Kuinka kauan jaksaisitte seksitöntä liittoa?

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo "🤷"-emojia käyttänyt, toinen viesti nyt minulta.

Mutta siis. 

 

En ajattele, että jos seksi ei toimi ja seksiä enemmän haluavalla on joitain itsetunto-ongelmia tai tunne-elämän vaikeuksia, että se olisi yhtä kuin 'Hän on syyllinen'

 

Tarkoitan ennemminkin, että miksi jää roikkumaan suhteeseen, jossa koko ajan toisen haluttomuus aiheuttaa tuskaa ja kokee että "kaikki on minun syytä". Ja sanon tämän ihmisenä, joka on nytkin epätäydellisessä, mutta ei *kurjassa* suhteessa. 

 

Voi siis olla, että toinen on haluton vaikka fyysisesti/hormonaalisesti tai että se toinen on niin estynyt omien ongelmiensa takia, että seksi loppuu kun alkuhuuma loppuu. 

Voi silti olla samaan aikaan totta, että enemmän haluavalla on omat ongelmansa jotka saavat sekä uhriutumaan, että uhrautumaan. 

 

Joskus parisuhteen ongelmia ei voi ratkaista ja jos silti molemmat kokevat, ettei ero ole vaihtoehto, olisi syytä kartoittaa että miksi? 

Ei sekään ole väärin, ettei ole valmis eroamaan ja kokee tilanteen hirveän epäreiluna. 

 

Tiedän kokemuksesta että se tuntuu kauhealta kun suhde voisi olla se vuosisadan rakkaustarina, mutta toinen tai kumpikaan ei saa jotain ongelmiaan ratkaistua. Lopulta jos se kuitenkin romuttaa omaa itsetuntoa ja hyvinvointia, eikä mikään muutu, on lähdettävä. 

Tietysti voidaan tarkastella molempien ongelmia erikseen, mutta aika olennaista on se, miten nämä ongelmaiset henkilöt toimivat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa. Kun esimerkiksi toinen on hyökkäävä ja toinen vetäytyvä, niin pidemmän päälle siinä päästään aikamoiseen lukkoon.

On ihan utopiaa, että löytäisi jostain ihmisen, jolla ei ole mitään ongelmia. Siksi olennaisempaa on yhteispeli tai sen puute kuin (toisen) yksittäiset ongelmat. Siinä tulevat keskeisiksi toisen huomioon ottamisen taidot. Ja sillä lailla hyvä itsetunto, että ei välittömästi loukkaannu tai pelästy toisen ongelmista. Kukaan ei ole luvannut, että olisimme virheettömiä. Suhteessa pitäisi molemmilla olla turvallinen mahdollisuus kasvaa. Ilman että petetään tai jätetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo "🤷"-emojia käyttänyt, toinen viesti nyt minulta.

Mutta siis. 

 

En ajattele, että jos seksi ei toimi ja seksiä enemmän haluavalla on joitain itsetunto-ongelmia tai tunne-elämän vaikeuksia, että se olisi yhtä kuin 'Hän on syyllinen'

 

Tarkoitan ennemminkin, että miksi jää roikkumaan suhteeseen, jossa koko ajan toisen haluttomuus aiheuttaa tuskaa ja kokee että "kaikki on minun syytä". Ja sanon tämän ihmisenä, joka on nytkin epätäydellisessä, mutta ei *kurjassa* suhteessa. 

 

Voi siis olla, että toinen on haluton vaikka fyysisesti/hormonaalisesti tai että se toinen on niin estynyt omien ongelmiensa takia, että seksi loppuu kun alkuhuuma loppuu. 

Voi silti olla samaan aikaan totta, että enemmän haluavalla on omat ongelmansa jotka saavat sekä uhriutumaan, että uhrautumaan. 

 

Joskus parisuhteen ongelmia ei voi ratkaista ja jos silti molemmat kokevat, ettei ero ole vaihtoehto, olisi syytä kartoittaa että miksi? 

