Onko sinua tituloitu vahinkolapseksi?
Kommentit (33)
Joo. Äoti kertoi miten monella eri tavalla hän oli yrittänyt abortoida minut, mutta minä s**t*n * vaan pysyin sisällä.
Ei ole perinnöllistä, koska äiti itse syntyi kahdeksantena lapsena ja minä olin vakaasti naimisissa, kun sain oman esikoiseni.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mut kuulemma ihan tekemällä tehtiin, mutta sitten en olisi kuulemma saanut syödä mitään. Isän mielestä.
Mulle on sama vaikutelma jäänyt. Kysyin kerran isältäni, olinko suunniteltu vai vahinko. Isä vastasi innoissaan, että kovasti sua suunniteltiin ja odotettiin. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut äidiltäni rakkautta, hän h4qqasi mua kun olin lapsi ja teini. Eikä koskaan kummaltakaan tsemppaavia sanoja tai hyvän yön toivotuksia. Ei haleja tai suukkoja. Ei saanu olla kavereita. Äiti on vihainen jos menestyn.
Koita siinä sitten uskoa, että olen toivottu ja suunniteltu. Ehkä sitten vain isä halusi mut tähän maailmaan? Mutta pehmo isäni ei puolustanut mua äidin käytökseltä.
Olen kysynyt ennustajilta vanhemmistani, he sanovat, että oli monta aborttia ennen mun syntymää.
Olen incel niin isä haukkuu koko ajan vahinkolapseksi 😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mut kuulemma ihan tekemällä tehtiin, mutta sitten en olisi kuulemma saanut syödä mitään. Isän mielestä.
Mulle on sama vaikutelma jäänyt. Kysyin kerran isältäni, olinko suunniteltu vai vahinko. Isä vastasi innoissaan, että kovasti sua suunniteltiin ja odotettiin. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut äidiltäni rakkautta, hän h4qqasi mua kun olin lapsi ja teini. Eikä koskaan kummaltakaan tsemppaavia sanoja tai hyvän yön toivotuksia. Ei haleja tai suukkoja. Ei saanu olla kavereita. Äiti on vihainen jos menestyn.
Koita siinä sitten uskoa, että olen toivottu ja suunniteltu. Ehkä sitten vain isä halusi mut tähän maailmaan? Mutta pehmo isäni ei puolustanut mua äidin käytökseltä.
Olen kysynyt ennustajilta vanhemmistani, he sanovat, että oli monta aborttia ennen mun syntymää.
En osaa sanoa muuta kuin <3
en tiedä olinko vahinko, mutta isä ei minua halunnut ja sen olen saanut tuntea luissa ja ytimissä koko elämäni ajan.
Minua ei ole kukaan haukkunut vahinkolapseksi mutta sellainen olen. Onneksi äiti silti rakasti, kasvatti ja piti hyvää huolta.
Kun olin nuori sälli Kulosaaressa tasavallan silloinen presidentti tituleerasi minut vahinkolapsekseen asettamalla jääkiekkomailan lavan olalleni. Mielenkiintoisena anekdoottina Timo Jutila voitti Suomelle MM-kullan 1995 sillä samaisella mailalla.
Ei ole varsinaisesti sanottu, mutta kerran äiti hilpeällä tuulella tuli maininneeksi, että aluksi oli tarkoitus hankkia vain kolme, mutta sitten myöhemmin alkoivat vähän ”innostua” ja tulikin sitten toiset 3. :D
Mä olin vahinko, mutta kyllä koin, että minusta pidettiin ihan hyvää huolta 1970-luvun peruskylmällä mittapuulla. Aikuisena sain tietää, että vanhempani olivat abortoineet edellisen raskauden. Ei sekään minua järkyttänyt, pikemminkin ajattelen että heillä oli ollut tosi vaikeaa, ja ehkä minä olin jonkinlainen valonpilkahdus kuitenkin.
Omat lapseni on tekemällä tehty, ja heille on kerrottu ja näytetty, että rakastettuja ovat.
Olen vahinko joo, mutta ensijärkytyksestä toivuttuaan kovin toivottu sellainen, veljeni kun oli jo lähes täysi-ikäinen minun syntyessäni. Olin kovin läheinen vanhempieni kanssa, molemmat kuolivat yli kahdeksankymppisinä. Ikävä minulla heitä on.
Sillä ei ole mitään merkitystä. Yli puolet on vahinkolapsia. Siten niitä lapsia maailmaan syntyy. Tekotapa on mukava lähes aina naiselle ja miehelle. Vahinkolapseksi tituleeraminen ei siis merkitse mitään.
Itse taisin olla vähän molempia. Isälle tulin yllätyksenä, äidille toivotusti ja suunnitellusti. Pari erosikin aika pian, eikä kumpikaan enää lisääntynyt. Parisuhteita oli, ja kummallakin yksi pitkäaikainen.
Ero oli oikea ratkaisu. En olisi voinut hyvin riitaisassa kodissa. Tai ison lapsikatraan keskellä.
Ap
Ei ole, mutta taidan olla. Vanhemmat oli nuoria ja menivät naimisiin joitakin kuukausia ennen mun syntymää. Oli vieläpä talvihäät, mikä on aika erikoista Suomessa.
Ei sitä sanaa kukaan ole käyttänyt, mutta koska olen aina tiennyt äitini tulleen raskaaksi vahingossa ja olen aina ollut hyvin toivottu ja rakastettu, en ole koskaan osannut mieltää sanaa negatiiviseksi.
No siitä voidaan aloittaa, että äidilläni oli kierrukka, mikä oli mennyt paikoiltaan.
Useampi sukulainen halusi aborttia.
Sain kuulla usein hauskana juttuna isäni äidiltä, kuinka vanhempi sisareni oli kovaan ääneen kertonut bussissa, "isä uhkasi heittää sen vauvan roskiin, mutta minä en anna". HEHE ISOT NAURUT päälle, joka kerta, kun tätä hauskaa tarinaa kerrottiin. Ylpeä vissiin pojastaan? Oli kuulemma itsekin rampannut useamman kerran kertomassa äidilleni, että pitäisi abortoida.
Eli ei kyllä tätä ole peitelty.
Paskempi läppä heille, en kyllä ole pyytänyt päästä näin ihanaan sukuun. XD
En ollut vahinko, mutta en varmaan ollut erityisen toivottukaan. Ennen vanhaan lapsia tehtiin enemmän sosiaalisen paineen vuoksi, ei oikeasta halusta.
Olin vahinkolapsi ja sain tuntea sen nahoissani. Anteeksi että synnyin. Kiitos, että minua ei nimitelty lapseksi, vaan pennuksi. Onneksi tajusin lähteä kotoa mahdollisimman nuorena.
Ei. Mut kuulemma ihan tekemällä tehtiin, mutta sitten en olisi kuulemma saanut syödä mitään. Isän mielestä.