Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erilaisuuden tunne yliopistossa
27.06.2026 |
Kun itse olin yliopistossa 90-luvulla tunsin itseni erilaiseksi kuin muut. Tuntui, että kaikkien muiden vanhemmilla oli yliopistokoulutus ja rahaa. Itse olin sukuni ensimmäinen ylioppilas, eikä läheisilläni ollut yliopistosta mitään kokemusta tai tietoa. En peitellyt taustojani, mutta huomasin olevani tosi tietoinen, että tunsin häpeää esim. vanhempieni ammateista ja vertasin niitä opiskelukavereiden vanhempien ammatteihin.
Nyt sitten oma lapsi opiskelee yliopistossa. Hän on vastaavasti huomannut olevansa erilainenkuin muut ja piilottelee varakkuuttaan. Ennen opintoja hän ei koskaan ajatellut olevansa rikas, mutta nyt kuulemma ei kehtaa edes sanoa, että omistaa pesukoneen, kun kaikilla tutuilla niin tiukkaa rahasta.
Onko maailma muuttunut, onko kyse vain sattumasta vai jokaisen kokemasta erilaisuudesta? Minun aikanani kaikki muut vaikuttivat rikkaammilta ja paremmista suvuista tulleilta ja nyt sitten kaikki muut tulevat köyhistä suvuista.
Kommentit (31)
Kollektiivinen kusetus jota nykypäivän opiskelijat tekee, että ”ei ole rahaa”. Kuuluu esittää köyhää, kiitollista yliopistossa. Mutta rikkaita ovat yhä opiskelijat ja heidän vanhempansa. Käteistä opiskelijoilla varmasti vähemmän nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla omaisuus 1,20€ + kierrätyskeskuksesta haetut huonekalut. Opintotukea saan 400€/kk ja siitä maksan vuokran, ruoan, ym. kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Mulla omaisuus 1,20€ + kierrätyskeskuksesta haetut huonekalut. Opintotukea saan 400€/kk ja siitä maksan vuokran, ruoan, ym. kaiken.
Ovatko opiskelukaverisi samassa tilanteessa?
Sosiaaliluokka periytyy vahvasti. Aina jotkut kuitenkin ovat valmiita käyttämään kaiken aikansa raatamiseen noustakseen ylemmäs.
On myös korkeakouluja, jossa on ns sisäpiirit joihin vaikeaa päästä. Kummin kaimat ym. Tekee opinnot ja lähtee paperi kourassa valmistuneena. That's fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla omaisuus 1,20€ + kierrätyskeskuksesta haetut huonekalut. Opintotukea saan 400€/kk ja siitä maksan vuokran, ruoan, ym. kaiken.
Ovatko opiskelukaverisi samassa tilanteessa?
En tiedä omaisuuttaan, mutta kaikilla muilla vähintään isä on akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
On myös korkeakouluja, jossa on ns sisäpiirit joihin vaikeaa päästä. Kummin kaimat ym. Tekee opinnot ja lähtee paperi kourassa valmistuneena. That's fine.
Jos on hyvät arvosanat paperissa aina parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt kyllä ihan ymmärrä tai allekirjoita AP:n juttuja, mutta siis kyllä varmaan monet meistä tuntee yliopistossa kaikenlaisia erilaisuuden tai riittämättömyyden tunteita. Kuten työelämässäkin. Itse kasvoin perheessä, jossa sekä yliopisto- että amk-koulutettuja, mutta ei meillä koskaan puhuttu kotona opinnoista ja oli kaikkea häikkää perhejutuissa, niin olin todella huonosti valmistautunut yliopistoelämään. Tosiaan tuntui, että kaikilla muilla oli muilla tavoin tukiverkostoa, vaikka itselläni rahan kanssa tukea olikin ihan riittävästi. Muut tuntuivat tajuavat heti alkuun miten kaikki eri vaiheet toimii, että maisteriopiskelija voi olla opettaja ja muita juttuja, harjoittelupaikat oli mietitty etukäteen ja muuta. No joo, eipä kaikkea helpoimman kautta saa elämässä. Mutta tosiaan nykyään todellakaan ei opiskelijoilla ole helppoa rahallisesti, te olette ihan sekaisin, jotka muuta väitätte, enkä ala väittelemään asiasta.
90-luvun yliopisto oli vasemlistolainen, tasa-arvoinen, feministinen, demokraattinen ja kannustava. Nykyinen yliopisto on fasistinen, masentava, sovinistinen, halventava, korruptoitunut ja militaristinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvun yliopisto oli vasemlistolainen, tasa-arvoinen, feministinen, demokraattinen ja kannustava. Nykyinen yliopisto on fasistinen, masentava, sovinistinen, halventava, korruptoitunut ja militaristinen.