Ei sekään ole väärin, ettei ole valmis eroamaan ja kokee tilanteen hirveän epäreiluna. 

 

Tiedän kokemuksesta että se tuntuu kauhealta kun suhde voisi olla se vuosisadan rakkaustarina, mutta toinen tai kumpikaan ei saa jotain ongelmiaan ratkaistua. Lopulta jos se kuitenkin romuttaa omaa itsetuntoa ja hyvinvointia, eikä mikään muutu, on lähdettävä. 

Tietysti voidaan tarkastella molempien ongelmia erikseen, mutta aika olennaista on se, miten nämä ongelmaiset henkilöt toimivat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa. Kun esimerkiksi toinen on hyökkäävä ja toinen vetäytyvä, niin pidemmän päälle siinä päästään aikamoiseen lukkoon.

On ihan utopiaa, että löytäisi jostain ihmisen, jolla ei ole mitään ongelmia. Siksi olennaisempaa on yhteispeli tai sen puute kuin (toisen) yksittäiset ongelmat. Siinä tulevat keskeisiksi toisen huomioon ottamisen taidot. Ja sillä lailla hyvä itsetunto, että ei välittömästi loukkaannu tai pelästy toisen ongelmista. Kukaan ei ole luvannut, että olisimme virheettömiä. Suhteessa pitäisi molemmilla olla turvallinen mahdollisuus kasvaa. Ilman että petetään tai jätetään.

Emme ole tässä eri mieltä. Pettänyt en ole koskaan, enkä ymmärrä pettämistä. 

Mutta eronnut olen kun emme sopineet yhteen ja vuosien yritys johti vain pahempaan umpisolmuun ja siihen että kumpikin kärsi. Kummallakin oli vaikeuksia puhua asioista rauhallisesti ja avoimesti, mutta exäni kohdalla reaktiot ja lukkoon meneminen saivat aika järkyttävät mittasuhteet. Hän saattoi muuttua kirkkaanpunaiseksi naamastaan ja lakata lopulta puhumasta kokonaan tai kadota ulos koko yöksi jos aihe oli liian vaikea.

 Pahimmillaan hän puhui itsensä satuttamisesta jos häneltä yritti saada selkeän vastauksen asiaan ABC. 

Taustalla oli tietenkin se, ettei asiaa ABC varmaankaan voinut muuttaa ja oikea vastaus olisi voinut johtaa minun erohaluihin ja hän ei halunnut erota. Samalla hän kuitenkin syytti minua ko. asiasta ja koki uhtautuvansa ja ettei minulla ole sitten oikeutta harmistua mistään muusta koska tässä yhdessä asiassa hän kärsi niin kovin. Itse en eronnut, koska tuntui hirveältä että luovuttaisin noin vain elämäni rakkauden kanssa, vaikka lopulta kummankin elämä oli ihan kauheaa. Sitä tunnelmaa kotona olisi voinut naputella jollain taltalla. 

Paljon on ratkaistavissa jos kumpikin on halukas ja kykenevä puhumaan rehellisesti.

Ja hyvin vähän on oikeasti ratkaistavissa jos puheyhteyttä ei ole tai se tyssää yhtään kipeämpiin aiheisiin. Se menee äkkiä valehteluksi ja salailuksi. 

Ja tietysti on varmaan tilanteita, joissa se puhuminenkaan ei auta, tosin tällaisia on vaikea kuvitella ellei toinen ole yhtäkkiä muuttunut paljon tai alunperin salannut joitain toiveitaan, ehkä itseltäänkin.

Esimerkiksi jos kumpikin on ehdottoman yksiavioinen eikä halua avointa suhdetta ja toinen haluaisi paljon seksiä, mutta toisen halut loppuvat täysin syystä tai toisesta? 

Ei tuo puhumalla ratkea, etenkin jos se seksiä haluava ei halua myöskään mitään haluttoman myöntymisseksiä. 

