Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan jaksaisitte seksitöntä liittoa?
04.07.2026 |
Meillä seksittömyys kestänyt nyt 12 kuukautta enkä meinaa millään kestää enää. Haluan miestäni kovasti,mutta hänellä ei ole tehnyt mieli seksiä vuoteen.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ns. hyöty voi olla myös yhteinen talous ja arjen käytännöt, vaikka romanttista rakkautta tai ystävyyttä ei enää olisi.
Mutta silloin pitää suhde avata. Jos kotona ei saa seksiä niin sitten on saatava jossain muualla. M53
Jos seksi on sinulle suhteessa tärkeintä niin sitten sinun pitää tehdä niin.
Eikä tuossa oikeastaan ole kyse edes siitä. Kyse on ilmeisesti siitä että seksi on yleensä ottaen tärkeintä. Monelle puolison haluttomuus on kipeä paikka siksi että se satuttaa kun rakas ihminen ei halua sinua. Joillekin sitten kyse on vain siitä seksistä. Sellaiset kai sitten herkemmin lähtee hakemaan sitä seksiä muualta koska heille ratkaisu löytyy seksistä itsestään.
Tuo on tyypillinen väärintulkinta, että rakas ihminen ei halua ja rakasta sinua kun ei halua seksiä.
Monilla miehillä on tämä kumma ajatus, että seksi on sama asia kuin rakkaus. Silti he ovat valmiita pettämään rakkaita puolisoitaan sanoen, että "se ei merkinnyt mitään". Anteeksi kuinka?
Seksiä on monenlaista, kuten myös rakkautta. Rakastavathan ihmiset lapsiaankin ilman, että harrastavat heidän kanssaan seksiä (ainakin toivottavasti).
Joku fbw-säätö tai tinderpano on hiukan eri asia kuin rakkaus- ja seksielämä pitkässä parisuhteessa. On valheellista väittää, että sivusuhde "ei merkitse mitään", koska jotain emotionaalista ja/tai lihallista tyhjiötä silläkin paikattiin, mutta ei se välttämättä ole mitään verrattuna pitkän liiton rakkauteen.
Moni myös sekoittaa läheisriippuvuuden, kontrollin tai tottumuksen rakkauteen.
Jos halusta puhutaan, ei sitä kyllä ole, jos toinen jatkuvasti seksistä kieltäytyy. Voi olla kumppanuutta ja platonista rakkauttakin, mutta jokin olennainen osa puuttuu. Ikävintä tässä on se, että yleensä haluton saa tahtonsa läpi ja halukas osapuoli kituu ja kärvistelee, kunnes liitto kuihtuu pois tai laimenee sellaiseksi kumppanuussuhteeksi, joita esim. senioripariskunnilla on.
Mummot ja papat harvoin antavat muutenkaan fyysisiä huomionosoituksia toisilleen.
Kyllä mummot ja papat voivat olla hyvinkin helliä. Monilla vain ei ole tapana tehdä sitä muiden edessä.
Kyllä sitä halua voi olla, mutta se saattaa mennä täysin lukkoon, kun henkinen läheisyys ja turvallisuus liitossa rikkoutuu. Jotkut ovat tämän suhteen herkempiä kuin toiset. Ja jotkut rikkovat toisen rajoja helpommin kuin toiset.
Sitten roikutaan suhteessa ja odotetaan molemmat, että toinen muuttaisi toimintaansa.
Missä se halu sitten menee, jos se on lukossa? Ei seksiä=ei halua. Ainakaan omaa puolisoa kohtaan. Se, että näkee puolison sellaisena turvallisena tuttuna löllykkänä on eri asia kuin haluta ja himoita puolisoa.
Jos tämä on sinulle sopiva parisuhteen malli, siitä vaan. Itse luokittelen sen kämppäkaveri/ystävyyssuhteeksi.
Sivusta, mutta eikö siis olisi mielestäsi esimerkiksi pettämistä, jos puolisosi kävisi treffeillä, halailisi, nukkuisi lusikassa ja pesisi selän toiselta ihmiseltä sekä priorisoisi hänet kaikkien muiden ohi? Eihän siinä silloin ole seksiä niin pitäisi olla ihan kaveruus, täysin platonista menoa?
Jos joku on haluton seksin suhteen siksi että "luottamus ja turvallisuus parisuhteessa on rikottu", on jotenkin ristiriitaista että se sama henkilö tuntee olonsa kuitenkin täysin luontevaksi ja turvalliseksi nukkua lusikassa ja halailla.
Onko? Jos tämä henkilö kuitenkin toivoo, että mm. hellyyden kautta löydettäisiin yhteys uudelleen? Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa toinen on pettänyt ja rikkonut luottamuksen, mutta yhdessä on kuitenkin sovittu, että vielä yritetään.
Suhteet eivät ole on/off, vaan niissä on sävyjä. Ihmiset loukkaavat joskus toisiaan ja sitten sieltä yritetään löytää takaisin turvaan ja luottamukseen. Hellyys on yksi tie.
Tuollaisen voin ymmärtää. Joskin luulisi että tuollaisessa tilanteessa ne pelisäännöt on nimenomaan yhdessä sovittu. Että mihin ollaan valmiita, mikä on tavoite ja miten siihen yritetään päästä. Silloin on aika erikoista jos se luottamuksen rikkonut osapuoli kärsii siitä että kosketus ei yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan johda mihinkään seksuaaliseen. Mutta varmaan sellaistakin tapahtuu.
Itse olen aivan eri tilanteessa. Puolisoni janoaa ihan kaikenlaista kosketusta ja läheisyyttä, paitsi seksuaalista. Ja minä pyrin parhaani mukaan sitä antamaan, vaikka osa minusta kärsii siitä ihan suunnattomasti, koska se läheisyys ja kosketus ei koskaan johda mihinkään intiimimpään.
Meidän välillämme ei ole tapahtunut minkäänlaista luottamuksen rikkomista. Silti ihan alkuhuumaa lukuun ottamatta mikään seksuaalinen ei ole puolisoani enää kiinnostanut, ne harvat intiimiin olemiseen johtavat tilanteet ovat ikään kuin velvollisuudesta. Syvään huokaisten. Niin että minä kyyneliä niellen sanon että ei todellakaan tarvitse jos ajatus tuntuu epämiellyttävältä. Silti minä janoan niin paljon sitäkin kosketusta että tartun noihin harvoihin tilaisuuksiin. Ja tunnen välillä itseni todella halvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä voin sanoa että tuossa kohtaa olisi lääkäriin asiaa.
Ei onnistu miehellä tuollainen paasto ilman että on terveydessä vikaa.
Toki on niitäkin joilla toinen nainen hoitaa homman mutta itse veikkaisin ensisijaisesti hormonaalisia ongelmia tai erektio- ongelmaa jota häpeää. Toinen voisi olla pornoriippuvuus mitä en itse ymmärrä, mutta josta yllättävän monet miehet kärsii.
