Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma on syvältä. Mikä järki herätä edes aamulla, kun jokainen päivä on samanlainen.
07.07.2026 |
Kaikki motivaatio puuttuu. Joka aamu on vain "Ai, taas samanlainen päivä." Oikeastaan tätä jatkuu ympäri vuoden, koska töihin herätessä on samanlaista.
Minulla ei ole paljoa ystäviä, kukaan ei ikinä kysy minua minnekään ja jos minä kysyn niin ei kenellekään käy.
Sosiaalinen ahdistus tappaa minua sisältä. En voi edes pyöräillä kahville, ahdistaa, että joku puolituttu tulee siellä vastaan. En voi pyöräillä, enkä mennä kahville.
Joka päivä vain herääminen. Puhelimella. Lenkki koiran kanssa. Epämääräistä tylsistyneisyyttä. Itkemistä. Musiikin kuuntelua. Sokerin syöntiä. Ja sitten taas nukkumaan. En jaksa. Ja tämänkö piti olla hyvää aikaa vuodesta?? Kesälomani on ihan kamalaa.
Kommentit (58)
Kuulostaa siltä että olet jotenkin masentunut, ja se on vähentänyt yleistä jaksamista sekä elämäniloa. Ehkä se jatkuva koirasta huolehtiminen syö liikaa jaksamista ja aikaa tällä hetkellä, kun ulkoilutus on vaan mekaanista pakkoa. Tiedän että kuulostaa oudolta, enkä tarkoita että koirasta pitäisi luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lepää pitkään. Kun innostaa katso uudelleen.
Kuulostaapa kurjalta. Toivottavasti keksit jotain mistä tykkäät ja uskallat tehdä sen.
Vierailija kirjoitti:
Hae apua tuohon sosiaaliseen ahdistukseen?
Niinkuin mistä?
Aina hoetaan, 'hae apua'.
Mutta kun sitä apua ei ole missään saatavilla.
Olen aikuinen, keski-iässä diagnoosin saanut autisti, eikä minulle ole löytynyt kerrassaan mitään konkreettista apua/tukea. Huom. Minulla ei ole mielenterveysongelmia, vaan hermostorakenteeni takia koen asiat eri tavalla, voimakkaammin. Ja ihmiset itse ovat syypäitä siihen, että ahdistun heistä.
Masentuneelta kuulostat, jos loma tuntuu kurjalta.
Itse odotan elokuun lomaa. Tarkoitus on käydä kaupungilla kävelemässä, jädellä ja kahvittelemassa päivittäin. Kylien kesäkahviloissa aion kierrellä. Ehkä teen parin päivän autoreissun ja yövyn jossain b&b paikoissa.
Pari ystävää on. Molempia toivon tapaavani ainakin pari kertaa loman aikana. Lisäksi on aikuiset lapset ja miesystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi johtua ettei kukaan kysy sua minnekään.
Varmaa sen takia kun olet sosiaalisesti ahdistunut.
Ystävien seurassa pystyn olemaan normaalisti. Yksin en pysty menemään. Ap
Sinulla on vaan kynnys noussut liian korkeaksi. Mene yksin kerran jonnekin ja katso, miten käy.
Mä kävin yhtenä iltana yksin uimarannalla, kun muu perhe oli mökkeilemässä ja mä yksin kotona.
Puin vaan uikkarin vaatteiden alle ja otin pyyhkeen tarakalle. Voin sanoa, että oli kyllä heittämällä yksi parhaimmista illoista tänä kesänä.
Sai ihan rauhassa uida ja istuskella hiekkarannalla ihailemassa auringonlaskua ilman kiireen häivääkään. 🥰
Tämä lomasää kyllä ahdistaa.. Jatkuva rankkasade.
Minäkin vietän loman aika rauhallisesti.Ei ole tiedossa ulkomaan matkoja.
Nyt olen siivoillut kotona kunnolla kun on aikaa. Katsonut leffaa. Leivoin mokkapaloja. Huomenna triplassa käymään. No se ero suhun on, että minulla on kouluikäinen tytär. Mutta ilman häntäkin voisin mennä triplassa käymään. Sun ongelma on se, ettet uskalla tehdä yksin asioita.
Meet nyt vaan yksin vaikka istumaan kahvilaan sen verran et juot kahvikupillisen. Et käy koskaan ostoksilla tai vaan katselemassa kaupoissa? Sun pitää vaan uskaltaa ja sanon tän entisenä sos. tilanteiden pelkoa sairastavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illat voi katsella jalkapalloa, jos ei mene elokuviin. Hyvä kirja, aika hupenee, samoin käsityötä tehdessä. Ja ulos , ulos ja ulos. Uimaan, jos liian kylmää, halliin. Pyöräilemään. Bussilla/ratikalla/ junalla seikkailua ja tutustumista uusiin ympäristöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua tuohon sosiaaliseen ahdistukseen?
Niinkuin mistä?
Aina hoetaan, 'hae apua'.
Mutta kun sitä apua ei ole missään saatavilla.
