Lue keskustelun säännöt.
Avioeron syy
06.07.2026 |
Erottiin 5v sitten ja nyt on helppo olla jälkiviisas. Meillä oli 3 lasta, pienet ikäerot. Ei tukiverkkoa juurikaan, vain me kahdestaan ja lapset. Kummallakin vaativat työt. Yhteistä aikaa ei nimeksikään, toinen oli lasten kanssa kun toinen harrasti jotain omaa ja toisinpäin. Helppo sanoa nyt, että olisi pitänyt hakea ulkopuolista apua tai järjestää yhteistä aikaa. Arki oli kuitenkin yhtä selviytymistä päivästä toiseen, ei jaksettu. Tilanne kriisiytyi ja kärjistyi, alkoi pienistä tiuskimisista ja vuosien aikana muuttui pahemmaksi. Etäännyttiin, läheisyys katosi kokonaan kunnes oltiin enää työkavereita yrityksessä perhe. Ero tuli ja samalla joka toinen viikkoinen vapaus ja hetki levätä. Se auttoi jonkin aikaa ja tuntui, että valot palasivat elämään. Nyt kun lapset jo isoja, en tiedä teimmekö oikein. Välillä kaipaan meitä perheenä. Rakastin miestäni, en vain jaksanut elämäämme. Aion olla omille lapsilleni tukena niin paljon kuin kykenen ja he haluavat silloin kun heillä pieniä lapsia. Kunpa vaan työelämä sen mahdollistaisi.
Kommentit (2)
Tuttu juttu. Me mieheni kanssa sinniteltiin ja nyt ollaan siinä tilanteessa että toinen lapsi on jo muuttanut pois kotoa ja toinenkin muuttaa kohta. Meillä rakkaus ja kumppanuus ovat kestäneet koko ajan. Nyt kapuloita yrittää puolestaan työntää rattaisiin vaihdevuodet. Ihmiset elämä ja parisuhde on täynnä raskaita ja hankalia vaiheita joista pitää yrittää selviytyä, pikkulapsivaihe on vain yksi niistä. Ehkä ei kannata haikailla mennyttä, kukaan ei tiedä vaikka olisitte eronneet sitten myöhemmin jonkun muun raskaan vaiheen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen nykyihanne on ihan mahdottoman vaativa toteuttaa käytännössä. Pienet lapset, vaativat työt, harrastusrumba, ruuat tehdään tietenkin itse jne. Ja itse pitää pärjätä. Jossain takaraivossa ajatus että siivoojat ja lastenhoitajat ovat vetelyksille, jotka eivät saa pakkaa pyörimään kuten kunnon ihmisen kuuluu. Isovanhemmat itsekästä sukupolvea ja usein kaukana, sieltä turha odottaa apua.
Monessa maassa äiti on itsestäänselvästi kotona tai korkeintaan osa-aikatöissä kun lapset ovat pieniä. Täällä se on jotenkin ihan poissuljettua. On toki hienoa että on tasa-arvo ja hyvä päivähoito, mutta ei sen pitäisi tarkoittaa että mikään muu kuin nopea töihinpaluu ja sitä seuraavat yleensä järkyttävän rankat vuodet ei ole vaihtoehto.