Olenko ainoa, joka ei välitä muiden mielipiteistä?

osan tuosta piirteestä. Minä taas pahoitan useinkin mieleni toisten sanomisilla tai sanomatta jättämisillä.

tekee elämästä paljon helpompaa. Suosittelen kokeilemaan. ap

ajattelen, että toinen on kypsymätön ja ajattelematon. Joko sanon takaisin mielipiteeni tai olen ihan vain hiljaa. Hiljaisuus voi olla tehokas tapa saada viesti perille, jos vastaanottajalla kapasiteettia. Jos taas ei ole, miksi tuhlaisin aikaani selittelyihin. ap

Minä vaihdoin jossain vaiheessa aika totaalisesti käsitystäni elämästä. Aikaisemmin mulla oli pyrkimys jonkinlaiseen täydelliseen maailmaan ja pyrin aikaansaamaan kaikenlaisia pysyviä rakenteita. Mielessä oli joku hetki x, jolloin istun täydellisessä omakotitalossani täydellisen perheeni seurassa, siemailen kahvia parhaista posliineistani joita on säästelty juuri tätä hetkeä varten ja siitä eteenpäin kaikki on täydellisestä.



Nykyään olen ryhtynyt hyvien hetkien keräilijäksi. Kaikki asiat saa olla ihan päin helvettiä, mutta siellä keskellä voi silti olla hyvä hetki poimittavaksi.

paineita myös muita ihmisiä ja näiden hyväksyntää kohtaan ;).

ilmoitan, että heidän mielipiteensä on yhdentekevä.

Ja todellakin jos mehiläiset katoavat, sitten kasvit ja eläimet...on turha jäädä odottamaan sitä täydellistä hetkeä. Tosin lapsi auttaa siinä hyvien hetkien luomisessa keskellä kaaosta. Yksin nuorempana ei ollut helppo psyykata itseään nauttimaan yksittäisistä hetkistä, puhumattakaan että olisi ihan vain nauttinut ilman psyykkausta. ap

Vois helpottaa elämää, jos kerran ärsyttää. Tarviiko sitä kaikkea sanoa mitä sylki suuhun tuo. Viisautta peliin...

muita kohtaan halveksuva tai ei kunnioittaisi muiden mielipiteitä. Tietenkin kunnioitan niin kauan kun eivät ala niitä kurkustani alas työntämään tai arvostelemaan minua joko selän takana tai päin kasvoja. Ihmiset ajattelevat esim. kasvatusasioista eri tavoin, puolestani naapurin täti saa kasvattaa lapsensa kuten haluaa. Tietenkin jos lapsi satuttaa omaani tms. sanon siitä. ap

Sellainen kasaantuu ihmisen sisään ja tekee masentuneeksi jos ei sano mitä ajattelee. Monilla ihmisillä kun tuntuu olevan sellainen luulo, että ovat maailman napoja. Minusta on ystävällistä ja reilua korjata tämä harhaluulo ennen kuin henkilö ehtii nolata itseään enemmän.

Ja minä en oikeastaan pidä ihmisistä, joten minusta on vain hauskaa seurata heidän järkyttyneitä ja epäuskoisia ilmeitään kun joku ei olekaan samaa mieltä kuin he.

Mutta sitten alkaa ärsyttää se kun suututaan. Se on niin turhaa ja ikävystyttävää. Ihan kuin minä olisin syyllinen siihen, että he ovat virheellisiä. Niinhän me kaikki ollaan. Luuliko ne olevansa jotenkin todellisen maailman ulkopuolella?

9

Vierailija:

Vois helpottaa elämää, jos kerran ärsyttää. Tarviiko sitä kaikkea sanoa mitä sylki suuhun tuo. Viisautta peliin...

olen oppinut vanhempana sanomaan myös takaisin, ystävällisesti. Nuorempana en voinut kun ääni alkoi vinkua oudosti kiihtymyksestä, koska suututti. ;-) Silloin käytin sitten tuota hiljaisuutta vastauksena. ap

Sellainen kasaantuu ihmisen sisään ja tekee masentuneeksi jos ei sano mitä ajattelee.

