ISOJEN ENSKOJEN UUSI VIIKKO
Kokeillaan nyt hetki, miltä tuntuu jako kahteen pinoon, eli pikku- ja isot enskat (eli 0-6kk ja täällä 6kk->). En halua loukata ketään, mutta nuo pinot tosiaan kasvaa hirmuisen isoiksi ja multa jää monesti sen takia kirjoittamatta... käyn kyllä mielelläni lukemassa kaikkien kuulumiset, mutta josko tämä helpottais palstaväsymystä! Ja kaikki tosiaan reippaasti kirjoittavat ihan siihen pinoon, kun tuntuu hyvälle, iästä huolimatta! :D
Palaan pian kuulumisten kanssa. :)
-Osse ja typykkä 6kk+
Kommentit (50)
Meillä olikin herätys tänään jo puol kasilta. Jos Idalta ei tuu kakkaa jonain päivänä, niin seuraavana päivänä sitä pitää herätä ajoissa vääntämään :D Yö meni onneksi hyvin muutamalla kitinällä ilman syöttöjä...
Kiitos Jenni " kenkävalistuksesta" ! Ei me vielä viitsitä mitään kenkiä ostaa, ajattelin vaan että aina kun anoppi tulee kylään niin sillon voisi laittaa. Mä en ymmärrä tosiaan sitä miehen äitiä, kun se vaan kävelyttää ja kävelyttää Idaa ja samalla hokee että " ethän sinä varmaan edes saisi vielä kävellä" . Silti jatkaa vaan ja tosiaan nyt Ida tekee koko ajan silleen että kun on sylissä niin ottaa sormista kiinni ja lähtee liukumaan sylistä. Mutta tämä äippä on ilkeä eikä tanssi Idan pillien mukaan :D
Turvaistuimestakin Jenni oli kysellyt. Meilläkin on sen osto edessäpäin ja ensi viikolla pitäisikin mennä ostamaan. Onneksi nyt kuitenkin saatiin kaukalolle lisäaikaa, kun otin sen styroxosan sieltä pepun alta pois. Me ollaan mietitty et ostettaisiin se sama kuin Amykin. Monet vaan puhuu, että kun sen pitäisi olla selkä menosuuntaan, niin jalat ei mahdu kunnolla olemaan siellä?
Amy, mun äitini tulee aina repimään meidän rikkaruohoja, kun enhän minä nyt tiedä mikä on rikkaruoho ja mikä kukkanen ;) Ida oppi istumaan ilman tukea 6kk3vkon iässä ja juuri silleen " harjoiteltiin" että neiti istui tuossa mun haarovälissä. Ida ei kylläkään vieläkään nouse itse istumaan, että neuvolan mukaan häntä ei vissiin saisi vielä " istuttaa" ?
Tosi kiva kuulla Möröttimenkin kuulumisia! Aloita vain ihmeessä se aamupuurokin. Niinhän sitä sanotaan, että koko päivänä syödyt soseet vaikuttaa hyvin yöuniin eikä pelkästään se iltapuuro :)
Kandi saikin jo hyviä neuvoja allergia-asioissa! Meille kyllä sanottiin neuvolassa, että mitään ei kannata alkaa välttämään, mutta kannattaa tosiaan aloittaa noilla vähemmän allergisoivilla, mitä Viipero jo mainitsikin!
Burde, pääseekö matkalaukkuun mukaan marraskuussa? Mä oon niin kateellinen teille :) On se Heidi kyllä ihana, pieni kirppu :D Heidi tuntuu Idan rinnalla huisin pitkältä, mutta eihän neideillä ole juurikaan pituuseroa (Ida 7kk 67,5cm)!
Oltiin tosiaan eilen siellä Naperolla kyläilemässä ja matkat meni hyvin. Mennessä Iitukka nukkui ja tullessa istui tyytyväisenä kakat housussa koko matkan ajan. Välillä höpötteli jotain ja viimeiset puoli tuntia maiskutteli suullaan kun alkoi olemaan jo nälkä :)
MiaMik ja Ida 7kk3vko
Mä huikkailen moit täältä nettipimennosta... viikko sitten kesken meseilyn kone alkoi iloisesti savuta ja nyt on huollossa.
Ja nyt hehkutusta... Aksu ei sittenkään oo maailman ensimmäinen hampaaton lapsi!! Lauantaina puhkes eka hammas =)
pikku-milli & Aksu 1v
Kyllä niitä hampaita näköjään ehtii kasvatella myöhemminkin ;)
Hampaista tuli mieleen, että mielenkiintoista nähdä, miten noi hammasjutut korreloi vanhempien kanssa... Mulla kun esim. on ekat maitohampaat aikanaan vaihtuneet pysyviin tosi varhain, jotain 4 vuotiaana. Ja hampaat on mulla ihan a-luokkaa, eläessäni on yks reikä aikanaan YTHSllä löydetty & paikattu. Toivottavasti on perinnöllistä!!!
