Lue keskustelun säännöt.
Pitikö teidän syödä lapsena lautanen tyhjäksi?
Kommentit (60)
Minun oli pakko syödä koulussa mitä siellä nyt sattui olemaan, koska kotona ei saanut ruokaa ennen kuin joskus illalla 18-19 aikaan kun isä oli tullut töistä.
Aamulla kun en pystynyt syömään mitään niin äiti oikein mätti ison lautasellisen kaurapuuroa tai ruispuuroa yhtä paljon kuin vanhemmille sisaruksilleni, ja itketti sitten minua jos en saanut sitä alas. Kiva aamunaloitus pienelle lapselle.
En kyllä ole saanut syömishäiriöitä mutta tiedän sellaisia, jotka on saaneet ja se on kyllä kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on muuten asia josta välit meni anopin kanssa. Hän tunki ruokaa ihan koko ajan, vaikka juat oli syöty ja lapsi sanoi olevansa kylläinen. Hön kulki kipon kanssa lapsen perässä ja syötti köytännössä vökisin.
Meilläkin oli kotona tuo malli, että lautanen tyhjäksi vartissa tai tuli remmistä. Huomannut, että mulla ja veljellä on ahmimishäiriö tms aikuisena. Kummatkin ollaan lihavia nykyään.
Ysärillä mä aloin kasvissyöjäksi sen takia, että mun kaikki rankimmat ruokamuistot liittyi lihaan. Joko oli purkka-karjalanpaistia, rustosta pihviä, kyljyksiä piti kaluta, harmaan läskistä lihakeittolihaa... Tilliliha myös purkkaa. Kanan mausta en sitten tykännyt.
Jätin lihan pois ja elämänlaatu parani. Eihän se lihan vika ollut, eikä edes tehotuotannon, vaan vanhempieni sääntöjen ja surkeiden kokkaustaitojen.
Olen useita kertoja opetellut syömään ns. oikein. Maistamaan ruokaa. Ottamaan pienen annoksen ja syön sitä hitaasti, puoli tuntia jopa!
Luonnollinen kylläisyys tulee yleensä 20-30 minuutin kohdalla. Ruualle pitää antaa aikaa. Tämä on todella vaikeeta, kun selkäsaunan pelossa sitä lapsena mähki varttiin kaiken. Ei makusteltu tai nautittu,ruoka oli polttoainetta, jonka aikuinen on lautaselle mättänyt.
N54
Tuo 42: 1960-luvun loppu ja 1970-luvun alkuvuodet.
Kotona söin mitä halusin koska äiti oli harvoin paikalla. Koulussa piti syödä, joskus siihen meni multa kolme tuntia, jonka jälkeen opettaja luovutti. Joskus oksensin pitkin koulun käytäviä. Opettaja laittoi mut taksiin ja menin äidin työpaikalle. Tämä 70-80 - luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70/80-luku. Piti. Kunnes oksensin riittävän näyttävästi.
Toivottavasti sait isältäsi kunnolla selkään, iljetys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, -60 luvulla kansakoulun ruokailussa se oli sääntö.
Muuten ei ollut vaikeuksia, mutta maitoon keitettyä porkkanavelliä en saanut mitenkään nieltyä alas 3 luokalla, sitä ennen sitä ruokaa ei ollut. Opettaja raivosi että pakko syödä, mutta kun en itkun jälkeenkään onnistunut, niin opettaja kirjoitti asiasta kirjeen kotiin vietäväksi. Onneksi vanhemmat ymmärsivät minua isä kävi sitten juttelemassa opettajan kanssa, että lusikallinen pitäisi maistaa ainakin kaikkea. No maistoin, mutta en sitten niellyt ja se siitä. Opettaja (mies) otti minut silmätikuksi ja se näkyi arvosanoissa. Onneksi sentään 3-4 luokalla oli muitakin opettajia ja yhden opettajan kanssa suksien ristiin meneminen ei estänyt saamasta riittävän hyvää todistusta, jolla sitten pyrin ja pääsin pääsykokeiden jälkeen oppikouluun. Viimeisenä päivänä koululla otetussa kuvassa näytin kieltä ja pitkää nenää sille opettajalle. Muistan kun jotkut nauroivat tempulle ja sitä opettajaa nolotti.
