma =) Tuo juontaa juurensa siitä, että välillä saatan kysyä, onko Antonilla homma? Siihen saa iloisia nyökytyksiä. Eilen illalla Anton heräsi (tai oikeammin yöllä) silloin oli juuri minun hemmotteluhetkeni (=jalkakylpy, kasvonaamio+siideri) Vein pojan meidän sänkyyn ja sanoin, että mene sinne nukkumaan äiti tulee kohta ja mitä ihmettä, Anton meni sänkyyn ja jäin sinne nukkumaan!!! Ikinä ei ole onnistunut tuo aikaisemmin. Tänä aamuna pojat heräsivät liian aikaisin (suhteessa siihen mihin aikaan menivät nukkumaan) ja olivat tosi suloisia kun menivät pötköttämään olohuoseen, toinen leijonatuoliin ja toinen säkkituoliin ja vaativat peitot. Siinä sitten puoliunessa olivat ja minä istuin poikien välissä ja paijasin molempia, tuli sellainen olo, että rakastan lapsiani aivan mielettömästi =) Meillä on siis ollut ihanaakin ihanampi rauhallinen aamu, jonka kruunasi kunnon espressos-kahvista tehty latte.



Mutta nyt ihmettelemään veljesten touhuja



Mareila+Anton

Tulee niin mieleen Amandan vauva-ajat. Onko sulla kantoliinaa? Amandan kanssa se auttoi vähän asiaa. Tai auttoi lähinnä siihen, että pystyin pikkasen olemaan isompienkin kanssa ja tekemään muuta kun vaan heijaamaan Amandaa - joka itki ja itki ja itki.



Älä ihmeessä syytä itseäsi äitinä!! Meillähän esikoinen oli aika itkunen ja sillon onneksi luulin, että kaikki vauvat ovat. Kun rauhallinen keskari syntyi, sain tajuttoman pahan olon, siitä, että kuvittelin, etten osannut vaan hoitaa esikoista aikoinaan oikein. Amanda sitten kuitenkin " ratkaisi" sen ongelman, ja tajusin, että ei ole ÄIDISTÄ kiinni, jos vauva on itkuinen.



Yritäthän levätä aina kun voit, pahinta on olla väsynyt kun vauvan kanssa on vaikeeta. Jos nuo huudot ajottuu lähinnä iltaan, niin yritä ottaa sellainen asenne, että teidän pikkunen nyt on sellainen, että huutaa iltasin, se ei ole vakavaa ja te teette kaikkenne että hänen olisi hyvä olla. (Tiedän, ettei ole useinkaan helppoa!)





Lylelle, tosi kurjaa, miten siskosi on joutunut kokemaan kaikkea ikävää! Ihanaa, kuitenkin, että hänellä on peruspositiivinen asenne, se auttaa varmasti paljon. Voimia hänelle ja sinulle, että jaksat olla mukana siskosi tunteissa.

Sitä kuuluu meille. Helka uhmaa ja vauva ähisee. Aamupäivät menee Helkan kanssa ihan ok, mutta iltapäivisin on ollu melkoiset zembalot. Mies oli perjantaina varpajaisia viettämässä ja meillä huusi kaikki: vauva huusi, koska ei saanut nukutuksi, kun Helka kävi kielloista huolimatta jatkuvasti härppimässä sitä. Vauvan vatsaa väänsi kun se söi liikaa, koska ei rauhoittunut muuten kuin tissillä, josta hyvästä Helka oli entistäkin mustasukkaisempi ja teki kaikki mahdolliset temput, siksi huusin minä ja sitten huusi Helka. Voi jee. Mutta illalla päätin, että kiehuipa mun pääkopassa miten paljon tahansa, en ala enää huutamaan vaan pysyn rauhallisena.



Oli kyllä paskat fiilikset siitä hyvästä, mutta " onneksi" mieskin sai seuraavana päivänä osakseen järkkyraivarit iltapesuilla. Joten ei se ihan vaan mun paskuudestani sentään ole kiinni.



Vauva ähisee ja murisee, koska minä en edelleenkään osaa röyhtäyttää. En tajua miksi en onnistu, en osannut sitä Helkankaan kanssa ekoina kuukausina ja seurauksena oli vatsanväänteitä. Tissihommat alkaa sujua, eikä enää satu niin peevelisti, mutta jostain syystä vauva ei suostu imemään sängyssä makuullaan - minä tietysti tykkäisin siitä, ettei tarvis nousta yöllä ylös.



