Miksi yhteishuoltajuus?

Koska lasten äidistä on mahdoton nykyisellä lainsäädännöllä päästä kokonaan eroon.

Ikävä, että vanhemmat ovat usein itsekkäitä. Unohdetaan se lapsen oikea etu. Jos tuon vanhemmat ymmärtaisi niin ei olisi ongelmia. 

Viikko-viikko systeemi ja äidille yksinhuoltajuus? Isä ei saa edes Wilmaan käyttöoikeuksia, onko tässä lapsen etu kyseessä?

Ex olisi halunnut tämän järjestelyn. LV ei suostunut.

Minulle olisi käynyt mikäli lapsi minulla, isällä ainoastaan joka toinen vkonloppu.

Yleensä siksi, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Liian moni, erityisesti äiti, vieraannuttaa lapsia toisesta vanhemmasta jo yhteishuotajuudessa, yksinhuoltajana se olisi vielä helpompaa. Jos lasten asioiden hoito ei onnistu sovussa, niin pääsääntöisesti syytä on molemmissa osapuolissa. Ei tietenkään aina, mutta useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siksi, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Liian moni, erityisesti äiti, vieraannuttaa lapsia toisesta vanhemmasta jo yhteishuotajuudessa, yksinhuoltajana se olisi vielä helpompaa. Jos lasten asioiden hoito ei onnistu sovussa, niin pääsääntöisesti syytä on molemmissa osapuolissa. Ei tietenkään aina, mutta useimmiten.

 

Kysymykseni onkin, miksi mennään yhteishuoltajuuteen, jos lähtökohtaisesti asioiden hoito ei onnistu? Jos on niin riitaiset välit, että toisen puhelut on estetty ja soitellaan poliiseja, jos toinen yrittää tulla juttelemaan lasten asioista? Tai jos ei ole luottamusta. Jos se isä tai äiti juo, kun lapset ovat hänellä tai ties kenellä, miksi ne lapset annetaan sinne?

Yksinhuoltajuus on ehdottomasti paras muoto vieraannuttamiseen. Kokemuksesta voin kertoa että toimiin erittäin hyvin. 

Vanhemmuus ei lopu eroon. On aina surullista, kun lapsiperhe eroaa. Ero on lapsellekin suuri koettelemus. Vanhemmuus ei koskaan lopu eroon.

Itse pidän järkyttävänä sitä, että että eron jälkeen toinen vanhempi on lapsensa kanssa esim vain joka toinen viikonloppu. Myöskään viikko-viikko systeemiä en ymmärrä. 

Meilläkin tuli ero, kun ex hairahti toiseen. Ero oli suuri järkytys minulle ja lapsille. Päätettiin kuitenkin tietysti tehdä lasten edun mukaisesti asiat. Sovittiin asiat ilman lastenvalvojaa. Meillä on yhteishuoltajuus, en maksa elatusmaksuja. Äiti on ns lähivanhempi. Tapaamissopimus meillä on vapaa, asumme ex:n kanssa n 1 km päässä toisistamme. Lapset saavat tulla ja mennä molempien vanhempien luona vapaasti. Käytännössä noin 50/50 ovat meillä molemmilla. Lomat ja reissut sovitaan, kummallakin vanhemmalla on mahdollisuus myös lähteä omille reissulle, on aina saatu sovittua nämä. Lasten ostokset ja harrastukset rahoitetaan yhdessä. Lapsilisä menee äidille, josta osa menee lapsille säästöön.

Meille tämä oli ainoa mahdollinen tapa toimia mahdollisimman hyvin lasten parhaaksi. Ja homma toimii, kun sen laittaa toimimaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siksi, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Liian moni, erityisesti äiti, vieraannuttaa lapsia toisesta vanhemmasta jo yhteishuotajuudessa, yksinhuoltajana se olisi vielä helpompaa. Jos lasten asioiden hoito ei onnistu sovussa, niin pääsääntöisesti syytä on molemmissa osapuolissa. Ei tietenkään aina, mutta useimmiten.

 

Kysymykseni onkin, miksi mennään yhteishuoltajuuteen, jos lähtökohtaisesti asioiden hoito ei onnistu? Jos on niin riitaiset välit, että toisen puhelut on estetty ja soitellaan poliiseja, jos toinen yrittää tulla juttelemaan lasten asioista? Tai jos ei ole luottamusta. Jos se isä tai äiti juo, kun lapset ovat hänellä tai ties kenellä, miksi ne lapset annetaan sinne?

 

Kuinka ratkaistaisiin, kumpi saa yksinhuoltajuuden, jos yhteishuoltajuus ei onnistu? Jos siis ajatellaan viikko-viikko-tilannetta, missä kummallakaan vanhemmilla ei ole sellaisia ongelmia että lapsilla ei olisi turvallista olla heidän luonaan.

