Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalitonta odotella ihastuksen avioeroa?
12.07.2026 |
Siis jos näkee sivusta, että eihän tuolla pariskunnalla hyvin mene, ja että tilastojen valossa tuollaisessa tilanteessa oleva pari päätyy suurella todennäköisyydellä eroon.
Eihän siinä odotellessa TEE mitään moraalitonta, mutta onko se jotenkin henkisesti moraalitonta sivusta toivoa, että ero tulee?
Kommentit (27)
En nyt sanoisi, että tuollainen ajatus moraaliton on, mutta älytöntä ajanhukkaa se kuitenkin on. Yleensäkään kenenkään odottelu ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tämän kanssa tekemisissä, niin mietin missä kohtaa tulisit lähes huomaamattasi kannustettua kohti eroa. Eri asia tietty, jos ette juuri tekemisissä ole, josta taas tosi mietin miten edes ihastuttu.
Vierailija kirjoitti:
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.
Ei minua erityisesti kiinnosta "kipinöidä" varattujen kanssa, ja sitä paitsi yksi ihailemistani ominaisuuksista on juurikin miehen itsepintainen lojaalius perheelleen, vaikka vaimo kuinka päällepäsmäröi ja ilkeilee. Joku sanoisi tossukaksi, minä en.
En tietysti tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia. Mutta en ole edes kokeillut, varattu kun on.
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi, että tuollainen ajatus moraaliton on, mutta älytöntä ajanhukkaa se kuitenkin on. Yleensäkään kenenkään odottelu ei kannata.
No, ei minulla ole kiire minnekään. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi.
Onhan se moraalitonta ja väärin. Pitkissä liitoissa on erilaisia vaiheita, eikä sinulla ole mitään asiaa toisen ihmisen liittoon ja sen asioihin. Etsi vapaa ihminen ja jätä toisten parisuhde rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä ajanhukkaa. Eroa ei välttämättä tule eikä ole mitään takeita siitä, että eron tullessa ihastuksesi kiinnostuisi sinusta. Etsi joku, joka on vapaa ja kiinnostuu sinusta.
Ero on helppo järjestää jos olet nainen ja ihastuksesi ukkomies. Joku rakkauskirje postilaatikkoon missä huulipunalla huulet tai sydän "kiitos hotelliyöstä!" 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se moraalitonta ja väärin. Pitkissä liitoissa on erilaisia vaiheita, eikä sinulla ole mitään asiaa toisen ihmisen liittoon ja sen asioihin. Etsi vapaa ihminen ja jätä toisten parisuhde rauhaan.
Minähän olen jättänyt heidät täysin rauhaan. Kyttään vain sivusta.
Liitoissa on kaikenlaisia vaiheita, totta kai, mutta jos yksi osapuoli on esimerkiksi joutunut luopumaan kaikista ammatillisista unelmistaan yms. pitääkseen toisen tyytyväisenä, niin ei tuollainen tilanne yleensä ikuisesti voi kestää. Varsinkaan nuorehkojen ihmisten kohdalla. Joidenkin 70-vuotiaiden kohdalla olisi varmasti jo ihan eri juttu.
Harvoin oikeasti näkee, meneekö jollakin pariskunnalla hyvin. Useammin näkee sellaisia liittoja, joiden purkautuessa tututkin ihmettelevät, miten näin pääsi käymään. Ja jos kyseinen mies menee heti uuteen suhteeseen tai suhde on jo valmiina, syyttävät tätä uutta, että vietteli kunnollisen perheenisän. Naisen ollessa lähtijä, ei tällaista syyttelyä uuden kumppanin suhteen tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päättelitkö että ei mene hyvin, kun eivät ole yhdessä jokaisessa somepostauksessa, eivätkä pidä toisiaan kädestä kun ovat kaupoilla?
Kuka helvetti toisten jämiä odottaisi. Hyi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.
Ei minua erityisesti kiinnosta "kipinöidä" varattujen kanssa, ja sitä paitsi yksi ihailemistani ominaisuuksista on juurikin miehen itsepintainen lojaalius perheelleen, vaikka vaimo kuinka päällepäsmäröi ja ilkeilee. Joku sanoisi tossukaksi, minä en.
En tietysti tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia. Mutta en ole edes kokeillut, varattu kun on.
Eli jos hän eroaisi, loppuisi kiinnostuksesi siihen?
Johan on jännä kuvio.
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Parhaat on usein varattu jo mutta kun lyöt kiilaa väliin niin ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se moraalitonta ja väärin. Pitkissä liitoissa on erilaisia vaiheita, eikä sinulla ole mitään asiaa toisen ihmisen liittoon ja sen asioihin. Etsi vapaa ihminen ja jätä toisten parisuhde rauhaan.
Minähän olen jättänyt heidät täysin rauhaan. Kyttään vain sivusta.
