Taas naapurin kolmevuotias yksin kerrostalon pihalla! Prkle!!!
Kommentit (128)
T: 111 jolla myös kaksoset, vaan ei toisia lähimaillakaan =/
Vierailija:
rapussa. Terveiset heille. ;)
En kirjoittanut viestiä johon viittasit, mutta yritän nyt omalta osaltani vielä selventää. Lapsen ei täydy koko aikaa olla näköpiirissä, jos ollaan kotona. Jos kuitenkin kotiovi pidetään auki on tiedettävä missä lapsi menee. Jos lapsi on aidatulla pihalla, josta hän ei itse ulos pääse ei hänen tarvitse joka sekunti olla näköpiirissä. Jos aitaa ei ole on aina tiedettävä missä lapsi menee.
Tämä on mielestäni niin yksinkertainen asia etten voi käsittää miksi se ei mene jakeluun..?
Noin pienen lapsen turvallisuuden ei pitäisi koskaan olla kiinni hänen omasta tottelevaisuudestaan. Aina on seurattava, vaikka sitten vähän kauempaakin, mitä tapahtuu. 3-vuotiaan ei kuulu olla vastuussa omasta turvallisuudestaan.
Kerrostalon piha saattaa tietyin edellytyksin olla ihan turvallinen pienenkin ulkoiluun. Rivitalopihat taas minusta ovat yleensä hyvinkin turvallisia, tosin lähellä voi kulkea isompi tie. Omakotitalossa pihan turvallisuus on täysin ympäristöstä kiinni.
Meillä ovat lapset ulkoilleet yksin jo 2-vuotiaasta (kivittäkää!). Silloin toki pieniä hetkiä. 4-vuotiaasta ovat saaneet mennä perin talon päähän kaveria hakemaan ja nykyään (5v ja 7v) liikkuvat vapaasti naapurustossa.
Omakotitalomme pihalla tai kilometrin etäisyydellä ei ole puroa kummempaa vesistöä. Tiemme on päättyvä tie, joten liikennettä ei kauheasti ole. Lisäksi kaikki tien varren asukkaat tietävät, että täällä asuu paljon lapsiperheitä. Aikuiset myös pitävät huolta vieraistakin lapsista ja " kantelevat" vanhemmille jos jotain kiellettyä tapahtuu. Itsekin tarkistan säännöllisin väliajoin lasten liikennekäyttäytymisen (=kyttään ikkunasta niiden menoa). Lapsia on pienestä pitäen opetettu liikkumaan liikenteessä ja he tietävät, että auton alle voi kuolla. Minusta he ovat järkeviä lapsia, joilla ei ole mitään tarvetta tehdä tyhmyyksiä. Saavat kai tarpeeksi huomiota muutenkin :)
Tiedän, että riskejä on, mutta mielestäni ne ovat aika hyvin hallussa. Mikään ei ole koskaan varmaa, mutta en aio tuhlata omaa ja lasteni elämää pelkäämiseen. Jos jotain sattuu, olen siihen omasta mielestäni syyllinen, vaikka olisin ollut metrin päässä.
Hyvä, että kannat myös vastuun, jos olet valmis ottamaan riskejä. Voi olla myös, että olet arvioinut riskien todennäköisyyden ihan oikein.
Näille muille, jotka ovat vierittämässä pikkulapsilleen vastuun omasta turvallisuudestaan sanoisin, että olisitte miettineet ensin ennen kuin lapsia hankitte. Se nyt vaan kuuluu vanhemmuuteen, että lapsen turvallisuudesta pitää huolehtia jatkuvasti ja siihen kuuluu myös pieni jatkuva pelko siitä, että jokin onnettomuus voi sattua. Se, jonka mielestä tämä ajattelutapa on hysteriaa saisi itse katsoa peiliin ja miettiä, onko ihan valmis vanhemmaksi ollenkaaan.
Jo 2-vuotiaskin siis mielestäsi tietää, että auton alle jäädessään voi kuolla? Meilläkin 3-vuotias on kuullut sen useaan otteeseen ja sen myös varmasti tietää, mutta luuletko todella että hän YMMÄRTÄÄ mitä se kuoleminen tarkoittaa? Tietämisen ja ymmärtämisen välillä on suuri ero.
jos ei äiti vastaa.
Tämä ketju osoittaa ettei fanaatikot näe muita värejä kun valkean ja mustan - rennommat tyypit näkee harmaansävyjäkin. Tilannetaju täytyy olla, mutta jos olette kyvyttömiä arvioimaan vaaratekijöitä, lapsenne kykyjä, ympäristöä on toki parempi ett' ulkoilutatte heitä vaikka 6-vuotiaaksi.
Juu tiedän, mistä ap:n alotuksessa oli kyse, ja siihen vastasin oman mielipiteeni jo alussa.
Sittemmin aloitin keskustelun (tai luulin niin) sen henkilön kanssa, jonka mielestä 3-vuotias ei saa olla missään eikä koskaan yksin, ei edes omalla aidatulla pihalla.
Meillä ei ole sormenjälkitunnistimia, mutta suojattu piha, josta pääsee sisälle vain yhdeltä suunnalta, sekä aita jossa avaimella avattava lukko.
Vierailija:
Ja nyt yhtäkkiä se kokonaistilanne (=millainen piha) taas merkitseekin jotain, yrittäkää nyt päättää.