Oikeestiko tohtoriopintoihin mielivän täytyy vaan otta yhteyttä eri tutkijoihin ja yrittää löytää kaksi,

Höpö höpö. Yliopistoilla on tiukat kriteerit siihen, millaisia tohtorikoulutettavia otetaan. Ei sinne kävellä sisään kuin jonnekin K-kauppaan.

Joo, yritä keskittyä niihin asioihin, joista tiedät jotain.

En tarkoittanutkaan, että olis helppoa, mutta pääseekö kukaan, jolla ei ole jo valmiiksi kavereita ko. lafkassa? 

Siis yleensä laitat viestiä tutkimusaiheesi kera sinulle tuntemattomalle tutkijalle ja jatkatte siitä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Siis yleensä laitat viestiä tutkimusaiheesi kera sinulle tuntemattomalle tutkijalle ja jatkatte siitä keskustelua.

Ei vaan otat yhteyttä johonkin siinä tiedekunnassa väitöskirjoja ohjaavaan  professoriin. Häneltä saat oikeita neuvoja, joita on turha täältä odottaa. Eri paikoissa voi olla erilaisia käytäntöjä, mutta ainakin jossakin kyselijä toivotettiin tervetulleeksi paikan päälle aloittelemaan asiaa.

Käy ap ensin se yliopisto itse, niin tiedät, että miten noi menee. 

Ei sinun tarvitse muuta kuin löytää joku, joka maksaa palkkaa, ja hyväksyttää tutkimussuunnitelma. Useimmiten palkka on tutkimusryhmän johtajan hakeaa rahoitusta. Jälkimmäinen puolestaan on yliopistojen keksintöä ja oikeasti pelkkä muodollisuus, koska heidän agendansa on tuottaa nopeasti tutkintoja, joiden avulla he varmistavat tulevaisuuden rahoituksensa. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, yritä keskittyä niihin asioihin, joista tiedät jotain.

Näinkö sinä teit, ja nyt elämäsi on pelkkää pätemistä vauva-palstalla tuntemattomille?

Helpointa varmaan kysellä asiasta gradua valvoneelta professorilta, tai mikä se termi missäkin sitten on, tai jos yliopisto antaa opiskelijoille tutor-professorin opinnoissa neuvomaan niin siltä sitten. Minulta tutor-professori kysyi maisterivaiheen alussa että onko kiinnostusta tuollaiseen, ja varmaan olisi neuvonut enemmän jos olisi ollut. 

Missään nimessä ei kannata ainakaan tutustua yliopistojen verkkosivuillaan tarjoamaan tietoon! Sieltä voi saada selville, kuinka asiassa kussakin yliopistossa voi edetä, ja pahimmassa tapauksessa päätyy väitöskirjatutkijaksi ja lopulta tohtoriksi!

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse muuta kuin löytää joku, joka maksaa palkkaa, ja hyväksyttää tutkimussuunnitelma. Useimmiten palkka on tutkimusryhmän johtajan hakeaa rahoitusta. Jälkimmäinen puolestaan on yliopistojen keksintöä ja oikeasti pelkkä muodollisuus, koska heidän agendansa on tuottaa nopeasti tutkintoja, joiden avulla he varmistavat tulevaisuuden rahoituksensa. 

Väitöskirjan voi tehdä ilman mitään tutkimusryhmää. Tässä on tiedekuntakohtaisia eroja ja siinäkin, millaista väitöskirjaa on tekemässä.

Otin yhteyttä professoriin, ilmaisin kiinnostukseni ja keskustelin hänen kanssaan sopivasta aiheesta. Aiheen pitää olla sellainen, jota proffa pystyy ohjaamaan. Näin se menee. Ajattele yhteydenottoa työhakemuksena. Ole joustava. Valmistaudu kysyttäessä vastaamaan siihen, miksi haluat tehdä väitöskijan, mistä siihen riittää aikaa ja kuinka olet ajatellut rahoittaa sen.

Tutkijakoulu on yhtä paljon hyvävelisysteemi kuin peruskoulu. Eiväthän peruskoulun oppilaatkaan hanki itse opettajaa, vai hankkivatko?

Yliopistolla toimii laitoksen proffan hyväksymä/määräämä henkilö väitöskirjatyön ohjaajana, ja proffan johdolla seurantaryhmä (2-4henk.) tarkistaa opiskelijan edistymisen kerran vuodessa.

Tohtoriopinnoissa on kaksi vaikeaa asiaa:

1. Opintomenestyksen maisteriopinnoissa tulee olla niin hyvä, että pyrkijä saa maisterin papereillaan tutkijakoulupaikan.

2. Opiskelija pystyy vuosittain tekemään projektistaan niin hyvän hankesuunnitelman ja apuraha-anomuksen, että joku säätiö tai muu apurahoja jakava instanssi suostuu rahoittamaan hänen seuraavan vuoden opiskelunsa. Tämä ei ole helppoa, sillä vain 10% apurahan anojien tutkimusprojekteista koetaan niin tarpeelliseksi ja hyväksi, että sillä saa vuoden apurahan.

Työelämässä joutuu vähän näkemään vaivaa. Ei tuo niin kauhean raskaalta kuulosta.

Onko sulla tarpeeksi motivaatiota? Joudut ehkä tekemään itsenäisesti asioita.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoittanutkaan, että olis helppoa, mutta pääseekö kukaan, jolla ei ole jo valmiiksi kavereita ko. lafkassa? 

Proffa on sun ohjaaja, ei kaveri. Sinulla jatko-opiskelijan oikeudet ohjaukseen. 

Ensin olin yhteydessä erään aiheen kanssa tutkijoihin ja keskustelimme asiasta. Jäi ennemmin minusta kiinni, että en hakenut kyseiseen paikkaan, vaan suunnitelma muuttui. Olin jälleen kahteen tutkijaan yhteydessä, toinen oli ennestään tuttu ja toisella tutkimsuaiheet omaani lähellä. Näiden kanssa jatkoin ja tein suunnitelman ja aloitin opinnot. Toinen ohjaaja on tosin vaihtunut matkalla, mutta enemmän sisältöön keskittyvä on edelleen sama.

Kaikki ohjaajiksi kelpaavat eivät ole professoreita!

Vierailija kirjoitti:

En tarkoittanutkaan, että olis helppoa, mutta pääseekö kukaan, jolla ei ole jo valmiiksi kavereita ko. lafkassa? 

Et osaa kotikieltäsi! Et muka tarkoittanut, että olisi helppoa, mutta kirjoitit, että tarvitsee VAAN.  Mene muualle idioottimaisten ajatustesi kanssa, sinulla ei selvästikään ole MITÄÄN käsitystä väitöskirjaa tekevistä! 
 

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse muuta kuin löytää joku, joka maksaa palkkaa, ja hyväksyttää tutkimussuunnitelma. Useimmiten palkka on tutkimusryhmän johtajan hakeaa rahoitusta. Jälkimmäinen puolestaan on yliopistojen keksintöä ja oikeasti pelkkä muodollisuus, koska heidän agendansa on tuottaa nopeasti tutkintoja, joiden avulla he varmistavat tulevaisuuden rahoituksensa. 

Vain harva saa yliopistolta rahoituksen tutkijakouluun. Suurin osa joutuu anomaan omat avustuksensa erilaisilta säätiöiltä ja muilta instansseilta.

Jos opiskelija mainostaa professorille olevansa ison firman toimitusjohtaja tai sellaisen lapsi, niin paikka jatko-opintoihin aukeaa välittömästi ja saa kädestä pitäen professorilta ohjausta. Niin se pelaa.