Onko normaalia että ei tehdä mitään parisuhteessa?

Mitä se puolisosi on tuumannut asiasta?

Ei toi ainakaan minulle olisi normaalia tai hyväksyttävää ilman painavaa syytä.

Tuttua on. Hoidimme lapsemme yksin, ei ollut ulkopuolisia apuja.

Emme tehneet mitään muuta, kuin möllötimme kotona ja hoidimme lapsia.

Kaikki mitä teimme ennen lapsia, jäi.

Sitten mies hommasi salaa toisen naisen ja jätti mut, kun lapset oli teini-ikäisiä. En edes tiennyt olevani erouhan alla. Takaisin ei tullut eikä kinunut. Itse en enää ikinä kyennyt parisuhteeseen tämän petoksen jälkeen.

Jos teillä ei tukiverkkoja ole ja muilla on ja pääsevät yhdessä ulos. 

Mikä estää lähtemästä vaikka rannalle tai vuokra mökille tai ravintolaan. Käykö miehessi yksin pettämässä sinua?

Ei tehdä muuta yhdessä kuin selataan puhelimia ja käydään kaupassa, näin mennyt 6 vuotta.

Kyllä meillä aika usein oli tuommoista. Suku asu kaukana, enkä mä mielelläni antanut lapsia naapureihin.. Joten kehiteltiin sitten kotona omia juttuja. Tehtiin piknikkiä olkkariin, kun lapset saatiin nukkumaan. Saunottiin.. ja sitten kyllästyttiin siihenkin touhuun ja oltiin vaan. Kunnes sitten taas kehiteltiin jotain yhteistä. 

On ihan normaalia. Ei niitä hienoja parisuhteita ole kuin instassa.

Meillä ei ole lapsia edes ja mitään ei tehdä yhdessä. Kerran vuodessa käydään kapakassa, siinä se. Pitkä suhde takana ja nyt jo pidempään miettinyt eroa. 

Onko tuo normaalia huonossa parisuhteessa? On

Onko tuo normaalia hyvässä parisuhteessa? Ei

Kuulostaa ihan mun ja exän avioliitolta. 

Sitä voi yrittää jotenkin järjestää aikaa toisille. Teistä ja kommunikaatiosta kiinni.

Ei kuulosta kivalta. Toki,jos tukea ja lapsenhoitoapua ei ole,niin ymmärrettävää että yhteiset menot on vaikeaa järjestää.

Mutta tämähän ei ole mikään kohtalontai tuomio,että teidän suhde on tuollainen; te kaksi teette (painosanalla teette) suhteenne ja mitä se on, se on siis erilaisia tekemisen tapoja; kannustan siis puhumaan toiveista, raivaamaan tärkeille jutuille tilaa, kokeilemaan eri juttuja jne. Ihmiset usein ajattelee, että kun ne ihastuu ja rakastuu ja lyö hynttyyt yhteen, että se suhde jossa ollaan on automaattisesti ihana,valmis, hyvä, ja kun se ei olekaan,petytään siihen kumppaniin, vaikkei varsinaisesti ole tehty mitään valintoja suhteen hyväksi.

Olisi hyvä oppia erottamaan se rakkaus ihmiseen ja se suhde jossa eletään.

En tiedä miten siellä ap: n tilanteessa on, mutta tällaista ajatusta nousi tästä mieleen. En siis tarkoita juuri ap:ta neuvoa, toivotan kaikkea hyvää teille:)

Toisilleen ääneen jupisevia pariskuntia on hauska seurata kaupoissa mutta vain hetken aikaa. Ajatusvirtojen ääneenkailottaminen ikäänkuin kaksinkeskinen puhe olisi äänettömän telepaattista eikä kukaan kuulisi on kauheaa kuunneltavaa.

Se on ihan teistä itsestänne kiinni. Ei niitä treffi-iltoja ole ellette ala sellaisia järjestämään.

Kun olin kovin väsynyt, niin itseäni kiinnosti lähinnä se, milloin saa seuraavan kerran nukkua, ja miestä samoin. Parisuhdetekeminen oli vähissä. Nyt kuopus on jo 10, ja olemme alkaneet käydä taas ulkona yhdessä (ei yötä myöten, mutta 2-4 h on mahdollista olla pois kotoa). Elämä helpottaa, kun lapset kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia. Ei niitä hienoja parisuhteita ole kuin instassa.

Ai. Me tehdään miehen kanssa joka viikko useampaan kertaan jotain yhdessä. Käydään kävelyllä, katsotaan leffaa, viikonloppuisin käydään baareissa ja/tai ravintoloissa. Reissataan ulkomaille kerran pari vuodessa, Suomen reissuja pari kpl vuoteen. Instaan ei päivitä kumpikaan ikinä mitään.

Tosin meillä ei ole lapsia, luojan kiitos.

Ne pariskunnat, jotka menee yhdessä ulos ottaa lapsenvahdin. 

Kukin tyylillään ja tarpeensa mukaan. Ei kai sitä muut voi määrittää, mikä teille riittää suhteessanne. Itse en kyllä jaksaisi pelkkää arjen pyörittämistä.

Meillä ei ole ollenkaan tukiverkostoa, joten emme vietä miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella. Iltaisin möllötämme telkkaria tai olemme vuorotellen omissa harrastuksissa.