MIES elää kuin sinkkuelämää.

Olen kysynyt. On aina töissä. On ahkera ja tekee kyl sen minkä on luvannut. Mulle ei tosin lupaa mitään.

Kerro mitä mieltä olet hänen menemisestä ja miltä se sinusta tuntuu. Ja että jotain muutosta tarvitaan,nykyisellään meno ei noi enää jatkua.

lapsikin jo sanoo, että en tykkää isistä! Itse olen ajatellut " kestää" vielä, kun lapsikin on pieni (4v). Ero on käynyt kyllä mielessä.

Varsinkin jos sinulla on jo asunto. Elä elämääsi kuin olisit sinkku. Älä laske miehen varaan mitään. Mene kesälomareissuille lapsen kanssa. Jos vaan himassa odottelet niin turhaan katkeroidut.

Näin ole juuri ajatellutkin tehdä. Harmittaa vaan ku joka paikkaan saa mennä yksin tytön kanssa. Olis kiva jos isä jakaisi iloa meidän kanssa. Kai se on vaan yritettävä olla iloinen jo tytönkin takia eikä surra kohtaloaan. Tiedän, et kohtalotovereita varmasti on mut silti ahistaa...

meillä vaan oli niin että mies oli kotona mutta ei tehnyt mitään, ei tehnyt kotitöitä, ei ollut lapsen kanssa, ei lähtenyt meidän kanssa kovin usein minnekään. Nukkui niinkuin lystäsi, istui koneella ja katseli telkkaria.



Muutin tytön kanssa kahdelleen, mielummin siivoan yhden jäljet kuin kahden.

lähtee vaan. ap

Jos olette naimisissa on omaisuus yhteistä ilman avioehtosopimusta.



Toivon että teillä on avoliitto.



Helpoin ratkaisu on sanoa miehelle että nyt tämä täysihoitola menee kiinni kahden viikon kuluttua joten tarvitset uuden majoituksen tuosta ajasta eteenpäin. Tee tämä tyynen rauhallisena ja katso mitä siitä seuraa.



Älä tuhlaa elämääsi mieheen joka ei ole sitoutunut perheeseen, ei sinuun eikä lapseen.



Sinun on tuotava kantasi esiin eikä tyytyä loputtomiin olemaan kynnysmatto. Sinkkuelämä on jäänyt silloin taakse kun ryhtyy parisuhteeseen.



Voi olla mahdollista ettei miehellä ole toista naista mutta joku tässä haisee, pieni epäilys on niiden töiden aitoudesta.



Lakkaa olemasta sinisilmäinen.

Mutta ei kukaan voi sun puolesta tehdä mitään päätöksiä. Sun pitää vaan itse miettiä siedätkö tilannetta, saatko miehelle puhuttua niin että mies parantaisi tapojaan jne.

Luulis miehelläkin jossain tuntuvan jos sanoisit että joko huomioi enemmän perhettään tai sitten eroatte.

Yksinhuoltajana olo ei ole maailmanloppu.

Mulla ero takana. Sillon yhteiseloa 7vuotta. Minä halusin eron. En haluis sitä jakamista ja luopumista tutuista kuvioista taas! Olen päättänyt , jos ero tulee haluan muuttaa tästä, koska olen asunut tässä sekä exän että nykyisen kanssa. Liikaa muistoja. ap

Välillä on ihan ok olo, mut välillä tuntuu et nyt saa riittää. ap

Helppoa eikö totta.



Jos teet tällaisen keskustelunavauksen niin mies kertoo haluavansa jatkaa ja muuttaa tapojaan tai se on hei hei.

Mikä siinä lähtemisessä ja päätöksen tekemisessä on niin vaikeaa?

Tietty ensin kannattaa keskustella asiasta jos hän vielä haluaisi yrittää muuttua ja näyttää sen kanssa toteutuvan. Jos ei niin se on sitten selvä.



Itsellä aivan ihana mies. Nyttenkin tytön kanssa lähti teatteriin. Eli kyllä niitäkin löytyy. Vaadi vaan parempaa.

Nyt on keskustelun paikka miehesi kanssa. Kerrot tilanteen, sanot ettet halua olla mikään yh kun kuitenkin asutte miehen kanssa saman katon alla. Kuuntele mitä miehesi sanoo ja miettikää yhdessä jokin ratkaisu. Jos siis miehesi haluaa yrittää yhdessäeloa, niin anna toki lapsen takia siihen mahdollisuus.



Jos mies ei halua yrittää tai jos homma ei muuten vaan enää toimi, niin sitten ero taitaa olla paikallaan.

Sinnittelin vain eteenpäin ja nykyään mies osaa puuhata lasten kanssa paremmin. Nyt iskä vie lapset pyöräretkille, uimaan, tivoliin jne ja mä saan tehdä välillä ihan omiakin juttuja.

Pari vuotta täs oon jo ootellu. Omakotitalosta ja toisesta lapsesta olen haaveillu, mut taitaa olla turhaa. ap

se on oppinut sen kotoaan, jossa periaatteena on ollut tehdä töitä kaikki valveillaoloaika. Seurustelun alussa en sitä pitänyt niin suurena ongelmana, koska minäkin harrastin paljon ja tein paljon töitä. Riitti vähemmän sitä miestä.



Tuli lapsia ja tajusin, että vaikka minä pärjään ilman miestä monissa hommissa, teen kaiken kotona ja otan vastuun 150% kaikesta, jää mies paitsi lapsistaan. Aloin puhua asiasta ja alkuun tapeltiin vähän väliä samasta jutusta. Lopulta saatiin sovittua, että mies rauhoittaa yhden lomaviikon ja lähtee lasten kanssa jonnekin. Lähdettiin sitten koko perhe mökille viikoksi ja siellä mies kai tajusi jotain. Sanoi yhtenä iltana, kun oltiin menossa nukkumaan, että noihan on jo tosi isoja ja noitten kanssahan voi tehdä vaikka mitä. Ei ollut huomannut, että vauvat olivat vaihtuneet taaperoihin.



Meillä on sopimus. Mies hoitaa yhden harrastusjutun kerran viikossa lasten kanssa. Käy uimassa tai mopokisoissa tms. Lomalle sovitaan etukäteen tietyt päivät, jolloin ei soitella työjuttuja tai husata missään. Toimii. Olen itsekin tajunnut, että mies vaan on sellainen. Se on se työ niin tärkeää, että ei tajua muuta. Sen joutuu repimään irti siitä.