Ompunäidille tsemppiä, eihän se nyt sun vikas ole jos vauva itkee, vaikka kaikkesi olet tehnyt. Toiset vauvat vaan itkee enemmän kuin toiset. Liinan lisäksi voin suositella toista hyvää apuvälinettä: jumppapalloa :) Helkan vatsanväänteiden kanssa istuin iltaisin jumppapallolla ja pompottelin, yhdistetty reisitreeni + telkkarin katsomismahdollisuus + vauvan hytkytys.



Päivän sana-arvoitus: arvatkaas, mikä mahtaa olla hiibahybä? :)

Muistutuksena vain lista kaikista mitä voi tehdä ettei vauvan itkisi vatsanväänteiden takia:



- Käytä ennen jokaista syöttöä Cuplatonia 4 tippaa (me annamme suoraan suuhun vaikka ohjeen mukaan pitää sekoittaa pieneen nestemäärään. Yliannostuksen vaaraa ei ole, aine ei imeydy elimistöön). Cuplaton hajottaa isot ilmakuplat vauvan elimistössä ja ne tulevat siten helpommin ulos.



- Älä syötä makuuasennossa jos tuntuu, että vauvan nielee samalla ilmaa. Käytä vaikka (imetys)tyynyä vauvan alla ja istu sohvalla, laita vauva vinoon asentoon niin, että pää on jalkoja ylempänä. Minä imetän öisinkin istualtaan vaikka väsyttää tosi paljon.



- Röyhtäytä joka imetyksen jälkeen.



- Vaipan vaihdon yhteydessä hiero kellon suuntaisesti vauvan masua ja pumppaa jalkoja vuoroin koukkuun masun päälle ja vuoroin suoraksi.



- Jos imetät, kiinnitä omaan ruokavalioosi huomiota, voisiko joku aiheuttaa vauvalle masukipuja. On yksilöllistä, mitkä ruoat näin tekee mutta tältä palstalta olen lukenut näistä kaikista joiden vaikutusta voi seurata: suklaa, tuore mansikka ja ananas, ruisleipä, palkokasvit, kahvi, voimakkaat mausteet, jotkut vihannekset jne. Itse en voinut hippusen ekojen kuukausien aikana juoda kahvia mutta nyt olen ainakin tähän asti voinut eli se on siis täysin yksilöllistä.



- Olen kuullut pelkästään hyvää vyöhyketerapeutista! Erään tuttavan koliikkivauva parani koliikista neljän kerran jälkeen. Kannattaa ainakin kokeilla!!! Yksi hoitokerta tuskin vielä riittää.



- Relatipat voivat myös auttaa kuten joku sanoi. Tosin eilen luin että jollakin juuri ne aiheuttivat vatsakipua.



- Aloita d-vitamiini varovaisesti vauvalle eli tippa per viikko ja sitten lisäilet tippojen määrää hitaasti.



Sitten yksi vinkki minkä aina itse unohdan kun vauva itkee (luulen heti että kyse on vatsakivuista) eli tarkista onko vaippa kuiva, onko vauvalle nälkä vai haluaako hän vain syliin.



Vauvan jatkuva itkuisuus on tosi ahdistavaa. Usko kuitenkin siihen, että pojastasi kasvaa varmasti terve ja onnellinen lapsi vaikka hän nyt itkeekin. Teette parhaanne ja muuhun ette pysty. Vauvan elimistö on vielä " vaiheessa" ja se vaatii aikaa jotta elimistö tottuu maitoon ja sen sulattamiseen. Itkuisuus on siis ihan luonnollista. Vaihdelkaa iltaisin vauvanhoitovuoroa ja lepohetkenä tee kaikkea sitä mistä saat pientäkin mielihyvää. Yritä olla ottamatta itkua henkilökohtaisesti eli yritä suhtautua siihen vähemmän tunteellisesti (vaikeaa tietysti koska olet äiti ). Ehkä mielenne rauhoittuisi, jos näyttäisitte poikaa varmuuden vuoksi lääkärissä jos itkuisuus jatkuu. Lääkärin sanat voivat jollain tapaa helpottaa tunteita.



Voimia!



ps. itse pelästyn jokaista itkua koska hippusen vatsanväänteet jättivät traumat. Aika menee kuitenkin (onneksi) nopeasti ja harvoin vauvat kärsivät vatsakivuista enää 3-4 kk jälkeen.



ps2. Errj:n sana-arvoitukseen: Kyseessä lienee Helkan sana. Veikkaan viinirypälettä.



ps3. Onnittelut Mallun tytölle kauniista nimestä! Meilläkin on jo nimi annettu vaikka kastejuhla on vasta kesäkuussa.