Minun ei ole tarvinnut olla ilman. Jos miestä ei kiinnosta, se on hänen asiansa
Seksittömyys olisi minulla ehto parisuhteessa olemiselle ylipäätään. Tosin en jaksaisi sen toisen läsnäoloakaan, joten tuhoon tuomittu sekin olisi.
Ilman seksin estävää terveysongelmaa 1kk olisi aika jonka ohi mentyä kysyisin avataanko parisuhde, pitääkö alkaa käydä ilman lupaa vieraissa vai onko meillä viikon sisään seksiä ja sen jälkeen max viikon tauot. Eipä ole onneksi tarvinnut tätä kysymystä esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ns. hyöty voi olla myös yhteinen talous ja arjen käytännöt, vaikka romanttista rakkautta tai ystävyyttä ei enää olisi.
Mutta silloin pitää suhde avata. Jos kotona ei saa seksiä niin sitten on saatava jossain muualla. M53
Jos seksi on sinulle suhteessa tärkeintä niin sitten sinun pitää tehdä niin.
Eikä tuossa oikeastaan ole kyse edes siitä. Kyse on ilmeisesti siitä että seksi on yleensä ottaen tärkeintä. Monelle puolison haluttomuus on kipeä paikka siksi että se satuttaa kun rakas ihminen ei halua sinua. Joillekin sitten kyse on vain siitä seksistä. Sellaiset kai sitten herkemmin lähtee hakemaan sitä seksiä muualta koska heille ratkaisu löytyy seksistä itsestään.
Tuo on tyypillinen väärintulkinta, että rakas ihminen ei halua ja rakasta sinua kun ei halua seksiä.
Monilla miehillä on tämä kumma ajatus, että seksi on sama asia kuin rakkaus. Silti he ovat valmiita pettämään rakkaita puolisoitaan sanoen, että "se ei merkinnyt mitään". Anteeksi kuinka?
Seksiä on monenlaista, kuten myös rakkautta. Rakastavathan ihmiset lapsiaankin ilman, että harrastavat heidän kanssaan seksiä (ainakin toivottavasti).
Joku fbw-säätö tai tinderpano on hiukan eri asia kuin rakkaus- ja seksielämä pitkässä parisuhteessa. On valheellista väittää, että sivusuhde "ei merkitse mitään", koska jotain emotionaalista ja/tai lihallista tyhjiötä silläkin paikattiin, mutta ei se välttämättä ole mitään verrattuna pitkän liiton rakkauteen.
Moni myös sekoittaa läheisriippuvuuden, kontrollin tai tottumuksen rakkauteen.
Jos halusta puhutaan, ei sitä kyllä ole, jos toinen jatkuvasti seksistä kieltäytyy. Voi olla kumppanuutta ja platonista rakkauttakin, mutta jokin olennainen osa puuttuu. Ikävintä tässä on se, että yleensä haluton saa tahtonsa läpi ja halukas osapuoli kituu ja kärvistelee, kunnes liitto kuihtuu pois tai laimenee sellaiseksi kumppanuussuhteeksi, joita esim. senioripariskunnilla on.
Mummot ja papat harvoin antavat muutenkaan fyysisiä huomionosoituksia toisilleen.
Kyllä mummot ja papat voivat olla hyvinkin helliä. Monilla vain ei ole tapana tehdä sitä muiden edessä.
Kyllä sitä halua voi olla, mutta se saattaa mennä täysin lukkoon, kun henkinen läheisyys ja turvallisuus liitossa rikkoutuu. Jotkut ovat tämän suhteen herkempiä kuin toiset. Ja jotkut rikkovat toisen rajoja helpommin kuin toiset.
Sitten roikutaan suhteessa ja odotetaan molemmat, että toinen muuttaisi toimintaansa.
Missä se halu sitten menee, jos se on lukossa? Ei seksiä=ei halua. Ainakaan omaa puolisoa kohtaan. Se, että näkee puolison sellaisena turvallisena tuttuna löllykkänä on eri asia kuin haluta ja himoita puolisoa.
Jos tämä on sinulle sopiva parisuhteen malli, siitä vaan. Itse luokittelen sen kämppäkaveri/ystävyyssuhteeksi.
Sivusta, mutta eikö siis olisi mielestäsi esimerkiksi pettämistä, jos puolisosi kävisi treffeillä, halailisi, nukkuisi lusikassa ja pesisi selän toiselta ihmiseltä sekä priorisoisi hänet kaikkien muiden ohi? Eihän siinä silloin ole seksiä niin pitäisi olla ihan kaveruus, täysin platonista menoa?
Jos joku on haluton seksin suhteen siksi että "luottamus ja turvallisuus parisuhteessa on rikottu", on jotenkin ristiriitaista että se sama henkilö tuntee olonsa kuitenkin täysin luontevaksi ja turvalliseksi nukkua lusikassa ja halailla.
Onko? Jos tämä henkilö kuitenkin toivoo, että mm. hellyyden kautta löydettäisiin yhteys uudelleen? Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa toinen on pettänyt ja rikkonut luottamuksen, mutta yhdessä on kuitenkin sovittu, että vielä yritetään.
Suhteet eivät ole on/off, vaan niissä on sävyjä. Ihmiset loukkaavat joskus toisiaan ja sitten sieltä yritetään löytää takaisin turvaan ja luottamukseen. Hellyys on yksi tie.
Tuollaisen voin ymmärtää. Joskin luulisi että tuollaisessa tilanteessa ne pelisäännöt on nimenomaan yhdessä sovittu. Että mihin ollaan valmiita, mikä on tavoite ja miten siihen yritetään päästä. Silloin on aika erikoista jos se luottamuksen rikkonut osapuoli kärsii siitä että kosketus ei yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan johda mihinkään seksuaaliseen. Mutta varmaan sellaistakin tapahtuu.
Itse olen aivan eri tilanteessa. Puolisoni janoaa ihan kaikenlaista kosketusta ja läheisyyttä, paitsi seksuaalista. Ja minä pyrin parhaani mukaan sitä antamaan, vaikka osa minusta kärsii siitä ihan suunnattomasti, koska se läheisyys ja kosketus ei koskaan johda mihinkään intiimimpään.
Meidän välillämme ei ole tapahtunut minkäänlaista luottamuksen rikkomista. Silti ihan alkuhuumaa lukuun ottamatta mikään seksuaalinen ei ole puolisoani enää kiinnostanut, ne harvat intiimiin olemiseen johtavat tilanteet ovat ikään kuin velvollisuudesta. Syvään huokaisten. Niin että minä kyyneliä niellen sanon että ei todellakaan tarvitse jos ajatus tuntuu epämiellyttävältä. Silti minä janoan niin paljon sitäkin kosketusta että tartun noihin harvoihin tilaisuuksiin. Ja tunnen välillä itseni todella halvaksi.
En osaa mennä hänen päänsä sisään, että mitä siellä kulkee. Enkä tiedä onko hän kokenut jonkun loukkauksen. Ihmisillä on yksilöllisiä kipupisteitä, jotka voivat olla hyvinkin arkoja.