Aino meni ihan megasöpösti ja kiltisti päikkäreille tänään!! Päikkäriaika on täällä yleensä viim. klo 11, ja näköjään ei tarvii edes touhottaa ensin " yliväsyneeksi" kun voi jo mennä unille! Ja maitoakin se joi hiukkasen ennen unia ihan vapaaehtoisesti ja hereillä!!! Se on täällä aikas harvinaista herkkua edelleen ;)
t. Ope ja uinuva Aino
En ole väsymykseltäni jaksanut palstailla ja tuli jo vieroitusoireita joten täällä ollaan taas. Toissayö meni aivan pipariksi mutta viime yö paremmin kun otin jo nukkumaan mennessä Ainon viereen.
Me käytiin äsken ulkoilemassa ja hupsheijakkaa siellä menikin 1½ tuntia! Aino oli ihan nälkäinen ja väsynyt kun tultiin sisälle ja menikin sitten maitohörpyn jälkeen unille. Koska mä olen tänään jo jumpannut, lenkkeillyt ja tehnyt päivän ruoan niin voin hyvällä omallatunnolla notkua täällä!
Jenni, äh, mä jo niin iloitsen teidän puolesta että alkais vähän helpottaa noiden öiden ja syömisten suhteen. Jaksuja kovasti!
Kandi, allergiaoireita on mitä erilaisimpia. Ainolla on atooppinen iho ja iho-oireinen allergia, joten allergiaoireet ilmenevät atooppisen ihottuman pahenemisena. Näin todennäköisesti myös Noelilla. Mutta toki Noel saattaisi myös reagoida suolistolla (vatsavaivoina, itkuisuutena, yölevottomuutena mm.) jos allerginen jollekin olisi. Mutta toivotaan että Noelilla ei allergioita olisi! Iho- ja allergiasairaalassa sanottiin, että jos ihottuma ei kortisonikuurilla parane, silloin ihottuman aiheuttaa allergia. Eli allergia tavallaan oireilee kortisonihoidon läpi. Toivottavasti ymmärrät tämän sepustuksen. =)
Viipero, Aino herää hyväntuulisena jos on nukkunut riittävästi. Joskus herää kuitenkin vähän kesken unien ja silloin herää huudon kanssa.
Amylla ja Emmillä etenee hienosti tissivieroitus ¿ kiva ettei asian kanssa tarvitse kummemmin kärvistellä. Meilläkin imetyksen lopettminen onnistui vasta kun iltatissittely jäi pois, Ainollekin se oli tärkeää kunnes ihan yhtäkkiä neitokainen luopui siitä itse.
Mörötin, kiva kuulla taas teidänkin kuulumisia. Ainohan ei myöskään ole ollut kova liikkumaan, vasta tuossa puolen vuoden tienoilla alkoi viihtyä pitempiä pätkiä massullaan ja nyt sitten onkin massullaan koko ajan ja ryömii. Kyllä Kassukin varmasti aikanaan!
Ope, tosi kurja kun Ainolla on edelleen huono olla. Milloinkohan tekin saisitte vähän helpotusta?! Mulla on mennyt jotenkin ohi, että miksi alun perin tuo sokkoaltistus? Ainolle tehtiin altistus sairaalassa ja sitä jatkettiin sitten kotona. Näin siis Almironin ja myös Neocaten kohdalla. Almiron sitten kuitenkin sopi ja siihen saatiin korvaavuus. Meillä oli kai hyvä tuuri kun homma kävi aika helposti, Kelastakin päätös tuli muutamassa päivässä.
Aksulle onnittelut ekasta hampaasta! Tulihan se sieltä viimein! Onpahan ainakin se yksi hampi kouluun mennessä. :D
Meillä siis yöt suht kamalia edelleen mutta oon koittanut nyt mennä aikaisemmin nukkumaan ja oon ottanut Ainon viereen heti illalla niin vähän paremmin saan nukuttua (jos siis pitää hyvin nukkumisena sitä että melkein koko ajan pieni kantapää paukuttaa kylkeä). =)
Muuten menee loistavasti. Ainolla. Ruoka maistuu ihan ok ja maitoakin oon saanut likkaan upotettua. Lattialla temmeltäminen on tosi kivaa ja neitokainen viihtyy siellä nyt tosi hyvin. Tänäänkin kun tein ruoan niin Aino leikki lattialla sen aikaa (nuoleskeli taas sitä lattiaharjaa).
Mulla vaan oma olo on jotenkin taas ihan omituinen. Tänäänkin kun Aino heräsi kesken päiväunien eikä enää suostunut jatkamaan unia niin olin tosi vihainen itselleni kun en saanut sitä takas unille. Piti mennä toiseen huoneeseen itkemään. En tajua mistä se tuli, tuo tasapainottomuus oli jo vähän helpottanutkin. En muista oonko tästä aiemmin puhunutkaan mutta jos jokin menee pieleen niin otan siitä kauheet pultit ja syytän itseäni, taidan olla tässä äitiydessä vähän täydellisyyteen pyrkijä. Ainolle en vihastu vaan se kiukku suuntautuu siis muhun itseeni. No, aika lailla tuo on jo helpottanut, ehkä olen vähän oppinut hyväksymään ettei asiat aina suju niin kuin haluaisin ja en voi aina kaikessa onnistua. Se siitä.
