Lue keskustelun säännöt.
Hassua miten oivalsin tämän vasta. Jos jonkun seurassa on hyvä olla ja jopa kokee rakastuneensa, niin sen ei tarvitse johtaa mihinkään.
09.07.2026 |
Olen ihastunut useita kertoja elämäni varrella. Monesta niistä muototui jonkinlainen suhde, tapailusuhde tai jopa parisuhde. Sehän on ollut ihan oletuksena, että jos ihastuu ja vastapuoli osoittaa myös kiinnostusta niin mieli ja opitut yhteiskunnalliset tavat jo suorastaan vaativat, että sen pitäisi johtaa johonkin tai sitten katkaista kokonaan, ns. "unohtaa" ja siirtyä seuraavaan.
Olen ollut nyt aika voimakkaasti ihastunut erääseen ihmiseen ja tuntenut ihan valtavaa turhautumista koko sen ajan mitä olen ollut ihastunut tähän ihmiseen. Sillä hän antaa vastavuoroisesti myös selvästi käytöksellään ymmärtää, että hänkin pitää minusta. Joka on ollut ihanaa, yhteys on ollut erittäin mielenkiintoista välillämme. Olen kuitenkin tehnyt päässäni ongelman tästä, sillä tavalla, että olen suorastaan päässäni vaatinut, että tämän pitäisi johtaa johonkin tai sitten lakkaan olemasta tämän ihmisen lähellä. Vasta ymmärsin, ettei mitää todellista ongelmaa edes ole. Ei ole mitään mitä minun pitäisi mielessäni vaatia tältä ihmiseltä tai suhteelta. Todellisuudessa tämä saa olla mitä se on ja se sitten jatkuu luonnollisella tavallaan miten vain.
Ei minulla aiemmin ollut ollenkaan tällaista ajatusta tai autuutta asian suhteen. Yhtäkkiä ymmärsin, että kaikkihan on oikeasti todella hyvin ja minulle oli tärkeää oivaltaa se, että yhteys saa soljua vapaasti ja tahdonkin, että se pysyy aitona ja sellaisena kuin se luonnostaan on.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kun sä ymmärrät vielä sen symbolisen puolen että sillä koko asialla ei välttämättä ole mitään tekemistä edes sen toisen ihmisen kanssa, sä oot ymmärtäny jotain todella syvää elämästä ja itsestäs. Se toinen voi olla katalysaattori sille mihin sua itseäs kutsutaan. Olen kirjoittanut tästä monesti. Sua kutsutaan soturin tielle etkä sä välttämättä edes osaa pistää palasia yhteen ja hypätä.
Mikä on soturin tie?
-eri
Hyvä kysymys. Lyön vetoa, ettei tuon kirjoittaja osaa siihen vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta tosiaan. Usein vaadimme toisilta liikaa ja odotamme että toiset tuovat elämään sen onnen. Mut kaikki lähtee itsestä ja sisäisestä rauhasta sielussa ja sydämessä. Aikanaan odotin liikaa ihmisiltä ja petyin. Nykyään en odota. Kas elämä on helpompaa. Se tulee mikä tulee. Aikanaan kaikki selviää tapahtuuko jotain vai onko vain ystävyyttä. Mikään ei väkisin tule. Ei rakkaus ainakaan. Olemme vapaita sieluja.
Tämä rauha kestää niin kauan kuin oletat hänen valitsevan sinut kumppanikseen tai "ystäväkseen". Jos luonnollisesti suhde menee kohti eroamista, niin tuskin olisit niin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä rauha kestää niin kauan kuin oletat hänen valitsevan sinut kumppanikseen tai "ystäväkseen". Jos luonnollisesti suhde menee kohti eroamista, niin tuskin olisit niin tyytyväinen.
Ei kyllä minä olen hyväksynyt täysin sen, ettei meistä tule koskaan välttämättä tämän läheisempiä eikä tarvitsekaan tulla. Minusta on ihanaa, että olen saanut tutustua tähän ihmiseen ja että olen oppinut itsestäni hänen myötä paljon sekä saanut muutenkin parantavia kokemuksia sisäisesti. Ehkä se oli tarkoituskin. Toivon hänelle ja itselleni pelkästään hyvää, mitä ikinä tässä tuleman pitää. Ap
Ei se ystävyys varmaan haittaa, mutta ystävien paneminen voi haitata parisuhteessa.