Mitä teette, kun huomaatte, että ystävyys alkaa hiipua?

Annan olla. Eihän tossa ole mitään järkeä. 

Aika tarkkaan pidän huolen siitä, etten ole se aloitteellisempi jatkuvasti. Mielummin hiipuminen kuin yksinpuhelu. 

Tinderissä, koska se on peli, kannattaa aina kysyä kimppakivaa naisen kaverin kanssa. Koska juttu hiipuu kuitenkin, mitään ei tulla menettämään. Mutta yksi sadasta tai yksi tuhannesta saattaakin sytyttää rakkauden liekin roihuun ja johtaa kimppakivaan.

-tosimies.

Aika pitkään kyselen kyllä näkemisiä, mutta jossain vaiheessa tietysti luovutan.

Totean että toinen erosi. Ja jatkan matkaa. Jos tauko, en ehkä hahmota mikä.

Itse ainakin lähetän sen kommarin leirille.

Sori siitä.

Mä päätin myt, että luovutan. Hän taisi kyllästyä minuun. Mitään keskustelua ei enää synny. Sääli, koska hän oli tosi kiva ihminen. Mutta hänen ystäväpiirinsä on suuri, sieltä on löytynyt parempaa seuraa. 

Anna tilaa toiselle. Ehkä jtn mennyt rikki suhteessanne mikä ei helposti korjaannu, ehkä toisen vaikea enää luottaa ja siksi etääntynyt

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkään kyselen kyllä näkemisiä, mutta jossain vaiheessa tietysti luovutan.

Montako kertaa jo olet luovuttanut?

En tee mitään

Vierailija kirjoitti:

Anna tilaa toiselle. Ehkä jtn mennyt rikki suhteessanne mikä ei helposti korjaannu, ehkä toisen vaikea enää luottaa ja siksi etääntynyt

Meillä on ollut tosi pitkä ja harmoninen ystävyys. Ikinä ei olla riidelty, eikä edes kinasteltu. Ei ole tapahtunut mitään, mikä selittäisi tämän. Paitsi, että hän on varmaan lähentynyt muiden ystäviensä kanssa ja olen putoamassa ystävästä tuttavaksi. Ap 

Eipä sille mitään voi. Yksi kaveri hiipui pois. Jätti vain vastaamatta pari kertaa viestiin.  Kerran sitten soitin vielä parin kuukauden kuluttua, johon hän vastasi viestillä ympäripyöreää. Hän soitti vielä kerran ja sovittiin tapaaminen, johon teki oharit. Se siitä sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tilaa toiselle. Ehkä jtn mennyt rikki suhteessanne mikä ei helposti korjaannu, ehkä toisen vaikea enää luottaa ja siksi etääntynyt

Meillä on ollut tosi pitkä ja harmoninen ystävyys. Ikinä ei olla riidelty, eikä edes kinasteltu. Ei ole tapahtunut mitään, mikä selittäisi tämän. Paitsi, että hän on varmaan lähentynyt muiden ystäviensä kanssa ja olen putoamassa ystävästä tuttavaksi. Ap 

Minkä ikäisiä olette? Oletko varma että hänellä iso ystäväpiiri, entä jos hän oikeasti todella viettää aikaa yksin, eikä mitään isoa ystäväporukkaa ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tilaa toiselle. Ehkä jtn mennyt rikki suhteessanne mikä ei helposti korjaannu, ehkä toisen vaikea enää luottaa ja siksi etääntynyt

Meillä on ollut tosi pitkä ja harmoninen ystävyys. Ikinä ei olla riidelty, eikä edes kinasteltu. Ei ole tapahtunut mitään, mikä selittäisi tämän. Paitsi, että hän on varmaan lähentynyt muiden ystäviensä kanssa ja olen putoamassa ystävästä tuttavaksi. Ap 

Minkä ikäisiä olette? Oletko varma että hänellä iso ystäväpiiri, entä jos hän oikeasti todella viettää aikaa yksin, eikä mitään isoa ystäväporukkaa ole

Olemme viiskymppisiä. Ainakin hän puhuu usein Tuulasta, Ritvasta, Virpistä, Tiinasta... Ap

Tämä kirjoittaminen avaa nyt silmiäni toteamaan, että olen todella se aloitteellinen osapuoli. Olen soittanut viimeisten kuukausien aikana hänelle muutamia kertoja, hän ei kertaakaan minulle. Viesteissä sama, kirjoitan pitkästi, hän lyhyesti. Nyt jopa hieman nolottaa. Kuinka en ole tätä tajunnut? Ap

Kavereita tulee ja menee. No big deal.

Sama kokemus. Se olin aina minä, joka pe-iltana soitti. En edes ollut kännissä vaan parin kaljan jälkeen. Kuulumisia lähinnä oisin kysellyt. Aluksi ns. otin nokkiini, mut päättelin, et joko ei halua olla minun kanssa missään tekemisissä tai sitten heidän elämässä sattunut jotain (lasten tai vanhempien sairaus .... tj.).

Ymmärrän sen, et noita tilanteita sattuu, mutta eivät soittaneet takaisin, niin päätin, et antaa olla. Noin ne ystävyys ja kaveruussuhteet vaan loppuu.... :(

.....

Maalla olin käymässä, niin pappa (s. 1903) laittoi aina minut soittamaan Sirkkikselle :) Vanha nainen, vanhempi kuin pappa. Lankapuhelin aikaa siis. Pappa tuli aina hyvälle tuulelle, kun hänen kanssaan jutteli! :) Sitä sukulaisuussuhdetta en tiedä, oiskohan ollut papan veljen vaimon sisko (heh, vrt. "kälyn kummin kaima" :)) .... Sitten, erään kerran Sirkkiksen numeroa ei enää löytynyt luettelosta. Pappa sanoi, et se on varmaan Sirkka kuollut. Pappa masentui siitä. 

Tällaiseen kysymykseen on mahdoton antaa yleispätevää vastausta, koska oikeassa elämässä tilanteet on niin erilaisia. Joissain tilanteissa on varmasti paras antaa ystävyyden vaan hiipua, kun taas toisissa voi olla syytä pyrkiä korjaamaan välit tai ainakin tehdä ystävälle selväksi, että yhteyttä saa ottaa pitkänkin tauon jälkeen jos joskus alkaa taas tuntua siltä.

EI kai siinä ole mitään pahaa, jos toinen on aloitteellinen, jos hänkin kuitenkin saa jotain iloa siitä suhteesta. Ei puntit aina mene tasan ja voi olla kaveri, vaikkei jatkuvasti nähdäkään. 

Mutta sitten jos alkaa mennä väkinäiseksi ne tapaamisetkin, niin hankalaa. Itsellä oli kaveri, joka oli kyllä aloitteellinen, mutta niistä useimmat jutut oli sellaisia, ettei osunut omiin kiinnostuksen kohteisiin. Toisaalta lähti kyllä mukaankin museoihin tms. aika usein. Tämä on myös aikamoinen kiukkuilija ja valittaja toisinaan. Tämä kaveruus ehkä nyt jää, kun ei ole niin paljon yhteistä. Ja sitten kun tuollainen kiukkupuuskakin taas tuli, ei oikein jaksa, vaikkei kavereita liikaa ole itsellä.

Kokeilin itse olla ottamatta yhteyttä ja katsoa miten kauan kestää että kaveri ottaa yhteyttä. yli 20 v menny. Aika aikaa kutakin....