Nyt kurkkaisemaan vielä pikku-enskojen pinoa! =)
Karssuli & Aino 7,5kk+
Pidettiin illalla partsin ovea auki (niin kuin aina keväällä ja kesällä, kun muuten makkari on sauna). Sateen jälkeen oli sit vissiin hyttysiä enemmän tms. kun olivat jaksaneet lentää meille 12. kerrokseenkin asti. Yöllä hyttyset oli hyökänneet vaan mun kimppuun, vaikka toisella puolella ois ollut mies ja toisella D. Kutisee ihan järjettömästi taas noi ekat pistot ja on ihan älyttömän isoja paukamia.. Pitäs varmaan jaksaa etsiä kortisonia..
Kävin tänään hakemassa Patapum-repun D' lle. Liinaan D on aika iso.. Eteen sidottuna, jos saa sopivalle korkeudelle niin ollaan suunnilleen nenät vastakkain. Rattaissa paikaallan ollessa D ei juuri viihdy, joten viikonlopun Maailma Kylässä-tapahtuma voi mennä paremmin ton repun kans. Ja tuo on varmasti hyvä parin viikon päässä olevalle Lapin reissullekin..
MiaMik: Vähän outo anoppi ;).. Meillä D alkoi itse mennä istumaan pari viikkoa sitten vasta..
Mä valistinkin jo itse itseäni siinä turvaistuin asiassa netin avulla. Täällä on isot tiet kaks kaistasia vaan ja vastaantulevat samalla tiellä, kun taas euroopassa (mihin Suomi ei kuulu ;) ) isot motarit ja eri suunttiin liikenne eri teillä. Eli Suomessa on paljon enemmän nokkakolareita isoissa vauhdeissa, jolloin kasvot menosuuntaan mennessä pikkulapsilla voi tulla pahoja niskavaurioita. Eli hyvästi MaxiCosin maailman helpoiten asennettava penkki.. Nyt on ykkösenä ehkä toi Britax Two Way Elite..
Meillä D ei jokella eikä mitenkään juttele.. Suhisee ja vinkuu vaan. Ei mitään konsonantteja tms. ehkä just ja just h. Mä oonkin nyt jotenkin kehitellyt itelleni jonkun salaliittoteorian tästä ja syömättömyydestä ;).
Ope: Lällällää mulla ei ookkaan vielä yhtään reikää ;). Mulle on tullut ekat hampaat vauvana pari kk aiemmin kuin D' lle.
Karssulille voimia.. Mulla yks masiksen oire oli toi itsen syyttely ja anteeksiantamattomuus. Huonot yöunet voi pahentaa sulla tota?
Nyt pitää mennä, kun D heräs ja repii kamaa alas hyllyistä..
Jenni ja D 10 kk
mä nettipimennoistani oon nyt ihan pöljänä kun onkin kaks pinoa..lueskelin tota toista ja ihmettelin mistä isojen pinosta siellä on juttua!
Ei mulla pää edes toimi sen vertaa tässä väsymyksessäni että saisin mitään fiksua kirjoitettua kunhan tulin ällistelemään ja pällistelemään..ja nyt poistunkin taas:)
Aksulla on hammas! mahtavaa!!
queen, me " isompien" äidit päätettiin helpottaa omaa elämäämme ja jakaannuttiin tänne toiseen pinoon. Vieraillaan kyllä puolin ja toisin.
eipä sit muuta, keinistä ja MM:ä ootan kylään, pitäis imuroida... :)
-Osse ja räkänokka-tytteli 6,5kk
Me oltiin tänään Heidin kanssa tehojumppajoogassa ja kivaa oli! :) Se oli paljon kivempaa kun se synnyttäneiden jooga... ehkä sen takii kun tossa ne liikkeet oli rankempia - just semmosia mitä oon kaivannu, mutta ei kuitenkaan liian rankkaa. =)
Sit me käytiin mun (ex-)työpaikalla ja enköhän sit päässy näkee ku yks asiakas jemmas nenäliinaansa pillereitä -> osa tippu lattialle, muut se keräs takas sinne nenäliinaan paitsi yks jäi lattialle. Siistijä vei sen hlökunnalle ja sano mulle, että kerro sit niille että kenen se oli... (Olisin kyl kertonu vaikka se siistijä ei olis kehottanukaan.) Sit meillä meniki siellä aika kauan ku jouduin oottaa henkilökuntaa kierrolta, että sain kerrottuu kenen pilleri se oli. Me lähettiin siinä vaiheessa kotiin ku ne haki sen asiakkaan keskusteluun... todennäk. ne joutu keskeyttää sen hoidon. Että näin...
Oli mulla jotain asiaakin, mutta en muista mitä... Taidan mennä syömään, jos vaikka ruoka sais ajatukset taas liikkeelle.
