Kuka muistaa 70- luvun lapsuuden nostalgisia makeisia?
Fazerin suklaanappi-rasia oli aina kiva yllätys lapsuudessa. Jaettiin tarkkaan napit tasan sisarusten kesken.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkkarit eli merirosvorahat. Isoita lättänöitä ja kovia. Feikkejä on 70-luvun jälkeen tullut markkinoille pilvin pimein.
Merkkarit on hyvin muistissa! Mustat ja hedelmämerkkarit! Olin myyjänä karkkikaupassa markka-aikana. Sai valita sormella osoittaen lasivitriinin karkkikokoelman takaa 10 pennillä "noita" ja 50 pennillä noita , jne...
Sitruunapommit on ilmeisesti hävinneet historiaan?
Nykyään kaikki saa rouhia itse namit avoimista karkkikaukaloista ja punnita haluamansa makeiset.
Halva tekee vielä sitruunapommeja, mutta ovat eri muotoisia kuin ennen.
Lapsuudenkotini lähikioskilla oli joskus 70-luvun lopulla myynnissä irtokarkkeina: king kongeja, Darth Vaderin päitä, salmiakki- ja hedelmämerkkareita, salmiakki- ja mansikkajauhiksia sekä salmiakki- ja sitruunapommeja.
Näistä king kongeja, jauhiksia ja pommeja saa vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Maija-toffee jo mainittiin. Sit oli Raita-toffee ja olikohan joku Skottitoffee tms, tummempaa ja vaaleampaa toffeeta pussissa.
Hopeatoffeeta on ollut myös tosi kauan. Kääre pysynyt aika samanlaisena.
En ollut lapsenakaan (70- ja 80-luvulla) erityisemmin karkkien perään, mutta joitain mässyjä muistan. Pluto-pastillit, King Kong -lakritsikarkit, Pax-pastillit, Toffot, Salmiakki Patu. Rakenteeltaan jauhemaiset Pez-karkit, joita syötiin eri hahmojen näköisistä annostelijoista. Bountya, Da Capoa, Amerikan ja ranskalaisia pastilleja sai silloinkin - erityisesti muistan, että noita pastilleja ostimme elokuviin mennessä leffateatterin kioskista. Ja pappa tarjosi aina mummolassa käydessämme Finlandia-marmeladeja, ja olisin aina halunnut ottaa sen päärynän muotoisen vihreän, joita oli vain yksi per pakkaus (?), mutta ilkesin ottaa aina vain sellaisen, joita oli enemmän. Eskarissa sain jostain juoksukilpailusta palkinnoksi taloussuklaata, se oli pahaa.
Merkkarit, hopeatoffeet, fazerin sininen, suffelit, tuplat muistuvat tuolta lapsuusajaltani heti mieleen. Hyvin ovat pitäneet pintansakin, koska niitä on myynnissä yhä. Tikkareitakin tuli ostettua siihen aikaan pikkurahoilla.
Purkkaa oli ainakin pk ja stimorol. Ja jenkki tietysti. Jenkki cinnamon tuli ehkä vasta 80-luvulla, en ole varma. Se jakoi mielipiteitä. Toiset tykkäsivät ja toiset inhosivat. Bubbis oli myös (mansikka bubbis ja ruutibubbis). Ja hubba bubba.
Vierailija kirjoitti:
Yleisin kurkkupastilli taisi olla Pax, vaikka Sisujakin oli myynnissä.
Pax huuleen ja baanalle.
Vierailija kirjoitti:
Purkkaa oli ainakin pk ja stimorol. Ja jenkki tietysti. Jenkki cinnamon tuli ehkä vasta 80-luvulla, en ole varma. Se jakoi mielipiteitä. Toiset tykkäsivät ja toiset inhosivat. Bubbis oli myös (mansikka bubbis ja ruutibubbis). Ja hubba bubba.
Ai niin, ja juicy fruit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salmiakkijauhoa oli pikkupusseissa, taisi olla pilli mukana.
Joo muistan! Muistatko ne makoisat leikkitupakit . Eipä nykyään tehdä lapsille niitä. Toki lakritsipiippuja on vielä nykyäänkin.
Leikkitupakit, muistan kuinka samassa talossa asunut täti kauhistuneena puuttui asiaan, kun huomasi suupielessä.
Leikkitupakka-askissa luki "Camel" ja siinä oli kamelin kuva. Ja ne maistui vahvasti lakulle ja oli sitkeitä. Ihania!
Joo!! Makumuisto tuli muuten heti kielen päälle Camel-leikkitupakista...!
