Minä olin kotihoidossa eikä ollut mitään kerhoja tms.
Joten enpä osannut olla muiden lasten kanssa, itkin varmaan päivittäin kun joku kiusasi ja menin kantelemaan opettajalle. Tätä oli 1-2 ensimmäistä kouluvuotta. :(
Kommentit (3)
ilman samanikäisiä sisaruksia tai kavereita. Kun eka kerran vietiin kerhoon, se oli ihan kamalaa. Pelkäsin muita lapsia ja en uskaltanut mennä porukkaan. Olen tänäkin päivänä hiukan arka tutustumaan muihin ihmisiin, toki tilanne on parantunut kovasti lapsuusvuosista.
Nyt olen iloinen ja ylpeä, kun oma lapsi uskaltaa mennä toisten lasten leikkimään tuosta vaan, ilman mitään jännittämistä. Lapsi on siis päiväkodissa.
Pihalla oli liuta samanikäisiä lapsia, joiden kanssa oltiin ulkona aamusta iltaan kesäisin, kyllä siinä oppi tulemaan toimeen kaikenlaisten lasten kanssa. Eihän se ole siitä hoitomuodosta kiinni, vaan lähinnä siitä hoitajasta, viitsiikö järjestää kontakteja samanikäisten lasten kanssa.
muita lapsia ei siinä talossa ollut. Mitään vaikeuksia ei ollut koulussa eikä sen jälkeisessä elämässä. mutta meidän perheessä olikin 3 lasta. Yksinäiselle, pitkään kotihoidossa olleelle lapselle voi varmaan ko. ongelmia tullakin.
Mielestäni parikin sisarusta riittää hyvin " sosiaalistamaan" lapsen.