Mulle tulee hyvä mieli siitä, että ihmiset epäonnistuu pyrkimyksissään

Vierailija kirjoitti:

Kateus on ihan inhimillistä ja se että ap tunnistaa oman kateutensa ja mahdollisesti pyrkii eroon siitä on ihan positiivista. Kaikki eivät edes tunnista olevansa kateellisia ja keksivät kateutensa kohteista vaikka mitä pahaa sanottavaa koska "se on vaan niin ärsyttävä." Ap on pidemmällä kuin monet ja jos ei anna kateuden syövyttää ihan koko elämää niin se pitää vaan hyväksyä.

Kilpailun tarkoitus on parantaa tulosta ja esim urheilussa kilpakumppanit voi olla hyviä kavereita muuten.

Esim narsismi on patologista kateutta. Sairasta elää muiden kautta, muita kytäten. Kun itsessä ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämä viesti kuvaa hyvin mielestäni tämän ajan itsekeskeistä eli itsekästä ajattelua minäminä ihmisillä. Mikähän oli motiivinaan kun tämän kirjoitti, toivottavasti alkanut itsekin epäilemään...

Mitä tarkoitat tällä ajalla? Ja meinaatko, että ihmiset eivät ole ennen tunteneet kateutta? Aikamoista menneiden aikojen romantisointia, kun tietää, että ihmiset ovat aikojen alusta asti jopa surmanneet toisiaan kateuspäissään.

Ap

Olen sellainen, joka ei tunne kateutta lähes ollenkaan. Mielestäni se johtuu hyvästä itsetunnosta, omasta asenteesta ja hyvästä itsetuntemuksesta. 

Mulla on huono itsetunto etenkin oman ulkonäön suhteen. Suutun jos mun ulkonäköä arvostellaan koska se on mulle arka paikka. Tiedän itsekin olevani lihava ja ruma, ei sitä tarvitse mulle kertoa. 

Silti en ole kateellinen kauniille naisille vaan ihailen heidän kauneuttaan. En jaksa muissakaan asioissa olla kateellinen. 

Ap:lle tulee hyvä mieli muiden epäonnistumisista, koska ei itse viitsi tehdä mitään oman onnistumisen eteen.

Lähtökohtaisesti häiriintynyt aloittaja.

Tee itsellesi kiikku tmv

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle tulee hyvä mieli muiden epäonnistumisista, koska ei itse viitsi tehdä mitään oman onnistumisen eteen.

Lähtökohtaisesti häiriintynyt aloittaja.

Tee itsellesi kiikku tmv

Olet väärässä. Kyseiset ihmiset ovat yleensä tehneet kaiken, mutta silti epäonnistuneet.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä herättää paljon tunteita täysin tuntemattoman ihmisen ajatukset. Yksi jopa suuttui aloituksen johdosta.

Mistä tämä kertoo?

"Yksi jopa suuttui" :D  No aika vähän siis joihinkin muihin ketjuihin nähden. Aloitus osui hänellä varmastikin johonkin kipeään kohtaan omassa elämässään.

Onhan tuollainen pahansuopainen asenne mitä ap:llä on, aika ikävä muita kohtaan, ja näkyy monesti myös ulospäin enempi vähempi. Ikävää kohdata tällaista omassa elämässään joltakulta. Joillakinhan tällainen huomattava kateus ja vahingonilo menee vieläkin pidemmälle: ilkeilyksi, syrjimiseksi tms. Pahimmillaan puhutaan sitten väkivallasta ja muista rikoksista myös.

Kateus on tunne, mitä kaikki tuntevat. Se voi saada aikaan hyvää tai pahaa. Itsellä se on saanut aikaan hyvää. Olin kateellinen ihmisille, jotka matkustelivat. Pyrin lentoemännäksi ja pääsin ammattiin. Lensin 20 vuotta nyt teen muuta. 

Suosittelen kaikille kääntämään kateen tunteen toiminnaksi, tavoittele sitä, mitä kadehdit. Toki ymmärrän, että elämässä kaikki ei voi toteutua, ei minullakaan. Olen eronnut kahdesti, ja nyt elän yksin. Minulla ei ole parisuhdetta, mutta olen saanut kokea myös hyvän parisuhteen. 

