Viimeinen rangaistus vanhemmilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Miksi pitäisi osata kasvattaa ilman rankaisemista? Pitäisikö myös osata kiinnittää nauloja ilman vasaraa? Tai pestä pyykkiä ilman pesuainetta?

Jostain syystä vain kasvatus on sellainen elämän osa-alue missä taidon merkki on se, että asiat yritetään tehdä tahallaan vaikeimman kautta.

No eipä se kovin vaikeaa voi olla, kun on tässäkin ketjussa moneen kertaan todettu, että kasvattaminen on onnistunut ilman rangaistuksiakin. Jos ei osaa, niin sitten pitää turvautua rangaistuksiin. Ehkä ne rangaistukset ovat vähän kuin polkupyörän apurattaat: pitää käyttää, jos ei osaa ajaa ilman. 

Paitsi että nykyäänhän ei enää puhuta rangaistuksista vaan "seuraamuksista". 

Onnistuu vai onnistuu? Onko se onnistuminen jos pitää puoli tuntia maanitella mukulaa esim. siivoamaan jälkensä?

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten kun toinen vanhemmistani ilmoitti yrittävänsä jättää mut perinnöttömäksi siitä syystä, etten sietänyt enää vuosikymmeniä kestänyttä kyykyttämistä ja ilmoitin omat rajani kanssakäymiselle.

Ei juuri olla oltu tekemisissä tämän jälkeen. Sujujuhlissa hän järjestää aina huutokohtauksen johon olen reagoimatta. Nolatkoon vain itsensä pari krt vuodessa.

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Miksi pitäisi osata kasvattaa ilman rankaisemista? Pitäisikö myös osata kiinnittää nauloja ilman vasaraa? Tai pestä pyykkiä ilman pesuainetta?

Jostain syystä vain kasvatus on sellainen elämän osa-alue missä taidon merkki on se, että asiat yritetään tehdä tahallaan vaikeimman kautta.

No eipä se kovin vaikeaa voi olla, kun on tässäkin ketjussa moneen kertaan todettu, että kasvattaminen on onnistunut ilman rangaistuksiakin. Jos ei osaa, niin sitten pitää turvautua rangaistuksiin. Ehkä ne rangaistukset ovat vähän kuin polkupyörän apurattaat: pitää käyttää, jos ei osaa ajaa ilman. 

Paitsi että nykyäänhän ei enää puhuta rangaistuksista vaan "seuraamuksista". 

Onnistuu vai onnistuu? Onko se onnistuminen jos pitää puoli tuntia maanitella mukulaa esim. siivoamaan jälkensä?

Sepä on sitten juuri sitä osaamattomuutta. 

Olisiko ollut ysiluokalla. En muista tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista parista edellisestä kommentista, että nykyään on jotenkin vallalla sellainen kummallinen käsitys, että takavuosikymmeninä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti minkä ehdittiin. Monia kyllä piiskattiinkin, mutta oikeasti joskus 1950-1980-luvuilla monet lapset selvisivät ilman mitään rangaistuksia, jos ei sitä puhuttelua lasketa. Eikä se tarkoittanut, että lapsista ei olisi välitetty tai edes ettei olisi kasvatettu. Silloin osattiin kasvattaa ilman rankaisemistakin. 

Miksi pitäisi osata kasvattaa ilman rankaisemista? Pitäisikö myös osata kiinnittää nauloja ilman vasaraa? Tai pestä pyykkiä ilman pesuainetta?

Jostain syystä vain kasvatus on sellainen elämän osa-alue missä taidon merkki on se, että asiat yritetään tehdä tahallaan vaikeimman kautta.

No eipä se kovin vaikeaa voi olla, kun on tässäkin ketjussa moneen kertaan todettu, että kasvattaminen on onnistunut ilman rangaistuksiakin. Jos ei osaa, niin sitten pitää turvautua rangaistuksiin. Ehkä ne rangaistukset ovat vähän kuin polkupyörän apurattaat: pitää käyttää, jos ei osaa ajaa ilman. 

Paitsi että nykyäänhän ei enää puhuta rangaistuksista vaan "seuraamuksista". 

Onnistuu vai onnistuu? Onko se onnistuminen jos pitää puoli tuntia maanitella mukulaa esim. siivoamaan jälkensä?

Sepä on sitten juuri sitä osaamattomuutta. 

Kumma juttu, kun jopa kasvatustieteen maisterit jotka tekevät kasvatusta työkseen epäonnistuvat tuossa maanittelussa. Ilmeisesti ihmisen tulisi olla vähintään kasvatustieteen tohtori jotta osaisi kasvattaa lapsia ns. oikealla tavalla ja onnistuneesti?

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija soitti kännipäissään vajaa kolmekymppisenä klo 4 yöllä ja alkoi avautumaan miten paskoja valintoja olin elämässä tehnyt ja miten vähän hän arvosti niitä. Sanoin, että ei muuten tarvitse soittaa enää ikinä ja ei soitettu eikä nähty ennen kuin potkaisi tyhjää.

Pidit pääsi. Rispektit.

Pienenä sain joitain pikkurangaistuksia. Ei ihan tarkalleen voi niin vanhoja muistaa, mutta sanoisin, että joka tapauksessa alle 10-vuotiaan ne loppuivat. Sen jälkeen oli käytössä niin sanottu h&m-kasvatus (eli huuto ja mäkätys). Olen syntynyt 1960-luvulla.

Ei siitä montaa päivää ole kun väkisen taas otettiin yhteyttä ja haukuttiin rikolliseksi kun en ole toiminut heidän käskyjen mukaan . Jotkut on vaan hulluja hautaan asti . 

M39