Esimerkiksi ihminen voi menettää luottamuksensa toiseen ihmiseen vaikka siten, että tämä on ostanut toiselta kysymättä uudet sohvat yhteisellä tilillä olevilla varoilla. Yksi on saattanut puhua sohvista viikkotolkulla, mutta toinen ei ole pitänyt asiaa ajankohtaisena ja on sivuuttanut koko asian. Sitten sohvat tulevat yllätyksenä ja yhteisen tilin tyhjyys järkyttää toisen puolison turvallisuuden tunnetta. Hän on ehkä lapsena kokenut rahallista puutetta tms. Tällaisia ne voivat olla. Ja heijastuvat seksiin ja kaikkeen muuhunkin. Eli et voi aina tietää, mistä toisella kenkä puristaa. Siksi se terapia voisi olla hyvä idea.
Ihmiset eivät ole välttämättä hyviä sopimaan pelisäännöistä täysin uusissa ja oudoissa tilanteissa. Pettämisen jälkeen saatetaan sopia, että yritetään vielä. Että kaikesta puhutaan avoimesti. Silloin ei välttämättä sovita läheisyydestä ja seksistä muuta kuin että pettäjä ei saa jatkaa pettämistä. Ehkä puhutaan avoimemmin, mutta toisen haluttomuus jatkuu eikä sen juurisyyhyn päästä. Hän haluaa läheisyyttä, kertoo ehkä toistuvasti omaa "sohvatarinaansa", mutta koska sohva ei liity suoraan seksiin, toinen sivuuttaa sen. Saattaa esimerkiksi sanoa, että "vieläkö siitä jaksat jauhaa, hyvät sohvat nuo ovat". Loukkaus on edelleen pariskunnan välissä eikä seksiä synny.
Minusta kuulostaa tosi ikävältä, että puolisosi huokaisee syvään kun "joutuu" seksiin. Se huokaus voi kuitenkin tarkoittaa vaikka mitä. Jos et ole kysynyt ja saanut vastausta siihen, miksi hän huokaisee, teidän kannattaa nyt ihan oikeasti selvittää tämä asia jonkun terapeutin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ns. hyöty voi olla myös yhteinen talous ja arjen käytännöt, vaikka romanttista rakkautta tai ystävyyttä ei enää olisi.
Mutta silloin pitää suhde avata. Jos kotona ei saa seksiä niin sitten on saatava jossain muualla. M53
Jos seksi on sinulle suhteessa tärkeintä niin sitten sinun pitää tehdä niin.
Eikä tuossa oikeastaan ole kyse edes siitä. Kyse on ilmeisesti siitä että seksi on yleensä ottaen tärkeintä. Monelle puolison haluttomuus on kipeä paikka siksi että se satuttaa kun rakas ihminen ei halua sinua. Joillekin sitten kyse on vain siitä seksistä. Sellaiset kai sitten herkemmin lähtee hakemaan sitä seksiä muualta koska heille ratkaisu löytyy seksistä itsestään.
Tuo on tyypillinen väärintulkinta, että rakas ihminen ei halua ja rakasta sinua kun ei halua seksiä.
Monilla miehillä on tämä kumma ajatus, että seksi on sama asia kuin rakkaus. Silti he ovat valmiita pettämään rakkaita puolisoitaan sanoen, että "se ei merkinnyt mitään". Anteeksi kuinka?
Seksiä on monenlaista, kuten myös rakkautta. Rakastavathan ihmiset lapsiaankin ilman, että harrastavat heidän kanssaan seksiä (ainakin toivottavasti).
Joku fbw-säätö tai tinderpano on hiukan eri asia kuin rakkaus- ja seksielämä pitkässä parisuhteessa. On valheellista väittää, että sivusuhde "ei merkitse mitään", koska jotain emotionaalista ja/tai lihallista tyhjiötä silläkin paikattiin, mutta ei se välttämättä ole mitään verrattuna pitkän liiton rakkauteen.
Moni myös sekoittaa läheisriippuvuuden, kontrollin tai tottumuksen rakkauteen.
Jos halusta puhutaan, ei sitä kyllä ole, jos toinen jatkuvasti seksistä kieltäytyy. Voi olla kumppanuutta ja platonista rakkauttakin, mutta jokin olennainen osa puuttuu. Ikävintä tässä on se, että yleensä haluton saa tahtonsa läpi ja halukas osapuoli kituu ja kärvistelee, kunnes liitto kuihtuu pois tai laimenee sellaiseksi kumppanuussuhteeksi, joita esim. senioripariskunnilla on.
Mummot ja papat harvoin antavat muutenkaan fyysisiä huomionosoituksia toisilleen.
Kyllä mummot ja papat voivat olla hyvinkin helliä. Monilla vain ei ole tapana tehdä sitä muiden edessä.
Kyllä sitä halua voi olla, mutta se saattaa mennä täysin lukkoon, kun henkinen läheisyys ja turvallisuus liitossa rikkoutuu. Jotkut ovat tämän suhteen herkempiä kuin toiset. Ja jotkut rikkovat toisen rajoja helpommin kuin toiset.
Sitten roikutaan suhteessa ja odotetaan molemmat, että toinen muuttaisi toimintaansa.
Missä se halu sitten menee, jos se on lukossa? Ei seksiä=ei halua. Ainakaan omaa puolisoa kohtaan. Se, että näkee puolison sellaisena turvallisena tuttuna löllykkänä on eri asia kuin haluta ja himoita puolisoa.
Jos tämä on sinulle sopiva parisuhteen malli, siitä vaan. Itse luokittelen sen kämppäkaveri/ystävyyssuhteeksi.
Sivusta, mutta eikö siis olisi mielestäsi esimerkiksi pettämistä, jos puolisosi kävisi treffeillä, halailisi, nukkuisi lusikassa ja pesisi selän toiselta ihmiseltä sekä priorisoisi hänet kaikkien muiden ohi? Eihän siinä silloin ole seksiä niin pitäisi olla ihan kaveruus, täysin platonista menoa?
Jos joku on haluton seksin suhteen siksi että "luottamus ja turvallisuus parisuhteessa on rikottu", on jotenkin ristiriitaista että se sama henkilö tuntee olonsa kuitenkin täysin luontevaksi ja turvalliseksi nukkua lusikassa ja halailla.
Onko? Jos tämä henkilö kuitenkin toivoo, että mm. hellyyden kautta löydettäisiin yhteys uudelleen? Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa toinen on pettänyt ja rikkonut luottamuksen, mutta yhdessä on kuitenkin sovittu, että vielä yritetään.
Suhteet eivät ole on/off, vaan niissä on sävyjä. Ihmiset loukkaavat joskus toisiaan ja sitten sieltä yritetään löytää takaisin turvaan ja luottamukseen. Hellyys on yksi tie.
Tuollaisen voin ymmärtää. Joskin luulisi että tuollaisessa tilanteessa ne pelisäännöt on nimenomaan yhdessä sovittu. Että mihin ollaan valmiita, mikä on tavoite ja miten siihen yritetään päästä. Silloin on aika erikoista jos se luottamuksen rikkonut osapuoli kärsii siitä että kosketus ei yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan johda mihinkään seksuaaliseen. Mutta varmaan sellaistakin tapahtuu.
