Onko Suomessa niin hyvinvoivia rahallisesti, että ostavat huonekaluja suoraan kaupasta?
Joku työtuoli Ikeasta +200 euroa, sohvat lähes poikkeuksetta jotain 700-1500e. Oma sohvani esim on hieno perus kolmen ehkä neljän istuttava harmaa kangassohva, maksoi 65e torista, ei minulla olisi varaa tuollaiseen luksukseen
Kommentit (48)
Ei kukaan käy enää huonekalukaupoilla. Nyt esiäidit kuolee ja niiden vitreenejä ja sohvia jaetaan kaikille halukkaille,
Huonekalut on sairaan kalliita ja edes harvoin hyviä. Mulla olisi rahaa mutta en periaatteesta halua maksaa turhasta.
Yritin löytää kunnollista tukevaa keittiönpöytää. Kaikki huteria ja kiikkeriä ja jotain lastulevyä jossa eka pikkunaarmu pilaa ulkonäön
Ostin sitten torista tukevan puupöydän. On kestänyt lapsiperhe-elämää 5v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskipalkka Suomessa on 3600 € kuukaudessa. Tottakai tavallisilla töissäkäyvillä on varaa huonekaluihin.
On tuo silti aika paljon laittaa kuukauden palkka sohvaan.
No en nyt sanoisi jos se tosiaan on sitten vaikka seuraavat 20 vuotta käytössä. Aika vähän se maksaa jos sen jakaa vaikka sohvalla löhöily ajalla. Itse ainakin tulee päivittäin oltua sohvalla. Kyllä tämmöisiin juttuihin kannattaa panostaa joista nauttii joka päivä. Sehän on juuri sitä hyvää elämänlaatua. Enemmän siitä on iloa kuin niistä rahoista pankkitilillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan käy enää huonekalukaupoilla. Nyt esiäidit kuolee ja niiden vitreenejä ja sohvia jaetaan kaikille halukkaille,
Minä en ainakaan halua mitään mummovainaan kulunutta sohvaa 70-luvulta.
Jos työtuoli maksaa reilun kaksisataa, niin sen tietää olevan just Ikea-laatua. Kunnon työtuolin hinta on suunnilleen tonnin. Perusmalleja saa jostain 450 eurosta lähtien.
Oma Iskun tuoli (taisi maksaa 400-500 markkaa), jonka ostin 1986 opiskeluaikaan ja se on ollut kotikäytössä, on nyt tänä talvena kulunut puhki.
Työkäytössä Kinnarps tai Martela on käytännössä ainoita, joita kannattaa hankkia.
Aina löytyy joku suomen ruåttalainen tai tyhjän toimittava toimitusjohtaja
Mulla on iso osa huonekaluista teetetty mittatilaustyönä puusepällä.
Ei niitä nyt yhtenään tarvitse ostella, ei siinä vuosihinnaksi paljon jää, jos käyttää vaikka jotain tuolia 20 vuotta.
Viimeksi ostin pari vuotta sitten uudet patjat, suomalaista työtä ja Suomessa tehdyt. Kun on petarit ja muut suojukset niiden päällä, niin eivät ihan heti mene huonoiksi.
Ostin äskettäin merkki liikkeestä kotimaisen sohvan. Tyytyväinen uuteen sohvaan. Ja ostin myös jokunen viikko sitten moottorisängyn sekin kotimainen sänky. Ostan kotimaista aina kin mahdollista. En osta sekundaa vaan laadusta olen valmis maksamaan.
Terveisin,
Tk- eläkeläinen
Voi voi...kyllä ne yleensä ihan kaupasta ostetaan.
Meillä on n 30 huonekalua ja n 10 on isäni lapsuudenkodista.
Isoäitini veli oli puuseppä ja isäni lapsuudenkoti oli täynnä kauniita huonekaluja.
Sieltä olen perintöni saanut.