Kyllähän yhteishuoltajuus tarkoittaa jatkuvaa yhteydenpitoa lapsen asioissa entiseen puolisoon, tiedän tämän omasta kokemuksestani. Milloin pitää setviä jotain kouluasiaa, sopia harrastuksiin liittyvistä asioista tai vaikka harrastusvälineiden hankinnasta, ihmetellä kenen luona luistimet nyt ovat kun ne huomenna kouluun tarvitaan jne. Tämä ei todellakaan olisi mahdollista, jos vanhempien välit eivät olisi hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän yhteishuoltajuus tarkoittaa jatkuvaa yhteydenpitoa lapsen asioissa entiseen puolisoon, tiedän tämän omasta kokemuksestani. Milloin pitää setviä jotain kouluasiaa, sopia harrastuksiin liittyvistä asioista tai vaikka harrastusvälineiden hankinnasta, ihmetellä kenen luona luistimet nyt ovat kun ne huomenna kouluun tarvitaan jne. Tämä ei todellakaan olisi mahdollista, jos vanhempien välit eivät olisi hyvät.

Riippuu tilanteesta. Ei tuollainen jatkuva yhteydenpito ole hyväksi, jos on erottu ja jatkettu elämää. Tuossa tapauksessa on parempi tehdä kunnon sopimukset asioista, jotta vältytään jatkuvilta yhteydenotoilta.

Eroni jälkeen minulla oli exän kanssa yhteishuoltajuus. Ex livisti, joten hoidin kaiken sitten yksin. Tosin en missään nimessä olisi halunnut olla tekemisissä exän kanssa. Kaikki olisi vain pitänyt tarkkaan parerilla sopia etukäteen. Exään ei oikein voinut luottaakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siksi, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Liian moni, erityisesti äiti, vieraannuttaa lapsia toisesta vanhemmasta jo yhteishuotajuudessa, yksinhuoltajana se olisi vielä helpompaa. Jos lasten asioiden hoito ei onnistu sovussa, niin pääsääntöisesti syytä on molemmissa osapuolissa. Ei tietenkään aina, mutta useimmiten.

 

Kysymykseni onkin, miksi mennään yhteishuoltajuuteen, jos lähtökohtaisesti asioiden hoito ei onnistu? Jos on niin riitaiset välit, että toisen puhelut on estetty ja soitellaan poliiseja, jos toinen yrittää tulla juttelemaan lasten asioista? Tai jos ei ole luottamusta. Jos se isä tai äiti juo, kun lapset ovat hänellä tai ties kenellä, miksi ne lapset annetaan sinne?

 

Kuinka ratkaistaisiin, kumpi saa yksinhuoltajuuden, jos yhteishuoltajuus ei o

Viimesijassa käräjäoikeus ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siksi, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Liian moni, erityisesti äiti, vieraannuttaa lapsia toisesta vanhemmasta jo yhteishuotajuudessa, yksinhuoltajana se olisi vielä helpompaa. Jos lasten asioiden hoito ei onnistu sovussa, niin pääsääntöisesti syytä on molemmissa osapuolissa. Ei tietenkään aina, mutta useimmiten.

 

Kysymykseni onkin, miksi mennään yhteishuoltajuuteen, jos lähtökohtaisesti asioiden hoito ei onnistu? Jos on niin riitaiset välit, että toisen puhelut on estetty ja soitellaan poliiseja, jos toinen yrittää tulla juttelemaan lasten asioista? Tai jos ei ole luottamusta. Jos se isä tai äiti juo, kun lapset ovat hänellä tai ties kenellä, miksi ne lapset annetaan sinne?

 

Varmaankin siksi, että siihen ei tarvitse erikseen mennä, kun siinä ollaan jo.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus ei lopu eroon. On aina surullista, kun lapsiperhe eroaa. Ero on lapsellekin suuri koettelemus. Vanhemmuus ei koskaan lopu eroon.

Itse pidän järkyttävänä sitä, että että eron jälkeen toinen vanhempi on lapsensa kanssa esim vain joka toinen viikonloppu. Myöskään viikko-viikko systeemiä en ymmärrä. 

Meilläkin tuli ero, kun ex hairahti toiseen. Ero oli suuri järkytys minulle ja lapsille. Päätettiin kuitenkin tietysti tehdä lasten edun mukaisesti asiat. Sovittiin asiat ilman lastenvalvojaa. Meillä on yhteishuoltajuus, en maksa elatusmaksuja. Äiti on ns lähivanhempi. Tapaamissopimus meillä on vapaa, asumme ex:n kanssa n 1 km päässä toisistamme. Lapset saavat tulla ja mennä molempien vanhempien luona vapaasti. Käytännössä noin 50/50 ovat meillä molemmilla. Lomat ja reissut sovitaan, kummallakin vanhemmalla on mahdollisuus myös lähteä omille reissulle, on aina saatu sovittua nämä. Lasten ostokset ja harrastukset rahoi

Joskus se ero voi olla ihan hyvin asia eikä siinä välttämättä ole mitään surullsta. Esimerkiksi meillä kodin ilmapiiri parani huomattavasti kun äiti erosi arvaamattomasti käyttäytyvästä isästä. Eron jälkeen kotona oli turvallista ja sellaista ns. normaalia kotielämää, ei tarvinut kävellä munankuorilla ja varoa yhden raivareita.