No, ei siitä mitään ongelmia syömisen kanssa seurannut jatkossa. Eikä minulla ole mitään ehdottomia ei-en-syö, ruokia. Mutta toki on mieliruokia ja sitten vähemmän mieleisiä kuten varmaan kaikilla on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, -60 luvulla kansakoulun ruokailussa se oli sääntö.
Muuten ei ollut vaikeuksia, mutta maitoon keitettyä porkkanavelliä en saanut mitenkään nieltyä alas 3 luokalla, sitä ennen sitä ruokaa ei ollut. Opettaja raivosi että pakko syödä, mutta kun en itkun jälkeenkään onnistunut, niin opettaja kirjoitti asiasta kirjeen kotiin vietäväksi. Onneksi vanhemmat ymmärsivät minua isä kävi sitten juttelemassa opettajan kanssa, että lusikallinen pitäisi maistaa ainakin kaikkea. No maistoin, mutta en sitten niellyt ja se siitä. Opettaja (mies) otti minut silmätikuksi ja se näkyi arvosanoissa. Onneksi sentään 3-4 luokalla oli muitakin opettajia ja yhden opettajan kanssa suksien ristiin meneminen ei estänyt saamasta riittävän hyvää todistusta, jolla sitten pyrin ja pääsin pääsykokeiden jälkeen oppikouluun. Viimeisenä päivänä koululla otetussa kuvassa näytin kieltä ja pitkää nenää sille opettajalle. Muistan kun jotkut nauroivat tempulle ja sitä opettajaa nolotti.
No, ei siitä mitään ongelmia syömisen kanssa seurannut jatkossa. Eikä minulla ole mitään ehdottomia ei-en-syö, ruokia. Mutta toki on mieliruokia ja sitten vähemmän mieleisiä kuten varmaan kaikilla on.
Ja jos jotkut ei osaa kuvitella miltä se maitoon keitetty porkkanavelli näytti, niin "koiran oksennus" on sille aika osuva kuvaust.
t. sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-luvun loppu. Muistan ne jokapäiväiset "kiukutteluni" sen täyden ruokalautasen äärellä. En vain jaksanut syödä sitä kaikkea.
Sen muiston kanssa en ikinä pakottanut omia lapsia syömään "lautasta tyhjäksi". Laitoin pienen annoksen ja lisää sai halutessaan.
Omille lapsille kehittyi terve suhde ruokaan. Ovat aina syöneet tarvitsemansa määrän, eikä ole ollut ongelmia painon kanssa. Oma ruokasuhde on aina ollut jotenkin problemaattinen ja painon kanssa jojoilu on kestänyt halki elämän. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, -60 luvulla kansakoulun ruokailussa se oli sääntö.
Muuten ei ollut vaikeuksia, mutta maitoon keitettyä porkkanavelliä en saanut mitenkään nieltyä alas 3 luokalla, sitä ennen sitä ruokaa ei ollut. Opettaja raivosi että pakko syödä, mutta kun en itkun jälkeenkään onnistunut, niin opettaja kirjoitti asiasta kirjeen kotiin vietäväksi. Onneksi vanhemmat ymmärsivät minua isä kävi sitten juttelemassa opettajan kanssa, että lusikallinen pitäisi maistaa ainakin kaikkea. No maistoin, mutta en sitten niellyt ja se siitä. Opettaja (mies) otti minut silmätikuksi ja se näkyi arvosanoissa. Onneksi sentään 3-4 luokalla oli muitakin opettajia ja yhden opettajan kanssa suksien ristiin meneminen ei estänyt saamasta riittävän hyvää todistusta, jolla sitten pyrin ja pääsin pääsykokeiden jälkeen oppikouluun. Viimeisenä päivänä koululla otetussa kuvassa näytin kieltä ja pitkää nenää sille opettajalle. Muistan kun jotkut nauroivat tempulle ja sitä opettajaa nolotti.