Tsemmpiä kaikille kateellisille, se on tunne, jota saa tuntea ilman syyllisyyttä ja siitä saa myös puhua ääneen. Itse puhun siitä ääneen ja sanon suoraan, jos olen jollekin kateellinen jostakin asiasta. Kun puhuu ääneen asioista, ei tarvitse itse miettiä niitä itsekseen. Kateus ei ole mikään synti, vaan ihan normaali tunne niinkuin muutkin tunneasiat. 

Joka maailman kolkassa koetaan kateutta ja kyynärpäät tökkii kuulkaa paljon pahemmin kuin meillä Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä herättää paljon tunteita täysin tuntemattoman ihmisen ajatukset. Yksi jopa suuttui aloituksen johdosta.

Mistä tämä kertoo?

"Yksi jopa suuttui" :D  No aika vähän siis joihinkin muihin ketjuihin nähden. Aloitus osui hänellä varmastikin johonkin kipeään kohtaan omassa elämässään.

Onhan tuollainen pahansuopainen asenne mitä ap:llä on, aika ikävä muita kohtaan, ja näkyy monesti myös ulospäin enempi vähempi. Ikävää kohdata tällaista omassa elämässään joltakulta. Joillakinhan tällainen huomattava kateus ja vahingonilo menee vieläkin pidemmälle: ilkeilyksi, syrjimiseksi tms. Pahimmillaan puhutaan sitten väkivallasta ja muista rikoksista myös.

Mä ainakin suutahdin koska ap iloitsee toisten avioeroista. Itse olen kirjoitin käyneeni todella vaikean eron läpi ja käyneeni pohjalla ja tuostako joku muka iloitsee. Joku tuli siihen vielä irvistelemään, että ei muita kiinnosta sun huolet. Ihan sairasta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet normaali ihminen. Kaikki noin ajattelee, ja ne jotka kieltävät valehtelevat.

No ei kyllä ajattele. Kuvittelemalla näin, että muut ovat tässä samanlaisia kuin itse, oikeutat tällaisen ikävyyden itsellesi.

Toki ei vahingonilo (tai kateus) mitenkään harvinaista tietty ihmisillä ole, mutta ei ole todellakaan tervettä ajatella varsinkaan lähes kaikista ja aina noin. Aika ikävä luonteenpiirre tuollainen. Ja kielii vähintäänkin isommista ongelmista oman itsetunnon kanssa.

Kaikkien ihmisten neuroniverkko ja endokriininen järjestelmä ovat samanlaisia, joten kaikki tuntevat noita tunteita. Et myöskään pystynyt kieltämään tätä itseltäsi, vaan syylistit vain kommentin kirjoittajaa.

No minulle ei kyllä ole tullut mieleenkään olla kateellinen siitä, että joku tuntematon on noussut uikkarissa lavalle ja saanut valtavan suosion maailmantähtenä. Joku Jennifer Lopez. Jennifer on kaunis, rikas ja kuuluisa, mutta en ole hänelle kateellinen, vaikka hän on unelmansa saavuttanut. En haluaisi olla hän ja voin onnitella häntä menestyksestä. Olga Temosen elämä eläimineen (ei se julkkistyö) oli sellaista mitä itse olisin halunnut, mutta en ole saanut. En tuntenut kateutta hänen eläessään, mutta olin tosi onnellinen hänen puolestaan sairauden julki tultua. Siis siksi, että hän on saanut kokea hyvän elämän ja kaikki ne ihanat eläinpersoonat + muuten hänellä ollut ihana elämä. Itse en ole saanut eläintarhaani vieläkään, eikä elämäni ole muutenkaan ihana. Mutta sen arvostaminen, että joku muu on saanut elää ne hetket ennen kuolemaansa on ensisijainen tunne, ei kateus siitä, että itselläni ei ole ollut samaa. Kykenen kyllä tuntemaan kateutta, mutta sellaista tapahtuu kerran 10 vuodessa, jos sitäkään. Havaitsen sen tietenkin ja tarvittaessa käyn keskustelun itseni kanssa siitä mistä se johtuu ja voisinko tehdä asian tiimoilta jotain. Riippuen tietysti siitä, mikä kateudenpistoksen on aiheuttanut. Joko annan mennä sen meren huuhtelemana pois tai teen jotain edistääkseni sitä, että "saan saman". Harvoin kadehtimani on mitään aineellista. Ehkä elämäni on ollut niin karsea, etten ole voinut olla kateellinen muille. En olisi muuta ehtinyt tehdäkään, kuin kadehtia toisia koko elämäni :D Ehkä olen siis oppinut jo varhaisessa vaiheessa käsittelemään asiat muutoin kun kadehtimalla, eikä kateus nouse enää edes pintaan. Tunteita voi myös oppia ohjailemaan niin, ettei mikään tunne ota valtaa.