Burde ja Heidi 8kk
Tulin vain kurkkaamaan ja moikkaamaan, huomenna kirjoittelen paremmalla ajalla. Pian täytyy päästä nukkumaan jotta jaksaa taas heräillä (kyllä, meillä syödään edelleen parin tunnin välein öisin.)
Aksulle onnea ekasta hampista!! Tulihan se kun aikansa odotti ;)
Nyt maata,
Viipero & pojat yöunilla
Kuulutaanko me tähän pinoon?
Palailen pikku hiljaa taas palstalle. Viimeiset viikot on ollut aika raskaita monella tavalla, mutta nyt yritän jatkaa normaalia elämää, niin jospa se tästä taas...
Aika paljon on tapahtunut sitten viime viestin. Oli ihan kauhea järkytys, miten se keskenmeno sitten lopulta tapahtui ja se sairaalassa olo ja kaikki. En pysty puhumaan siitä, tuntuu niin pahalta vieläkin... Ja sitten oli huolta omasta terveydestä ja tuntui, että en voi kestää sitä kaikkea. Olen itkenyt vaan kauheasti... Tuntui, ettei henkinen toipuminen päässyt ollenkaan käyntiin, ennen kuin fyysinen puoli oli kunnossa. Nyt kaikki on kuitenkin jo paremmin ja olen kai päässyt siihen vaiheeseen, että voin hyväksyä tapahtuneen. Keskenmeno ei kuitenkaan varmasti ikinä unohdu, niin syvät haavat siitä jäi.
Onneksi meidän pikku-quu piti kuitenkin äidin koko ajan tiukasti kiinni arjessa ja sai mut kaikesta huolimatta hymyilemään ja nauramaan. On se vaan niin ihana ja rakas poika! Ehkä me vielä joskus saadaan toinenkin lapsi, eihän sitä ikinä tiedä. Mutta on jotenkin haikea olo ja paha mieli siitäkin, että en varmasti enää uskalla koskaan olla oikein vauvakuumeinen. Toista lasta toivon enemmän kuin mitään muuta, mutta en uskalla edes ajatella koko asiaa saatika sitten alkaa odottamaan ja toivomaan sitä kauheasti. Olisi niin ihanaa ja kutkuttavaa kuumeilla, mutta pelottaa, että en jaksa sitä henkisesti. Pelottaa myös se, miten voisin jaksaa mahdolliset tulevat hoidot...
Jotenkin vaan tuntuu niin epäreilulta ja pahalta se, että miksi me ei saatu pitää sitä pientä? Eikö me olla hoidettu ja rakastettu quuta tarpeeksi, että meille voitais antaa vielä toinen lapsi? Ajattelin niin silloin onnellisena, että vauva oli todella meille tarkoitettu, kun tulin ihmeellisesti raskaaksi, mutta sitten jouduttiin kuitenkin luopumaan siitä nupusta...
Kaiken tämän tekee vielä vaikeammaksi se, että mun sisko on raskaana ja meillä olisi ollut viikon sisällä lasketut ajat. Heillä on onneksi kaikki hyvin, mutta kyllä olen monet itkut itkenyt ajatellessa, kuinka otan siskon vastasyntyneen vauvan syliini marraskuussa... Ei ole helppoa seurata siskon vauvamahan kasvua ja katsoa ultrakuvia yms., mutta olen kuitenkin heidän puolestaan onnellinen.
Tuntuu, että olen elänyt kuin sumussa nää viimeiset viikot, ja tehnyt vaan kaiken, mikä on tarvinnut tehdä. Me muutettiin uuteen asuntoon tällä viikolla, ja nyt puretaan muuttolaatikoita ja yritetään parhaamme mukaan kotiutua. Pikku-quu on raukka joutunut olemaan aika paljon nyt mummun ja mummin yms. kanssa, kun isi ja äiti on vaan valmistellut muuttoa. Itsellekin se on ollut rankkaa, kun ei ole saanut olla quun kanssa, kun kaikista eniten lohtua ja elämäniloa saan kuitenkin omasta rakkaasta pikkuisesta, jota saa halata ja rutistaa, kun tuntuu pahalta. Ja silloinkin, kun itkettää, niin onneksi poitsu ei yhtään ymmärrä siitä mitään vaan hymyilee vaan aurinkoisesti ja halaa äitiä. Pikku-quu on myös oppinut antamaan pusuja poskelle, hassuliini. :)
Huiskutuksia kaikille! Toivottavasti te ja pienokaisenne voitte hyvin!
-Q- ja -q- 9,5kk
Yritä unohtaa täysin ne ajatukset, että keskenmeno liittyisi mitenkään suhun vanhempana! Tokihan sitä ajattelee kaikenlaista, mutta vika ei kyllä ole sussa vaan huonosti kehittymään lähteneessä alkiossa. Olet ihan varmasti tosi rakastava ja huolehtiva äiti, kun kaikesta huomaa että äitiys on sulle niin tärkeää. Kyllä tuostakin tekstistäsi välittyi se rakkaus pikku-Quuta kohtaan tosi selvästi.
