IS: Jarilla, pian 40, on poikuus tallella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja taas nuo pitkät hiukset. Ilmeisesti Jarin kuvitelmissa naisen hiukset on tuuheat ja ilmavat. Se maantien värinen, päätä pitkin valuva liukas hiuslaatu ei näytä pitkänä hyvältä. Se on vain lyijykynän paksuinen, surullinen ponnari niskassa roikkumassa. Lyhyenä siihen saa reippaalla tököttivalikoimalla edes vähän volyymia."

 

No ei nyt tuo kuvaamasi tukkalaatu ole läheskään jokaisella naisella. Kyllä aika monella naisella on sellaiset hiukset jotka näyttävät hyviltä pitkinä tai ainakin pitkänä polkkatukkana.

On vain fakta että aika harva mies pitää lyhyttä tukkaa pitkää paremman näköisenä. Ei se varmaa ole reilua niiden naisten näkökulmasta jolla on ohut tukka. Mutta se ei muuta sitä mikä on ison osan miehistä preferenssi.

Sitten ihan mukava ja itselle sopiva nainen hylätään sen takia, että hänen perisuomalainen hiuslaatu ei täytä miesten tiukkoja kriteereitä. Pahus, kun äiti teki lapset huonohiuksisisen miehen kanssa. Olisi hetken ajatellut millaiset geenit lapsille tulee.

Mukava nainen välttää ulkonäkökeskeisen urpon huomionosoitukset. Sama toisinpäin noiden täysin pituusfiksoituneiden naisten kohdalla. 

Jokaisella todellakin saa olla juuri sellaiset kriteerit kuin tuntuu itselle sopivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä jatkan: joskus 18-26 vuotiaana olin naisilel ja tytöille ilmaa.

Mutta joskus 35 ikävuoden jälkeen alkoi näitä flirttikatseita jne tulemaan.

 

Painan 96 kiloa ja olen 180 cm pitkä, en läskisami sanan varsinaisella merkityksellä, vaan lihasmassaa on merkittävästi.

 

Mutta menen itse aina ihan puihin, jos joku haluaisi lähempää tuttavuutta. Jos jutellaan vaikka harrastuksista jne, niin silloin ei neurobiologinen hermosto lähde sotimaan vastaan.

M40

Vähän samaa itselläkin. Lisäksi naisten lähestymiset ovat harvinaisia, ja tulevat aina ihan puskista.
Miesten ja naisten tilanteet ovat aivan erilaisia. Minä en tunne ainuttakaan naista jota kohtaan ei olisi tuossa iässä osoitettu kertaakaan kiinnostusta (ja ei, kiinnostukseksi ei lasketa vain kiinnostavien miesten osoittamaa juuri oikeanlaista kiinnostusta). Ja naisilta ei odoteta itsevarmuutta, määrätietoisuutta ja sujuvaa supliikkia.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En minä ainakaan ole valittanut naisten preferensseistä. Mutta huomaan että niistä mainitseminen tuntuu olevan aika kipeä paikka monelle."

 

En puhu nyt sinusta mutta aika monesti noita preferenssejä kerrotaan katkerina juuri siksi että haluttaisiin itse sopia niihin ja kun ei sovita niin se on sitten ainoa syy että oma elämä ei ole mennyt kuten olisi halunnut. Ja että se on jotenki naisten väärien preferenssien vika että niin hieno mies on jäänyt ilman.

Amen. Eikä ymmärretä, että normaalit miehet, ne jotka on pitkissä onnellisissa parisuhteissa, ei ole elämänsä päivänä lotkauttaneet korvaansa millekään naisten preferensseille, MA-teorioille tms. Eikä niillä ole etäisintäkään käsitystä omasta ulkonäöstään, että mahtaisiko nyt olla riittävän jykevä leuka tms. 

 

Ei, ne vaan elää elämäänsä ja hoitaa hommansa ja asiat vaan lutviutuu. 

 

Sehän tässä ongelma on palstamiehillä: ne kun eivät tajua, että naiset on ihan vaan ihmisiä. Ne miehet, jotka pariutuvat, ymmärtävät tämän, eivät kuvittele että naisilla on maagisia preferenssejä jotka täytyy täyttää. Ne kokee, että kas, tässäpä mukava ihminen ja haluttava, mennäänpä yksiin. 

 

Oikeasti: meillä yhdellä tuttavapariskunnalla tuli ero (vaimolla sivusuhde vuosia, jäi kiinni). Mies meni huvikseen tinderiin, ei ollut tarkoitus mitään vakavampaa etsiä, mutta päätyi välittömästi uuteen suhteeseen "kun se olikin niin mukava ihminen". Ensimmäisen treffikaverinsa kanssa. Niin se menee oikeassa elämässä. Paitsi että aika usein edelleen ilman tinderiäkin. 