Meitäkin on ihan iso suku, 5 lasta, 4 meni naimisiin, kaikilla 2-3 lasta.
1 serkkuni otti yhden lipaston, siinä se. Jopa veljeni sanoi ei mahdu mitään. Ryijyn sitten otti. Osa huonekaluista oli hetken vanhempieni luona, mutta nyt jo vuosia meillä.
Tekijä kuoli sodassa, 1944, eli aika vanhoja ovat. Eikä mitään hajoamisen merkkejä
700 000 on suojatyöpaikassa mediaanipalkka 4000 €, eläkeläiset tulokuninkaina ja sitten maamut joille maksetaan kaikki ylläpito uusine huonekaluineen. Joillain on varaa ostaa uutta. Suomi on sosialistinen maa suurelle osalle ja osalle riistokapitalistinen.
Ostan sieltä mistä sopivan saa ja hinta on kohdallaan.
Antiikkimarkkinoilta ja market placesta ulkomailla, Ikeasta, jostain muusta huonekaluliikkeestä. Tilaan ulkomailta. Osa perittyä antiikkia.
Mitään sohvaa, nojatuolia, sänkyä tms pehmustettua en käytettynä ostaisi. Ainoastaan umpipuuta
700 000 on suojatyöpaikassa mediaanipalkka 4000 €, eläkeläiset tulokuninkaina ja sitten maamut joille maksetaan kaikki ylläpito uusine huonekaluineen. Joillain on varaa ostaa uutta. Suomi on sosialistinen maa suurelle osalle ja osalle riistokapitalistinen.
Montako vuotta olet ollut töissä ja mikä on bruttopalkkasi?
Sillä OMAlla rahalla useimmat meistä ostelee
Vierailija kirjoitti:
Olen pakon edessä ruvennut ostamaan käytettyä. Nyt vuosia myöhemmin minulla on paljon vintagea, huonekaluja joita olen ostanut halvalla ja kunnostanut. Sängyn aion ostaa kaupasta koska en ole löytänyt käytettynä oikean kokoista. Muuten jatkossakin vain käytettyä tai itse tehtyä.
Sängyn voi kasata vaikka kuormalavoista ja tuunata reunat, tärkeintä on patja, mikä ehdottomasti uutena! Ei kiitos syöpäläisiä käytetyistä patjoista ja sohvista.
Huonekalut on sairaan kalliita ja edes harvoin hyviä. Mulla olisi rahaa mutta en periaatteesta halua maksaa turhasta.
Yritin löytää kunnollista tukevaa keittiönpöytää. Kaikki huteria ja kiikkeriä ja jotain lastulevyä jossa eka pikkunaarmu pilaa ulkonäön
Ostin sitten torista tukevan puupöydän. On kestänyt lapsiperhe-elämää 5v.
Me tilasimme umpitammipöydän (260/340) Ruotsista. Vastaava pöytä Suomessa alkaen 2500e, me maksoimme rahteineen kotiin kannettuna 980e. Käytössä ollut 8v ja vielä kestää pari seuraavaa sukupolveakin
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan käy enää huonekalukaupoilla. Nyt esiäidit kuolee ja niiden vitreenejä ja sohvia jaetaan kaikille halukkaille,
Joo isopappavainaan pieru- ja kaljatomut siellä sohvassa aijai namnam.
Ei ole. Suomessa ei ole yhtään sellaista ihmistä. Hallitus on pilannut kaikkien ostovoiman, lopullisesti. Kukaan ei enää voi ostaa uusia huonekaluja kaupasta. Tietolähteesi on luotettava.
Ostimme uuden sohvan + tuolin, h. kuljetuksineen 520 e.
Ostimme liikkeestä hakien uudet työpöydät, h. 40 e/kpl.
Meille välttää, emme tarvitse tuhansien eurojen arvoisia kalusteita.
Enemmänkin ongelma on, että kaupat myy shaissea. Netistä saa hyvää ja kaunista.