Tää nyt on aivan täysin eri asia, kun Noel elää, mut mä ainakin päätin heti etten syytä itseäni sen sydänviasta (tapahtunut joskus rv6 tuntumassa), koska kaikki isot ja pienet epätäydellisyydet on luonnon oikkuja. Teidän pikku alkion luonnon oikku on vaan ollut sen verran iso, että se olisi estänyt kehittymisen. Ja ihan varmasti saatte vielä useamman uuden mahdollisuuden, nyt kun olet todistetusti luomusti raskautunut vastikään, ja teillä on jo täydellisen terve poika siellä kotona. Mä ainakin uskon siihen, vaikka sun usko horjuisi! :)
Toivottavasti en sanonut mitään tahditonta. Ei sitä koskaan ymmärrä täysin toisen kokemuksia, jollei ole ihan vastaavia itsellään. Mutta jaksuja sinne, ja onnea uuteen kotiin!
Kandi
Luin Quu sun kirjoituksen ja porasin täällä, ei tuota vieläkään voi ymmärtää... Mutta pakko oli tulla antamaan sulle voimahali (((((halaa rajusti))))). Kandi kyllä kirjoitti ihan samaa mitä munkin piti, joten en nyt tule toistamaan hänen kirjoituksiaan, mutta sen sanon, että puhuminen auttaa... Ja varmasti tulee olemaan vaikeaa sun siskon kasvavan massun vuoksikin... Muistan ite kuinka sillon kesällä 02, kun sain km:n niin mun yhdellä parhaista ystävistä oli sitten samoihin aikoihin la, ja tiedän kuinka paljon se kirpaisee, vaikka olin (ja olen edelleen) todella iloinen ja onnellinen heidän puolestaan! Ja onhan sekin totta ettei se km tule koskaan unohtumaan...
napero ja touhutaaperoinen
Sydäntä särkee sun puolesta! On varmasti ollut rankkaa viime aikoina. Mutta kyllä ihan varmasti teille suodaan toinenkin pikkuinen aikanaan, eikä km:lla ole mitään tekemistä hyvän äitiyden tai vanhemmuuden kanssa. Vaikka se nyt tuntuu kamalalta ajatukselta niin näin oli tarkoitus käydä, syystä tai toisesta.
Asiaan liittyen, rakas ystäväni sai keskenmenon viime syksynä kun odotin Ainoa viimeisilläni. Hän on nyt uudelleen raskaana ja pelkää tietysti kovasti pienokaisen puolesta kun se km on vielä niin tuore asia. Niin kovasti heillekin toivoisin pikkuista.
Ei sitä tule aina ajateltua, etenkään kun raskautuminen oli helppoa ja raskaus meni hyvin, miten pienestä kaikki on kiinni ja miten suuri ihme on lapsen syntymä.
Haleja paljon Q:lle ja huiskutuksia muillekin, nyt pikkuneiti kaipaa temmellysseuraa.
Karssuli & Aino 7,5kk+
Ihan samaa mieltä olen kuin edelliset, älä itseäsi syytä, se ei missään nimessä ollut sinun vikasi.
Kyllä te vielä lapsia saatte, se on ihan varma. Toivottavasti aika auttaa suruun ja uskallat vielä vauvaa toivoa.
Uskon että on raskasta seurata kun sisko on raskaana, mä muistan sillon kun me aloitettiin meidän " vauvanteko" , niin ihan parin päivän päästä mun sisko ilmoitti olevansa raskaana, se oli kuin märkä rätti päin naamaa. Mulla oli vielä kaikki endometrioosi-epäilyt päällä, olin jonossa laparoskopiaan ja tuntui että ei ollut ketään jolle asiasta puhua, se oli tosi raskasta.
Mä olenkin miettinyt että mitä sun siskolle kuuluu, hyvä että heillä kaikki on hyvin.
Tää nyt oli tällästä jaarittelua, kun kovasti haluaa lohduttaa mutta ei oikein tiedä mitä sanoa... haleja!
Q, täälläkin itku silmässä luin sun tekstiä... Edellä on jo sanottu niin viisaita ja kauniita sanoja, että en osaa oikein muuta lisätä kuin että iso halaus ja kovasti voimia sulle!!! Sydämestäni toivon että pian saatte kokea uuden ihmeen ja saatte pienen rakkaan ihan syliin asti..!
Burde oli käynyt työpaikalla. Mille puolelle olet suuntautunut sh:na jos saan udella, ja minä vuonna olet valmistunut? Meille kaksoistutkintoa suorittaville automaattinen suuntautuminen oli silloin polikliiniseen hoitotyöhön.
