Lue keskustelun säännöt.
miten raha asiat kun asutaan erillään
09.07.2026 |
Kysyn että kuinka te järjestätte raha asiat kun ette esim asu yhdessä? mutta olette parisuhteessa ja elätte omissa asuinnoissa.
Toisella parempi palkka ja ei lapsia sekä oma asunto. Toisella huono palkka, lapsia kaksi edellisestä suhteesta ja vuokra maksettavana sekä tietysti ruokakulut lapsille/itselle ja muut laskut. Miten se yhteinen viikko? jos olette yhdessä kun lapset esim isällään / muualla ja voitte olla yhdessä.
Meneekö kauppa jutut puoliksi? vai miten te hoidatte sen asian?
vai maksaako se joka on parempi tuloinen vai ? Ja jos toisella ei olisi varaa maksaa jotain kallista ruoka juttua niin miten se mietitään vai ostetaanko halvempaa että toisella eli huono tuloisella on varaa ? kun hän kuitenkin maksaa kotona sitten kaiken..ruuat,vuokran..laskut yms kun lapset on hänellä.
kiitos jos jaksaatte kommentoida että miten te tekisitte? vai onko mahdoton yhtälö toteuttaa..
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sellainen tavallinen suomalainen tapa, että yhteistä aikaa vietetään lähes ainanaisen luona naisen maksaessa kulut ja valmisttaessa ruuat. Mies tuo joskus viiniä. Olin kerran miehen mökillä ja vastavuoroisesti pistin miehen maksamaan ja kokkaamaan. Mies kiukutteli, joten suhde päättyi pian mökkeilyn jälkeen. Itse inhoan mökkeilyä muutenkin.
No ei todellakaan ole mikään suomalainen tapa, vaikka sinun ihmissuhteissa toistuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on leikkisuhde, anteeksi vain.
Minulla on ollut sitoutuneempi panokamu opiskeluaikoina eli hän saattoi ostella ruuat ja maksaa kaikenlaisia aktiviteettien oheiskuluja, koska halusi viettää aikaa kanssani ja oli sikarikkaasta perheestä ja minä en :D
Jos ei kuitenkaan asuta yhdessä eikä osallistuta toisen arkeen niin ei olla sillä tavalla liitossa (common law /avo - tai muuten), että toisella olisi elatusvelvollisuutta. Olettaisin siis että se riippuu tuossa täysin varakkaamman fiiliksistä.
Sinä ilmeisesti määrität suhteen aitouden rahan kautta? Tietenkään ap:n kuvaamassa tilanteessa ei ole lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Tästä huolimatta parit voivat sopia sen, miten kulut yhteiseltä ajalta jaetaan.
Jokainen voi jakaa miten haluaa, mutta sillä periaatteella. että enemmän voi halutessaan tarjota kun oma osuus olisi jonkin reilun kaavan mukaan, mutta ei vähemmän.
Varmaan reiluudesta voidaan olla montaa mieltä, varsinkin jos eritasoiset tulot ja ei voida jakaa 50/50.
Ap:n esimerkissä ehkä reiluin olisi se, että kukin maksaa omat asumiskulunsa ja omien lasten kulut. Ruokakuluissa voi vaikka arvioida mitkä ne olisi per hlö, vaikka kovin tarkkoja laskelmia vaikea tehdä.
Ja tietenkin aina voi maksaa enemmän kun omat kulut, jos on varaa ja voi tarjota.
En sanoisi että on pakko valita elintaso sen mukaan joka kuluttaa johonkin enemmön tai vähemmän, silloinhan on kysymys myös kulutustottumuksien säätämisestä toisen mukaan. Mitäs jos joku haluaa käyttää asumiseen suuren osan palkastaan tai syödä vähän kalliimmalla? Joskushan voi olla niin että olisi varaa, mutta ei vaan halua laittaa johonkin asiaan niin paljon kun toinen?
Asumiskulujen jakaminen pitäisi mennä puoliksi tai jopa tulojen suhteessa. jos asutaan saman katon alla, mutta niinhön ei ole ap:n tapauksessa.
Ajattelisin käytännönläheisesti niin, että suhteessa olisi hyvä pystyä avoimesti keskustelemaan ja sopimaan asiasta keskenään, sekä myös tarpeen vaatiessa, ja tilanteen muuttuessa muuttamaan toimintakäytäntöjä. Tähän sama kulujen jakamisen kysymys toistuu nimittäin parisuhteessa tämän tästä, arjessa sekä erikoistilanteissa.
Kysyisin suoraan siltä toiselta osapuolelta, kuinka hän itse asiasta ajattelee. Hänen omat näkemyksensä ratkaisevat loppupeleissä eniten, sekä se, menevätkö sinun ajattelusi kanssa yksiin. Sinulla on jo varmasti jonkinlainen käsitys itselläsi, kuinka toivoisit kulujen jakautuvan niin, että se olisi sinulle mahdollista sekä kohtuullista toteuttaa.