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta jaksoin seksittömässä liitossa, sen jälkeen hain eroa. 

Minä olisin jaksanut max 5 kuukautta. Jo kaksi viikkoa ilman tuntuu ihan hirveältä ja sopiva tahti on kerran päivässä. M53

"Taustalla oli tietenkin se, ettei asiaa ABC varmaankaan voinut muuttaa ja oikea vastaus olisi voinut johtaa minun erohaluihin ja hän ei halunnut erota."

Tässä on jotain niin tuttua. En saa vastauksia kysymyksiini jotka minua niin kauheasti vaivaavat. Olen alkanut ajatella että kyse ei ole siitä että hän ei tiedä vastauksia vaan että hän ei halua sanoa niitä. Myönnän myös että kun en saa vastauksia niin mieleni yrittää keksiä vastaukset kaikesta mahdollisesta johon saan yhtään viitettä. On ihan täysi työ siinä että en vie näitä "johtopäätöksiäni" hänen tietoonsa mutta tietysti ne minuun vaikuttavat. 

Tunnistan itsessäni myös sen että en enää itse uskalla puhua omista toiveistani ja tarpeistani koska ne on niin usein tyrmätty väärinä. Tätä tapahtuu muissakin asioissa kuin seksiin liittyvissä. Olen esimerkiksi sanonut puolisolleni että joskus minua pelottaa hänen kyydissään ja pyytänyt häntä ohittelemaan huonolla kelillä vähän vähemmän, niin vastaukseksi sain vain pitkän selostuksen siitä kuinka hyvä kuski hän on ja kuinka kukaan muukaan ei ole koskaan hänen kyydissään pelännyt joten hän ei ymmärrä miksi minäkään pelkäisin. Tätä samaa tapahtuu usein erilaisissa tilanteissa joissa minä reagoin eri tavalla kuin hän. Minun tunnereaktioni on väärä, koska se on eri kuin mikä hänen olisi. 

Kahdeksan kuukauden jälkeen sanoin, että nyt riitti. Aikaisemminkin oli ollut 2-6 kk taukoja vaimon haluttomuuden vuoksi..

Vierailija kirjoitti:

Koko loppuelämän aion tätä kestää vaikka ei tämä kivaa ole. Moni muu asia on kunnossa ja olen tuohon ukkooni sitoutunut, vaikka sitä ei ole kiinnostanut kunnolla oikein ikinä.

Miksi sinä olet sitoutunut mieheen, joka ei välitä sinusta? Ilmeisesti et itsekään välitä itsestäsi, kun tyydyt tuollaiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton ns. hyöty voi olla myös yhteinen talous ja arjen käytännöt, vaikka romanttista rakkautta tai ystävyyttä ei enää olisi.

Mutta silloin pitää suhde avata. Jos kotona ei saa seksiä niin sitten on saatava jossain muualla. M53

Jos seksi on sinulle suhteessa tärkeintä niin sitten sinun pitää tehdä niin.

Eikä tuossa oikeastaan ole kyse edes siitä. Kyse on ilmeisesti siitä että seksi on yleensä ottaen tärkeintä. Monelle puolison haluttomuus on kipeä paikka siksi että se satuttaa kun rakas ihminen ei halua sinua. Joillekin sitten kyse on vain siitä seksistä. Sellaiset kai sitten herkemmin lähtee hakemaan sitä seksiä muualta koska heille ratkaisu löytyy seksistä itsestään. 

Tuo on tyypillinen väärintulkinta, että rakas ihminen ei halua ja rakasta sinua kun ei halua seksiä.

Monilla miehillä on tämä kumma ajatus, että seksi on sama asia kuin rakkaus. Silti he ovat valmiita pettämään rakkaita puolisoitaan sanoen, että "se ei merkinnyt mitään". Anteeksi kuinka?

Jos puoliso on oikeasti miehelle rakas, villit hevosetkaan eivät saisi häntä pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo "🤷"-emojia käyttänyt, toinen viesti nyt minulta.