Itse olen aivan eri tilanteessa. Puolisoni janoaa ihan kaikenlaista kosketusta ja läheisyyttä, paitsi seksuaalista. Ja minä pyrin parhaani mukaan sitä antamaan, vaikka osa minusta kärsii siitä ihan suunnattomasti, koska se läheisyys ja kosketus ei koskaan johda mihinkään intiimimpään.
Meidän välillämme ei ole tapahtunut minkäänlaista luottamuksen rikkomista. Silti ihan alkuhuumaa lukuun ottamatta mikään seksuaalinen ei ole puolisoani enää kiinnostanut, ne harvat intiimiin olemiseen johtavat tilanteet ovat ikään kuin velvollisuudesta. Syvään huokaisten. Niin että minä kyyneliä niellen sanon että ei todellakaan tarvitse jos ajatus tuntuu epämiellyttävältä. Silti minä janoan niin paljon sitäkin kosketusta että tartun noihin harvoihin tilaisuuksiin. Ja tunnen välillä itseni todella halvaksi.
En osaa mennä hänen päänsä sisään, että mitä siellä kulkee. Enkä tiedä onko hän kokenut jonkun loukkauksen. Ihmisillä on yksilöllisiä kipupisteitä, jotka voivat olla hyvinkin arkoja.
Esimerkiksi ihminen voi menettää luottamuksensa toiseen ihmiseen vaikka siten, että tämä on ostanut toiselta kysymättä uudet sohvat yhteisellä tilillä olevilla varoilla. Yksi on saattanut puhua sohvista viikkotolkulla, mutta toinen ei ole pitänyt asiaa ajankohtaisena ja on sivuuttanut koko asian. Sitten sohvat tulevat yllätyksenä ja yhteisen tilin tyhjyys järkyttää toisen puolison turvallisuuden tunnetta. Hän on ehkä lapsena kokenut rahallista puutetta tms. Tällaisia ne voivat olla. Ja heijastuvat seksiin ja kaikkeen muuhunkin. Eli et voi aina tietää, mistä toisella kenkä puristaa. Siksi se terapia voisi olla hyvä idea.
Ihmiset eivät ole välttämättä hyviä sopimaan pelisäännöistä täysin uusissa ja oudoissa tilanteissa. Pettämisen jälkeen saatetaan sopia, että yritetään vielä. Että kaikesta puhutaan avoimesti. Silloin ei välttämättä sovita läheisyydestä ja seksistä muuta kuin että pettäjä ei saa jatkaa pettämistä. Ehkä puhutaan avoimemmin, mutta toisen haluttomuus jatkuu eikä sen juurisyyhyn päästä. Hän haluaa läheisyyttä, kertoo ehkä toistuvasti omaa "sohvatarinaansa", mutta koska sohva ei liity suoraan seksiin, toinen sivuuttaa sen. Saattaa esimerkiksi sanoa, että "vieläkö siitä jaksat jauhaa, hyvät sohvat nuo ovat". Loukkaus on edelleen pariskunnan välissä eikä seksiä synny.
Minusta kuulostaa tosi ikävältä, että puolisosi huokaisee syvään kun "joutuu" seksiin. Se huokaus voi kuitenkin tarkoittaa vaikka mitä. Jos et ole kysynyt ja saanut vastausta siihen, miksi hän huokaisee, teidän kannattaa nyt ihan oikeasti selvittää tämä asia jonkun terapeutin avulla.
Jos nämä sinun kommenttisi ovat minkäänlainen osviitta siitä mitä se keskusteluapu tarkoittaa, ei kiitos. Kuulen jo puolisoltani kuinka kaikki vika on minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 vuotta jaksoin seksittömässä liitossa, sen jälkeen hain eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ns. hyöty voi olla myös yhteinen talous ja arjen käytännöt, vaikka romanttista rakkautta tai ystävyyttä ei enää olisi.
Mutta silloin pitää suhde avata. Jos kotona ei saa seksiä niin sitten on saatava jossain muualla. M53
Jos seksi on sinulle suhteessa tärkeintä niin sitten sinun pitää tehdä niin.
Eikä tuossa oikeastaan ole kyse edes siitä. Kyse on ilmeisesti siitä että seksi on yleensä ottaen tärkeintä. Monelle puolison haluttomuus on kipeä paikka siksi että se satuttaa kun rakas ihminen ei halua sinua. Joillekin sitten kyse on vain siitä seksistä. Sellaiset kai sitten herkemmin lähtee hakemaan sitä seksiä muualta koska heille ratkaisu löytyy seksistä itsestään.
Tuo on tyypillinen väärintulkinta, että rakas ihminen ei halua ja rakasta sinua kun ei halua seksiä.
Monilla miehillä on tämä kumma ajatus, että seksi on sama asia kuin rakkaus. Silti he ovat valmiita pettämään rakkaita puolisoitaan sanoen, että "se ei merkinnyt mitään". Anteeksi kuinka?
Seksiä on monenlaista, kuten myös rakkautta. Rakastavathan ihmiset lapsiaankin ilman, että harrastavat heidän kanssaan seksiä (ainakin toivottavasti).
Joku fbw-säätö tai tinderpano on hiukan eri asia kuin rakkaus- ja seksielämä pitkässä parisuhteessa. On valheellista väittää, että sivusuhde "ei merkitse mitään", koska jotain emotionaalista ja/tai lihallista tyhjiötä silläkin paikattiin, mutta ei se välttämättä ole mitään verrattuna pitkän liiton rakkauteen.
Moni myös sekoittaa läheisriippuvuuden, kontrollin tai tottumuksen rakkauteen.
Jos halusta puhutaan, ei sitä kyllä ole, jos toinen jatkuvasti seksistä kieltäytyy. Voi olla kumppanuutta ja platonista rakkauttakin, mutta jokin olennainen osa puuttuu. Ikävintä tässä on se, että yleensä haluton saa tahtonsa läpi ja halukas osapuoli kituu ja kärvistelee, kunnes liitto kuihtuu pois tai laimenee sellaiseksi kumppanuussuhteeksi, joita esim. senioripariskunnilla on.
Mummot ja papat harvoin antavat muutenkaan fyysisiä huomionosoituksia toisilleen.
Kyllä mummot ja papat voivat olla hyvinkin helliä. Monilla vain ei ole tapana tehdä sitä muiden edessä.
Kyllä sitä halua voi olla, mutta se saattaa mennä täysin lukkoon, kun henkinen läheisyys ja turvallisuus liitossa rikkoutuu. Jotkut ovat tämän suhteen herkempiä kuin toiset. Ja jotkut rikkovat toisen rajoja helpommin kuin toiset.
Sitten roikutaan suhteessa ja odotetaan molemmat, että toinen muuttaisi toimintaansa.
Missä se halu sitten menee, jos se on lukossa? Ei seksiä=ei halua. Ainakaan omaa puolisoa kohtaan. Se, että näkee puolison sellaisena turvallisena tuttuna löllykkänä on eri asia kuin haluta ja himoita puolisoa.