Karssulilla oli ollut itsesyytöksiä kun ei kaikki menekään niin kuin pitäisi. Kuulostaa tutulta. Tosin minä en oo sillä tavalla täydellisyyttä tavoitteleva, mutta otan samanlaisia pultteja aina välillä vieläkin.. Mullakin se on jo helpottanut (jossain vaiheessa ajattelin jo että meneekö masennuksen puolelle), mutta ajoittain tulee sellaisia pimeitä hetkiä :/ En osaa selittää. Mutta sellaisia että tuntuu kaikki kovin raskaalta. Tässä yksi päivä aloin huutamaan miehelle Aleksin läsnä ollessa, ja lähdin saman tien toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta totta kai Aleksi oli jo ehtinyt säikähtää ja itki aika isosti. Sitten harmitti ja tuli tosi p***a äiti fiilis. Onneksi tuota ei ole useammin tapahtunut.
Kiva kuulla Karssuli että Ainolla menee hyvin :) Laitan sulle viestiä piakkoin (tänään tai huomenna).
Ope, tuo kaali itsessään varmaan tosiaan aiheuttaa Aleksille ilmavaivoja, vaikka ei allerginen sille olisikaan. Mutta tässä onkin ongelma, A:lle sopii tällä hetkellä peruna, parsa, kesäkurpitsa ja ruusunmarja. Tosi huonosti huolii itse tehtyä peruna-kesäkurpitsasosetta, joten usein tulee annettua kaupan perunaparsaa. Pitäisi pian päästä laajentamaan valikoimaa. Nyt otettiin riisipuuro iltaan, sitä Aleksi on kahtena iltana saanut nyt. Sitten otetaan possu, ja sitten kokeillaan Profylac-maitoa.
Kiva kuulla myös Möröttimen kuulumisia :) Jaksamista väsymyksen kanssa, toivotaan että se siitä pian alkaisi helpottaa!
Kaunis päivä tulossa ja lämminkin, täytyy käydä katsomassa ettei vaunuissa ole liian kuuma jo.
Viipero & Aleksi 6½kk
Kiitokset kauniista sanoistanne! Tänne oli taas mukava palata, kun olette niin ihania!
Meilläkin oli eilen yksien sukulaisten häät. Tosi hienosti meni kaikki, ja quu sekä serkkutyttö touhotti siellä kauheella innolla ympäriinsä. Oli ne kyllä suloisia niissä juhlavaatteissaan! Vähän jännitin etukäteen, että jos quu säikähtää kirkossa urkuja, mutta onneksi niitä ei soitettukaan niin kovaa. Poitsu on nimittäin alkanut pelätä kaikkia kovia ääniä: imuria, ruohonleikkuria, pesukonetta, kuivausrumpua... No, ollaan yritetty antaa " siedätyshoitoa" ja pidetty quuta sylissä tarkkailemassa tilannetta, kun toinen meistä on esim. imuroinut. Ehkä se pikkuhiljaa tottuu niihinkin ääniin. Täällä uudessa kodissa quu on muutenkin herkempi säikähtämään, kun kaikki äänet on niin uusia ja erilaisia.
Miten paljon vietätte muuten aikaa lasten kanssa pihalla ja mitä teette siellä? Me ollaan nykyään jo pariinkin otteeseen pihalla päivisin. Aamupäivällä ennen lounasta ja sitten taas iltapäivällä. Pikku-quu läpsyttelee lapioita ja sen sellaista hiekkalaatikolla, ja tietty syö kaikkea mahdollista ja mahdotonta suu ihan hiekassa. :/ Se on jännä, miten se on jo oppinut päristelemään ihan mahdottomasti, kun löytää hiekkikseltä jonkun traktorin ja alkaa leikkiä sillä. Todellinen pikkumies! :) Keinu tietty on ihan ykkösjuttu ja meidän uudessa pihassa on nyt sellainen ihan pikkuihmisille tarkoitettu " jousitipu" , siis sellainen jolla voi ratsastaa ja keinua. Tänään otin taaperokärryn pihakäyttöön, kun ajattelin, että ulkona on enemmän tilaa ajella. No, johan quu onnistuikin huristelemaan sillä alamäkeen niin lujaa, että lensi nokalleen hiekkaan ja poskessa on nyt siitä hyvästä naarmut. Miten se onkin niin vikkelä, että en millään saa kiinni, vaikka yritän koko ajan kulkea vierellä? Yksi päivä quu muuten pääsi livahtamaan mun valvonnasta ja konttasi pää edellä alas sängystä, huih! Huuto siitä tuli, mutta ei onneksi edes mustelmaa. Äiti taisi säikähtää enemmän kuin poika...
Jenni, joko D kävelee? Queen, mites Liia? En yhtään tiedä mitään kenenkään kuulumisista, paitsi nyt mitä luin tämän viikon pinosta, joten pahoittelen mahdollisia tyhmiä kysymyksiä. Pikku-quu kävelee mun mielestä jo aika hyvin tukea vasten, ei huoju ihan kauheesti enää. Etenkin kengillä askellus on varsin tasapainoista. Nyt quuta voi jo kävelyttää silleen, että antaa vain toisen käden vähän tueksi. Kova hinku sillä olis jo pystyyn kai, kun se lattiallakin menee useimmiten karhukävelyä. Matoilla ja ruoholla yms. kuitenkin konttaa kun ei ole jalkapohjissa niin hyvin pitoa.