Mutta siis. 

 

En ajattele, että jos seksi ei toimi ja seksiä enemmän haluavalla on joitain itsetunto-ongelmia tai tunne-elämän vaikeuksia, että se olisi yhtä kuin 'Hän on syyllinen'

 

Tarkoitan ennemminkin, että miksi jää roikkumaan suhteeseen, jossa koko ajan toisen haluttomuus aiheuttaa tuskaa ja kokee että "kaikki on minun syytä". Ja sanon tämän ihmisenä, joka on nytkin epätäydellisessä, mutta ei *kurjassa* suhteessa. 

 

Voi siis olla, että toinen on haluton vaikka fyysisesti/hormonaalisesti tai että se toinen on niin estynyt omien ongelmiensa takia, että seksi loppuu kun alkuhuuma loppuu. 

Voi silti olla samaan aikaan totta, että enemmän haluavalla on omat ongelmansa jotka saavat sekä uhriutumaan, että uhrautumaan. 

 

Joskus parisuhteen ongelmia ei voi ratkaista ja jos silti molemmat kokevat, ettei ero ole vaihtoehto, olisi syytä kartoittaa että miksi? 

Ei sekään ole väärin, ettei ole valmis eroamaan ja kokee tilanteen hirveän epäreiluna. 

 

Tiedän kokemuksesta että se tuntuu kauhealta kun suhde voisi olla se vuosisadan rakkaustarina, mutta toinen tai kumpikaan ei saa jotain ongelmiaan ratkaistua. Lopulta jos se kuitenkin romuttaa omaa itsetuntoa ja hyvinvointia, eikä mikään muutu, on lähdettävä. 

Tietysti voidaan tarkastella molempien ongelmia erikseen, mutta aika olennaista on se, miten nämä ongelmaiset henkilöt toimivat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa. Kun esimerkiksi toinen on hyökkäävä ja toinen vetäytyvä, niin pidemmän päälle siinä päästään aikamoiseen lukkoon.

On ihan utopiaa, että löytäisi jostain ihmisen, jolla ei ole mitään ongelmia. Siksi olennaisempaa on yhteispeli tai sen puute kuin (toisen) yksittäiset ongelmat. Siinä tulevat keskeisiksi toisen huomioon ottamisen taidot. Ja sillä lailla hyvä itsetunto, että ei välittömästi loukkaannu tai pelästy toisen ongelmista. Kukaan ei ole luvannut, että olisimme virheettömiä. Suhteessa pitäisi molemmilla olla turvallinen mahdollisuus kasvaa. Ilman että petetään tai jätetään.

Emme ole tässä eri mieltä. Pettänyt en ole koskaan, enkä ymmärrä pettämistä. 

 

Mutta eronnut olen kun emme sopineet yhteen ja vuosien yritys johti vain pahempaan umpisolmuun ja siihen että kumpikin kärsi. Kummallakin oli vaikeuksia puhua asioista rauhallisesti ja avoimesti, mutta exäni kohdalla reaktiot ja lukkoon meneminen saivat aika järkyttävät mittasuhteet. Hän saattoi muuttua kirkkaanpunaiseksi naamastaan ja lakata lopulta puhumasta kokonaan tai kadota ulos koko yöksi jos aihe oli liian vaikea.

 

 Pahimmillaan hän puhui itsensä satuttamisesta jos häneltä yritti saada selkeän vastauksen asiaan ABC. 

Taustalla oli tietenkin se, ettei asiaa ABC varmaankaan voinut muuttaa ja oikea vastaus olisi voinut johtaa minun erohaluihin ja hän ei halunnut erota. Samalla hän kuitenkin syytti minua ko. asiasta ja koki uhtautuvansa ja ettei minulla ole sitten oikeutta harmistua mistään muusta koska tässä yhdessä asiassa hän kärsi niin kovin. Itse en eronnut, koska tuntui hirveältä että luovuttaisin noin vain elämäni rakkauden kanssa, vaikka lopulta kummankin elämä oli ihan kauheaa. Sitä tunnelmaa kotona olisi voinut naputella jollain taltalla. 