Olen aikuinen, keski-iässä diagnoosin saanut autisti, eikä minulle ole löytynyt kerrassaan mitään konkreettista apua/tukea. Huom. Minulla ei ole mielenterveysongelmia, vaan hermostorakenteeni takia koen asiat eri tavalla, voimakkaammin. Ja ihmiset itse ovat syypäitä siihen, että ahdistun heistä.
Joo, muiden syytä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi muka et voi pyöräillä, lähteä kahville jne. Mitä välisä sillä on, vaikka joku puolituttu tulisi vastaan? Lähde ja ajele verkalleen, katsele ihan rauhassa kesäisiä maisemia. Ja kun istut kahvilassa, katsele ihmisiä, hymyile heille ystävällisesti, kun he katsovat päin. Tai lähde sen pyöräsi kanssa joskus kauemmas taluttamaan sitä koiraasi, vaihda maisemia, uusissa paikoissa tulee uusia naamoja vastaan ja vaihtelua elämään. Käy eri kaupassa ja eri aikaan kuin yleensä. Jne.
Kun kääntää huomion omista tunteista ja asioista muihin asioihin ja ihmisiin, olo helpottuu. Ja kun tekee muutoksia niihin omiin puuduttaviin tapoihinsa ja rutiineihinsa.
Näin toimivat kaikki normaalit ihmiset.
Muuten sama, mutta koko elämä on syvältä. Viikossa on seitsemän maanantaita joita ei toisistaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua tuohon sosiaaliseen ahdistukseen?
Niinkuin mistä?
Aina hoetaan, 'hae apua'.
Mutta kun sitä apua ei ole missään saatavilla.
Olen aikuinen, keski-iässä diagnoosin saanut autisti, eikä minulle ole löytynyt kerrassaan mitään konkreettista apua/tukea. Huom. Minulla ei ole mielenterveysongelmia, vaan hermostorakenteeni takia koen asiat eri tavalla, voimakkaammin. Ja ihmiset itse ovat syypäitä siihen, että ahdistun heistä.
Liity autistien kerhoon ja tapaile kaltaisiasi äläkä valita muille.
Älä pidä lomaa ollenkaan, jos et kestä olla yksin ja ilman rutiinejs, vaan hae ensi kesänä kesätyötä tai tee jo nyt vapaaehtoistyötä. Leikkaa naapurin mummon nurmikko, pese mummon ikkunat, käy mummolle kaupassa, vie mummon roskat.
Vierailija kirjoitti:
Muuten sama, mutta koko elämä on syvältä. Viikossa on seitsemän maanantaita joita ei toisistaan erota.
Ne ovat päiviä, jotka sinä teet osaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sinä ap haluaisit tehdä? Mikä sinua kiinnostaa? Lähde toteuttamaan jotain omaa juttua. Edes yksi aidosti kiinnostava asia joka päivään. Nyt olet jumiutunut rutiiniin mikä ei palkitse. Käy vaikka torilla aamukahvilla ja osta mukaan kasviksia ja mansikoita. Kokeile uutta reseptiä. Pakkaa eväät ja vie koira johonkin teille uuteen luontokohteeseen. Mene sadepäivänä kirjastoon ja kuuntele joku levy alusta loppuun tai uppoudu lehtiin.
Tuolla tuli hyvä neuvo, että yritä kääntää huomio pois omista tuntemuksista itsen ulkopuolelle. Johonkin kauniiseen, kiinnostavaan juttuun. Mitä lintuja kuuluu ja näkyy koiralenkin aikana? Montako kukkaa tunnistat tien varrelta? Etsi google lenssillä oudot ja opettele ne… Tai mene vaikka museoon ja perehdy kunnolla asiaan mitä siellä näytillä. Tai johonkin muualle mikä tuntuu itselle sopivalta, havainnoi ja huomioi ympäristöä ja anna omien tunteiden tulla ja mennä jäämättä miettimään niitä. Vie vaikka koira uuteen paikkaan ja päästä uimaan. Valitse uusi vaikea resepti ja tee ruoka hartaasti ja viimeisen päälle. Kuuntele sellokonsettoja tai suomiräppiä tai jotain muuta itsellesi uutta samalla kun pyöräilet. Jotain pientä uutta ja keskity siihen kunnolla.
Yleensä paras apu on, kun vaan lähtee kotiovesta ulos.
Mahtavinta on elämä työttömänä, ja äly riittää harrastuksiin, toisin kuin AP:lla
En ole lomalla neljään viikkoon herännyt kertaakaan ennen klo 11. Yöt futista ja välillä kunnon dokailua!
Armottomia juntteja ja tyhmyreitä olleet ne, joiden elämä on vain työtä. säälittävää!
Kenties se puhelinaikasi menee siinä kun katselet muiden ihmisten päivityksiä, mitä on tehty,missä lomaillaan,mitä on syöty jne jne. Sekin masentaa jos vertaa itseään muihin. Ja itsensä motovaattorina ei muut toimi vaan ihan itse. Se on oma valinta jäädä makaamaan tai koiran kanssa kohti uusia seikkailuja.