Jos tämä on sinulle sopiva parisuhteen malli, siitä vaan. Itse luokittelen sen kämppäkaveri/ystävyyssuhteeksi.
Sivusta, mutta eikö siis olisi mielestäsi esimerkiksi pettämistä, jos puolisosi kävisi treffeillä, halailisi, nukkuisi lusikassa ja pesisi selän toiselta ihmiseltä sekä priorisoisi hänet kaikkien muiden ohi? Eihän siinä silloin ole seksiä niin pitäisi olla ihan kaveruus, täysin platonista menoa?
Jos joku on haluton seksin suhteen siksi että "luottamus ja turvallisuus parisuhteessa on rikottu", on jotenkin ristiriitaista että se sama henkilö tuntee olonsa kuitenkin täysin luontevaksi ja turvalliseksi nukkua lusikassa ja halailla.
Onko? Jos tämä henkilö kuitenkin toivoo, että mm. hellyyden kautta löydettäisiin yhteys uudelleen? Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa toinen on pettänyt ja rikkonut luottamuksen, mutta yhdessä on kuitenkin sovittu, että vielä yritetään.
Suhteet eivät ole on/off, vaan niissä on sävyjä. Ihmiset loukkaavat joskus toisiaan ja sitten sieltä yritetään löytää takaisin turvaan ja luottamukseen. Hellyys on yksi tie.
Tuollaisen voin ymmärtää. Joskin luulisi että tuollaisessa tilanteessa ne pelisäännöt on nimenomaan yhdessä sovittu. Että mihin ollaan valmiita, mikä on tavoite ja miten siihen yritetään päästä. Silloin on aika erikoista jos se luottamuksen rikkonut osapuoli kärsii siitä että kosketus ei yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan johda mihinkään seksuaaliseen. Mutta varmaan sellaistakin tapahtuu.
Itse olen aivan eri tilanteessa. Puolisoni janoaa ihan kaikenlaista kosketusta ja läheisyyttä, paitsi seksuaalista. Ja minä pyrin parhaani mukaan sitä antamaan, vaikka osa minusta kärsii siitä ihan suunnattomasti, koska se läheisyys ja kosketus ei koskaan johda mihinkään intiimimpään.
Meidän välillämme ei ole tapahtunut minkäänlaista luottamuksen rikkomista. Silti ihan alkuhuumaa lukuun ottamatta mikään seksuaalinen ei ole puolisoani enää kiinnostanut, ne harvat intiimiin olemiseen johtavat tilanteet ovat ikään kuin velvollisuudesta. Syvään huokaisten. Niin että minä kyyneliä niellen sanon että ei todellakaan tarvitse jos ajatus tuntuu epämiellyttävältä. Silti minä janoan niin paljon sitäkin kosketusta että tartun noihin harvoihin tilaisuuksiin. Ja tunnen välillä itseni todella halvaksi.
En osaa mennä hänen päänsä sisään, että mitä siellä kulkee. Enkä tiedä onko hän kokenut jonkun loukkauksen. Ihmisillä on yksilöllisiä kipupisteitä, jotka voivat olla hyvinkin arkoja.
Esimerkiksi ihminen voi menettää luottamuksensa toiseen ihmiseen vaikka siten, että tämä on ostanut toiselta kysymättä uudet sohvat yhteisellä tilillä olevilla varoilla. Yksi on saattanut puhua sohvista viikkotolkulla, mutta toinen ei ole pitänyt asiaa ajankohtaisena ja on sivuuttanut koko asian. Sitten sohvat tulevat yllätyksenä ja yhteisen tilin tyhjyys järkyttää toisen puolison turvallisuuden tunnetta. Hän on ehkä lapsena kokenut rahallista puutetta tms. Tällaisia ne voivat olla. Ja heijastuvat seksiin ja kaikkeen muuhunkin. Eli et voi aina tietää, mistä toisella kenkä puristaa. Siksi se terapia voisi olla hyvä idea.
Ihmiset eivät ole välttämättä hyviä sopimaan pelisäännöistä täysin uusissa ja oudoissa tilanteissa. Pettämisen jälkeen saatetaan sopia, että yritetään vielä. Että kaikesta puhutaan avoimesti. Silloin ei välttämättä sovita läheisyydestä ja seksistä muuta kuin että pettäjä ei saa jatkaa pettämistä. Ehkä puhutaan avoimemmin, mutta toisen haluttomuus jatkuu eikä sen juurisyyhyn päästä. Hän haluaa läheisyyttä, kertoo ehkä toistuvasti omaa "sohvatarinaansa", mutta koska sohva ei liity suoraan seksiin, toinen sivuuttaa sen. Saattaa esimerkiksi sanoa, että "vieläkö siitä jaksat jauhaa, hyvät sohvat nuo ovat". Loukkaus on edelleen pariskunnan välissä eikä seksiä synny.
Minusta kuulostaa tosi ikävältä, että puolisosi huokaisee syvään kun "joutuu" seksiin. Se huokaus voi kuitenkin tarkoittaa vaikka mitä. Jos et ole kysynyt ja saanut vastausta siihen, miksi hän huokaisee, teidän kannattaa nyt ihan oikeasti selvittää tämä asia jonkun terapeutin avulla.
Jos nämä sinun kommenttisi ovat minkäänlainen osviitta siitä mitä se keskusteluapu tarkoittaa, ei kiitos. Kuulen jo puolisoltani kuinka kaikki vika on minussa.
Siksi olette pattitilanteessa, kun keskustelun sijaan kuvittelette olemattomia. Olet jo etukäteen päättänyt, mitä puolisosi tulisi sanomaan.
Sen keskusteluavun tarkoitus on nimenomaan auttaa keskustelua niin, ettei se mene yksipuoliseksi syyttelyksi. Mutta jatka toki ilman seksiä uikuttamista täällä palstalla, jos uskot sen parantavan suhdettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos nämä sinun kommenttisi ovat minkäänlainen osviitta siitä mitä se keskusteluapu tarkoittaa, ei kiitos. Kuulen jo puolisoltani kuinka kaikki vika on minussa. "
Sanon tämän nyt ihmisenä, jolla on itsellään aika pahoja ongelmia itsetunnon kanssa.
Jos loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja on valmis olemaan vuosia puhumatta versus pelkkä pelko syytetyksi tulemisesta... Että jopa se seksiasian syvempi solmuun meno ja haluttoman oloisen kanssa paneminen on parempi kuin puhua rehellisesti niin 1. vika tosiaan on sinussa eikä liity puolisoosi 2. tämä sama ongelma ja torjutuksi tai kritisoiduksi tulemisen haava tulee seuraamaan sinua suhteeseen kuin suhteeseen, koska hyvin harva ihminen on niin itsevarma, aktiivinen, rento ja avoin, että pystyy kaivelemaan tarpeeksi jämäkästi mutta loukkaamatta ne oikeat vastaukset sellaiselta ihmiseltä joka pelkää torjutuksi tulemista tai hylkäämistä noin paljon.