Olen koko ikäni ollut tälläinen " oman tien tallaaja" ja pitänyt puoliani. Vasta nyt kun sain nuorella iällä lapsen, ihmiset ovat alkaneet keksiä että luonteeni johtuu siitä että olen jotenkin " kovis" kakara tms. :D En todellakaan luule tietäväni kaikkea kaikesta, mutta en noudata muiden ohjeita. Asiantuntijoita kuuntelen, mutten tee kaikkea pilkuntarkasti. Etenkin vanhempia ihmisiä ärsyttää tyylini tehdä asiat omalla tavalla, kauhea häly nousi tässä kyläpahaisessa kun emme kastaneet lastamme (kumpikaan meistä vanhemmista ei kuulu kirkkoon) emmekä pyytäneet edes siviilikummeja. Sekin on aivan järkyttävää että vaatteiden värit eivät määräydy sukupuolen mukaan ja että päivärytmeihin saattaa tulla joskus muutoksia ;).

Lukiessani näitä kommentteja, tuli vain mieleen, että vaarana on vain, että sitä tulee liian itsekkääksi. Se hiekkalaatikolla istuva toinen äitikinhän voi olla se ' asiantuntija' . On hyvä oppia kuuntelemaan mitä toiset ihmiset sanovat, eikä vain ajatella, että vain minä ja ' älykkäät ns. koulutetut asiantuntijat' ovat aina oikeassa.

en jaksa mäkään piitata muiden mielipiteistä. parhaani yritän, kannan vastuuni, ajattelen asioita omilla aivoillani- en edes tyydy mihinkään yleiseen mielipiteeseen. Se riittäköön.



Olen monta kertaa yllättynyt siitä kuinka yksinkertaisia, pelkureita, laiskoja monet on.



Seurataan vaan yleisiä mielipiteitä ja keskitytään johonkin täysin typerään elämänsisältöön; kuten kommentoimaan julkisuuden ihmisiä ja televisio-ohjelmia. aika mahdotonta ottaa edes todesta kaikenmaailman tyhjänpuhujien mielipiteitä.

Jos kyseessä on ihminen jota arvostan erityisesti, hänen sanansa kyllä vaikuttavat- pienin varauksin kylläkin.

Olen aina ollut tällainen. On paljon helpompaa elää, kun ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä. Otan toiset ihmiset huomioon, olen ystävällinen jne. Mutta minua ei hetkauta minnekään, jos joku arvostelee minua tai tapaani tehdä asioita. Minä olen tällainen kuin olen ja teen näin.



Tämä ei tarkoita, että pitäisin itseäni kaikkitietävänä. Jos hoksaan, että joku tekee asiat helpommin, paremmin, niin olen heti valmis myöntämään, että näin on ja yritän omaksua tuon toimintatavan. Kuuntelen myös suodattaen asiantuntijoiden ohjeita jne.

uskon ja luotan omaan harkintakykyyni asiassa kuin asiassa. Kunnioitan myös muiden oikeutta mielipiteisiinsä.

Ja olen ollut tällainen lapsesta asti, äitini mukaan. Minulle on turha kenenkään tulla sanomaan, miten asiat pitäisi tehdä. Teen kaiken niin kuin itse parhaaksi katson, ja joskus menee metsäänkin, eli opin kantapään kautta. Anopille olen ihan kauhistus ollut siitä asti, kun esikoinen syntyi, kun en totellutkaan hänen neuvojaan vauvan hoitoon liittyvissä asioissa. Neuvolassakin minua katsottiin kieroon, kun 19 vuotta sitten esikoisen saatuani päätin täysimettää häntä puoli vuotta. Siihen aikaan se oli aivan tavatonta. Vielä kauheampaa oli tuolloin taaperoimetys ja lapsen yösyötöt yli vuoden ikäiseksi.



Lapseni ovat samanlaisia. He pukeutuvat jokseenkin erikoisesti, leikkauttavat hiuksensa oman mieltymyksensä mukaan ja värjäävät niitä, ottavat läväreitä ym. eivätkä välitä siitä, mitä vanhemmat sukulaiset siihen sanovat. Itse kannustan heitä itsenäisiin päätöksiin ja muodostamaan asioista omat mielipiteet.

että paha mieli tulee mullaki sanomisista...vaikka päällepäin sitä en koskaan näytä. koita siinä sitten olla ystävä ystävälle vaikka tä' mä loukkaa jatkuvasti sanomisillaan.



tiedän mnun ystävällä on hiukan tunnevammaisuuden piirteitä...ihana ihminen mutta jotenkin ihmeellisesti osaa loukata sanomisillaan useita ihmisiä, lapsistanikin puhuu välillä todella törkeästi...



nyt olen tietóisesti ruennut olemaan vähän etäisempi kyseisen ihmisen kanssa