Mitä ajattelet ihmisestä, joka jotain asiaa selittäessään katsoo ylikorostetusti pitkin seiniä tai kattoon?

Olen asperger ja mun on vaikea keskittyä sanomisiini, jos pitää olla katsekontaktissa toisen ihmisen kanssa. Katsekontakti jotenkin vie aivokapasiteettia.

Autisti. Ylikuormittuu, jos aistitietoa tulee monesta eri lähteestä. Puheentuottaminen sujuu helpommin. Tai adhd. Keskittyminen hankalaa. 

Minunkin isä tekee noin. 

Mun pitää sosiaalisissa tilanteissa keskittyä kovin jotta ajatus pysyy kasassa ja saan sanottua asiani. Teen sen takia kaikkia kummallisia juttuja ja tyypillistä on vaikka etsiä joku kiintopiste katon rajasta. Ihan sama jos joku ihmettelee enkä minä jaksa ihmetellä muiden tapoja. 

Ei ole linkkiä, mutta tästä oli tehty tutkimuskin. Kun ihminen keskittyy vastaukseen, hän katselee sivuun toisesta ihmisestä. Kun kysymykseen ei tarvitse keskittyä, voi katsella silmiin. Sivuun katseleminen ei ole epärehellisyyttä kuten se ennen väärin tulkittiin.

Iltalypsyn kansallispukuinen haastattelija.

Mulle yksi hieman kirjoilla oleva (mies kertoi itse että on hieman kirjoilla) kertoi että tämä johtuu siitä että selittäessä tai kuunneltaessa nepsynä on vaikea pitää katsekontaktia ja että hänen pitää koko ajan keskittyä siihen että ajattelee että pidä silmäkontakti, pidä silmäkontakti, pidä silmäkontakti ja tällöin osa kuuntelemasta menee ohi tai kertoessaan unohtaa jotain mitä oli sanomassa. Hän on siis oppinut maskaamaan tämän silmäkontaktin ja kykenee siihen. Ratkaisu tähän oli meillä se että käydään kävelemässä ja jutellaan samalla jotta voidaan vapaasti puhella niin että hänen ei tarvitse pitää jatkuvaa silmäkontaktia mun kanssa. Mä itse haen aina silmäkontaktia.

Suomalaiset on vammaisia. 

Tuo on ihan normaalia erityisesti silloin, kun ihminen ammentaa muististaan.