Itse olen kokenut tämän en niinkään seksin kanssa vaan että roikuin suhteessa jossa toinen oli hieman samanlainen kuin minä, mikä pahensi ennestään. Kumpikaan ei vain hermostollisesti kestänyt normaalia keskustelua ja lopulta tilannetta ei korjannut enää mikään. Kumpikin koki tehneensä kaikkensa että toisella ei olisi valitettavaa (eli uhrautunut kynnysmattomaisesti ja piilotellut oikeita tunteitaan konfliktin pelossa) ja kumpikin koki ettei saa mitään. Tosiasiassa emme sopineet yhteen lainkaan ja olisi pitänyt erota heti alkuhuuman jälkeen, mutta kun kummallakaan ei ollut kykyä keskustella ja molemmilla pahat henkiset haavat lapsuudenperheistä niin siinä kärvisteltiin koko nuoruus 🤷
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen 24 kk aikana rouva on innostunut touhuun alle 5 kertaa. Eikä tee mitään muuta kuin mötkötä sohvalla somettamassa.
Pian saa ihan itseksiään someilla kun tämä jeppe kerää kamansa ja lähtee.
Sormettaminen on töörn offfi naisilla, sen on korvannut Somettaminen. Saa vissiinkin samat vibat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos nämä sinun kommenttisi ovat minkäänlainen osviitta siitä mitä se keskusteluapu tarkoittaa, ei kiitos. Kuulen jo puolisoltani kuinka kaikki vika on minussa. "
Sanon tämän nyt ihmisenä, jolla on itsellään aika pahoja ongelmia itsetunnon kanssa.
Jos loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja on valmis olemaan vuosia puhumatta versus pelkkä pelko syytetyksi tulemisesta... Että jopa se seksiasian syvempi solmuun meno ja haluttoman oloisen kanssa paneminen on parempi kuin puhua rehellisesti niin 1. vika tosiaan on sinussa eikä liity puolisoosi 2. tämä sama ongelma ja torjutuksi tai kritisoiduksi tulemisen haava tulee seuraamaan sinua suhteeseen kuin suhteeseen, koska hyvin harva ihminen on niin itsevarma, aktiivinen, rento ja avoin, että pystyy kaivelemaan tarpeeksi jämäkästi mutta loukkaamatta ne oikeat vastaukset sellaiselta ihmiseltä joka pelkää torjutuksi tulemista tai hylkäämistä noin paljon.
Itse olen kokenut tämän en niinkään seksin kanssa vaan että roikuin suhteessa jossa toinen oli hieman samanlainen kuin minä, mikä pahensi ennestään. Kumpikaan ei vain hermostollisesti kestänyt normaalia keskustelua ja lopulta tilannetta ei korjannut enää mikään. Kumpikin koki tehneensä kaikkensa että toisella ei olisi valitettavaa (eli uhrautunut kynnysmattomaisesti ja piilotellut oikeita tunteitaan konfliktin pelossa) ja kumpikin koki ettei saa mitään. Tosiasiassa emme sopineet yhteen lainkaan ja olisi pitänyt erota heti alkuhuuman jälkeen, mutta kun kummallakaan ei ollut kykyä keskustella ja molemmilla pahat henkiset haavat lapsuudenperheistä niin siinä kärvisteltiin koko nuoruus 🤷
En nyt ihan ymmärrä mistä tuli käsitys että emme puhuisi, kun juuri sanoin että puolisoni mielestä kaikki vika on minussa. Me kyllä keskustelemme, mutta tämä on se viesti. Olen yrittänyt muuttaa itseäni niin paljon kuin pystyn että miellyttäisin puolisoani, mutta en pysty muuttamaan sitä yhtä asiaa johon taas hän ei pysty vastaamaan. En pysty muuttamaan sitä että kaipaan myös intiimiä kosketusta, kaipaan seksiä puolisoni kanssa. Puolisoni ei ymmärrä tätä, koska hänelle se kaikki muu läheisyys ja kosketus (jota meillä on paljon) riittää. Hän ei ymmärrä miksi "kaiken" kosketuksen pitäisi "aina" johtaa seksiin, eikä hän jostain syystä kuule minua kun yritän sanoa että ei tarvitse, mutta onko jotain olosuhteita joissa se voisi johtaa siihen joskus? Ja ymmärrän näitä ketjuja lukiessanikin että vika todellakin on minussa. Olen jotenkin loukannut hänen turvallisuuden tunnettaan. Oikeasti hänellä olisi haluja, mutta hän on lukossa. Ilmeisesti hän ei vain itsekään tiedosta mikä se asia on joka on häntä loukannut noin pahasti, koska hän ei sitä kykene minulle sanomaan. Kaiken muun kun hän kyllä pystyy kommunikoimaan.
Seksiä ilman miehen kanssa vuosi.Hänellä ei seiso ilman lääkettä.Minä saan tehdä kaikki työt koska hänellä selkä ongelmia.Ollaan jo 60 kymppisiä.Jatketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ns. hyöty voi olla myös yhteinen talous ja arjen käytännöt, vaikka romanttista rakkautta tai ystävyyttä ei enää olisi.
Mutta silloin pitää suhde avata. Jos kotona ei saa seksiä niin sitten on saatava jossain muualla. M53
Jos seksi on sinulle suhteessa tärkeintä niin sitten sinun pitää tehdä niin.
Eikä tuossa oikeastaan ole kyse edes siitä. Kyse on ilmeisesti siitä että seksi on yleensä ottaen tärkeintä. Monelle puolison haluttomuus on kipeä paikka siksi että se satuttaa kun rakas ihminen ei halua sinua. Joillekin sitten kyse on vain siitä seksistä. Sellaiset kai sitten herkemmin lähtee hakemaan sitä seksiä muualta koska heille ratkaisu löytyy seksistä itsestään.
Tuo on tyypillinen väärintulkinta, että rakas ihminen ei halua ja rakasta sinua kun ei halua seksiä.
Monilla miehillä on tämä kumma ajatus, että seksi on sama asia kuin rakkaus. Silti he ovat valmiita pettämään rakkaita puolisoitaan sanoen, että "se ei merkinnyt mitään". Anteeksi kuinka?
Seksiä on monenlaista, kuten myös rakkautta. Rakastavathan ihmiset lapsiaankin ilman, että harrastavat heidän kanssaan seksiä (ainakin toivottavasti).
Joku fbw-säätö tai tinderpano on hiukan eri asia kuin rakkaus- ja seksielämä pitkässä parisuhteessa. On valheellista väittää, että sivusuhde "ei merkitse mitään", koska jotain emotionaalista ja/tai lihallista tyhjiötä silläkin paikattiin, mutta ei se välttämättä ole mitään verrattuna pitkän liiton rakkauteen.
Moni myös sekoittaa läheisriippuvuuden, kontrollin tai tottumuksen rakkauteen.