Elämäntilanteet, taloudelliset tilanteet, rahankäyttötottumukset, taikka toisen vanhemman osallistuminen rahallisesti lastensa elämään ovat yksilöllisiä, ja siksi minusta on vaikeaa tämän tarkemmin sanoa miten juuri teidän kahden tulisi toimia.
Selkeä homma. Teillä molemmilla on omat kodit ja menot ja kumpikin hoitaa omansa. Yhteisestä ajasta voitte jakaa kuluja vaikka suunnilleen puoliksi ruuan osalta ja polttoaineen jos toinen ajaa pitemmän matkan päästä. Sillä ei ole merkitystä onko toisella paremmat tulot tai onko toisella lapsia elätettävänä. Kumpikin voi halutessaan tarjota toiselle jotain ruokaa, elämyksiä tm sen mukaan mikä hyvältä tuntuu ja kukkaro kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti eletään sillä tavalla, että molemmilla on varaa. Jos varakkaampi haluaa jonnekin, jonne köyhällä ei ole rahaa lähteä, niin sitten hän maksaa molemmat, menee yksin tai pyytää sellaista kaveria, jolla on rahaa.
Miksei se ole mahdollista, että varakkaampi maksaa hieman enemmän? Miksi hänen pitää maksaa toisen kulut kokonaan?
No jos vaikka ollaan suunnilleen samoja aikoa kummankin kämpillä niin jako menee automaattisesti oikein kun kumpaisenkin jääkaapin täyttää asunnon omistaja semmoisella budjetilla kuin haluaa.
Mitään rahoja ei ole tarpeen yhdistää eikä sotkea muuten.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sellainen tavallinen suomalainen tapa, että yhteistä aikaa vietetään lähes ainanaisen luona naisen maksaessa kulut ja valmisttaessa ruuat. Mies tuo joskus viiniä. Olin kerran miehen mökillä ja vastavuoroisesti pistin miehen maksamaan ja kokkaamaan. Mies kiukutteli, joten suhde päättyi pian mökkeilyn jälkeen. Itse inhoan mökkeilyä muutenkin.
Enpä usko, että ap:n esimerkin hyvätuloinen mies mitenkään erityisesti, oletettavasti tasokkaammasta ja siistimmästä kodistaan, palaisi halusta päästä yh-perheen loukkoon yh:n passattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on leikkisuhde, anteeksi vain.
Minulla on ollut sitoutuneempi panokamu opiskeluaikoina eli hän saattoi ostella ruuat ja maksaa kaikenlaisia aktiviteettien oheiskuluja, koska halusi viettää aikaa kanssani ja oli sikarikkaasta perheestä ja minä en :D
Jos ei kuitenkaan asuta yhdessä eikä osallistuta toisen arkeen niin ei olla sillä tavalla liitossa (common law /avo - tai muuten), että toisella olisi elatusvelvollisuutta. Olettaisin siis että se riippuu tuossa täysin varakkaamman fiiliksistä.
Sinä ilmeisesti määrität suhteen aitouden rahan kautta? Tietenkään ap:n kuvaamassa tilanteessa ei ole lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Tästä huolimatta parit voivat sopia sen, miten kulut yhteiseltä ajalta jaetaan.
En rahan kautta vaan sitoutumisen?
Onhan sekin ihmissuhde, mutta ei se mikään elämänkumppanuus ole. Ei asuta yhdessä, aivan erilliset arjet?
Ja mielestäni tuossa siis on ihan perusteltuakin, ettei sotketa lasten elämää millään uusperhekuviolla.
Mutta en minä laske tuollaista parisuhteeksi. Kuten sanottu, minulla on ollut sitoutuneempi ja välittävämpi panokamu kuin mitä palstalla tuntuu muilla olevan "miesystäville" kriteerit.
Kumpikin hoitaa omat ja omien lasten kulut, koska ei eletä yhteisessä taloudessa. Yhteisellä ajalla ruokakulut ja ajanvietto kannattaa miettiä niin, että myös sillä pienituloisella on varaa omaan osuuteensa, ellei se hyvätuloinen sitten halua tarjota sitä mihin toisella ei ole varaa. Pienituloisen ei kannata hankkiutua rahavaikeuksiin siksi, että kumppani haluaa kalliimpaa elämäntyyliä, ja toisaalta kumppanin ei tarvitse maksaa toisen kuluja jos ei halua.
Tuo on leikkisuhde, anteeksi vain.
Minulla on ollut sitoutuneempi panokamu opiskeluaikoina eli hän saattoi ostella ruuat ja maksaa kaikenlaisia aktiviteettien oheiskuluja, koska halusi viettää aikaa kanssani ja oli sikarikkaasta perheestä ja minä en :D
Jos ei kuitenkaan asuta yhdessä eikä osallistuta toisen arkeen niin ei olla sillä tavalla liitossa (common law /avo - tai muuten), että toisella olisi elatusvelvollisuutta. Olettaisin siis että se riippuu tuossa täysin varakkaamman fiiliksistä.