Surullista olisi ollut jos olisi koko lapsuus tarvinut varoa ja pelätä kotona.

"Miksi te silti sovitte niitä yhteishuoltajuussopimuksia? Työskentelen itse lastensuojelussa ja näitä riitoja tuotaisiin tänne meille loputtomiin. "

Jos oikeasti työskentelisit lastensuojelussa tietäisit hyvin, että itse te tartutte tavallisten perheiden asioihin ja sotkeudutte niihin, pakotatte huostaanoton uhalla perhetyöhön, yhteishuoltajuuksiin ja määräilette miten asioita pitäisi hoitaa.

Yhteishuoltajuutta te jankutatte, ja sitä, että nyt lapsella on kaksi kotia, vaikka tosiasiassa toinen osapuoli hoitaisi lasta  99% yksinään, huoltaisi, hoitaisi, veisi kouluun, lääkäriin, ruokkisi, vaatettaisi ja toinen lähinnä vain pistäisi hanttiin, tekisi kiukuspäissään perättömiä lasuja ja vaatisi lähihuoltajuutta vain saadakseen isommat tukirahat.

Lastensuojelu saisi keskittyä oikeasti ongelmatapauksiin, juoppojen ja narkkiksien riitaperheisiin sun muihin ja jättää tavallisten ihmisten ns. eroristiriidat rauhaan, jotta ei tarvitsisi väkisin lastensuojelun "avun" pelossa alistua kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Viimesijassa käräjäoikeus ratkaisee.

Millä perusteilla käräjäoikeus ratkaisee? Pahoin pelkään, että oletuksena olisi yksinhuoltajuus äidille, mikä on todella väärin lapsia ja isää kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko systeemi ja äidille yksinhuoltajuus? Isä ei saa edes Wilmaan käyttöoikeuksia, onko tässä lapsen etu kyseessä?

Ex olisi halunnut tämän järjestelyn. LV ei suostunut.

Minulle olisi käynyt mikäli lapsi minulla, isällä ainoastaan joka toinen vkonloppu.

Meillä on viikko-viikko, mutta lasten isä ei ole edelleenkään ottanut Wilmaa käyttöön, vaikka lapset ovat jo yläkoulussa. Miten yhteishuoltajaisän saisi pakotettua hoitamaan lapsille muutakin kuin katon pään päälle ja ruuan joka toinen viikko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimesijassa käräjäoikeus ratkaisee.

Millä perusteilla käräjäoikeus ratkaisee? Pahoin pelkään, että oletuksena olisi yksinhuoltajuus äidille, mikä on todella väärin lapsia ja isää kohtaan. 

Sen mukaan, kuka lapsia ja lasten asioita pääasiassa on hoitanut. Selviää ihan kyselemällä kysymyksiä vanhemmilta. Ei riitä, että toistelee olevansa osallistuva vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimesijassa käräjäoikeus ratkaisee.

Millä perusteilla käräjäoikeus ratkaisee? Pahoin pelkään, että oletuksena olisi yksinhuoltajuus äidille, mikä on todella väärin lapsia ja isää kohtaan.

Lapsen edun perusteella. Kumpi hoitanut ja huolehtinut lapsen asiat. Yleensä se on äiti. Isät eivät osaa tai halua osata. Näin se menee.

Toisaalta sillä ei oikeastaan merkitystä ole kuin passin hankintaan ja pankkitilin avaamiseen, että vaaditaan molempien huoltajien suostumus. Ainoastaan siiinä tapauksessa yksinhuoltajuus on perusteltua jos toinen vanhempi on niin epäluotettava, että kajoaa lapsen pankkitiliin ym. Mikä on rikollista. 

Vierailija kirjoitti:

Koska lasten äidistä on mahdoton nykyisellä lainsäädännöllä päästä kokonaan eroon.

Naisen kiukuttelusta ja koukuttelusta ei ole mahdollista päästä eroon. Tätä kutsutaan huoltoriidaksi ;)

Te sossuthan niitä riitoja agitoitte. Myrkytätte naisten mieleb ja painostatte vieraannuttamaan. Olet pahempi fasisti kuin kaikki työttömät + putin ja zelenskyi yhdessä.