No ei todellakaan ole.
Missä opiskelit ja mitä? Voi olla eri paikoissa eroja.
Itse opiskelin aikuisena Rovaniemellä enkä kokenut tuota mitenkään ongelmaksi. Menin yliopistoon vain opiskelemaan saadakseni tutkinnon, en sosialisoimaan. En muutenkaan kiinnitä erityisesti huomioita muitten ihmisten varallisuuteen ja elämään, enkä koskaan ole katsonut edes mitään tositv:a.
10 ei kannattaisi kirjoittaa sellaisesta asiasta, josta ei itse tiedä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokka periytyy vahvasti. Aina jotkut kuitenkin ovat valmiita käyttämään kaiken aikansa raatamiseen noustakseen ylemmäs.
Sosiologia ei ollut ainakaan sinun pääaineesi. Sosiaaliluokkahullun kannattaisi joskus tulla ulos tynnyristään ja katsoa SUOMALAISTA yhteiskuntaa eikä sitä, mitä on lukenut englantilaisista sosiaaliluokista.
Kukapa ei kokisi itseään erilaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista. Minä en saanut mitään tukea tai ohjausta kotoa opintoihin, vanhemmilla pelkkä kansakoulu taustalla. Lähdin ihan omin nokkineni Helsingin yliopistoon sukuni ensimmäisenä ylioppilaana. En kokenut siltikään mitään huonommuutta vaan nautin opiskelusta ihan vaan sen itsensä vuoksi. Välittämättä muiden taustoista tai rahoista. En kylläkään kokenut, että joillain olisi ollut paljon enemmän rahaa käytössään kuin minulla.
Ei ole lapsenikaan, jotka nyt opiskelee yliopistolla vertailleet tai puhuneet kavereidensa taustoista.
On muuttunut. Suomalaisilla on rahaa enemmän kuin koskaan ennen ja he eivät huomaa sitä.
Rikkaita Suomen kokoisessa valtiossa ei ole. Ahkera siivojakin kuuluu keskiluokkaan, eli olemme yhtä harmaata massaa vaikka suurin osa kokee olevansa jotenkin erilainen kuin muut. Jo alakoulussa pitäisi opettaa ettei tunteet ole totta.
Vierailija kirjoitti:
On muuttunut. Suomalaisilla on rahaa enemmän kuin koskaan ennen ja he eivät huomaa sitä.
Rikkaita Suomen kokoisessa valtiossa ei ole. Ahkera siivojakin kuuluu keskiluokkaan, eli olemme yhtä harmaata massaa vaikka suurin osa kokee olevansa jotenkin erilainen kuin muut. Jo alakoulussa pitäisi opettaa ettei tunteet ole totta.
Jos minusta tuntuu siltä, että kaikki työkaverini suunnittelevat myrkyttämistäni, tämä ei tarkoita, että se olisi totta. (Ruuan voi aina kaiken varalta testata omilla lapsilla. Elossa ovat molemmat.)
Kun minä opiskelin, minulle selvisi, että useimmat kurssitoverit olivat selvästi minun perhettä varakkaammista kodeista. Kun jäin tai pääsin yliopistoon töihin, tuo tieto vain vahvistui. Minut rekrytoitiin, koska olen ahkera ja lahjakas ja vähävaraisena kuuliainen ja hyppyytettävissä, mutta monella muulla on riittänyt perhetausta eikä ahkeruutta eikä lahjakkuutta ole vaadittu eikä paljon tekemistäkään.
No, mulla ei ole pesukonetta koska en näe mitään järkeä hankkia sellaista kämppään jossa aion asua muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista. Minä en saanut mitään tukea tai ohjausta kotoa opintoihin, vanhemmilla pelkkä kansakoulu taustalla. Lähdin ihan omin nokkineni Helsingin yliopistoon sukuni ensimmäisenä ylioppilaana. En kokenut siltikään mitään huonommuutta vaan nautin opiskelusta ihan vaan sen itsensä vuoksi. Välittämättä muiden taustoista tai rahoista. En kylläkään kokenut, että joillain olisi ollut paljon enemmän rahaa käytössään kuin minulla.
Ei ole lapsenikaan, jotka nyt opiskelee yliopistolla vertailleet tai puhuneet kavereidensa taustoista.
Ei niistä taustoista puhutakaan suoraan, vaan ne ilmenevät ohimennen sivulauseissa ja jopa siinä, miten ihmiset puhuvat ja toimivat.
Alue: Aihe vapaa
lol