Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma on syvältä. Mikä järki herätä edes aamulla, kun jokainen päivä on samanlainen.
07.07.2026 |
Kaikki motivaatio puuttuu. Joka aamu on vain "Ai, taas samanlainen päivä." Oikeastaan tätä jatkuu ympäri vuoden, koska töihin herätessä on samanlaista.
Minulla ei ole paljoa ystäviä, kukaan ei ikinä kysy minua minnekään ja jos minä kysyn niin ei kenellekään käy.
Sosiaalinen ahdistus tappaa minua sisältä. En voi edes pyöräillä kahville, ahdistaa, että joku puolituttu tulee siellä vastaan. En voi pyöräillä, enkä mennä kahville.
Joka päivä vain herääminen. Puhelimella. Lenkki koiran kanssa. Epämääräistä tylsistyneisyyttä. Itkemistä. Musiikin kuuntelua. Sokerin syöntiä. Ja sitten taas nukkumaan. En jaksa. Ja tämänkö piti olla hyvää aikaa vuodesta?? Kesälomani on ihan kamalaa.
Kommentit (58)
Kyllähän sen ymmärtää, jos on sinkkumummeli, ja vähän yksinkertainen, niin elämä on vain työtä, eikä tajuta maailman kauneutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi johtua ettei kukaan kysy sua minnekään.
Varmaa sen takia kun olet sosiaalisesti ahdistunut.
Ystävien seurassa pystyn olemaan normaalisti. Yksin en pysty menemään. Ap
Sinulla on vaan kynnys noussut liian korkeaksi. Mene yksin kerran jonnekin ja katso, miten käy.
Mä kävin yhtenä iltana yksin uimarannalla, kun muu perhe oli mökkeilemässä ja mä yksin kotona.
Puin vaan uikkarin vaatteiden alle ja otin pyyhkeen tarakalle. Voin sanoa, että oli kyllä heittämällä yksi parhaimmista illoista tänä kesänä.
Sai ihan rauhassa uida ja istuskella hiekkarannalla ihailemassa auringonlaskua ilman kiireen häivääkään. 🥰
Oooh, mikä perheellisen ihmisen seikkailu! Entä sitten, kun olet joka ilta YKSIN siellä rannalla ja kaikkialla muuallakin koko kesäloman? Kukaan ei kaipaa eikä ole tulossa mökiltä kotiin.
Mitä sitten? ei tarvi ketään urpoa katsella!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet jotenkin masentunut, ja se on vähentänyt yleistä jaksamista sekä elämäniloa. Ehkä se jatkuva koirasta huolehtiminen syö liikaa jaksamista ja aikaa tällä hetkellä, kun ulkoilutus on vaan mekaanista pakkoa. Tiedän että kuulostaa oudolta, enkä tarkoita että koirasta pitäisi luopua.
Jospa kerrankin otettaisiin se näkökulma, että muna oli ennen kanaa. Eli tasapaksu, monotonisen tylsä arki on vähentänyt ap:n yleistä jaksamista ja elämäniloa. Tästä seuraa alakuloa, mikä on terve reaktio normaalilla ihmisellä. Lomalla edes töihin lähtö ei anna vaihtelua ja syytä nousta ylös, vaikka työ sinänsä ei olisikaan riemukasta.
Monet silti nauttivat lomapäivistään, lähinnä siksi, että niiden sisällön voi itse päättää. Ap ei ole tyytyväinen elämäänsä, joten kotonaolo 24/7 kärjistää tilanteen. Ap:lla ei ilmeisesti ole ystäviä, koska ei heitä maininnut, vain koiran. Ap joutuu siis elämään ilman sosiaalisia kontakteja, mikä lisää ahdistusta mahdollisista kohtaamisista. Koira on periaatteessa hyvä "tukihenkilö" ja seuralainen, mutta kun oloon alavireinen ja ahdistunut, koiran hoitokin tuntuu ylimääräiseltä taakalta. [Sitähän se objektiivisesti onkin, joskaan ei vastaa pienen lapsen hoitoa. Vastuu on kumminkin elävän olennon hyvinvoinnista.]
Johtopäätös: ap:n pitää keksiä jotain uutta virikettä elämäänsä; jotain mikä toisi elämään Elämää. Koiran kanssa voi harrastaa monenlaista, koirasta riippuen. Jos ahdistus on liian voimakasta, siihen voi saada lääkkkeitä ja terapiaa.
Jospa nostaisit katseen ja ajatukset pois omasta navastasi ja lopetat ensimmäisenä se aamuskrollailun puhelimella. Ketään ei kiinnosta, jos tulet pyörälenkillä vastaan, kuvittelet vaan. Omalla ajatustavallasi teet kehän, josta teet itse itsellesi vankilan. Olet vapaa ihminen lähtemään tekemään mitä vaan, jos annat itsellesi luvan. Ei voi olla, että sun elämän sisältö on riippuvainen joistain muista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi johtua ettei kukaan kysy sua minnekään.
Varmaa sen takia kun olet sosiaalisesti ahdistunut.
Ystävien seurassa pystyn olemaan normaalisti. Yksin en pysty menemään. Ap
Sinulla on vaan kynnys noussut liian korkeaksi. Mene yksin kerran jonnekin ja katso, miten käy.
Mä kävin yhtenä iltana yksin uimarannalla, kun muu perhe oli mökkeilemässä ja mä yksin kotona.
Puin vaan uikkarin vaatteiden alle ja otin pyyhkeen tarakalle. Voin sanoa, että oli kyllä heittämällä yksi parhaimmista illoista tänä kesänä.
