Lue keskustelun säännöt.
Kainuulaisen miehen tuska: Minusta ei koskaan tule isää
01.07.2026 |
Kainuussa alle viisikymppisiä miehiä on noin 2 400 enemmän kuin naisia. Sukupuolten epätasapaino on erityisen voimakas parikymppisten ikäluokassa.
Heikkinen ajatteli parikymppisenä, että aikuisena hänellä on oma ydinperhe. 48-vuotiaana hän käsittelee surua siitä, ettei haave toteutunutkaan.
”Kun mies lähestyy Kainuussa viittäkymppiä, unelman perheestä voi aika lailla haudata.
Kommentit (177)
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tapailemiani naisia on ollut vaikea saada Kuhmoon. Suhteet eivät ole syventyneet, sillä olen tehnyt aina liikaa töitä ja lähtenyt lataamaan akkuja mieluummin mökille kuin deitin toivomaan Pariisiin tai Barcelonaan"
Ei sitten ymmärtänyt että elämä on kompromisseja jos parisuhteen haluaa?
Ei tuollainen vain toimi :/
Ei se ole kompromissi, että yhteisiä rahoja käytetään tuhansien eurojen matkoihin koko ajan jos toinen olisi mielummin viikon vaikka keskiaikaisessa tyrmässä vedellä ja leivällä kuin Pariisissa (minä, minä olen se joku ja olen nainen 🙋).
Tai jos pitää asua kaupungissa ja sisustaa kalliisti kaikella muovisella ja vapaa-aika on sitä, että käydään koko ajan jossain viihteellä, jossain kuitenkin mikä maksaa paljon ja mistä en pidä.
Enkä ole pihi enkä missään nimessä arvosta miehessä pihiyttä tai sosiaalista arkuutta ja estyneisyyttä. Mutta tarvitsin kyllä miehen, joka ymmärtää että ne parin kolmen tosi fancyn ulkomaanmatkan rahat on parempi laittaa kattoremppaan ja talon leivinuunin kunnostukseen. Auton ja mettäkoirien "kunnostukseen" on aina myös hyvä olla rahaa ja matkailla voi vaikka Norjan puolelle tai kotimaassa.
En usko että tuollaiset kaupunkilaisnaisten perään haikailevat edes ymmärtävät miten hirveä ja tavallinen tarina se perhe-elämä olisi ollut toiselle täysin sopimattomassa ympäristössä. Siis kummin päin tahansa, ei se nainenkaan olisi voinut "kompromissina" muuttaa korpeen ja viihtyä siellä jos ei viihdy.
Miksi et ymmärrä kompromissin käsitettä? Kompromissi ei tietenkään ole se että muutetaan Helsingin kantakaupunkiin tai Kuhmon korpeen vaan "jotain siltä väliltä". Samoin kompromissi ei ole se että vapaa-aika on pelkkää mökkeilyä tai pelkästään ulkomaanmatkoja.
Mikset itse ymmärrä, että kompromissia ei kaikissa asioissa löydy tai ole mielekästä tehdä?
Minä en halua Pariisiin tai millekään kaupunki -tai rantalomalle koskaan. Päiväksikään. Ikinä. En halua käyttää siihen senttiäkään. Maksaisin pakkotilanteessa vähän, jottei minua sellaiselle raahattaisi.
En halua asua kerrostalossa tai oikeastaan missään muualla kuin niin, että naapuriin on reilusti yli kilometri.
En minä ainakaan onnistunut näitä asioita toivovan miehen kanssa tekemään kompromissia millään, mutta hänkin epätoivoissaan kuvitteli että jos toinen haluaa asua kaupungissa ja toinen korvessa niin "kompromissi" on asua kalliissa pakettiomakotitalossa Espoossa niin että omasta ikkunasta näkee viiden metrin päässä olevan naapurin seinän.
Tai että matkailukompromissi olisi ollut että käydään vain kerran vuodessa ulkomailla ja välillä käydään kotimaassa hotellissa tai kylpylässä "irtiotolla" ja minun toiveet hoituu sillä että "saan" mökkeillä yksin.
Ei kaikessa voi tehdä kompromissia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Just nuo ulkomaalaset miehet vie täältä suomalaisilta miehiltä naisia. Täällä pk-seudulla näkyy koko ajan ulkomaalanen mies+suomalainen pariskuntia muttei käytännössä ikinä sukupuolet toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Joo, ulkomaalaisia ei blondit niin kiinnosta. Tällaisenkin katkeran sadun nainen pystyy luomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko juuri kukaan teistä lukenut juttua? Ei jotenkin vaikuta siltä.
