MIksi niin monella on joku "velvollisuudentunto" huolehtia vanhemmasta?

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Vanhainkodit on sitä varten.

Ilo kannattaa sellaista mihin itsekin joutuu sitten aikanaan. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet pitävät ihan oikeasti vanhemmistaan, tämä voi olla sinulle ihan vieras käsite, on edelleen ihmisiä, jotka haluavat toisille hyvää ja hoitavat mieluummin itse, kun sysäävät muiden välinpitämättömien vastuulle.

Yleinen edunvalvoja ei ole mikään henkilökohtaien avustaja tai kotihoitaja, vaan katsoo, että laskut tulevat maksetuiksi ja omainen voi olla edelleen lämmin omainen.

Todennäköisesti se henkilö, joka hakee vanhempansa yleiseen edunvalvontaan, ei hoida vanhempaansa muutenkaan. Tuo laskimen maksaminen on se helpoin homma.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi avaa suunsa hän kodistaan. 

??

Vierailija kirjoitti:

Aika harvassa lienee aikuistuneet lapset, jotka suhtautuvat noin kylmästi vanhempiinsa, onneksi niin.

Sen sijaan hyvin monet vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä lapsistaan. Lapsilla on työt ja perheet hoidettavanaan. Vanhus voi vielä irtisanoa kaikki sovitut kotihoidonkäynnit. 

Jatkuva kierre sairaalan ja kodin välillä. Lopulta vanhus kaatuu kotonaan ja seuraava kaatuminen väliaikaisella paikalla hoitokodissa. Vanhuksesta tulee kävelykyvytön, jonka jälkeen on 6 kk hoitokodissa ennen kuolemaansa. 

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Vanhainkodit on sitä varten.

Oletko huomannut, että monet kunnat ovat sulkeneet omat vanhainkotinsa jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvassa lienee aikuistuneet lapset, jotka suhtautuvat noin kylmästi vanhempiinsa, onneksi niin.

Niin, etenkin jos välit ovat normaalin hyvät. Ja kysymys on vain siitä ettei viitsi nähdä vaivaa. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että ihmiset ei tule ajatelleeksi tai oikeasti nähneet miten vanheneminen vaikuttaa meihin kaikkiin.  Pitäisi ymmärtää että avun tarve kasvaa ja normaali reaktio on, että ihmiset haluaa pitää huolta toisistaan ja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Haepa ap se edunvalvoja. Jouduin tämän tekemään yhden yksinäisen ihmisen vuoksi. On kyllä aika vaativat kriteerit, että virallisen edunvaljon saa.😅

Eikä kunnan edunvalvoja tee mitään. Varsinkaan valvo etua. 

Masentavaa, kun täällä jengi heittää aivan typeriä kommentteja tietämättä yhtään mitään.

Koska olen äidilleni ikuisesti kiitollinen kaikesta siitä, mitä hän työssäkäyvänä yksinhuoltajana teki minun eteeni. 
Niukkuudesta ponnistettiin eteenpäin työtä tehden ja maltillisesti kuluttaen. Nyt on sitten varakkaampaa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvassa lienee aikuistuneet lapset, jotka suhtautuvat noin kylmästi vanhempiinsa, onneksi niin.

Sen sijaan hyvin monet vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä lapsistaan. Lapsilla on työt ja perheet hoidettavanaan. Vanhus voi vielä irtisanoa kaikki sovitut kotihoidonkäynnit. 

Jatkuva kierre sairaalan ja kodin välillä. Lopulta vanhus kaatuu kotonaan ja seuraava kaatuminen väliaikaisella paikalla hoitokodissa. Vanhuksesta tulee kävelykyvytön, jonka jälkeen on 6 kk hoitokodissa ennen kuolemaansa. 

Ja kukaan ei voi muuttaa?

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009570760.html

Onnea tavoitteellesi. Päätin joskus, että tilanteen vaatiessa pelastan äidin sieltä ja hommaan hänet turvaan, ellei kykene huolehtimaan itsestään. Näin sitten tapahtuikin. Jonkinlaista yhteyttä kannattaa pitää, jotta pysyy kärryillä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi avaa suunsa hän kodistaan. 

???????????