Sai ihan rauhassa uida ja istuskella hiekkarannalla ihailemassa auringonlaskua ilman kiireen häivääkään. 🥰
Oooh, mikä perheellisen ihmisen seikkailu! Entä sitten, kun olet joka ilta YKSIN siellä rannalla ja kaikkialla muuallakin koko kesäloman? Kukaan ei kaipaa eikä ole tulossa mökiltä kotiin.
Mitä sitten? ei tarvi ketään urpoa katsella!
Ai sun perhe on urpoja kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa nostaisit katseen ja ajatukset pois omasta navastasi ja lopetat ensimmäisenä se aamuskrollailun puhelimella. Ketään ei kiinnosta, jos tulet pyörälenkillä vastaan, kuvittelet vaan. Omalla ajatustavallasi teet kehän, josta teet itse itsellesi vankilan. Olet vapaa ihminen lähtemään tekemään mitä vaan, jos annat itsellesi luvan. Ei voi olla, että sun elämän sisältö on riippuvainen joistain muista ihmisistä.
Ja sä et nyt tajua ollenkaan, että ihmisillä voi olla neurooseja, välttämiskäyttäytymistä, nepsyyttä ties mitä, mikä ei ole omassa hallinnassa, että vaan päätät olla sosiaalinen ilopilleri.
Huomenaamulla vaan jörötät masentuneena sängyn pohjalla ja säälit itseäsi luvan kanssa oikein olan takaa, kunnolla ja kauan. Ja sitten, kun olet saanut säälittyä ja ruoskittua itseäsi, nouset ylös, valitset kivat vaatteet ja teet jotain erilaista, mitä et yleensä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tykkäät, uskot että tykkäisit, mitä tykkäsit tehdä lapsena? Mikä kiinnostaa?
Mä ajattelin ehdottaa lampaiden hoitoa ja lomaa saaressa, mutta sulla onkin se koira. No ehkä tää kävisi kuitenkin jos koira ei ole kovin verenhimoinen saalistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisinko sun loman? Saat mennä mun töihin.
Hakeudu kesäloman ajaksi vaikka johonkin vapaaehtoistyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eti netistä joku kiva asukokonaisuus ja yritä löytää se kirpparilta. Mene yöllä uimaan kuuman rommikaakaotermarin kanssa. Mene aikaisin aamulla syömään aamupala metsään. Tilaa puistoon pitsa. Mene luontoon ja bongaa 5 punaista/keltaista/sinistä asiaa tai 5 uutta lajia.
Kirjastoon ja sen jälkeen kahvilaan herkuttelemaan, museoon, kesäteatteriin, risteilylle. Lähde yöelämään. Käy jalkahoidossa, saunaan itsetehdyn vihdan ja kauranaamion kanssa. Osta vesivärit tai sisusta parveketta. Tsemppiä!
Lopeta se sokerin mussutus, itellä ainakin merkittävästi vaikuttaa ahdistuneisuuteen ja muutenkin mielialaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua tuohon sosiaaliseen ahdistukseen?
Niinkuin mistä?
Aina hoetaan, 'hae apua'.
Mutta kun sitä apua ei ole missään saatavilla.
Olen aikuinen, keski-iässä diagnoosin saanut autisti, eikä minulle ole löytynyt kerrassaan mitään konkreettista apua/tukea. Huom. Minulla ei ole mielenterveysongelmia, vaan hermostorakenteeni takia koen asiat eri tavalla, voimakkaammin. Ja ihmiset itse ovat syypäitä siihen, että ahdistun heistä.
Joo, muiden syytä aina.
Tyypillinen alentuva kommentti. Mielikuvaharjoitus: ajattele, että kohtaamasi ihmiset suhtautuvat sinuun aina negatiivisesti. Et tietoisesti anna mitään aihetta heidän nuivaan suhtautumiseensa. - miksi he sitten käyttäytyvät niin?
Lammaspaimenloma. Info
Yksi esimerkki, on muitakin kun googlettelee.
Etkö voi välillä vaihtaa maisemaa? Jospa välillä ytittäisit olla utelias ympäristösi suhteen sen sijaan, että vellot koko ajan omissa tunteissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua tuohon sosiaaliseen ahdistukseen?
Niinkuin mistä?
Aina hoetaan, 'hae apua'.
Mutta kun sitä apua ei ole missään saatavilla.
Olen aikuinen, keski-iässä diagnoosin saanut autisti, eikä minulle ole löytynyt kerrassaan mitään konkreettista apua/tukea. Huom. Minulla ei ole mielenterveysongelmia, vaan hermostorakenteeni takia koen asiat eri tavalla, voimakkaammin. Ja ihmiset itse ovat syypäitä siihen, että ahdistun heistä.
Ihmiset itse ovat syypäitä kun ahdistut heistä? Täh? Tarkoitatko kuutenkin kenties, että ihmiset ovat usein syy ahdistukseesi?
Pari asiaa voin sanoa. Jos ei apua saa, niin oma apu paras apu. Oma asenne ratkaisee todella paljon. Yritä päästä pois negatiivisuuden kierteestä. Ja jos sinulla on autismidiagnoosi, voisin kuvitella, että autismiliiton kautta voisi myös saada jotain tukea ja apua mm. vertaistuen ja psykologipalveluiden muodossa.
Oooh, mikä perheellisen ihmisen seikkailu! Entä sitten, kun olet joka ilta YKSIN siellä rannalla ja kaikkialla muuallakin koko kesäloman? Kukaan ei kaipaa eikä ole tulossa mökiltä kotiin.