Aloittaja olisi voinut referoida jutun, jos haluaa, että nimenomaan artikkelista jutellaan eikä asiasta.
Aika paljon kommentoidaan jutun henkilöä siihen nähden, jos on tarkoitus keskustella vain "asiasta".
kommentoidaan perusteella mitä jutusta on luettavissa ilman maksumuuria. ihan luonnollista, kun keskustelupalstasta on kyse
tunnut ottavan liian henkilökohtaisesti nyt kommentit jutun henkilöstä
Otan henkilökohtaisesti sen, että ihmisistä on tullut näin typeriä. Myönnän kyllä sen. Jutun henkilöä en tunne, enkä tiedä, mutta luin jutun ja sitten näitä kommentteja ja tuli sellainen olo, että Suomella ei ole kovin kirkas tulevaisuus edessä. Ellei sitten nuorille opeteta medianluku- ja keskustelutaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvan mies on ruma joten sen takia siitä ei tullut isää. Ulkonäkö on naisille tärkeintä eikä Juha-antti kelpaa naisille. Suomessa on ainain 300000 miestä jotka ei kelpaa ulkonäön takia naisille joten eivät saa lapsia koskaan.
Höpsis. Tuon näköiset miehet täällä vähän etelämpänä marketeissa perheen kanssa.
Niin on mutta oletatko että ne näytti pariutumisen aikaan samalta? Veikkaan että artikkelin Juha-Anttikin oli 30-vuotiaana sutjakampi ja kammallakin oli vielä käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisen rujon näköinen lihava kaulaton ukko, ulkonäkö yksin rajaa suurimman osa naisista pois. Melkein 50v mies asuu keskellä ei mitään ja on muutenkin saamattoman vetelyksen oloinen. Ennenvanhaankin sen perheen perustamisen eteen piti tehdä jotain ja tuo vaikuttaa siltä ettei tee mitään.
Ulkonäölle voi tehdä jotain. Ihan hyvät pohjat on hänellä.
Moni maaseudun sinkkumies valitettavasti ylipitkään aikuiseksi mammanpoika. Kumppanilta odotetaan sama kuin äidiltä; vaivannäkö parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Just nuo ulkomaalaset miehet vie täältä suomalaisilta miehiltä naisia. Täällä pk-seudulla näkyy koko ajan ulkomaalanen mies+suomalainen pariskuntia muttei käytännössä ikinä sukupuolet toisinpäin.
Ai jaa, minä taas näen jatkuvasti pariskuntia joissa: suomalainen mies + aasialainen nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Just nuo ulkomaalaset miehet vie täältä suomalaisilta miehiltä naisia. Täällä pk-seudulla näkyy koko ajan ulkomaalanen mies+suomalainen pariskuntia muttei käytännössä ikinä sukupuolet toisinpäin.
Lainaamasi kommentin kirjoittajahan totesi ettei peräkylän poikia kiinnostanut, niin haki sitten miehensä muualta. Turha on vinkua kun juna meni jo. Reipas nainen kun on tarttunut toimeen, eikä jäänyt surkuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittaisi sinkkuäitiä ja alkaisi cuckmieheksi
Tai tekisi kuten muutkin suomalaiset jotka haluaa perheen. Ottaa vaimon ulkomailta.
Kyllä niissä on surulliset lopputulemat.
Ei se aasialaisvaimokaan Kainuuseen sopeudu.
Jotenkin hassu ajatus että kainuussa eläminen vaatisi (naiselta) jotain sopeutumista. Itse vietän täällä noin puolet vuodesta ja toisen puolen pk-seudulla ja hankalampi se pk-seudulle on sopeutua mitä kainuuseen vaikka olen ihan syntyperäinen helsinkiläinen.
Ihmiset ovat tietysti erillaisia, mutta voihan se olla tekemätön paikka aasialaissyntyiselle naiselle, joka on elänyt koko siihenastisen elämänsä perheensä kanssa, ehkä omat vanhemmat, isovanhemmat, kenties omat lapsetkin ja aina ihmisten ympäröimänä. Lisäksi se sosiaalisuuden ja kanssakäymisen määrä näissä kulttuureissa on aivan eri planeetalta kuin Kuhmon perämetsissä on totuttu. En silti väitä, etteikö Kuhmon elämästä nauttivaa aasialaisnaista maailmasssa olisi, mutta ymmärrän hyvin, miksi moni näistä suhteista hajoaa lopulta.