Niin. Rikkaiden perijöiden ei tarvitse miettiä rahaa, koska sitä vain on. Sen kun elät elämää ja ostat kun kohtaat jotain kiinnostavaa. 
Köyhän pitää alkaa miettimään mitä työnantaja haluaa, miten hankkia koulutusta, miten käyttäytyä työhaastattelussa jotta tekisit vaikutuksen, jne.
Jos olet elänyt kolmekymppiseksi saakka ilman, että yksikään nainen on osoittanut minkäänlaista kiinnostusta ja saaden pakit 100% ajasta, sinustako on ihan tyhmää alkaa miettimään MA-teoriaa? Kun idioottikin näkee ympärillään, että tiettyjä ominaisuuksia omaavat ovat suosituimpia (pitkä, raamikas, voimakaspiirteinen, matalaääninen, itsevarma, määrätietoinen, sujuva supliikki, hyvin rahaa ja asemaa)?

Tuo oli hyvä vertaus. Käytännössä lähes jokainen nainen on perijä, ja omaa rahaa (nuoruutta). Se raha kuluu pikkuhiljaa, ja sitä nopeammin mitä vähemmän huolehtii itsestään.
Useimmat miehet taas syntyvät tyhjätaskuina, ja joutuvat miettimään millä saada rahaa. Se voi tarkoittaa rahaa konkreettisesti, tai rahaa esimerkiksi hankittujen ominaisuuksien kuten itsevarmuuden tai supliikkitaitojen osalta.

En ole itse ylipainoinen, painoindeksi äsken mitattuna 22.6, mutta en myöskään hirveen hyvässä kunnossa. Yksi isoimmista syistä miksi en ole melkein koskaan edes yrittänyt pokata naista on se, että en koe itseäni tarpeeksi fyysisesti tai henkisesti viehättävänä. Ainoat kontaktit joita olen saanut, ja ainoat treffit, ovat olleet anonyymisen keskusteluapin kautta ja nämä naiset ovat yleensä olleet entuudestaan tietoisia minun neitsyydestäni. Kukaan heistä, paitsi ehkä kaksi, ei ollut sellaisia, mistä olisin viehättynyt, sillä he olivat yleensä hyvin lihavia, tai yhden kohdalla muuten epäviehättävä. Toisten kohdalla olen tullut joko ghostatuksi tai saanut pakit. En ole kuitenkaan yrittänyt hirveen paljon sielläkään.

Yksi minua viehättävä nainen oli kerran minusta kiinnostunut kun opiskelin ulkomailla yliopistossa. Minulla oli kuitenkin niin huono itsetunto, että ajatus jonkun naisen kiinnostumisesta minua kohtaan tuntui täysin utopistiselta harja-ajattelulta. Kerran hän jopa kysyi, että etsinkö tyttöystävää, ja sanoin että en. En ole melkein koskaan ollut kiinnostunut samaan tyttöystävää ja luulin, että hän sääli minua ja olisi yrittänyt hankkia minulle sellaisen. Minulla ei ollut ideana jäädä kyseiseen maahan muutenkaan, joten sieltä hankittu tyttöystävä ei tuntunut järkevältä. Vasta kun en enää ollut tämän naisen kanssa vuosiin missään tekemisissä tajusin, että vihjeitä hänen kiinnostuksestaan minua kohtaan oli ollut useita. Jos olisin jo silloin sen tajunnut, en ehkä olisi tässä isässä vielä neitsyt ja elämä olisi saattanut olla nykyään aika erilainen.

En muista koskaan vapaa-ajalla aloittaneeni tuntemattoman naisen kanssa puhumista enkä yleensä edes tuntemanikaan, paitsi anonyymisti netissä. Ajattelen, että on parempi niin, sillä häviävän pieni osa naisista tykkäisi jos yrittäisin. Mitä minä haluan, sillä ei ole paljon väliä, on parempi jättää muut ihmiset rauhaan, varsinkin naiset, ellei he tule itse minulle puhumaan.

En syytä ketään siitä, (paitsi joskus vanhempiani) millaiseksi elämästäni on tullut. En varsinkaan syytä naisia. Kukaan ei ole oikeutettu samaan romanttista tai seksuaalista huomiota keneltäkään. Aino asia, mitä voi tehdä, on yrittää olla omalla tavallaan viehättävä ja hyvä ihminen. Tiedän kuitenkin, että en ole mitenkään erikoinen, päinvastoin, joten yritän hyväksyä sen, että en tule saamaan huomiota naisilta, en ainakaan ennen kuin olen työstänyt itseäni todella paljon. Mutta en usko uskaltavani tai jaksavani enää parantaa itseäni tarpeeksi, tuntuu jokseenkin turhalta ja liian rasittavalta ja ahdistavalta, olen kuitenkin jo aikamoinen ikäloppu. Olisi kyllä vain helpompaa nukkua pois, mutta senkin suhteen olen ihan liian saamaton nyhverö pelkuri.

T. Jari, 37v neitsyt