No, ei siitä mitään ongelmia syömisen kanssa seurannut jatkossa. Eikä minulla ole mitään ehdottomia ei-en-syö, ruokia. Mutta toki on mieliruokia ja sitten vähemmän mieleisiä kuten varmaan kaikilla on.
Ja jos jotkut ei osaa kuvitella miltä se maitoon keitetty porkkanavelli näytti, niin "koiran oksennus" on sille aika osuva kuvaust.
t. sama
Juu, sellaista sopivasti limaista :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli pakko syödä, itse ei saanut ottaa. Lautasella oli siten aina liikaa ruokaa. Lisäksi ruokalista muovautui sen mukaan, että kaikki lasten suosikit hävisivät listalta, kaikki inhokit jäivät. Toinen vanhemmista oli selvästi sadisti ja toinen muuten vain oudon pakkomielteinen.
kyllä ja olin ja olen läski nyt sitten. Kiitos kun pakotettiin ahmimaan koska "kasvava lapsi tarvitsee ruokaa". Vanhemmat läskejä myös ja itkevät kun eivät laihdu. Ihmiset ovat kyllä idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PIti mutta ruokaa oli sopivasti lautasaella.
Vierailija kirjoitti:
PIti mutta ruokaa oli sopivasti lautasaella.
-6O luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Miten se pakottaminen on tapahtunut?
Ei kai nyt lusikkaa väkisin ole suuhun tungettu? Uhkailemalla?
Jonkinlaista uhkaa siihen varmaan liittyi. Selkäsaunakin kai olisi ollut mahdollinen.
Usein jäin viimeisenä pöytään tyhjentämään lautastani. Sain olla siinä niin kauan kunnes kaikki oli syöty. Annokset eivät olleet liian isoja kuitenkaan. Ruokahaluni vaan oli usein huono ja olin nirso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei! 60- ja 70- luku. Vanhempani olivat ehkä edistyksellisiä.
Ei koulussakaan painostettu. Helsingissä asuttiin.
Kotona otettiin itse tai syötiin leipää jos ei ollut hyvää ruokaa, koulussa pakotettiin syömään kaikki eikä saanut itse ottaa vaan keittäjät. Osa oksensi osa ei.
Sama kokemus. Itse opettelin salakuljettamaan ruokaa pois. Siitä tuli alussa sanomista äitiltä pyykkäämisen yhteydessä, kun tyhmänä lapsena tietenkin tungin ruuan suoraan housujen taskuun. No, opin käyttämään paperia ja pieniå muovipusseja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pakottaminen on tapahtunut?
Ei kai nyt lusikkaa väkisin ole suuhun tungettu? Uhkailemalla?
Jonkinlaista uhkaa siihen varmaan liittyi. Selkäsaunakin kai olisi ollut mahdollinen.
Usein jäin viimeisenä pöytään tyhjentämään lautastani. Sain olla siinä niin kauan kunnes kaikki oli syöty. Annokset eivät olleet liian isoja kuitenkaan. Ruokahaluni vaan oli usein huono ja olin nirso.
Muakin pidettiin lapsena nirsona vaikka oikeasti mulla oli silloin jo diagnosoimaton IBS. Tiesin että haluan vältellä tiettyjä ruokia, mutta en oikeaa syytä.
Poistua ei saanut ruokapöydästä ennen kuin oli syönyt koulussa ja rangaistukseksi piti juosta syömisen jälkeen. Kotonaki painostettiin syömään, mutta sai kuitenkin poistua pöydästä kun tarpeeksi aikaa oli kulunut, mutta sitten ei saanut enää muuta ruokaa sinä päivänä. Kun olin tarpeeksi vanha, ei enää painostettu samalla tavalla syömään, ja sai ruuan sijaan syödä leipää.
Tämä lähinnä 80-luvulla.
Mullekin kehittyi syömishäiriöitä ja kehonkuvan häiriö sun muuta, jotka vaivaavat yhä.
Koulussa oli pakko syödä. Ei enää yläasteella kuitenkaan. Maitopurkkiin laitoin läskinpalat, kun opettaja katsoi muualle. Tämä 70 luvulla
Ei. T. 80-luvun lopussa syntynyt.