Mä en oo koskaan nähny aasialais-suomalaista pariskuntaa Helsingissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Just nuo ulkomaalaset miehet vie täältä suomalaisilta miehiltä naisia. Täällä pk-seudulla näkyy koko ajan ulkomaalanen mies+suomalainen pariskuntia muttei käytännössä ikinä sukupuolet toisinpäin.
Itse asiassa miehet pariutuvat enemmän ulkomaalainen kanssa.
"Ulkomaan kansalaisen kanssa avioitui lähes 1 900 suomalaisnaista. Määrä on ollut kasvussa koko 2000-luvun.
Hieman yli 2 000 suomalaismiestä solmi avioliiton ulkomaalaisen naisen kanssa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittaisi sinkkuäitiä ja alkaisi cuckmieheksi
Tai tekisi kuten muutkin suomalaiset jotka haluaa perheen. Ottaa vaimon ulkomailta.
Kyllä niissä on surulliset lopputulemat.
Ei se aasialaisvaimokaan Kainuuseen sopeudu.
Jotenkin hassu ajatus että kainuussa eläminen vaatisi (naiselta) jotain sopeutumista. Itse vietän täällä noin puolet vuodesta ja toisen puolen pk-seudulla ja hankalampi se pk-seudulle on sopeutua mitä kainuuseen vaikka olen ihan syntyperäinen helsinkiläinen.
Ihmiset ovat tietysti erillaisia, mutta voihan se olla tekemätön paikka aasialaissyntyiselle naiselle, joka on elänyt koko siihenastisen elämänsä perheensä kanssa, ehkä omat vanhemmat, isovanhemmat, kenties omat lapsetkin ja aina ihmisten ympäröimänä. Lisäksi se sosiaalisuuden ja kanssakäymisen määrä näissä kulttuureissa on aivan eri planeetalta kuin Kuhmon perämetsissä on totuttu. En silti väitä, etteikö Kuhmon elämästä nauttivaa aasialaisnaista maailmasssa olisi, mutta ymmärrän hyvin, miksi moni näistä suhteista hajoaa lopulta.
Eroavatko sen useammin kuin suomalaiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tilastollisesti suomalaissyntyisillä miehillä on yleisemmin ulkomailla syntynyt puoliso kuin suomalaissyntyisillä naisilla. Tilastokeskuksen väestörakennetilastojen mukaan vuonna 2020 Suomessa syntyneillä naisilla oli 36 466 ja miehillä 42 048 ulkomailla syntynyttä puolisoa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Just nuo ulkomaalaset miehet vie täältä suomalaisilta miehiltä naisia. Täällä pk-seudulla näkyy koko ajan ulkomaalanen mies+suomalainen pariskuntia muttei käytännössä ikinä sukupuolet toisinpäin.
Itse asiassa miehet pariutuvat enemmän ulkomaalainen kanssa.
"Ulkomaan kansalaisen kanssa avioitui lähes 1 900 suomalaisnaista. Määrä on ollut kasvussa koko 2000-luvun.
Hieman yli 2 000 suomalaismiestä solmi avioliiton ulkomaalaisen naisen kanssa."
Avioliiton solmiminen ei oo mikäön pariutumisen mittari. Eihä nykyää kukaa mee naimisiin vaikka tekis lapsia.
Ja naiset myös lorttoilee yhen yön suhteita enemmän ulkomaalasmiesten kans ku miehet ulkomaalaisnaisten kans.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittaisi sinkkuäitiä ja alkaisi cuckmieheksi
Tai tekisi kuten muutkin suomalaiset jotka haluaa perheen. Ottaa vaimon ulkomailta.
Kyllä niissä on surulliset lopputulemat.
Ei se aasialaisvaimokaan Kainuuseen sopeudu.
Jotenkin hassu ajatus että kainuussa eläminen vaatisi (naiselta) jotain sopeutumista. Itse vietän täällä noin puolet vuodesta ja toisen puolen pk-seudulla ja hankalampi se pk-seudulle on sopeutua mitä kainuuseen vaikka olen ihan syntyperäinen helsinkiläinen.