Jos halusta puhutaan, ei sitä kyllä ole, jos toinen jatkuvasti seksistä kieltäytyy. Voi olla kumppanuutta ja platonista rakkauttakin, mutta jokin olennainen osa puuttuu. Ikävintä tässä on se, että yleensä haluton saa tahtonsa läpi ja halukas osapuoli kituu ja kärvistelee, kunnes liitto kuihtuu pois tai laimenee sellaiseksi kumppanuussuhteeksi, joita esim. senioripariskunnilla on.
Mummot ja papat harvoin antavat muutenkaan fyysisiä huomionosoituksia toisilleen.
Kyllä mummot ja papat voivat olla hyvinkin helliä. Monilla vain ei ole tapana tehdä sitä muiden edessä.
Kyllä sitä halua voi olla, mutta se saattaa mennä täysin lukkoon, kun henkinen läheisyys ja turvallisuus liitossa rikkoutuu. Jotkut ovat tämän suhteen herkempiä kuin toiset. Ja jotkut rikkovat toisen rajoja helpommin kuin toiset.
Sitten roikutaan suhteessa ja odotetaan molemmat, että toinen muuttaisi toimintaansa.
Missä se halu sitten menee, jos se on lukossa? Ei seksiä=ei halua. Ainakaan omaa puolisoa kohtaan. Se, että näkee puolison sellaisena turvallisena tuttuna löllykkänä on eri asia kuin haluta ja himoita puolisoa.
Jos tämä on sinulle sopiva parisuhteen malli, siitä vaan. Itse luokittelen sen kämppäkaveri/ystävyyssuhteeksi.
Sivusta, mutta eikö siis olisi mielestäsi esimerkiksi pettämistä, jos puolisosi kävisi treffeillä, halailisi, nukkuisi lusikassa ja pesisi selän toiselta ihmiseltä sekä priorisoisi hänet kaikkien muiden ohi? Eihän siinä silloin ole seksiä niin pitäisi olla ihan kaveruus, täysin platonista menoa?
Platonista kyllä, mutta se muiden priorisointi olisi ongelma. Lusikassa nukkuminen ja selän pesu ovat epäilyttäviä ainoastaan, koska niissä voi olla seksuaalinen jännite. Jos olisin täysin varma, että tätä ei ole, ei em. asioissa olisi ongelmaa. Jos on esim. Oma isoäiti, lapsi tai jokin platoninen kaveri (samaa sukupuolta) kyseessä. Ja menen vahvalla hetero-oletuksella tässä.
En jaksaisi kauheasti loukkaantua, jos vaimo pesee naispuolisen kaverinsa selkää tai päin vastoin. Halailee se nykyäänkin muita naisia ja miehiä, jos ovat läheisiä, ei oo multa pois. Itsekin halailen. Mutta ainoastaan häntä halaan intohimoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ns. hyöty voi olla myös yhteinen talous ja arjen käytännöt, vaikka romanttista rakkautta tai ystävyyttä ei enää olisi.
Mutta silloin pitää suhde avata. Jos kotona ei saa seksiä niin sitten on saatava jossain muualla. M53
Jos seksi on sinulle suhteessa tärkeintä niin sitten sinun pitää tehdä niin.
Eikä tuossa oikeastaan ole kyse edes siitä. Kyse on ilmeisesti siitä että seksi on yleensä ottaen tärkeintä. Monelle puolison haluttomuus on kipeä paikka siksi että se satuttaa kun rakas ihminen ei halua sinua. Joillekin sitten kyse on vain siitä seksistä. Sellaiset kai sitten herkemmin lähtee hakemaan sitä seksiä muualta koska heille ratkaisu löytyy seksistä itsestään.
Tuo on tyypillinen väärintulkinta, että rakas ihminen ei halua ja rakasta sinua kun ei halua seksiä.
Monilla miehillä on tämä kumma ajatus, että seksi on sama asia kuin rakkaus. Silti he ovat valmiita pettämään rakkaita puolisoitaan sanoen, että "se ei merkinnyt mitään". Anteeksi kuinka?
Seksiä on monenlaista, kuten myös rakkautta. Rakastavathan ihmiset lapsiaankin ilman, että harrastavat heidän kanssaan seksiä (ainakin toivottavasti).
Joku fbw-säätö tai tinderpano on hiukan eri asia kuin rakkaus- ja seksielämä pitkässä parisuhteessa. On valheellista väittää, että sivusuhde "ei merkitse mitään", koska jotain emotionaalista ja/tai lihallista tyhjiötä silläkin paikattiin, mutta ei se välttämättä ole mitään verrattuna pitkän liiton rakkauteen.
Moni myös sekoittaa läheisriippuvuuden, kontrollin tai tottumuksen rakkauteen.
Jos halusta puhutaan, ei sitä kyllä ole, jos toinen jatkuvasti seksistä kieltäytyy. Voi olla kumppanuutta ja platonista rakkauttakin, mutta jokin olennainen osa puuttuu. Ikävintä tässä on se, että yleensä haluton saa tahtonsa läpi ja halukas osapuoli kituu ja kärvistelee, kunnes liitto kuihtuu pois tai laimenee sellaiseksi kumppanuussuhteeksi, joita esim. senioripariskunnilla on.
Mummot ja papat harvoin antavat muutenkaan fyysisiä huomionosoituksia toisilleen.
Kyllä mummot ja papat voivat olla hyvinkin helliä. Monilla vain ei ole tapana tehdä sitä muiden edessä.
Kyllä sitä halua voi olla, mutta se saattaa mennä täysin lukkoon, kun henkinen läheisyys ja turvallisuus liitossa rikkoutuu. Jotkut ovat tämän suhteen herkempiä kuin toiset. Ja jotkut rikkovat toisen rajoja helpommin kuin toiset.
Sitten roikutaan suhteessa ja odotetaan molemmat, että toinen muuttaisi toimintaansa.
Missä se halu sitten menee, jos se on lukossa? Ei seksiä=ei halua. Ainakaan omaa puolisoa kohtaan. Se, että näkee puolison sellaisena turvallisena tuttuna löllykkänä on eri asia kuin haluta ja himoita puolisoa.
Jos tämä on sinulle sopiva parisuhteen malli, siitä vaan. Itse luokittelen sen kämppäkaveri/ystävyyssuhteeksi.
Sivusta, mutta eikö siis olisi mielestäsi esimerkiksi pettämistä, jos puolisosi kävisi treffeillä, halailisi, nukkuisi lusikassa ja pesisi selän toiselta ihmiseltä sekä priorisoisi hänet kaikkien muiden ohi? Eihän siinä silloin ole seksiä niin pitäisi olla ihan kaveruus, täysin platonista menoa?
Jos joku on haluton seksin suhteen siksi että "luottamus ja turvallisuus parisuhteessa on rikottu", on jotenkin ristiriitaista että se sama henkilö tuntee olonsa kuitenkin täysin luontevaksi ja turvalliseksi nukkua lusikassa ja halailla.