Pax oli erittäin hyvä. Tyylikäs maku.
Vierailija kirjoitti:
En ollut lapsenakaan (70- ja 80-luvulla) erityisemmin karkkien perään, mutta joitain mässyjä muistan. Pluto-pastillit, King Kong -lakritsikarkit, Pax-pastillit, Toffot, Salmiakki Patu. Rakenteeltaan jauhemaiset Pez-karkit, joita syötiin eri hahmojen näköisistä annostelijoista. Bountya, Da Capoa, Amerikan ja ranskalaisia pastilleja sai silloinkin - erityisesti muistan, että noita pastilleja ostimme elokuviin mennessä leffateatterin kioskista. Ja pappa tarjosi aina mummolassa käydessämme Finlandia-marmeladeja, ja olisin aina halunnut ottaa sen päärynän muotoisen vihreän, joita oli vain yksi per pakkaus (?), mutta ilkesin ottaa aina vain sellaisen, joita oli enemmän. Eskarissa sain jostain juoksukilpailusta palkinnoksi taloussuklaata, se oli pahaa.
Oli myös amerikan pastillien tapaisia ruskeita karkkeja. Niiden nimi taisi olla suklaarae. Samanlaisia siis kuin amerikanpastillit, mutta se kuori oli vaalean ruskea, ja suklaata niissäkin oli sisällä.
Vierailija kirjoitti:
En ollut lapsenakaan (70- ja 80-luvulla) erityisemmin karkkien perään, mutta joitain mässyjä muistan. Pluto-pastillit, King Kong -lakritsikarkit, Pax-pastillit, Toffot, Salmiakki Patu. Rakenteeltaan jauhemaiset Pez-karkit, joita syötiin eri hahmojen näköisistä annostelijoista. Bountya, Da Capoa, Amerikan ja ranskalaisia pastilleja sai silloinkin - erityisesti muistan, että noita pastilleja ostimme elokuviin mennessä leffateatterin kioskista. Ja pappa tarjosi aina mummolassa käydessämme Finlandia-marmeladeja, ja olisin aina halunnut ottaa sen päärynän muotoisen vihreän, joita oli vain yksi per pakkaus (?), mutta ilkesin ottaa aina vain sellaisen, joita oli enemmän. Eskarissa sain jostain juoksukilpailusta palkinnoksi taloussuklaata, se oli pahaa.
Joo Taloussuklaa oli pahaa, Marabou oli namia (Ruotsin tuliaisina oli aina sitä).
Googlailin karkkitupakoita, niin silmiin sattu huulipunat! Se vaaleanpunainen karkki muovissa. Sai rullattua kuin huulipunaa. Mansikan makuinen jauhokarkki. Sehän oli aina ihan must kaikilla hienoilla rouvilla. ;)
Sitruunapommit ja salmiakkipommit. Vai oliko nää vasta 80-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maija-toffee jo mainittiin. Sit oli Raita-toffee ja olikohan joku Skottitoffee tms, tummempaa ja vaaleampaa toffeeta pussissa.
Hopeatoffeeta on ollut myös tosi kauan. Kääre pysynyt aika samanlaisena.
Sehän taisi olla pois myynnistä välillä. Muistaakseni tällä palstalla joku valitteli, että ei tämän nykyisen maku ole entsiellään.
Vierailija kirjoitti:
Pax oli erittäin hyvä. Tyylikäs maku.
Joskaan ei välttämättä lapsen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkkareita oli niitä oikeita mustia, mutta myös keltaisia ja punaisia. Samanlainen liian iso, sitkeä ja ihana. Ihme että on hampaat tallella niiden jäljiltä.
Isot merkkarit kiellettiin sittemmin, koska joku lapsi oli meinannut tukehtua, kun pehmeäksi imeskelty iso merkkari oli liimautunut lätkäksi kitalakeen tiiviisti estäen siten hengityksen.
Eräs isä Heimlichin otteella irrotti merkkarin lapsensa kurkusta
Vierailija kirjoitti:
Jambo (eri makuja)
Punainen ja vihreä ainakin. Oliko muita?
80-luvulla mummollani oli aina kettukarkkeja, ja toisella mummolla oli vakiona Fazerin parhaat.
Jep! Ainakin meillä päin näitä saottiin kirpuiksi. Oli myös salmiakki-kirppuja. Samanlaisia, mutta mustia, ja läpinäkyvässä paperissa (tai muovia se kai ennemminkin oli) oli pilkkujen sijasta keltaisia ja punaisia raitoja.