 

-eri

Mä olen enimmäkseen kateellinen niille, jotka painii samassa sarjassa kuin minä. Eli niille, jotka saavuttavat sellaisia asioita, jotka olisivat olleet myös mun ulottuvilla.

Ap

Tuo on juuri se tyypillinen tilanne jossa ihmiset on kateellisia. Siis naapurille tms. eikä jollekin julkkikselle.

Tämä! Koska muut ovat saaneet juuri sitä mitä itse on tavoitellut, mutta epäonnistunut.

Niinpä. En osaa olla kateellinen vaikka huippufutaajalle, koska en osaa pelata jalkapalloa. Sen sijaan kadehdin esim. opiskelukavereitani, jotka ovat menestyneet ihan samoilla lähtökohdilla kuin minä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä herättää paljon tunteita täysin tuntemattoman ihmisen ajatukset. Yksi jopa suuttui aloituksen johdosta.

Mistä tämä kertoo?

"Yksi jopa suuttui" :D  No aika vähän siis joihinkin muihin ketjuihin nähden. Aloitus osui hänellä varmastikin johonkin kipeään kohtaan omassa elämässään.

Onhan tuollainen pahansuopainen asenne mitä ap:llä on, aika ikävä muita kohtaan, ja näkyy monesti myös ulospäin enempi vähempi. Ikävää kohdata tällaista omassa elämässään joltakulta. Joillakinhan tällainen huomattava kateus ja vahingonilo menee vieläkin pidemmälle: ilkeilyksi, syrjimiseksi tms. Pahimmillaan puhutaan sitten väkivallasta ja muista rikoksista myös.

En mä koskaan näytä ulospäin näitä kateuden tunteita tai vahingoniloa. Onnittelen tai pahoittelen enkä missään tapauksessa ilkeile tai ilku. Sisimmässäni vaan tunnen näitä tunteita.

Ap

Kunhan pysyt etäällä minusta, niin kaikki hyvin, ällötys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä herättää paljon tunteita täysin tuntemattoman ihmisen ajatukset. Yksi jopa suuttui aloituksen johdosta.

Mistä tämä kertoo?

"Yksi jopa suuttui" :D  No aika vähän siis joihinkin muihin ketjuihin nähden. Aloitus osui hänellä varmastikin johonkin kipeään kohtaan omassa elämässään.

Onhan tuollainen pahansuopainen asenne mitä ap:llä on, aika ikävä muita kohtaan, ja näkyy monesti myös ulospäin enempi vähempi. Ikävää kohdata tällaista omassa elämässään joltakulta. Joillakinhan tällainen huomattava kateus ja vahingonilo menee vieläkin pidemmälle: ilkeilyksi, syrjimiseksi tms. Pahimmillaan puhutaan sitten väkivallasta ja muista rikoksista myös.

Mä ainakin suutahdin koska ap iloitsee toisten avioeroista. Itse olen kirjoitin käyneeni todella vaikean eron läpi ja käyneeni pohjalla ja tuostako joku muka iloitsee. Joku tuli siihen vielä irvistelemään, että ei muita kiinnosta sun huolet. Ihan sairasta touhua.

Se kateellinen henkilö voi ajatella, että ainakin se toinen on kokenut joskus rakkauden ja ollut onnellinen parisuhteessa aikansa kun taas hän ei ole yrityksistä huolimatta ikinä päässyt edes niin pitkälle. Eihän se toisen avioero häntä hyödytä, mutta miksi kenenkään pitäisikään saada onnellista suhdetta kun ei hänkään ole saanut. Katkeraa ajattelua, mutta eiköhän se suunnilleen noin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämä viesti kuvaa hyvin mielestäni tämän ajan itsekeskeistä eli itsekästä ajattelua minäminä ihmisillä. Mikähän oli motiivinaan kun tämän kirjoitti, toivottavasti alkanut itsekin epäilemään...

