Kesäloma on syvältä. Mikä järki herätä edes aamulla, kun jokainen päivä on samanlainen.

Kaikki motivaatio puuttuu. Joka aamu on vain "Ai, taas samanlainen päivä." Oikeastaan tätä jatkuu ympäri vuoden, koska töihin herätessä on samanlaista. 

Minulla ei ole paljoa ystäviä, kukaan ei ikinä kysy minua minnekään ja jos minä kysyn niin ei kenellekään käy. 

Sosiaalinen ahdistus tappaa minua sisältä. En voi edes pyöräillä kahville, ahdistaa, että joku puolituttu tulee siellä vastaan. En voi pyöräillä, enkä mennä kahville. 

Joka päivä vain herääminen. Puhelimella. Lenkki koiran kanssa. Epämääräistä tylsistyneisyyttä. Itkemistä. Musiikin kuuntelua. Sokerin syöntiä. Ja sitten taas nukkumaan. En jaksa. Ja tämänkö piti olla hyvää aikaa vuodesta?? Kesälomani on ihan kamalaa.