Vitsit, Ossen typy on muuten tosi näppärästi lähtenyt jo liikenteeseen! Sielläkin varmaan riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun ei sitä älliä ole vielä niin paljon. Mäkin vähän toivon, että jos toi quu vaikka hillitsis menohalujaan vielä vähän aikaa, niin se älyäis sitten paremmin, että ei kannata mennä hirveetä kyytiä alamäkeen ja päistikkaa alas jostain korkeelta - saatika sitten kävellä ja juosta ties minne!
Imetysjuttuihin en osaa sanoa mitään muuta kuin, että jokainen tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Musta siitä on jo ikuisuus, kun lopetin imetyksen (tosiasiassa vasta 2,5kk), ja nyt imetys tuntuisi jo tosi hassulta ajatukselta, kun ei quu tunnu enää yhtään tissivauvalta. Ehkä kuitenkin tuntuisi, jos olisin koko ajan imettänyt. Joten jättäkää arvostelijoiden kommentit omaan arvoonsa Queen ja muut!
Voi miten kurjalta kuulostaa noi Ainon ja Aleksin allergiat! Miten ne lääkärit ei osaa yhtään auttaa? Eikä me muutkaan tietysti osata mitään kovin viisasta sanoa teidän tilanteeseen, mutta voimia kovasti molemmille perheille!
Ja Queen, voimia sullekin. Liiako nukkui paremmin jo jossain vaiheessa? Toivottavasti ne ajat palaa sitten pian! Mä olisin varmaan zombi, jos nukkuisin vaan 3h yössä!
Siitä puheen ollen, mun pitää vielä tehdä pari juttua ennen kuin meen nukkumaan eli palaan taas myöhemmin asiaan. Sorry kun tää kommentointi on vähän vaikeeta, mutta oon niin ulalla nyt teidän jutuista että menee hetki ennen kuin pääsen taas mukaan kuvioihin.
-Q- ja -q- 9,5 kk
olipa kiva kuulla sinusta ja pikku-q:sta taas! Toki viime aikojen kuulumiset olivat ikävämpiä, mutta ihanaa että olet toipumaan päin. Kokemus oli varmasti kauhea, eikä se poistu mielestä ikinä, mutta toivottavasti jaksatte katsoa tulevaan avoimin mielin. Sitä uutta lastahan ei kukaan voi luvata, mutta mitään pelättävää toivomisessa ei ole. Sehän tässä lapsen toivomisessa niin kamalaa on, kun kukaan ei voi etukäteen kertoa, montako tulet saamaan ja milloin. Kun joku voisikin kertoa, että niin ja niin monen vuoden päästä teillä on niin ja niin monta lasta, olisi varmasti helpompaa hyväksyä ja odottaa, olisi se lopputulema mitä tahansa.
Niin, kuten varmaan aistit, kovasti olen elänyt tunnelmissa mukana ja miettinyt omaa vauvatoivetta. Tottahan se on, että ilman näitä pikkuisia tulevan odottaminen ja etenkin tuollaiset teitä kohdanneet ikävyydet olisivat vielä kamalampia! Mutta isoja haleja teille sinne, ja tosiaankin kiva kun olette taas täällä!
Meillä on tyttö tällä viikolla ottanut harppauksia eteenpäin - nousi nimittäin tänään ensin polviseisontaan, (siis polvien päällä seisoi, onko se polviseisontaa??) ja siitä ponnisti seisomaan lelulaatikkoon nojaten. Yritin kiivaasti kameraa tai kännykkää etsiä, että olisin kuvannut, mutta kännykkä lensi palasiksi lattialle ja kameran käynnistymisen jälkeen typy makoili taas mahallaan lattialla... :) En siis saanut todistusaineistoa miehelle, mutta onneksi mun täti oli todistamassa tapahtunutta, etten ihan vaan kuvitellut. Joten MM:n eiliset ennustukset oli aika lähellä totuutta, kun puhuttiin siitä etten mä usko ton nousevan, mut niin vaan nousee...
Täällä on hirveen kuuma, oon ihan hikinen koko ajan. Ollaan kohta lähdössä katsastamaan huomisten häiden juhlapaikka. Pitäis vissiin neitille jotain ruokaa antaa, kun lounas ei taas maistunut. Yöllä sain ekaa syöttöä lykättyä neljään asti, joten ehkä me tosiaan pikkuhiljaa tästä päästään yhteen syöttöön ja sit muuton jälkeen ehkä jo ihan voidaan luopua yösyönneistä.
Hauskaa perjantai-iltaa kaikille!!
-Osse ja typy 6,5kk
Ihanaa kuulla quieron kuulumisia!! Muut oli kyllä jo niin ihanasti sinulle kirjoittaneet, yhdyn siis muiden sanoihin. ((ISO HALI)) koko perheelle :)
Ossen typyn meno näytti kyllä eilen sellaiselta, että huh huh. Kohta saatte jo juosta perässä :) Neiti kyllä siihen malliin kurottelikin, että arvasin ylösnousun kohta tapahtuvan!