Mitä tarkoitat tällä ajalla? Ja meinaatko, että ihmiset eivät ole ennen tunteneet kateutta? Aikamoista menneiden aikojen romantisointia, kun tietää, että ihmiset ovat aikojen alusta asti jopa surmanneet toisiaan kateuspäissään.

Ap

Olen sellainen, joka ei tunne kateutta lähes ollenkaan. Mielestäni se johtuu hyvästä itsetunnosta, omasta asenteesta ja hyvästä itsetuntemuksesta. 

Mulla on huono itsetunto etenkin oman ulkonäön suhteen. Suutun jos mun ulkonäköä arvostellaan koska se on mulle arka paikka. Tiedän itsekin olevani lihava ja ruma, ei sitä tarvitse mulle kertoa. 

Silti en ole kateellinen kauniille naisille vaan ihailen heidän kauneuttaan. En jaksa muissakaan asioissa olla kateellinen. 

Huono itsetunto voi ilmetä ja näkyä tosiaan myös monilla muilla tavoilla kuin kateutena tai vahingonilona. Riippuu ihmisen muusta luonteesta ja ominaisuuksista.

Mutta sanotaanko niinpäin, että erityisen kateellisella / vahingoniloisella ihmisellä on aina ongelmia oman itsensä ja itsetuntonsa kanssa.

Äärimmillään puhutaan persoonaltaan narsistisesta ihmisestä, joka saattaa vaikuttaa päällepäin hyvinkin itsevarmalta, mutta  pohjalla onkin nimenomaan kehittymätön / vääristynyt oma minäkuva ja siten äärimmäisen huono todellinen itsetunto. Tällainen narsisti on kehittänyt kulissin ja illuusion omasta itsestään (ja paremmuudestaan) minuuden rikkinäisyyden ja puuttellisuuden tilalle. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa ihmisistä on kateellisia. Kateus tulee hyvin esiin kun itsellä ei mene hyvin. Kun omat tulot putoo ja kaveri porskuttaa, ai että!! Ittellä vielä asiat mene jotenkuten ja kaveri ostaa talon tai tekee remontin!! Kyllä se kateus alkaa kutitella varsinkin jos tilanne kestää ja kestää ja KESTÄÄ!!

Puhu vain omasta puolestasi. Et voi mitenkään tuntea suurinta osaa ihmisistä ja heidän persoonallisuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä herättää paljon tunteita täysin tuntemattoman ihmisen ajatukset. Yksi jopa suuttui aloituksen johdosta.

Mistä tämä kertoo?

"Yksi jopa suuttui" :D  No aika vähän siis joihinkin muihin ketjuihin nähden. Aloitus osui hänellä varmastikin johonkin kipeään kohtaan omassa elämässään.

Onhan tuollainen pahansuopainen asenne mitä ap:llä on, aika ikävä muita kohtaan, ja näkyy monesti myös ulospäin enempi vähempi. Ikävää kohdata tällaista omassa elämässään joltakulta. Joillakinhan tällainen huomattava kateus ja vahingonilo menee vieläkin pidemmälle: ilkeilyksi, syrjimiseksi tms. Pahimmillaan puhutaan sitten väkivallasta ja muista rikoksista myös.

En mä koskaan näytä ulospäin näitä kateuden tunteita tai vahingoniloa. Onnittelen tai pahoittelen enkä missään tapauksessa ilkeile tai ilku. Sisimmässäni vaan tunnen näitä tunteita.

Ap

No aika helposti ihmisillä ne aidot ajatukset ja tunteet tulee eleissä ja (mikro)ilmeissä, tilanteissa ja toimissa, välillä kuitenkin vähän esiin, vaikka koittaisi peittää. Mutta hyvä tietenkin, jos pystyy käyttäytymään asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä herättää paljon tunteita täysin tuntemattoman ihmisen ajatukset. Yksi jopa suuttui aloituksen johdosta.

Mistä tämä kertoo?

"Yksi jopa suuttui" :D  No aika vähän siis joihinkin muihin ketjuihin nähden. Aloitus osui hänellä varmastikin johonkin kipeään kohtaan omassa elämässään.

Onhan tuollainen pahansuopainen asenne mitä ap:llä on, aika ikävä muita kohtaan, ja näkyy monesti myös ulospäin enempi vähempi. Ikävää kohdata tällaista omassa elämässään joltakulta. Joillakinhan tällainen huomattava kateus ja vahingonilo menee vieläkin pidemmälle: ilkeilyksi, syrjimiseksi tms. Pahimmillaan puhutaan sitten väkivallasta ja muista rikoksista myös.

