Mitä lukemalla sait tauolla olleen lukemisen taas rullaamaan?
Olen lukenut aina paljon, mutta lasten synnyttyä lukeminen ensin väheni, ja sitten jäi lähes kokonaan. Tuntui, ettei mikään kirja ”lähde”, vaan ajatus harhailee kokoajan muualla. Kaipasin lukemista kuitenkin kipeästi, joten aloitin kirjoja tämän tästä. Vihdoin viime vuonna kirja alkoi yhtäkkiä rullata eteenpäin niinkuin kuuluukin, ja sen kirjan jälkeen lukeminen on sujunut niin kuin ennenkin. Kirja oli Colm Toibinin Long Island.
Oletko sinäkin saanut uudelleen kiinni tauolla olleesta lukemisesta? Mikä kirja tähän auttoi?
Kommentit (13)
Dan Brown on aika koukuttava, Satu Rämön Hildur-sarja, Anna Jansson, Mari Jungstedt... Eli voi aloittaa vaikka ihan hömpällä.
Kirjastoissa on myös kirjavinkkilistoja.
"Väkisin lukemalla" lukeminen alkoi rullaamaan. Eli pakotin itseni vain lukemaan, vaikka ajatus harhaili. En aloittanut uusia kirjoja, vaan tarvittaessa vaan palasin taaksepäin jos huomasin lukeneeni silmillä enkä mielellä ja jatkoin sitten taas eteen päin. En kyllä yhtään muista minkä kirjan taistelin ensin loppuun, koska lukeminen alkoi rullaamaan jo tämän ensimmäisen kirjan kohdalla ja sen jälkeen luinkin samoilla lämmöillä ties kuinka monta kirjaa.
Rebecca Yarrosin Siivenisku. Se vei heti mennessään ja luin koko sarjan parissa viikossa. Se oli vähän samanlainen kokemus kuin lapsena Harry Potterit, joita ei malttanut päästää käsistään. Sen jälkeen oli helppo tarttua taas muihinkin kirjoihin.
Mulla auttoi se, että laitoin tiktokin tauolle.
Kun kirjat eivät "kulje" luen runoja. Elämän kriiseissä kun runotkin ovat liikaa otan esiin Tuomas Anhavan kääntämät tankat.
Piin elämä vei kyllä niin mennessään, että puhelin ei edes kiinnostanut.
Ja jos joskus päätän, että nyt haluan tietyn kirjan lukea, niin laitan somet silloin tauolle.
Kristin Hannahin Satakieli. Ahmin sen parissa päivässä. Sitten luin samalta kirjailijalta Sodan sisaret enkä oo toipunu siitä vieläkään. Oli niin hyvä kirja, että on vaikeaa uskoa löytäväni enää samalle tasolle yltävää. Ja minä olen ihminen, joka ei ennen ikinä lukenut historiallisia romaaneja. Enkä varsinkaan mitään sotaan liittyvää.
Jallun seksikertomukset vuodelta 1982.
Riittävän hyvä kirja ja sitten kello, että luen tunnin tai 45 min. Eli ajastin päälle ja kun ajatus harhailee niin palaa vaan takaisin kirjaan, ei ala tehdä muuta.
Ostatko kirjoja omaksi vai lainaatko ne kirjastosta? Mulla on paha tapa haluta omaksi hyviä kirjoja ja myös hyviksi olettamiani kirjoja. Korona-aikana tästä oli kovasti iloa, hyllyssä kun on kroonisesti myös vielä kokonaan lukemattomia kirjoja.
Aloin lukemaan elämäkerta kirjoja kiinnostavista ihmisistä. Palasin myös dekkareihin, mistä olen tykännyt.
Lasten kanssa luettu pienestä pitäen ja nyt luemme iltaisin pidempiä nuorten kirjoja, mitä aina jatketaan. Näidenkin lukemisesta lapselle nautin kovasti, näistä löytyy monenlaisia aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Ostatko kirjoja omaksi vai lainaatko ne kirjastosta? Mulla on paha tapa haluta omaksi hyviä kirjoja ja myös hyviksi olettamiani kirjoja. Korona-aikana tästä oli kovasti iloa, hyllyssä kun on kroonisesti myös vielä kokonaan lukemattomia kirjoja.
Ostan paljon käytettynä kirjoja omaksi. En jaksa miettiä, että ehdinkö lukemaan ajoissa ennen palautusta. Ostan paljon tori.fi ihan pakettina, missä useampi kirja mukana. Eikä yleensä maksa paljon.
Minulla auttoi se että vain aloitin. Alussa tuntui että keskittymiskyky herpaantuu, mutta sitkeällä yrittämisellä lähti rullaamaan.