.
Luulen, että se velvollisuudentunne on myös alistamista lapsuudesta asti. Jos odotus on tehdä koko ajan vanhempien tahdon ja odotuksien mukaisesti se ei ikinä häviä, jos vanhemmat eivät osaa päästää lapsistaan irti silloin kuin olisi aika itsenäistyä ja kasvaa aikuisiksi.  Siihen kuuluu syyllistäminen, johon aikuinen  lapsi jää helposti kiinni. On myös olemassa addiktio vanhuksia kohtaan.Ei osata olla pois silloin kun olisi mahdollisuus olla pois, vaan rampataan varmistamassa varmistamisen päälle. 
En minäkään vaihtanut vanhempieni vaippoja, vienyt suihkuun saati siivonnut heidän kotiaan. Se oli aivan selvää, vaikka rakastin vanhempiani ja he olivat älykkäitä, kiinnostavia persoonia loppuun asti.
En käsitä miten vanhusten hoivaaminen ja rakkaus olisivat synonyymeja. Äitini ei olisi ikinä hyväksynyt meitä lapsia näkemään häntä alasti ja hän koki myös olevansa itsenäisempi hoivakodissa sekä saavansa sieltä myös ikäistään seuraa. Äiditkään eivät aina jaksa lapsiaan olipa äiti miten vanhus tahansa. Hän tosin oli vahva persoona ja muutakin kuin äiti.

Kannattaa muistaa, että aikuisella ei ole lojaliteettivelvoitetta omin vanhempiaan kohtaan, ja on tervettä eriytyä omista vanhemmistaan (ts. katkaista se henkinen napanuora). 

Suomessa elää paljon sellaisia aikuisia, jotka eivät ole terveellä tavalla eriytyneet omista vanhemmistaan, vaan heissä roikutaan syyllisyyden, sinisilmäisen lojaalisuuden tai katkeruuden kautta. Näistä voi jo aikuisena päästää irti.

Tämä on ikävän yleistä nykyään, on sitte kyse omasta vanhemmasta tai lapsesta, niin ei vois vähempää kiinnostaa kun siitä on vaivaa enkä minä pääse toteuttamaan itseäni joka päivä 24/7. Vanhukset kuolee yksinäisyyteensä ja lapset vetää huumeita ostarilla.

Jotenkin se ääretön itsekkyys ja välinpitämättömyys kenestänkään läheisestäkään (edes omasta lapsesta tai äidistä/isästä) on monesta se nykyajan normi.

Ei se edunvalvoja ole mikään kotiapu.

Mä olen päättänyt jo ajat sitten että saavat huolehtia ihan itse itsestään tai sitten ostavat palveluja. En ole mitään velkaa niille. Ovat halunneet viettää mahd. paljon aikaa aina kahdestaan. Lapset ja lapsenlapset tuntuu olevan vain 'riesa' joita nähdään pikaisesti kerran pari vuodessa. Miksi ihmeessä näkisin vaivaa heihin jatkossa? Autan mieluummin uuden miesystävän vanhempia jotka ovat olleet mukavia minulle ja lapselleni, jos vielä sitten aikanaan olen tässä suhteessa. N40+

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että aikuisella ei ole lojaliteettivelvoitetta omin vanhempiaan kohtaan, ja on tervettä eriytyä omista vanhemmistaan (ts. katkaista se henkinen napanuora). 

Suomessa elää paljon sellaisia aikuisia, jotka eivät ole terveellä tavalla eriytyneet omista vanhemmistaan, vaan heissä roikutaan syyllisyyden, sinisilmäisen lojaalisuuden tai katkeruuden kautta. Näistä voi jo aikuisena päästää irti.

Ihan samalla tavalla kyllä elää aikuisia jotka kokevat että heillä on joku valvollisuus auttaa ja rahoittaa lastaan vielä senkin jälkeen kun tämän on jo täysikäinen ja pitäisi hoitaa omat asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikävän yleistä nykyään, on sitte kyse omasta vanhemmasta tai lapsesta, niin ei vois vähempää kiinnostaa kun siitä on vaivaa enkä minä pääse toteuttamaan itseäni joka päivä 24/7. Vanhukset kuolee yksinäisyyteensä ja lapset vetää huumeita ostarilla.

Jotenkin se ääretön itsekkyys ja välinpitämättömyys kenestänkään läheisestäkään (edes omasta lapsesta tai äidistä/isästä) on monesta se nykyajan normi.

jos omat vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lasta kohtaan, tulisiko aikuisena vielä ”kiitokseksi” tästä kohtelusta hoivata näitä pask*aisia?

Mahdollinen perintö kuitenkin kiinnostaa, sitten kun on sen aika vai lahjoitatko sen kenties valtiolle/yhteiskunnalle, koska ovat hoitaneet vanhempasi...