En mä koskaan näytä ulospäin näitä kateuden tunteita tai vahingoniloa. Onnittelen tai pahoittelen enkä missään tapauksessa ilkeile tai ilku. Sisimmässäni vaan tunnen näitä tunteita.

Ap

Sama. Pistin välit kokonaan poikki yhteen ihmiseen kun olin niin kateellinen, mutta en mä sitä hänelle ikinä näyttänyt vaan olin ja olen edelleen ihan ystävällinen kun nähdään. Ja jos joku nyt on sitä mieltä, että olipa julmaa pistää välit poikki niin tällä henkilöllä on kyllä paljonkin muuta sisältöä elämässään eikä mun puuttuminen siitä ollut mikään iso vahinko hänelle. Itse sen sijaan en nähnyt muuta vaihtoehtoa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä herättää paljon tunteita täysin tuntemattoman ihmisen ajatukset. Yksi jopa suuttui aloituksen johdosta.

Mistä tämä kertoo?

"Yksi jopa suuttui" :D  No aika vähän siis joihinkin muihin ketjuihin nähden. Aloitus osui hänellä varmastikin johonkin kipeään kohtaan omassa elämässään.

Onhan tuollainen pahansuopainen asenne mitä ap:llä on, aika ikävä muita kohtaan, ja näkyy monesti myös ulospäin enempi vähempi. Ikävää kohdata tällaista omassa elämässään joltakulta. Joillakinhan tällainen huomattava kateus ja vahingonilo menee vieläkin pidemmälle: ilkeilyksi, syrjimiseksi tms. Pahimmillaan puhutaan sitten väkivallasta ja muista rikoksista myös.

En mä koskaan näytä ulospäin näitä kateuden tunteita tai vahingoniloa. Onnittelen tai pahoittelen enkä missään tapauksessa ilkeile tai ilku. Sisimmässäni vaan tunnen näitä tunteita.

Ap

Sama. Pistin välit kokonaan poikki yhteen ihmiseen kun olin niin kateellinen, mutta en mä sitä hänelle ikinä näyttänyt vaan olin ja olen edelleen ihan ystävällinen kun nähdään. Ja jos joku nyt on sitä mieltä, että olipa julmaa pistää välit poikki niin tällä henkilöllä on kyllä paljonkin muuta sisältöä elämässään eikä mun puuttuminen siitä ollut mikään iso vahinko hänelle. Itse sen sijaan en nähnyt muuta vaihtoehtoa silloin.

Aika erikoista sanoa, ettei näy tai vaikuta missään, jos laittaa ihan välit poikki kateuden takia. Eikö tuo muka ole sitä syrjintää, josta mainittiin?

Mutta parempi tuolle kateuden kohteelle varmastikin noin, kuin olla myrkyllisen ihmisen piirissä. Tavallaan hyvä, että älyää edes pysyä sitten loitolla, jos ajattelee toisesta ikävästi ja toivoo epäonnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämä viesti kuvaa hyvin mielestäni tämän ajan itsekeskeistä eli itsekästä ajattelua minäminä ihmisillä. Mikähän oli motiivinaan kun tämän kirjoitti, toivottavasti alkanut itsekin epäilemään...

Mitä tarkoitat tällä ajalla? Ja meinaatko, että ihmiset eivät ole ennen tunteneet kateutta? Aikamoista menneiden aikojen romantisointia, kun tietää, että ihmiset ovat aikojen alusta asti jopa surmanneet toisiaan kateuspäissään.

Ap

Olen sellainen, joka ei tunne kateutta lähes ollenkaan. Mielestäni se johtuu hyvästä itsetunnosta, omasta asenteesta ja hyvästä itsetuntemuksesta. 

Mulla on huono itsetunto etenkin oman ulkonäön suhteen. Suutun jos mun ulkonäköä arvostellaan koska se on mulle arka paikka. Tiedän itsekin olevani lihava ja ruma, ei sitä tarvitse mulle kertoa. 

Silti en ole kateellinen kauniille naisille vaan ihailen heidän kauneuttaan. En jaksa muissakaan asioissa olla kateellinen. 

Huono itsetunto voi ilmetä ja näkyä tosiaan myös monilla muilla tavoilla kuin kateutena tai vahingonilona. Riippuu ihmisen muusta luonteesta ja ominaisuuksista.