No myönnettäköön, etten ole nukkunut lusikassa kenenkään kanssa koskaan kovin mielelläni, mutta voisin nukkua lusikassa, en voisi kuitenkaan antautua seksille jos ja kun luottamus olisi rikottu niiltä osin. Esimerkiksi seksuaaliset tarpeeni olisi laiminlyöty tai kehoani kritisoitu. Tai mies olisi painostanut seksiin vaikka olisi tiennyt että tilanne on jo ns heikoilla jäillä
Ja lusikassakin voisin nukkua ja yhdessä hengailla lähekkäin vain jos se ei johtaisi uuteen painostukseen.
Tai kuten minulla on ollut että seksi on kivuliasta ja vaikeaa ja on lähes mahdotonta hyväksyä oman terveyden muutoksia niin ei se ole vaikuttanut rakkauteen ja siihen ettei se ole mitään veljeä tai kaverimiestä kohtaan tunnettua platonista
Miten olet kumppaneiden kanssa hoitanut seksuaalisen puolen, jos se on sinulle vaikeaa? Oletko valikoinut aseksuaaleja, vai ovatko he hoitaneet asiansa muualla?
Sanoin jo kymmenen vuotta sitten, vaimolle, että jos ei seksi kiinnosta voidaan erota. Itselle seksi todella tärkeää. Nykyisin seksi 3-4 kertaa viikossa. Vaimokin nauttii. Yhdessä ollaan oltu 22v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos nämä sinun kommenttisi ovat minkäänlainen osviitta siitä mitä se keskusteluapu tarkoittaa, ei kiitos. Kuulen jo puolisoltani kuinka kaikki vika on minussa. "
Sanon tämän nyt ihmisenä, jolla on itsellään aika pahoja ongelmia itsetunnon kanssa.
Jos loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja on valmis olemaan vuosia puhumatta versus pelkkä pelko syytetyksi tulemisesta... Että jopa se seksiasian syvempi solmuun meno ja haluttoman oloisen kanssa paneminen on parempi kuin puhua rehellisesti niin 1. vika tosiaan on sinussa eikä liity puolisoosi 2. tämä sama ongelma ja torjutuksi tai kritisoiduksi tulemisen haava tulee seuraamaan sinua suhteeseen kuin suhteeseen, koska hyvin harva ihminen on niin itsevarma, aktiivinen, rento ja avoin, että pystyy kaivelemaan tarpeeksi jämäkästi mutta loukkaamatta ne oikeat vastaukset sellaiselta ihmiseltä joka pelkää torjutuksi tulemista tai hylkäämistä noin paljon.
Itse olen kokenut tämän en niinkään seksin kanssa vaan että roikuin suhteessa jossa toinen oli hieman samanlainen kuin minä, mikä pahensi ennestään. Kumpikaan ei vain hermostollisesti kestänyt normaalia keskustelua ja lopulta tilannetta ei korjannut enää mikään. Kumpikin koki tehneensä kaikkensa että toisella ei olisi valitettavaa (eli uhrautunut kynnysmattomaisesti ja piilotellut oikeita tunteitaan konfliktin pelossa) ja kumpikin koki ettei saa mitään. Tosiasiassa emme sopineet yhteen lainkaan ja olisi pitänyt erota heti alkuhuuman jälkeen, mutta kun kummallakaan ei ollut kykyä keskustella ja molemmilla pahat henkiset haavat lapsuudenperheistä niin siinä kärvisteltiin koko nuoruus 🤷
En nyt ihan ymmärrä mistä tuli käsitys että emme puhuisi, kun juuri sanoin että puolisoni mielestä kaikki vika on minussa. Me kyllä keskustelemme, mutta tämä on se viesti. Olen yrittänyt muuttaa itseäni niin paljon kuin pystyn että miellyttäisin puolisoani, mutta en pysty muuttamaan sitä yhtä asiaa johon taas hän ei pysty vastaamaan. En pysty muuttamaan sitä että kaipaan myös intiimiä kosketusta, kaipaan seksiä puolisoni kanssa. Puolisoni ei ymmärrä tätä, koska hänelle se kaikki muu läheisyys ja kosketus (jota meillä on paljon) riittää. Hän ei ymmärrä miksi "kaiken" kosketuksen pitäisi "aina" johtaa seksiin, eikä hän jostain syystä kuule minua kun yritän sanoa että ei tarvitse, mutta onko jotain olosuhteita joissa se voisi johtaa siihen joskus? Ja ymmärrän näitä ketjuja lukiessanikin että vika todellakin on minussa. Olen jotenkin loukannut hänen turvallisuuden tunnettaan. Oikeasti hänellä olisi haluja, mutta hän on lukossa. Ilmeisesti hän ei vain itsekään tiedosta mikä se asia on joka on häntä loukannut noin pahasti, koska hän ei sitä kykene minulle sanomaan. Kaiken muun kun hän kyllä pystyy kommunikoimaan.
Olisiko mahdollista, että hänellä on joku tuollainen "sohvatarina", jonka hän on kertonut monta kertaa, mutta et osaa yhdistää seksiin ollenkaan?
Jos olet sama henkilö joka täällä usein kertoo miehensä haluttomuudesta, niin olet maininnut että mies syyllistyy kun näytät voimakkaita esimerkiksi surun tunteita. Olisiko hänellä huonoja kokemuksia tunteiden näyttämisestä? Vanhemmat eronneet jonkin epätavallisen tunnedraaman päätteeksi?
Ja hän ahdistuu suunnattomasti ja pelkää tulevansa hylätyksi tms.
En tiedä. Näissä juuri olisi apu paikallaan.
Olen tuo "🤷"-emojia käyttänyt, toinen viesti nyt minulta.
Mutta siis.
En ajattele, että jos seksi ei toimi ja seksiä enemmän haluavalla on joitain itsetunto-ongelmia tai tunne-elämän vaikeuksia, että se olisi yhtä kuin 'Hän on syyllinen'
Tarkoitan ennemminkin, että miksi jää roikkumaan suhteeseen, jossa koko ajan toisen haluttomuus aiheuttaa tuskaa ja kokee että "kaikki on minun syytä". Ja sanon tämän ihmisenä, joka on nytkin epätäydellisessä, mutta ei *kurjassa* suhteessa.
Voi siis olla, että toinen on haluton vaikka fyysisesti/hormonaalisesti tai että se toinen on niin estynyt omien ongelmiensa takia, että seksi loppuu kun alkuhuuma loppuu.
Voi silti olla samaan aikaan totta, että enemmän haluavalla on omat ongelmansa jotka saavat sekä uhriutumaan, että uhrautumaan.
Joskus parisuhteen ongelmia ei voi ratkaista ja jos silti molemmat kokevat, ettei ero ole vaihtoehto, olisi syytä kartoittaa että miksi?
Ei sekään ole väärin, ettei ole valmis eroamaan ja kokee tilanteen hirveän epäreiluna.
Tiedän kokemuksesta että se tuntuu kauhealta kun suhde voisi olla se vuosisadan rakkaustarina, mutta toinen tai kumpikaan ei saa jotain ongelmiaan ratkaistua. Lopulta jos se kuitenkin romuttaa omaa itsetuntoa ja hyvinvointia, eikä mikään muutu, on lähdettävä.
Seksi on paskaa, ei sitä mihinkään tarvitse