Ei nyt oikein muuta irtoa, kun väsyttää niin kauheasti ja sen takia myös päätä särkee. Ida heräsi viime yönä varmaan 15 kertaa itkemään. Äsken kurkattiin äitini avustuksella Iitukan suuhun ja alhaalla näkyy jotain valkoista. Läpi se ei ole vielä tullut, mutta ehkä nuo yöitkut johtuu siitä?
Ida senkus hytkyy konttausasennossa, kädet lähtisi etiäpäin mutta jalat ei. Vähän väliä myös noustaan istuma-asennosta polvilleen jos vain saa vedettyä itseänsä käsillään...Eilen pää vaan kolisi kun ei tuo neiti ymmärtänyt ettei tuosta sohvapöydän reunalta pääse vielä ylös...
Minä lähden tänään ¿bilettämään¿. Mikä tarkoittaa näin imettävälle kotiäidille sitä, että selvin päin menen kuuntelemaan Paula Koivuniemeä ja katsomaan kun muut juovat minunkin puolesta :) Tekisi mieli perua koko juttu, kun niin väsyttää. Mutta en nyt viitsi kun ei tälläistä tilaisuutta ihan heti tule uudestaan vastaan¿
Mites MiaMikin bileilta sujui? :)
Voi vitsi tuo Ossen typy on taitava! Onnea vaan tytölle ja tietty ylpeälle äidille uudesta taidosta :) Meillä ei vieläkään liikuta kuin peruuttamalla ja kuinka sen taidon voi koskaan oppia kun yhtään ei taas viihdytä lattialla, huoh..
Aleksi on nyt saanut kolmena iltana riisipuuroa (Muksun maidoton riisipuurojauhe). Tuossa aamulla tuli löysähköä pahanhajuista kakkaa ja ilmavaivojaan kovasti itkeskeli ja ähki aamuyöstä. Siis ei voi olla ettei tuokaan sovi :(( Kokeillaan vielä mutta vitsi että masentaa jos riisi ei käy, mitäs sitten.. Meillä siis edelleen vain neljä kasvista ruokavaliossa ja paaaljon tissimaitoa. Tarttis kyllä saada tukevammat sapuskat kehiin.
Ja lisäksi tuosta pojasta on tullut tosi huono syömään soseita, en tiedä mikä on, kun aluksi upposi hyvin mutta nykyään se on taistelua..
Meen nyt tv:n ääreen, masentaa...
Viipero & Aleksi 6½kk
Ohoh, Aino veteli aamupuuroa iison annoksen (Ainoksi :) ) ihan vinkumatta ;)) Ja yönkin nukkui kohtalaisesti... Illan nukkumaan meno olikin sitten jotain ihan muuta jälleen. Kadehdin Amya, joka oli saanut Emmin nukahtamaan omaan sänkyyn! Mä just aamulla sanoin miehelle, että sitten kun pinnasängyn pitäis ton meidän Tää-tää-tään oppia sinnekin jollain lailla nukahtamaan... On meinaan oletettavasti aikas haastavaa yrittää kipata sitä sinne syvälle suoraan uniasentoon ;) Eilen illalla sit ajattelin aloittaa " nukuttamisen" hyvissä ajoin, yhdeksän maissa. Neiti sit lopulta alkoi ennen kymmentä huutaa kurkku putkella, vaikka oli ihan sylissä. Jotenkin se huuto kuullosti ihan samalta, kuin aikoinaan pienenä kun oli vatsa iltaisin tosi kipee... Ja pari kertaa ainakin Aino havahtui huutamaan jo rauhoittuttuaan ja nukahdettuaan :( Lopulta mä aloin jo itekin itkeä, kun pienellä oli kurja olla... Onneksi mies otti sit kanniskelu & rauhoitusvuoron!
Mä alan kyllä vahvasti epäillä tota maitoa... Maissikin voi olla syynä, koska aikanaan kun ekoja maistiaisia maisteltiin, tuntui ettei se sovi. Sittemmin on syöty maissia muun mössön joukossa tyyliin 1 osa maissia 4-5 osaa muuta, ja hyvin on toiminut, eli ei oo tullu oireita. Viipero muuten, meilläkin noi kaalit aiheuttaa helposti ilmavaivoja, mutta sekä kukka- että parsakaalia Aino sietää pieniä määriä samoin kuin tota maissia. Kukkakaalia tosin ehkä vaan ½ jääpalakuutiota kerrallaan ;) Mut harvoinpa sitä itekään puolet ateriasta pelkkää kaalia söisi!!! Kyllä siitä itellekin helposti ilmavaivoja ja mahakipuja tulis!!!
Emmille synttärionnea!!!
Jatkan taas toisella kertaa, Aino vaatii palvelua ;)
t. Ope ja Aino 7 kk