Mutta sanotaanko niinpäin, että erityisen kateellisella / vahingoniloisella ihmisellä on aina ongelmia oman itsensä ja itsetuntonsa kanssa.

Äärimmillään puhutaan persoonaltaan narsistisesta ihmisestä, joka saattaa vaikuttaa päällepäin hyvinkin itsevarmalta, mutta  pohjalla onkin nimenomaan kehittymätön / vääristynyt oma minäkuva ja siten äärimmäisen huono todellinen itsetunto. Tällainen narsisti on kehittänyt kulissin ja illuusion omasta itsestään (ja paremmuudestaan) minuuden rikkinäisyyden ja puuttellisuuden tilalle. 

- eri

...Sama vielä jatkaa. Tarkoitin siis myös, että huonoitsetuntoinenkin voi tietenkin olla myös ihana empaattinen ihminen! Ja huono itsetunto voi näkyä vaikka esim. epävarmuuksina ja pelkoina tms.

Ehkä on myös vähän eri asia olla ulkonäön suhteen huono itsetunto ja -luottamus, kuin ihan kokonaisvaltaisesti luonteen ja persoonan, osaamisen ja taitojenkin, jopa perus ihmisarvon tms. osalta.

Vierailija kirjoitti:

Kateus on tunne, mitä kaikki tuntevat. Se voi saada aikaan hyvää tai pahaa. Itsellä se on saanut aikaan hyvää. Olin kateellinen ihmisille, jotka matkustelivat. Pyrin lentoemännäksi ja pääsin ammattiin. Lensin 20 vuotta nyt teen muuta. 

 

Suosittelen kaikille kääntämään kateen tunteen toiminnaksi, tavoittele sitä, mitä kadehdit. Toki ymmärrän, että elämässä kaikki ei voi toteutua, ei minullakaan. Olen eronnut kahdesti, ja nyt elän yksin. Minulla ei ole parisuhdetta, mutta olen saanut kokea myös hyvän parisuhteen. 

 

Tsemmpiä kaikille kateellisille, se on tunne, jota saa tuntea ilman syyllisyyttä ja siitä saa myös puhua ääneen. Itse puhun siitä ääneen ja sanon suoraan, jos olen jollekin kateellinen jostakin asiasta. Kun puhuu ääneen asioista, ei tarvitse itse miettiä niitä itsekseen. Kateus ei ole mikään synti, vaan ihan normaali tunne niinkuin muutkin tunneasiat. 

 

Joka maailman kolkassa koetaan kateutta ja kyynärpäät tökkii kuulkaa paljon pahemmin kuin meillä Suomessa. 

Eri ihmisillä on eri kompastuskivensä. En ole kertakaikkiaan kateellinen, meni sitten itsellä hyvin tai huonosti, mutta kaunaa esimerkiksi sitten voin kyllä kantaa pidemmän kautta joistain toimista, joiden olen kokenut olevan epäreiluja tai vääriä, ja olen tuntenut kostonhimoakin (lyhyesti ja ohimenevästi tosin) jostain isommasta väärin tekemisestä tai loukkaamisesta. Jonkun pienen kateuden häivähdyksen jossain isossa itselleni vaikessa ja tärkeässä asiassa olen joskus tuntenut, mitä jäin ihmettelemään, kun oli niin erikoinen ja harvinainen juttu.

Ei kannata kuvitella että muut ovat aina samanlaisia kuin itse. Eikä se kateus mikään hieno asia kuitenkaan ole, vaikka toimitkin asian kanssa aika esimerkillisen kuuloisesti. 

Kateuttakin sitäpaitsi taitaa olla vähän useammanlaista sorttia, sellaista, että "olispa mullakin noin!" -kateutta tai sitten toiselle pahansuopaa ilkeämielisempää kateutta. Mutta hienoa, jos kateuden pystyy käsittelemään rakentavasti ja muuntamaan mahdollisuuksien mukaan myönteiseksi toiminnaksi.

Sama juttu minulla, ap. Ja kyllä, olen katkera ja kateellinen siitä, että en saanut niitä asioita, mitä halusin elämässä, ja ne olivat ihan tavallisia asioita, ja toiset saivat. Varsinkin ihmiset, jotka käytyivät minua hyväkseen, ja sitten hylkäsivät ja jättivät, kuin paskan taakseen....