 

Paljon on ratkaistavissa jos kumpikin on halukas ja kykenevä puhumaan rehellisesti.

Ja hyvin vähän on oikeasti ratkaistavissa jos puheyhteyttä ei ole tai se tyssää yhtään kipeämpiin aiheisiin. Se menee äkkiä valehteluksi ja salailuksi. 

 

Ja tietysti on varmaan tilanteita, joissa se puhuminenkaan ei auta, tosin tällaisia on vaikea kuvitella ellei toinen ole yhtäkkiä muuttunut paljon tai alunperin salannut joitain toiveitaan, ehkä itseltäänkin.

 

Esimerkiksi jos kumpikin on ehdottoman yksiavioinen eikä halua avointa suhdetta ja toinen haluaisi paljon seksiä, mutta toisen halut loppuvat täysin syystä tai toisesta? 

Ei tuo puhumalla ratkea, etenkin jos se seksiä haluava ei halua myöskään mitään haluttoman myöntymisseksiä. 

Esimerkiksi jos kumpikin on ehdottoman yksiavioinen eikä halua avointa suhdetta ja toinen haluaisi paljon seksiä, mutta toisen halut loppuvat täysin syystä tai toisesta? 

Ei tuo puhumalla ratkea, etenkin jos se seksiä haluava ei halua myöskään mitään haluttoman myöntymisseksiä. 

Olen viestisi kanssa pitkälti samaa mieltä, mutta nykyään myös sitä mieltä, että kannattaa ottaa terapeutti kehiin keskusteluavuksi.

Tästä lopusta olen eri mieltä. Seksi on asia, jota voi ratkoa puhumalla ihan kuin muitakin parisuhteen ongelmia. Parisuhteen laajemmat ongelmat usein näkyvät juuri seksissä, tai sen puutteessa. Kun saa niitä muita ongelmia ratkottua, seksikin avautuu. Tietysti jos halujen loppuminen on fyysistä laatua, tarvitaan muunlaista apua. Mutta jostain muusta ongelmasta sekin kertoo, että fyysisiin ongelmiin ei haluta hakea apua.

Ehkä viikon..harrastaisin mielelläni joka päivä seksiä eli jo pari päivää on yhtä tuskaa, saati sitten viikkoja tai kuukausia

N48

Vaimon lihominen vaikuttanut negatiivisesti kyseiseen asiaan

Kestin seksitöntä liittoa noin parin vuoden ajan. Sitä ennen oli ollut jo hiljaisempaa noin kuuden vuoden verran. Siinä vaihessa ymmärsin että liittomme on ohitse kun omissa seksifantasioissa alkoi esiintyä sitä että kuvittelin kuinka esimerkiksi hyvät ystäväni tai työkaverini harrastivat seksiä jonkun pornomallin kanssa ja itse vain katselin vierestä. Se ei johtunut mistään aisankannatteluajatuksista, vaan siitä että oma itsetunto oli poljettu niin alas että en kyennyt enää kuvittelemaan itseäni panemaan pornomallien kanssa vaan minun piti ikäänkuin ulkoistaa olematon seksielämäni muiden harteille.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon lihominen vaikuttanut negatiivisesti kyseiseen asiaan

Lihominen heikensi hänen jaksamistaan kanssasi seksittömässä suhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Kestin seksitöntä liittoa noin parin vuoden ajan. Sitä ennen oli ollut jo hiljaisempaa noin kuuden vuoden verran. Siinä vaihessa ymmärsin että liittomme on ohitse kun omissa seksifantasioissa alkoi esiintyä sitä että kuvittelin kuinka esimerkiksi hyvät ystäväni tai työkaverini harrastivat seksiä jonkun pornomallin kanssa ja itse vain katselin vierestä. Se ei johtunut mistään aisankannatteluajatuksista, vaan siitä että oma itsetunto oli poljettu niin alas että en kyennyt enää kuvittelemaan itseäni panemaan pornomallien kanssa vaan minun piti ikäänkuin ulkoistaa olematon seksielämäni muiden harteille.