Liitoissa on kaikenlaisia vaiheita, totta kai, mutta jos yksi osapuoli on esimerkiksi joutunut luopumaan kaikista ammatillisista unelmistaan yms. pitääkseen toisen tyytyväisenä, niin ei tuollainen tilanne yleensä ikuisesti voi kestää. Varsinkaan nuorehkojen ihmisten kohdalla. Joidenkin 70-vuotiaiden kohdalla olisi varmasti jo ihan eri juttu.
Sä et voi tietää mitä liitossa tosiasiassa tapahtuu ja mitä kompromisseja kumpikin on joutunut tekemään. Noilla mittareilla eroa ei pysty mitenkään ennustamaan, koska et todellakaan voi tietää kaikkea. Puolisossa voi olla sellaisia hyviä piirteitä ettei ihastuksesi halua missään nimessä luopua hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Parhaat on usein varattu jo mutta kun lyöt kiilaa väliin niin ero tulee.
Itse lähtisin siitä, että jos saa hyvässä parisuhteessa (haastavia aikoja on hyvissäkin pitkissä liitoissa) olevan eroamaan, niin joku päivä sinä itse tulet olemaan se, joka jätetään toisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.
Ei minua erityisesti kiinnosta "kipinöidä" varattujen kanssa, ja sitä paitsi yksi ihailemistani ominaisuuksista on juurikin miehen itsepintainen lojaalius perheelleen, vaikka vaimo kuinka päällepäsmäröi ja ilkeilee. Joku sanoisi tossukaksi, minä en.
En tietysti tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia. Mutta en ole edes kokeillut, varattu kun on.
En tarkoittanut kipinöinnillä mitään flirttiä, vaan sitä, että sen kyllä huomaa, jos mies pitää jostain naisesta. Sen ei tarvitse olla mitään flirttiä. Jos miehen asenne sinua kohtaan on aina ollut neutraali, se ei siitä tule muuttumaan. Se olisi törkeää, jos eron tultua ryhtyisit "kokeilemaan" kyseistä miestä. Se olisi myös miehelle hyvin kiusallista, kun joutuisi torjumaan ennestään tutun. Tuollaiset tilanteet ovat hyvin kiusallisia kaikille. Sitä pidetään yleisesti outona, jos ryhtyy pokaamaan tuttavapiirinsä eronneita miehiä, vaikka tuttavapiiri muuten on hyvä paikka etsiä uutta kumppania. Niin läheltä ei kuitenkaan. Haiskahtaa samaan tyyliin tahmealta kuin jokin parinvaihto.
Minä taisin aiheuttaa avioeron pelkällä olemassaolollani. Mies oli mennyt naimisiin kaksi viikkoa ennen tapaamistamme ja syyksi sanoi että lapsi tulossa. Meni jotain puoli vuotta niin laittoi eropaperit menemään. Minulle sanoi että on pilannut yhden naisen elämän ja toista ei pilaa. Minulle alkoi siitä kamala aika. Emme kuitenkaan olleet koskaan niin että voisi sanoa että teimme jonkun aviorikoksen. Se oli vielä 70-luvulla todellisuutta ja vaikutti mm omaisuuden jakoon. Sitten tapahtui vaikka mitä kamalaa. Muutin pois täältä ja kun noin 10 vuotta oli kulunut hän tuli kosimaan. Meistä ei kuitenkaan koskaan tullut pari. Olen tavannut vain miehiä joille alkosta tullut ongelma - niin oli tällekin ja alkoa en elämääni halunnut.
Nuo on just niitä moraalisia kysymyksiä.
Jos ei itse tiedä vastausta, niin voi miettiä: Haluaisinko et itselleni kävisi samalla lailla?
....
Tuossa onkin just mun "ongelma": baareissa tuttuja pariskuntia: tulen juttuun sekä miehen että naisen kanssa.. Eli se, et nainen on heti "kartalla", missä mennään. Mutta kun ovat varattuja/parisuhteessa, niin ei. .... Eikä miehen kuoleman jälkeenkään ala "yrkkailemaan" mitään. Sanoin ihan suoraan, et ollaan tunnettu jo niin kauan, et eikö ole parempi, et pidetään tää suhde kaverisuhteena eikä sotketa mitään seksiä tms. väliin. Niin tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetti toisten jämiä odottaisi. Hyi!!!
Minä otin ja hyvän sainkin. Oli kyllä ehtinyt olla vapaalla jalalla jo neljä vuotta. Meidän rakkautemme alkoi 50 vuotta sitten.
Silläkä ajatuksella, että nappaisit ihastuksesi itsellesi? Ei se minusta ole kuin vähän köyhää, vain siinä tapauksessa ilkeää, jos pariskunta kuuluu tuttavapiiriisi.
Harvemmin sellaista tapahtuu, että se eronnut pariutuu jonkun kaverin kanssa. Jos olisi kipinöitä, olisi kipinöinyt jo aikaisemmin.