Ihmiset ovat tietysti erillaisia, mutta voihan se olla tekemätön paikka aasialaissyntyiselle naiselle, joka on elänyt koko siihenastisen elämänsä perheensä kanssa, ehkä omat vanhemmat, isovanhemmat, kenties omat lapsetkin ja aina ihmisten ympäröimänä. Lisäksi se sosiaalisuuden ja kanssakäymisen määrä näissä kulttuureissa on aivan eri planeetalta kuin Kuhmon perämetsissä on totuttu. En silti väitä, etteikö Kuhmon elämästä nauttivaa aasialaisnaista maailmasssa olisi, mutta ymmärrän hyvin, miksi moni näistä suhteista hajoaa lopulta.
Eroavatko sen useammin kuin suomalaiset?
Kyllä. Nämä liitot kariutuvat useammin kuin kahden Suomessa syntyneen liitot.
48v mies todennköisesti andropaussin alakulossa, testot vähenee. Sitäkin voi hoitaa kun menisi lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Pohjoisen peräkylältä ja lukion jälkeen lähdin etelään opiskelemaan kuten lähes kaikki tytöt.
Sitä ennen olisin kyllä mieluusti seurustellut jonkun ihan tavallisen peräkylän pojan kanssa, mutta ei poikia kiinnostanut. Olen lyhyt, tumma, ruskeasilmäinen ja kiharatukkainen. Vaaleat tytöt kiinnostivat silloinkin, 90-luvulla, poikia enemmän.
Opiskelujen aikana kävin vaihdossa ulkomailla ja tapasin ihanan miehen. Yhteistä taivalta on takana jo lähes 30 vuotta.
Asumme Suomessa ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Olemme asuneet siellä Pohjoisen peräkylässäkin lähes 10 vuotta. Koko perhe viihtyi hyvin ja meillä vanhemmilla oli töitä hyvin. Retkeiltiin, hiihdettiin, lasketeltiin, marjastettiin, mökkeiltiin. Omakotitalossa isolla tontilla oli rauhaa ja puuhasteltavaa.
Suurkaupungissa kasvanut mieheni ihastui Pohjoisen luontoon ja innostui valokuvaamisesta. Oppi myös tekemään lumitöitä, puuhommia ja ajamaan peräkärryn kanssa.
Työtilanteet muuttuivat ja nyt asutaan etelän kaupungissa. Tämäkin on ihan ok, mutta kumpikin jäi kaipaamaan peräkylää. Aikuiset lapsemme toki ovat viihtyneet opiskeluissaan etelässä jo tovin.
Jos haluaa parisuhteen ja perheen, pitää olla valmis tekemään muutoksia ja poistumaan mukavuusalueeltaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Just nuo ulkomaalaset miehet vie täältä suomalaisilta miehiltä naisia. Täällä pk-seudulla näkyy koko ajan ulkomaalanen mies+suomalainen pariskuntia muttei käytännössä ikinä sukupuolet toisinpäin.
Itse asiassa miehet pariutuvat enemmän ulkomaalainen kanssa.
"Ulkomaan kansalaisen kanssa avioitui lähes 1 900 suomalaisnaista. Määrä on ollut kasvussa koko 2000-luvun.
Hieman yli 2 000 suomalaismiestä solmi avioliiton ulkomaalaisen naisen kanssa."
Avioliiton solmiminen ei oo mikäön pariutumisen mittari. Eihä nykyää kukaa mee naimisiin vaikka tekis lapsia.
Ja naiset myös lorttoilee yhen yön suhteita enemmän ulkomaalasmiesten kans ku miehet ulkomaalaisnaisten kans.
Ja kuitenkin miehillä on enemmän yhden yön suhteita ja ostavat 99,7 % maksullisesta seksistä. Olet sä vekkuli.
Vierailija kirjoitti:
48v mies todennköisesti andropaussin alakulossa, testot vähenee. Sitäkin voi hoitaa kun menisi lääkäriin.
Voiko se lääkäri restartata sen elämän et se sais perheen
Aha. Miksi, tai mistä, mun pitäisi olla kateellinen naiselle, joka tulee Suomeen, kauas kotoaan pois perheensä, ehkä jopa lapsiensa, luota, sysiruman miehen, joka ei saa naista kuin rahalla? Etenkin kun tiedossa on, että nainen löytää seuraa aina. Aina.
Se, mitä sä ET ymmärrä on se, ettei suomalainen nainen tarvitse huonoa parisuhdetta yhtään mihinkään, ja sehän ei sulle käy. Me kaikki tiedämme, miksei, ei tartte lausua edes ääneen.