Miksi olit polkenut itsetuntosi alas? Ei niin kannata tehdä.

On kai siinä vähän muutakin kuin seksi. Jos seksistä ei voi edes puhua ja toinen ei tunnu edes tajuavan että mitään ongelmaa on, ns. ei näe minua seksuaalisena olentona, niin eipä siinä monta kuukautta menisi. Jos hän ymmärtää tilanteen ja haluaa helpottaa minua mutta itsellä ei vaan tee mieli, niin tilanteen kanssa voisi kärvistellä pitkäänkin. 

Lopulta ymmärrys on tärkeempää kun pillu. 

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksan kuukauden jälkeen sanoin, että nyt riitti. Aikaisemminkin oli ollut 2-6 kk taukoja vaimon haluttomuuden vuoksi..

Aika tiukkapipo. Itse nyt saanyt kerran 7kk ja tiiäppä millon seuraava kerta. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestin seksitöntä liittoa noin parin vuoden ajan. Sitä ennen oli ollut jo hiljaisempaa noin kuuden vuoden verran. Siinä vaihessa ymmärsin että liittomme on ohitse kun omissa seksifantasioissa alkoi esiintyä sitä että kuvittelin kuinka esimerkiksi hyvät ystäväni tai työkaverini harrastivat seksiä jonkun pornomallin kanssa ja itse vain katselin vierestä. Se ei johtunut mistään aisankannatteluajatuksista, vaan siitä että oma itsetunto oli poljettu niin alas että en kyennyt enää kuvittelemaan itseäni panemaan pornomallien kanssa vaan minun piti ikäänkuin ulkoistaa olematon seksielämäni muiden harteille.

Miksi olit polkenut itsetuntosi alas? Ei niin kannata tehdä.

Sinun olisi kannattanut käydä koulusi loppuun saakka. Olisit ehkä oppinut lukemaankin, pelkän kirjoittamisen sijasta.

Seitsemäs vuosi menossa. Ikä ja sairaudet muuttaa kuviota aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

On kai siinä vähän muutakin kuin seksi. Jos seksistä ei voi edes puhua ja toinen ei tunnu edes tajuavan että mitään ongelmaa on, ns. ei näe minua seksuaalisena olentona, niin eipä siinä monta kuukautta menisi. Jos hän ymmärtää tilanteen ja haluaa helpottaa minua mutta itsellä ei vaan tee mieli, niin tilanteen kanssa voisi kärvistellä pitkäänkin. 

Lopulta ymmärrys on tärkeempää kun pillu. 

Haluttoman miehen vaimona on niin vaikeaa samaistua teihin miehiin. Miten te voitte nauttia siitä jos haluton puoliso suostuu vaikka hoitelemaan teidät käsin tai ottamaan suihin, tietäen että hän olisi mieluummin ihan missä tahansa muualla? Oma haluton miehenikin on sanonut mulle että hän "voisi vaikka joskus mut hoidella käsin" mutta mieluummin hoitelen ihan itse itseni kuin otan käsihoitoa ihmiseltä joka saa sen kuulostamaan maailman vastenmielisimmältä ja epämiellyttävimmältä asialta. 

Ei koko liitosta voi nauttia, jos puolisolta ei saa seksiä. Haluttoman puolison naiminen taas on kuin masturbointi ilman käsiä, korviketoimintaa paremman puutteessa. M52

Loppuelämän jaksan. Minulla maailman ihanin nainen ja meillä ei ole seksiä eikä tarvitsekaan olla. Nautitaan muuten toistemme läheisyydestä. Seksi on ihan yliarvostettua