Lue keskustelun säännöt.
Kaksi vanhempaa itkee Hesarissa kun lapsille tuodaan krääsää synttäreillä
06.07.2026 |
On varmaan kiva heidän tuttujensa lukea miten kamalia lahjoja ovat tuoneet.
"Meillä on kämppä täynnä kaikenlaista krääsää. Ei lapsi nytkään leiki suurimmalla osalla.
Lahjarumba ei rajoitu vain synttäreihin, vaan esimerkiksi kummit voivat tuoda pienen paketin rakennuspalikoita ihan vain tullessaan käymään. Yksittäinen pieni paketti häviää lelukoriin."
Eikö ongelmaa voisi ratkaista sillä että pyydettäisiin osallistumaan vaikka elämyslahjaan, on se sitten joku huvipuisto, lasten kesäteatteri tai jäätelökioskin lahjakortti "perheen arvojen" mukaan?
Outoa haukkua vieraita siitä että he haluavat ilahduttaa lasta.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Voisitte alkaa jo lopetella sitä krääsän palvontaa muutenkin. Mä en ole vuosiin antanut kellekään lahjoja. Annan rahaa tai kukkia/jotain syötävää. Samaa toivon itsekin. Mulla on rojua niin paljon että vien sitä hyväntekeväisyyskirppiksille ja lahjoitan pois, jos ilmenee että joku jotain tarvitsee.
Jokainen tyhjenevä neliö huushollissani huutaa tyyneyttä ja mielenrauhaa.
Lasten synttäreille? Voisit kysyä vanhemmilta mitä lapsi tarvitsee.
Aikusille kyllä ymmärrän, noihan mitä viet on ihan tavalliset tuliaiset jos menet esm syömään.
Vai menetkö sillon kahta kättä heiluttaen? Sitten syöt itsesi ähkyyn samalla miettien paljonko säästät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on isoin ongelma, niin jo on pienet murheet. Nämä ovat näitä konmari vanhempia. jotka kuvittelevat hallitsevansa asioita sen kautta, miten manageroivat tavaroitaan. Tässä se menee jo niin pitkälle, että pyrkivät hallinoimaan muiden toimintaa. Onko tässä enää etäisestikään etusijalla lasten tunteet tai toiveet, vaan vain se että juhlista on hirveä rasitus vanhemmille, koska tavara?
Lasten syntymäpäivien pitäisi olla ainakin teoriassa juhla, Näin niistä tuleekin kiistakenttä ja mahtava tilaisuus taas loukkaantua jostain. Tulee vähän mieleen Hyacinth Bucket, joka järjestelee illallisiaan kynttilänvalossa, mutta on niin hirveä päällepäsmäri nonstop, ettei kukaan vieraista varsinaisesti viihdy vaivaannuttavassa seurassa.
Samalla kun ilmottaa että tullaan synttäreille niin voi kysyä onko lahjatoiveita?
Jos ei ole niin voi kysyä säästääkö rahaa johonki erityiseen esm uuteen pyörään mihin voikin sitten antaa lahjaan ajatellun summan.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa tällaista ongelmaa ei ollut. Opetetaanko lapset nyt arvioimaan saamansa lahja tyyliin nyt tuli krääsälahja? Kutsutaanko koko suku synttäreille ja taas tuli krääsää?
Kyllä me painittiin ihan vastaavien asioiden äärellä 2000 luvun alussa kuin nytkin.
Mun äiti ja anoppi olivat pahimmat muovilelujen ostajat. Mitä enemmän ja halvalla sai sen parempi. Raahasivat kassikaupalla virosta. Haisivat hiton pahalle, tiedä mitä ympäristöjätettä olivat.
Me oltiin pyydetty tulemaan ilman tai tuovat käytännön juttuja, lapasia, pikkareita, sukkia... tai kirppareilta lasten kirjoja. Legoja ja Brioa itse kerättiin, mutta isovanhemmat ei suostuneet kalleutensa takia. OK, mutta älkää vaan taas tuoko mitään kolmea kiloa palikoita! Hyvä jos niitä sai keskenään kasattua. Sitten jo aneltiin, että tuokaa jotain VAIN synttäreinä ja jouluna!
Anoppi alkoi ymmärtämään pointtimme, mutta äitipä ei. Se edelleen kantoi mätsäämättömiä palikoita. Aloin kantamaan ne sitten äidille takas. Leikkikööt mummolassa niillä. Ei leikkinyt, kun ei kiinnostanut jotkut random palikat.
Meidän opiskelevat sisarukset taas tajusivat heti. He antoivat lapsille omaa-aikaansa. Olivat heidän kanssaa pihalla, rakensivat telttoja, prinsessaleikkivät, veivät luistelemaan... Jakoivat arkea, olivat läsnä. Lähiperheet kutsuttiin synttäreille ja lähimmät kaverit.
Samasta aiheesta kyllä keskuteltiin paljon palstalla ja hiekkalaatikko porukoissa. Huomattavasti enemmän kuin nykyään. Oltiin hyvinkin valveutuneita vanhempia silloin. :)
N54 lapset 00 ja 03 - syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on isoin ongelma, niin jo on pienet murheet. Nämä ovat näitä konmari vanhempia. jotka kuvittelevat hallitsevansa asioita sen kautta, miten manageroivat tavaroitaan. Tässä se menee jo niin pitkälle, että pyrkivät hallinoimaan muiden toimintaa. Onko tässä enää etäisestikään etusijalla lasten tunteet tai toiveet, vaan vain se että juhlista on hirveä rasitus vanhemmille, koska tavara?
Lasten syntymäpäivien pitäisi olla ainakin teoriassa juhla, Näin niistä tuleekin kiistakenttä ja mahtava tilaisuus taas loukkaantua jostain. Tulee vähän mieleen Hyacinth Bucket, joka järjestelee illallisiaan kynttilänvalossa, mutta on niin hirveä päällepäsmäri nonstop, ettei kukaan vieraista varsinaisesti viihdy vaivaannuttavassa seurassa.
Mietin ovatko minimalisteja? Vallitseva väri kotona valkonen ja beige?
Näkee näitä influenser koteja missä suunilleen yksi lelukoppa ja sielä pari puulelua, lastenhuoneessa sen tiipiiteltan lisäksi.
Sinä annat Mirkulle satasen ja Mirkku antaa sinulle satasen. Mitä järkeä?